UUTISIA

Kuvauksen myötä varmistui se, ettei Amin arkuus ole kadonnut mihinkään vaikkei se arki-elämässä niinkään näy. Yllättävissä tilanteissa se oli selvästi läsnä. Yllättävintä oli ehkä se, että olen pitänyt Amia todella taistelutahtoisena. Nyt Ami ei suostunut juurikaan leikkimään kanssani eikä toisen ohjaajan kanssa. Ami ei myöskään lähtenyt innokaasti jahtaamaan viehettä vaikka niin etukäteen kuvittelin käyvän. Olen myös jostain syystä pitänyt Amia tosi pehmeänä koirana. Ami ei kuitenkaan ikävän kokemuksen jälkeen tilannetta muistellut vaan reippaasti kulki kanssani ikävien juttujen ohi.

Päivä oli mukava ja avartava. Kiitos tuhannesti kaikille ahkerille järjestäjille.

Tulokset

- SIVUN ALKUUN -

Suurempi muutos Amille taisi olla se, että maaliskuussa perhe pakkasi tavaransa ja muutti 10 km kauemmas kaupungista. Amilla on nyt toista hehtaaria pihaa vahdittavana ja on asiasta selvästi innoissaan. Ami saa lumputella vapaana aamusta iltaan. Yöt Ami viettää nyt tässä väliaikais asumuksessa tarhassaan (4x4m) ja isossa kopissaan. Uusi koti kohoaa tien toiselle puolelle ja on mitä todennäköisemmin valmis keväällä 2007. Ami on ilmeisesti hyvin kotiutunut omaan tarhaukseensa, koska eräänä iltana kun näytti kovasti tulossa pakkasta yöksi, olisi "säälistä" ottanut Amin sisälle nukkumaan. Kun Ami näki että sisälle olisi matka, hän luikki takaisin koppiinsa ja katseli sieltä tyytyväisen näköisenä eli se siitä.

- SIVUN ALKUUN -

- SIVUN ALKUUN -

Erikoisnäyttelyn alettua alkoi myös auringonpaiste ja sää oli mitä mahtavin. Oli taas mukavaa olla Briard väen kanssa koolla. Toinen toistaa kauniimpia briardeja nähtiin näyttämöllä. Ranskalainen erikoistuomari Hervé Blassellé piti Amia ERI:n arvoisena mutta emme sijoittuneet. Tähänkin olimme tyytyväisiä. Arvostelusta en ole ottanut mitään tolkkua joten lisäilen sen tuonne tuloksiin sitten joskus.

Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja onnitteluista! Erityis kiitos Tiinalle joka kelloa uhmaten kiidätti minut rautatieasemalle ja juoksi hauikset täristen 20kg koiranruokaa käsivarsillaan pitkin asemaa!!!

- SIVUN ALKUUN -

Ylimääräistä aikaan kun sattui olemaan ennen kehään menoa, päätin käyttää Amin vielä pissillä.. liekö ollut vika tikki mutta sen pissin jälkeen kauhulla odotettu juoksu antoi ensimmäiset merkkinsä tuomarin paperiin. Todentotta kilpailu jäi meidän osalta kilpailematta. Lievästi sanottuna ketutti.. ei muuta kuin hellettä pakoon pihlajan katveeseen ja kuromaan univelkaa kiinni. Epäonnea oli joukkueemme muillakin kilpailijoilla eikä joukkueen sijoitus tällä kertaa ollut kaksinen 39. / 46. No ensi vuonna taas uudella onnella

.- SIVUN ALKUUN -

- SIVUN ALKUUN -

Toden totta.. matka kesti, ja kesti, ja kesti. Kerran pysähdyttiin kun olimme joutuneet reilut puoleen väliin. Teimme pienen jaloittelu / uintireissun (<= koirat), kaivoimme eväät repusta jotka mutustelimme kaikessa rauhassa. Sitten taas revohka autoon ja mars matkaan.

Saavuimme Oronmyllyyn sopivasti turkkitalkoisiin klo. 19.30, talkoita seurasi hieman näyttely reeniä ja sitten rantasaunaan.. aah miten ihana ajatus. Kuinkas ollakaan sauna ei ollutkaan lämmin. No Järveläisen Tiina toiminnan naisena laittoi hihat heilumaan eikä mennyt aikaakaan kun pääsimme löylyttelemään. Loppu ilta meni grilli kodassa mukavasti turisten ja toinen toisillemme esittäytyen.

Aamu alkoi maittavalla ja monipuolisella aamupalalla siinä 8-9 välillä. Olimme Anniinan kanssa ENSIMMÄISET!!! Tätä ei tapahdu kyllä normaalisti. Sitten kampetta taas kasaan ja harrastamaan. Toiset meni hakuun ja toiset jäljelle. Amin jälki oli SURKEA!!! Kesän surkein. Janalla se oli ihan pyörryksissä, lähti takajäljelle mitä se ei ole tehnyt vielä koskaan. Se risteili metsässä miten sattuu. Lopuksi palasimme sata metriä takaisin  merkin luo ja jatkoimme siitä. Selväsi Ami haistoi jäljen ja lähti paahtamaan kuin höyry veturi.. sai pidellä ja himmata tosissaan. Kepitkin löytyi kun vähän jarrutteli.. ilmaisussa ja luovutuksessa selvästi parantamisen varaa. Tulimme siihen tulokseen että oronmyllyssä olevat lintuharrastajat olivat samonneet Amin jälki pläntillä niin että se ei tiennyt mitä jälkeä seurata. Harmi mutta oppi tämäkin.

Seuraavana syömään ja sitten tottista. Ami oli melko laama tuulella, enkä ollut kyllä itsekkään sen kummemmassa vireessä. Tikkasen Minna räpsi taas poseeraus otoksia kaikista karvateista. Ilta kului taas mukavasti saunoen ja turisten makkaran ja siiderin kera kodassa. Sunnuntai aamu olikin sitten jo synkkä ja märkä. Esineruutua otettiin Amin kanssa. Hienosti se toi kaksi esinettä enkä enempää vaatinutkaan. Pakkailtiin tavarat autoon, siivottiin mökki ja lähdettiin ajelemaan takaisin pohjanmaalle siinä klo. 11:00. 

Kiitos kaikille leiriläisille. Oli mukava nähdä taas vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin Briardisteihin. Näitä viikonloppuja en jättäisi pois mistään hinnasta.. vaikka ikävä olikin kotiin jääneitä miehiä.

- SIVUN ALKUUN -

Koitin uudenlaista taktiikkaa kokeeseen valmistautumisessa. Eli reenasin mutta en ottanu turhaa ressiä. Oikeastaan kahteen päivään ennen koetta ei tehty oikeastaan mitään. Se oli virhe arviointi, koska Ami odotti niin tottavie innoissaan patukkapalkkaa joka liikkeen jälkeen että meininki meinasi mennä vallan riehakkaaksi.. Oppia tämä kaikki toisella kertaa toisin. Tulokset eivät muillakaan päätä huimannut kun avoimen luokan kaikki kolme kilpailijaa tekivät kolmos tuloksen. Meillä siis pisteitä 125.

RYHMÄNÄYTTELY JYVÄSKYLÄSSÄ 15.5.2005
Pyörähdimme pitkästä aikaa taas näyttelykehässäkin. Sää oli AIVAN HIRVITTÄVÄ! Näyttely pidettiin satama-alueella jossa luonnollisesti kävi tuuli, mausteena lisäksi vesitihku ja kylmä ilma.. meinasi kyllä huumori loppua.
Ami oli PN3. Kiitos Heinille esittämisestä. Kyllähän oli sitten kylmä!!! Kotiin oli ihana palata pitkän päivän jälkeen.

- SIVUN ALKUUN -

EPÄVIRALLINEN TOKO-KOE
Osallistuimme IKKJ:n järjestämän epävirallisen toko-kokeen avoimeen luokkaan 13.4.2005. Tuomarina toimi Raija Tuomisto. Pyysin kokeen omaista "tiukkaa" arvostelua koska olemme menossa kisaamaan virallisiin kisoihin 14.5. Olimme luokan ainoa osallistuja. Pisteitä saimme yhteensä 176,5. Kaikki meni ihan mukavasti paitsi liikkeestä maahan menossa Ami lähti perääni kun palasin sen taakse. Keskiarvo oli 8,8.

- SIVUN ALKUUN -

Tervetuloa Tamlin perheineen. Toivottavasti näemme jatkossa usein :o)

- SIVUN ALKUUN -

Viikonloppu oli näyttelyn täyteinen kun Ami oli ilmoitettu molemmille päiville "esiintymään". Viikonloppuun sisältyi pettymys ja erittäin iloinen yllätys. Lauantain näyttelyssä ei tullut esiin Amin parhaimpia puolia. Sekä koira, että emäntä oli jännityksestä kipsissä ja tulos oli sen mukainen. Ami seisoi ja liikkui takajalat kropan alla, jolloin selkä oli köyryssä. Ei kaunista! Kohtaloksemme jäi "arvosana" tyydyttävä. Tuomarina oli Paavo Mattila.

Sunnuntaina menikin sitten jo paljon paremmin. Pitkästä aikaa koitimme toista esittäjää. Onneksemme hyvä ystävämme Heini Peura lupautui viemään Amin kehään, emännän ja isännän jännittäessä kehän laidalla. Valinta osoittautui loistavaksi. Ami oli kehässä paljon rennompi ja se näkyi myös arvostelussa. Tuomari Miroslav Zidas Sloveniasta määritteli Amin erinomaiseksi. ERI1 (Ami oli ainut narttu nuortenluokassa) PN3 ja vara-SERT. Jihuu!

Hassua, että samaan viikonloppuun mahtuu näyttely historiamme huonoin ja paras "tulos".  Tästä on taas kiva jatkaa uusiin näytelmiin. Kiitos vielä Heinille Amin esittämisestä.

=> Näyttelytulokset

- SIVUN ALKUUN -

Tuomari Mauri Pehkonen

Huh mikä päivä. Paljon tosi hienoja onnistumisia ja tyytyväisiä ohjaaja. Valitettavasti tällä kertaa me emme kuuluneet heidän onnellisten joukkoon. Kokeeseen osallistui yhteensä 31 koirakkoa, joista alokasluokassa oli 13. Aikataulu oli jo valmiiksi tunnin myöhässä kun saavuin paikalle klo 11.30. Luokat suoritettiin käänteisessä järjestyksessä eli alokasluokka oli viimeisenä ja loppujen lopuksi lähes pari tuntia myöhässä. Ilma oli tosi viileä ja kyllä siinä odotellessa tuli kylmä.

Valmistautuminen kokeeseen olisi voinut olla parempi. Mielestäni silti Ami toimi osittain tosi hienosti tuhottoman pitkästä odottelusta huolimatta. Varsinkin ensimmäiseen kokeeseen verrattuna vire säilyi paremmin ja muutenkin Ami oli mielestäni enemmän hommassa mukana. Tästä huolimatta ykköstulosta ei saada kun rivissä "komeilee" kaksi nollaa. Mieskammosta huolimatta luoksepäästävyydessä Ami kökötti hienosti paikallaan ja antoi tuomarin "kopeloida".

Paikallamakuu puolestaan oli taas sarjassamme "en ymmärrä mitä koirani päässä liikkuu". Jätimme koirat maahan ja ennen kun saimme lupaa kääntyä koiriin päin, kehotettiin jo "naapuri koiraa" kytkettäväksi. Kun käännyimme, kökötti Ami istumassa paikallaan. Hetken istuttuaan se pisti takaisin maate. Hieman levotonta oli loppu makoilu, mutta ei enää noussut. Kytkettynä seuraaminen olisi voinut olla napakampaa, siitä 8. Vapaana seuraaminen oli taas selvästi parempaa. Pysähdyksessä vino perusasento ja siitä tippui piste, joten arvosana oli 9.

Liikkeestä maahan meno oli alkuunsa varsin onnistunut. Ami tipahti alas kohtuu hyvin mutta mutta.. se vino perusasento taas rokotti, saimme 8. Luoksetulo oli vauhdin, vauhdin jarruttamisen sekä eteen istumisen kannalta oikein mainio. Jostain kumman syystä Ami ei tehnyt elettäkään kun käsikin sitä perusasentoon. Liekö epäselvän käskyn syy tms. mene ja tiedä. Toisesta käskystä.. kuinkas ollakkaan 8. Liikkeestä seisominen menikin sitten jo taas täysin penkin alle. Käskystä seis Ami pystähtyi kahden askeleen jälkeen. Kun käännyn se hiipi kohti.. aarrrgggh! Ja taas nolla napsahti. Sitten viimeisenä hyppy, jota en kyllä näin jälkeenpäin muista mikä mätti. Ami hyppäsi ensimmäisellä käskyllä ja jäi hieman vinosti esteen taakse seisomaan. Taisi ottaa ehkä askeleen pari hypyn jälkeen ja siitä 8. Kokonaisvaikutus oli 8 (joka oli muuten pääsääntöisesti melkein kaikilla.. en muista nähneeni ainuttakaan kymppiä).

Tulos siis oli ALO3 pisteillä 126. Sijoitus 12 / 14.. Pännii pirusti, mutta tämä on niin tätä. Uusia kisoja tulee.. ja vielä me näytetään ;o)

- SIVUN ALKUUN -

Tänä keväänä menimme ihan huvin ja urheilun kannalta meidän molempien ensimmäiselle agility kurssille. Tuli todettua, että laji on paljon haasteellisempi mitä voisi koskaan kuvitella kentän laidalla muita seuratessa. Suurimmat ongelmat meillä taitaa olla ohjaajan motoriikassa olevat puutteet sekä Amin pyrkiminen niin kovin lähelle. Ohjaaja ei myöskään meinaa pysyä Amin hurjassa vauhdissa mukana.

Ensimmäinen tuntuma agility kisailuun tuli IKKJ:n jaostonmestaruuskilpailussa 18.09.2004. Osallistuimme Mölli-luokkaan, jossa oli yhteensä 9 kilpailijaa. Ekaksi kisaksi se meni ihan kivasti. Virhepisteitä kertyi yhteensä 15, joka koostui kiellosta putkelle mentäessä, koiraan kosketuksesta ja kontaktista. Loppupeleissä sijoituimme viidenneksi.

Seuraavaksi koitimme onneamme Lagun järjestämässä viimeisessä E-P Cup osakilpailussa 09.10.2004. Edelleen Mölli-luokkalaisina teimme tasan samat virheet ja tuloskin oli sama 15. Kiitos tuomarin kiltteyden.. niitä kosketuksia kun taisi tulla pitkin rataa ripa kopallinen. Ohjaaja kun oppisi olemaan hosumatta, voisi kaikki sujua paljon paljon paremmin.

- SIVUN ALKUUN -

Toistamiseen suuntasimme kuonomme kohti pohjoista Vaalan Säräisniemelle Briard ystäviä tapaamaan sekä tutustumaan uusiin leiriläisiin. Tällä kertaa emme matkustaneetkaan junalla vaan pakkasimme autoon leirikamppeet ja huristimme karttaan luottaen tuonne "jänkhälle". Matkaseuraksi noudimme junalta Espoolaiset Annan ja Oona palleron.

Matkaa voisi kutsua melko värikkääksi. Viiden tunnin ajomatka sisälsi pissatustaukoja, hampurilais hetken ehkä elämäni epämiellyttävimmässä grilli/pizzeria/kapakka yhdistelmässä, elämäni ensimmäinen koppalakkien maijassa istuminen ylinopeuden takia (terveisiä vaan mukaville poliisi sedille) sekä Piippolan Salessa kauppaostosten tekeminen todeten ettei löydy mun lempi siiteriä.

Illan jo hämärtyessä sekä kartan epätoivoista tiirailua ja puhelua seuranneena löytyi kuin löytyikin tutun näköinen hiekkatie joka johdatti meidät lomakylään. Kaikki ei ollut vielä saapuneet. Kuulumisia vaihdettiin ja matkustamisesta kankeat ja uneliaat Ami ja Oona päästettiin jaloittelemaan. Pikkuhiljaa osa kaivatuista leiriläisistä saapui ja alkoi tavaroiden purku, saunominen sekä makkaran paisto. Puolen yön jälkeen hilasin itseni parvelle nukkumaan ja hätistämään flunssaista oloa että seuravana päivänä jaksaisi olla touhuissa mukana.

Aamu oli vilpoinen mutta aurinko pilkisteli lupaavasti. Ohjelmassa oli hakua, makkararinkiä, jäljestystä ja sitten välillä syömään. Kävimme Amin kanssa ruoan päälle rannalla kirmaamassa mitä mahtavimmassa hiekkarannassa (jota oli myös kotiväelle todistus aineistoksi auton perällä kasoittain). Sitten kun olimme sopivasti kahlanneet ja kierineet hiekassa olikin vuorossa valokuvasta joten kampa ja harja oli epätoivoisen kovassa käytössä.

Illansuussa kokoustettiin, kaffiteltiin, saunottiin ja paistettiin makkaraa. Aamun valjetessa takaisin metikköihin. Tiirailin eiliseen tapaan sieniä ja tällä kertaa yritimme saada tehtyä jäljet paikkaan missä ei risteilisi sienestäjiä. Novalla kun taisi olla melkoisesti ylimääräisiä "harhajälkiä" edellisenä päivänä. Jälkiä seurasi esineruutu ja Pohjola Grand Prix (=koirien kiihdytyskilpailu). Novan jälkeläiset oli nopeassa vireessä kun voittaja kolmikko oli kaikki samaa sarjatuotantoa. 1. Ranny 2. Jimi 3. Nappi heitä seurasi 4. Rino ja vieheen perässä viidentenä jolkottoli Ami.

Lopuksi palkittiin Pohjolan leirin Eteläisimmät leiriläiset jotka olivat urheasti matkanneet Anna ja Oona myös Pohjola Grand Prix-kiertopalkinto pokaali löysi tämän vuotisen omistajansa. Ruotsalaisen Tanja oli mökillään leipaissut meille mitä herkullisimman täytekakun joka upposi kyllä vikkelästi parempiin suihin.

Leirillä oli yhteensä 18 Briardia omistajineen. Mukana oli pentuja sekä veteraaneja. Hauskinta oli nähdä viimevuotisia pentuja kasvaneen, unohtamatta tietenkään leirillä vieraillutta Ruotsalaisen nuorinta.. kolmen viikon ikäistä "karvatonta" pikku prinsessaa. Kotimatka sujui sitten jo vikkelämmin ja hiljaisemmin. Taisimme kaikki olla melko väsyneitä.. peräluukkua myöden.

Hirmuisa flunssa iski meikäläiseen oikein urakalla eikä tuo karvanaamakaan ole tainnut vielä täysin toipua tapahtumarikkaasta viikonlopusta. Kyllä kannatti matkustaa.. tänäkin vuonna.

Terveisiä kaikille ja nähdään taas ensi vuonna.

Kuvia leiriltä

- SIVUN ALKUUN -

Briardien erikoisnäyttelyt sekä TOKO-mestaruuskoe pidettiin tänä vuonna Nokialla 7.8.2004. Ami oli ilmoitettu molempiin, mutta suureksi harmiksi typykkä aloitti juoksunsa alkuviikosta, joten tokoilu jäi meiltä tällä kertaa väliin.. harmitti kyllä vietävästi.

Tuomarina näyttelyssä oli Ranskalainen briardspesialisti M Jean LORY. Hieman piti jännittää että mitähän Ami tuumaa tästä mustiin pukeutuneesta valkopäisestä miekkosesta mutta ihan hienosti kaikki sujui.. varsinkin kun purukaluston tarkastus kesti sen verran kauan, että siinä ehti varmaan laskea joka ikisen hampaan. Hampaat ja kaikki muukin taisi olla melko lailla mallillaan kun nuortenluokasta saimme ensimmäistä kertaa sen "paremman punaisen" :)

Tuomari saattoi pitää Amia jopa hyvänä vaihtoehtona ihan kärki nelikkoon asti, kun meitä kolmen kärjessä pitkään juoksutti. Kuitenkin muista kehässä olevista koirista "innostuneena"(?), nousi häntä sieltä koipien välistä sojottamaan "kohti taivasta" joten sijoittuminen sai jäädä. Meidät pudotettiin ringin loppupäähän :(
Se ei silti päivää pilannut. Erinomainen arvostelu (varsinkin kun kyseessä oli erikoisnäyttely) oli meille valtavan iloinen asia.

Sää oli erittäin aurinkoinen ja lämmin. Seura oli mitä mainiointa (mitä muuta toisaalta voi odottaakaan kun samaan rotuun hurahtaneita on paikalla ripa kopallinen) Päivä oli pitkä ja hikinen mutta kivaa oli.

Miljuunasti onnea kaikille päivän voittajille!
Päivitetty 23.8.2004

- SIVUN ALKUUN -

Osallistuimme ensimmäiseen toko kokeeseen 12.6.2004, jonka Lapuan Koiraharrastajat järjestivät. Tuomarina kokeessa oli Veijo Kinnunen.  Alokasluokkaan osallistui viisi koirakkoa. Jännitys oli mieletöntä kun kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta virallisessa toko kokeessa ja heti piti osallistua :)

Esim. Luoksepäästävyydessä Ami empi jotta tohtisiko sen tuomari sedän lähellä olla lainkaan, mutta huomasi sitten sedän olevan ihan kiva. Jäävissä liikkeissä tein ohjaajan kuulemma (tiedostamattani) pienen liikkeen kädellä "lisäkäskymäisesti" joka hieman pudotti pisteitä. Luoksetulo taas oli sen verran vauhdikas jotta tuomari totesi sen olevan hyvä pk-tottiksessa mutta ei kuulu toko kentille (meinasin ihan horjahtaa taaksepäin kun Ami törmäsi). Ennen hyppyä Ami alkoi malttamattomana nykiä takkia että tuleeko sitä patukkapalkka, jolloin jouduin partaotteella himan komentaa. Tämä taas tiputti hieman kokonaisvaikutelmaa.

Paljon pieniä virheitä.. taas kerran ohjaajalta, mutta 167,5 pistettä riitti 1. tulokseen ja 2/5 sijoitukseen. Mielestäni kokonaisuudessaan kaikki meni kivasti ottaen huomioon, että tämä oli meille molemmille ensimmäinen kisa tilanne.

Paljon onnea kaikille kokeessa hyvin pärjänneille. Erityisesti Alokasluokan voittajille Rotweiler uros Nerolle (Lemmenmäen Fiasko) ja Mari Kolkkalalle. 195,5p oli loistava saavutus.
Päivitetty 23.8.2004

- SIVUN ALKUUN -

Amin sukulaistyttö Black Death Rubin eli "Onni-Ilona" oli viettämässä vappua Seinäjoella ja iloksemme pääsimme tapaamaan häntä ja hänen perhettään. Tapasimme ensin kuplahallilla järjestyn agility kisan ohessa. Ami ei oikein aluksi ymmärtänyt mitä tämä leikkisä ja iloinen pikku pentu oikein hänestä tahtoo. Kuitenkin "alkukankeuden" jälkeen alkoi leikki, jota jatkettiin myös seuraavana päivänä Hyllykallion uudella koira-aitauksella.

Meillä oli oikein mukavaa, toivottavasti tavataan taas pian.
Päivitetty 23.8.2004

- SIVUN ALKUUN -

Ami osallistui Seinäjoen Kennelkerhon järjestämään BH-kokeeseen 28.4.2004, jossa tuomarina oli Jussi Vaahtoniemi. Kyllähän oli sitten perhosia vattassa. A-osassa paikallamakuussa ekan laukauksen kuultuaan oli Ami noussut seisomaan, mutta ei hivahtanut paikaltaan. Hetkeä myöhemmin oli sitten laittanut takaisin maate. Kytkettynä seuraaminen oli mielestäni ihan hirvittävää, mutta vapaasti Ami kulki jo paljon nätimmin vaikka petrattavaa siinäkin oli kovasti. Kerran unohtui liikkeestä istuminen kun maassa oleva haju herpaannutti haistelemaan.

Eipä siinä sitten tainnut muuta kovin ihmeellistä olla. Tuomarin sanoja lainaten "Tässä oli erittäin hieno suoritus eritoten koiralta... ohjaaja saisi mennä koulunpenkille. Luota koiraasi! Se osaa kyllä, jätä itse turhat liikkeet ja jännitys pois ja paina kaaviot kunnolla mieleen" Mitäpä tuohon lisäämään.

B-osassa ei mielestäni ollut mitään erityistä. Henkilöryhmässä tosin Ami oli himan kiinnostunut lähellä olevista ihmisistä ja nuuski pikkuisen. Tähän tuomari kommentoi että "koira suhtautui normaalin uteliaasti ihmisiin, kuitenkin kun on paljon koiria pelkääviä, on hyvä "kitkeä" tämä tapa pois".

Kovasti vielä tarvitsemme harjoittelua.. erityisesi ohjaaja :) Yksi tavoitteista on nyt kuitenkin saavutettu ja kulku kohti uusia haasteita on edessä. Aika näyttä minne päästään mutta stressiä me ei aiota tästä harrastuksesta ottaa. Edetään kun ehditään.
Päivitetty 23.8.2004
 

© Heidi Peltola 2004