*Esittely*
Kotimme sijaitsee Ylihärmässä, joka on Länsi-Suomessa; Seinäjoen ja Vaasan välissä. Koiramme ovat pääasiallisesti lemmikkejä ja harrastuskavereita. Näyttelyissä käymme harvakseen ja pentueita syntyy vuosittain 0-2.
Kennelnimemme Anemoneniityn on Katriina ja Leena Hautalan nimissä, mutta koiraharrastus on koko perheelle yhteinen, vaikka "painopisteet" ovat jokaisella eri. Olemme molemmat allekirjoittaneet kasvattajasitoumukset sekä käyneet mm. kasvattajan peruskurssin ja tokokoulutusohjaajakurssin. Anemoneniityn nimi juontaa juurensa nimeemme Anemone's, joka on myönnetty kani- ja jyrsijäkasvatuksellemme kennelnimeä kymmenen vuotta aikaisemmin. Valitettavasti Anemone's ja kaikki sitä lähellä olevat kennelnimet olivat jo varattuja, joten meille tuli Anemoneniityn. Alamme pikkuhiljaa sopeutua siihen. ;)
Kuulumme näihin koirayhdistyksiin:
- Suomen Kennelliitto ry
- Saksanpaimenkoiraliitto ry
- SPL-Seinäjoki ry
- Lakeuden Kennelkerho ry
- Kauhavan Kennelkerho ry
- Härmän Kennelkerho
Harrastukset:
Kenellekään ei liene epäselvää, että saksanpaimenkoira on harrastuskoira. Toki on olemassa sellaisia rauhallisiakin yksilöitä, jotka eivät pahemmin fyysistä toimintaa kaipaa. Enemmän ne rakastavat aivopähkinöitä, kuten esineiden etsimistä, tokoa yms. ja niitähän voi harrastaa vaikka ihan kotioloissa omaan tahtiin. Saksanpaimenkoiran on kuitenkin tarkoitus olla monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa voi osallistua lähes mihin tahansa harrastukseen, joka omistajaa kiinnostaa. Näyttelyt tietenkin mukaan lukien.
Myös australianterrierin pieneen pakettiin mahtuu harrastuskoiraa vähintään sakemannin verran! Vain pieni koko asettaa jotain fyysisiä rajoitteita, eli maalimiehen hanskaan aussi ei kyllä ylety. Aussi ei kuitenkaan itse tiedä olevansa pieni, vaan se voi käydä mielestään kerhon täysivaltaisena jäsenenä saksanpaimenkoirien treeneissä. Valitettavasti rodulla ei vielä ole osallistumisoikeutta pk-kokeisiin, koska ausseja ei vuosittain osallistu tarpeeksi BH-kokeeseen, sillä niitä jalostetaan nykypäivänä vain näyttelyitä varten. Tämä ei ole este pk-lajienkaan harrastamiselle, vaikka viralliset kisat täytyykin unohtaa. Mutta muitakin lajeja riittää, eikä kaikkia aika muutenkaan riittäisi harjoittelemaan yhtä syvällisesti.
Tarkemmin harrastuksistamme voi lukea täältä. Aussiemme pääaine on agility, jossa Roosa kisaa mölliluokassa ja Timi Mini1 jo yhdellä nollatuloksella. Myös ketterän Mistyn kanssa on tarkoitus aloittaa agility. Della ja Pinja ovat jättäytyneet tavoitehakuisesta treenaamisesta eläkkeelle. Lisäksi harrastamme tokoa, johon lähdimme alunperin mukaan agilityn tueksi. Jonkin verran olemme myös päässeet tutustumaan jäljestykseen ja hakuun, mutta harrastusmahdollisuudet täällä ovat rajalliset, eikä neljään eri paikallisseuraan kuuluminen riittäisi ollenkaan. Kotonakin voi harjoitella, jos ei pelkää oppivansa ja opettavansa väärin.
Tarkoitus on luonnetestata kaikki koirat, Della tosin on jo ohittanut yläikärajan. Myös BH-koe on aikomus suorittaa hyväksytysti, mutta siihen kouluttautuminen onkin pitkä rupeama niin koiralle kuin omistajallekin.
Tavoitteita:
Koirien tiukka lokeroiminen käyttö- ja näyttelylinjoihin on sama kuin sahaisi oksaa altaan. Jos puhdasrotuisia eläimiä meinaa kasvattaa, niin tavoitteen tulee olla kaikin puolin rotumääritelmän mukainen koira: ulkonäöltään, luonteeltaan ja terveydeltään. Nämä kaikki kolme yhdessä muodostavat koiran käyttöominaisuudet. Toki jokainen voi oman harkintansa mukaan korostaa jotain osa-aluetta, mutta muita ei saa unohtaa.
Koiran kanssa tulisi myös pystyä harrastamaan monipuolisesti kaikenlaista riippuen omistajan kiinnostuksen kohteesta. Sakemannia ei kuitenkaan voi hankkia vain sohvaperunaksi. Sakemanni on palveluskoira, joten se kaipaa tekemistä. Koiran itsensä kannalta ei ole väliä tapahtuuko se ihan kotona omaksi iloksi, kerhon treeneissä tuttujen kanssa vai kilpailuissa. Toki on eri asia kestääkö koira tai sen omistaja kilpailutilanteita. Hyvä tavoite lienee se, että edes koiralla olisi hyvät lähtökohdat tähän.
Tavoitteenamme on saksanpaimenkoira, joka myös näyttäisi sellaiselta. Rotumääritelmä on tietenkin se, mihin koiria ulkonäkönsä puolesta verrataan, ja tässä auttavat näyttelyt. Kilpailumielessä emme näyttelyitä harrasta. Etsimme urokset sen mukaan, että sulhanen täydentäisi emoksi tarkoitetun nartun mahdollisia puutteita. Pyrimme pienempään kokoon kuin se, mistä lähdimme liikkeelle (esim. Della ja Pinja). Värin puolesta pysyttelemme näillä näkymin vain näissä perinteisissä mustaruskeissa saksanpaimenkoirissa, joilla saisi olla kunnollinen punainen sävy ja kauniit tummat silmät.
Kasvatus:
Meillä ei ole mitään erillisiä "kenneltiloja", vaan koirat elävät meillä perheen keskuudessa. Toki pennuille rajataan oma turvallinen alue, jossa emo tietää niiden olevan tallessa ja poissa muiden koirien ulottuvilta. Omat koiramme suhtautuvat hyvin toisten pentuihin, mutta emot eivät tyypillisesti ole asiasta niinkään varmoja. ;) Pennut elävät meillä siistissä ympäristössä ja tottuvat normaaleihin kodin ääniin yms. Ihmisten sekä isojen ja pienin koirien lisäksi pennut tutustuvat kissoihin ja pikkueläimiin. Vaikka meillä ei asu lapsia, niin pieniä vieraita käy sen verran säännöllisesti, että sellaisetkaan eivät ole pennuille yllätys.
Pentujen kanssa seurustellaan paljon ja ne saavat paljon hellyyttä ja rakkautta. Mutta niille opetetaan rauhallisesti myös alkeellisia käytöstapoja, sillä pentu pystyy oppimaan hyvin varhain ja helposti sen, ettei ihmistä päin saa hyppiä. Kaiken pureminen on juuri hampaat suuhunsa saaneelle pennulle normaalia käytöstä, koska ikenet kutiavat. Käsien ja sukkien pureskelu ei ole kovinkaan kivuliasta ja se voi tuntua omistajasta jopa söpöltä, mutta kun pentuja on useampi (kuten pentueessa yleensä on) ja kaikki ryntäävät piraijoina tervehtimään, niin se ei ole enää niinkään mukavaa. Käsien ja sukkien yms. "pentupuremista" voi kuitenkin rajoittaa lempeästi, jolloin pentujen kanssa seurustelu on huomattavasti mukavampaa ja rakentavaa molempien kannalta. Se on tärkeää, että tuntisimme jokaisen pennun mahdollisimman yksilöllisesti ja osaisimme etsiä juuri sille parhaiten sopivan kodin.
Jokainen pentue suunnitellaan niin, että jonkun pennuista olisi tarkoitus jatkaa omaa kasvatustamme. Pentueita ei siis suolleta vain teettämisen ilosta. Sijoitamme normaalisti narttupentuja, mutta poikkeuksiakin on ja varmasti tulee lisää myöhemmin, koska aina se tyttö ei ole pentueen paras. Etsimme mieluusti harrastuksista kiinnostuneita sijoitusperheitä, koska meidän on suhteellisen hankala etäkouluttaa ko. koiraa itse.
Kasvattiemme kanssa ei ole pakko käydä näyttelyissä tai kokeissa, vaikka tottakai niiden tulokset antavat meillekin arvokasta tietoa. Sanonta "tulokset eivät periydy eikä koira niiden päälle ymmärrä" pitää paikkansa, mutta harva osaa arvioida koiraansa yhtä asiantuntevasti ja puolueettomasti kuin tuomari! Jos siis arviota tarvitsee. Jalostukseen käytettävälle koirallehan sellainen on ihan paikallaan, mutta pitää käyttää myös omaa päätään, miten tuloksia soveltaa tosielämään.
