Ennustamisen eettisyydestä

Lapuan kaupunki tilasi viime vuoden lopussa Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskukselta ennusteen kahden mittavan hankkeen aluetaloudellisista vaikutuksista. Toisessa hankkeessa oli kyse kauppakeskuksesta, toisessa Simpsiönvuoren jalkapalloluolasta, hiihtotunnelista ja mökkikylästä.

Kauppakeskus toteutetaan yksityisin investoinnein eikä siihen liity mainittavaa kunnallisen päätöksenteon tarvetta. Simpsiönvuoren louhimiseen sitä vastoin valtuuston täytyy osata ottaa kantaa.

Selvityksen tehneet dosentit raportoivat tulokset keväällä. Heidän käyttämänsä RegFin-aluemalli ennusti hankkeiden luovan huiman määrän uusia työpaikkoja kaavalla "kolme välillistä työpaikkaa yhtä välitöntä työpaikkaa kohden". Ennusteissa on varsinaisia helmiä. Esimerkiksi maatalouteen on tiedossa 191 työpaikkaa -- siis alalle, jonka työpaikoista on Suomen EU-jäsenyyden aikana hävinnyt jo puolet.

Media ja kaupunginjohto ovat kuitenkin esitelleet raporttia Jumalan sanana. Vain yleisönosastoissa on rohjettu epäillä muun muassa sitä, että palvelualalle syntyvät työpaikat pystyisivät poikimaan kukin kolme muuta.

Kyseenalaisten simulaatioennusteiden tekeminen kunnallista päätöksentekoa varten pitäisi mielestäni ymmärtää kansantaloustieteen harjoittajan ammattietiikan vastaiseksi. Ennusteet eivät päädy palvelemaan järkevää harkintaa, vaan ne toimivat hankevetäjien ja johtavien virkamiesten lobbausaseena.

Kuten tiedebarometrit osoittavat, yliopisto on kansamme keskuudessa kova sana. Valtaosa ihmisistä uskoo, että tiedeyhteisö tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa. Pienten ja keskikokoisten kuntien valtuustoissa vallitsee ylenpalttinen oppineisuuden ja auktoriteetin kunnioitus. Sanat tutkimus, tohtori ja dosentti riittävät vakuudeksi mistä tahansa, puhumattakaan sellaisista sanoista kuin substituutiojousto, kvasi-dynamiikka ja komparatiivis-staattinen vertailu.

Kun valtuuston epäilevät Tuomaat on yliopistotutkijoiden avulla saatu hiljaisiksi, päätös on vain nuijankopautusta vailla, ja valmistelevat virkamiehet ovat päässeet ikiajoiksi turvaan siltä tulevaisuudessa ehkä odottavalta syytökseltä, että he houkuttelivat valtuuston tekemään virheinvestoinnin. Mitä vielä! Hehän päinvastoin hankkivat valtuutetuille ajatteluapua yliopistosta, tieteen pyhäköstä.

Hyvät tohtorit ja dosentit, pysykää lujina pikkukuntien valmistelevien virkamiesten houkutuksia vastaan. Jos he teiltä jotakin tilaavat, he myös vaativat paljon enemmän kuin vakuutuksen, että ennusteissanne on oikein todennäköisesti ainakin etumerkki. Teidän odotetaan vaikenevan, vaikka näkisitte, että tiedettä käytetään siekailematta päättäjien ja kansalaisten sumuttamiseen.

Jos yliopiston markkinoimiin palveluihin ei kuulu kaupanpäällisinä virkamiehiä kohtaan osoitettu hienotunteisuus, olisi paikallaan pohtia ja ilmaista, missä simulaatiomallilla tehtävien laskelmien sovellettavuuden rajat kulkevat.

Onko oikein, että laskelmien luotettavuudesta annetaan ongelmaton kuva? Voiko tämän Lapuan tapauksen lukea hyväksi tieteelliseksi käytännöksi? Itse raportissa selvityksen tulokset todetaan kyllä ”parhaimpiin arvauksiin perustuviksi”, mutta esimerkiksi kunnan www-sivuille tehty tiivistelmä ei sisällä ainuttakaan varauksellista sanaa. Siinäkin on silti tutkijan allekirjoitus vahvistuksena.