| [Osa
2: Valituksen ykstyiskohtainen perustelu]
[Nestekaasukapinan etusivulle] |
| KORKEIMMALLE
HALLINTO-OIKEUDELLE
VALITUS Asia
Valittaja
Asiamies/prosessiosoite
Valittajat Vaasan hallinto-oikeudessa
Valittajien asiamies ja
prosessiosoite
Vaatimukset Tehokaasu Oy vaatii, että Korkein hallinto-oikeus 1. kumoaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen nro 05/0253/3 kokonaisuudessaan ja jättää päätöksen kohteena olleen TUKESin päätöksen muuttamattomana voimaan; ja 2. velvoittaa Pirkko Ulvisen myötäpuolineen korvaamaan yhteisvastuullisesti Tehokaasu Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa lain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Kululasku esitetään vastaselitysvaiheessa. Perustelut 1
Vaasan hallinto-oikeus on tehnyt 8.7.2005 Lapualle sijoiteltavaa nestekaasuvarastoa koskevan päätöksen, jolla se kumoaa TUKESin nestekaasuvaraston sijoittamista koskevan lupapäätöksen 5.3.2004 nro 5358/342/2003 ja palauttaa asian sille uudestaan valmisteltavaksi. Päätöksessä Tehokaasu on velvoitettu korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikuluja yhteensä 1500 euroa. Vaasan hallinto-oikeuden päätös ottaa kantaa asian käsittelyyn liittyviin aineellisiin ja menettelyllisiin kysymyksiin. Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien lausuntopyyntöjä koskevat vaatimukset sekä jättänyt KTM:n lausunnon 9/060/2004 huomioon ottamatta. Lisäksi se on hylännyt osan päätöksen kumoamiseen liittyneistä valittajien perusteluista. 2
Tehokaasu katsoo, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota, ja korkeimman hallinto-oikeuden tulee ratkaista asia edellä vaatimusosasta ilmi käyvällä tavalla. Hallinto-oikeuden päätös asian palauttamisesta TUKESin käsiteltäväksi liittyy lähinnä menettelyllisiin seikkoihin sekä tiettyihin nestekaasu- ja teollisuuskemikaaliasetuksen aineellisten normien tulkintaan liittyviin kysymyksiin. Aineellisia normitulkintoja, jotka on annettu TUKESille soveltamisohjeeksi asiaa uudelleen käsiteltäessä, sisältyy päätöksen kohtiin 4.1.2 ja 4.3. Tehokaasu korostaa, että TUKESin päätös on täysin nestekaasuvaraston perustamista koskevien, jäljempänä tarkemmin yksilöityjen joustavien teknisluonteisten säännösten vakiintuneen soveltamiskäytännön mukainen. Vaasan hallinto-oikeuden päätös merkitsee siten koko asianomaisen erityisnormiston soveltamis- ja luvittamiskäytännön täydellistä muutosta ilman, että asiaan sovellettavissa säännöksissä olisi tapahtunut mitään muutoksia. Osa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kohdissa 4.1.2 ja 4.3 esitetyistä puutteista hakemusasiakirjoissa ja laitoksen sijoitusvaatimuksissa merkinnee lisäksi käytännössä sitä, että TUKES joutuu viran puolesta harkitsemaan usean kymmenen nestekaasun varastointiluvan ottamista uudelleen käsittelyyn, koska niidenkään osalta ei säännöksiä ole tulkittu Vaasan hallinto-oikeuden edellyttämällä tavalla. Tehokaasun käsityksen mukaa menettelyllisissä kysymyksissä ei ole tapahtunut tuolloin voimassa olleen hallintomenettelylain (598/1982) tai asiassa sovellettavan erityisnormiston (lähinnä nestekaasuasetus 711/1993 ja KTM:n päätös sen soveltamisesta 344/1997 ja osin myös teollisuuskemikaaliasetus 59/1999) vaatimusten vastaisia virheitä eikä asiassa ole ilmennyt niiden aineellisien vaatimusten puutteita osoittavia seikkoja. Nestekaasuvaraston perustamista sääntelevien joustavien teknisluonteisten normien mukaan TUKESilla asiantuntijaviranomaisena on harkintavaltaa perustettavalta laitokselta edellytettävien vaatimusten suhteen. Harkintavallan käytöstä syntynyt vakiintunut soveltamiskäytäntö yhdistettynä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen antaa hakijalle oikeutetun odotuksen saada lupa, jos sen edellytykset ovat aiemman soveltamiskäytännön perusteella käsillä (ks. myös Kulia, Hallintomenettelyn perusteet 2003, s. 44). Tässä asiassa tehty luparatkaisu vastaa täysin TUKESin ratkaisukäytäntöä, kuten asiassa on aiemmin esitetty (erityisesti Tehokaasun vastineessa 2.8.2004 ja siinä käsitellyssä TUKESin lausunnossa) ja esitetään tarkemmin myös tässä valituksessa jäljempänä. On hakijan oikeusturvaa ja perusoikeuksia loukkaavaa, että hallinto-oikeus luo käytännössä itse oikeutta siten, että luonteeltaan oikeusharkintaista erityisoikeudenalan vakiintunutta luvituskaytäntöä muutetaan radikaalisti käyttäen perusteluna yleisiä hallinto-oikeudellisia säännöksiä, joista ei suoranaisesti sanamuodon mukaan eikä esitöidenkään valossa ole johdettavissa hallinto-oikeuden esittämiä, vaan ennemminkin päinvastaisia tulkintoja. Tämä pätee erityisesti puhevaltaa (ja siitä johtuviin) kuulemista ja erityistiedoksiantoa koskeviin tulkintoihin. Myös aineellisoikeudellisiin soveltamistulkintoihin ei Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä ole johdettavissa nimenomaista normiperustaa. Tehokaasun käsitys on, ettei erityisnormistosta ole johdettavissa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kohdissa 4.1.2 ja 4.3 esitettyjä tulkintoja. Kyse onkin arvoperusteisesta ratkaisusta. Keskeinen arvo on mahdollisimman laaja asianosaispiiri ja puhevalta, mikä ympäristöoikeudessa on sekä normitasolla että oikeuskäytännössä koko ajan voimistunut trendi (esimerkiksi ympäristönsuojelulain 86/2000 97 §). Ympäristöoikeuteen erikoistuneella hallintotuomioistuimella on mitä ilmeisimmin halu tulkita myös muita puhevaltasäännöksiä laajentavasti huolimatta siitä, että ko. erityisnormisto ei säädä mitään puhevallasta (ks. kohta 3.3.2 jäljempänä) ja yleiset hallintovalitusoikeutta koskevat säännökset esitöineen sekä kirjallisuuden valossa kiistävät puhevallan välillisen vaikutuksen (onnettomuusriski) perusteella (kohta 3.3.1 jäljempänä). Oikeuden mielestä tältä osin ilmeisen puutteellisten erityisnormien sijasta puhevalta ja sen seurausvaikutukset (kuuleminen, kuuluttaminen, erityistiedoksianto) on yleisestä hallinto-oikeudellisesta normistosta vastoin niiden sanamuotoa ja esitöitä. Toinen keskeinen arvo, joka päätöksen taustalla vaikuttaa, liittyy yksityisen kansalaisen erilaisten intressien mahdollisimman laajaan suojaan. Suojaintressien turvaamiseksi maksimaalisesti on päätöksen kohdissa 4.1.2 ja 4.3 esitetty TUKESille "ohjeita" oman alansa erityisnormiston tulkintaan tässä ja siten myös muissa tapauksissa jatkossa. Kyseiset tulkinnat eivät kuitenkaan perustu mainitun normiston säännösten sanamuotoon eivätkä myöskään vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön. Oikeuden tulkintoihin on mitä ilmeisimmin vaikuttaneet tältä osin asiassa "huomiotta jätetty" (ks. kohta 3.1) KTM:n lausunto sekä valituksissa ja niiden täydennyksissä esitetyt kauhuskenaariot, joiden toteutumisen epätodennäköisyys on asiassa sivuutettu. Se, että säännökset ovat ilmeisesti Vaasan hallinto-oikeuden mukaan sekä menettelyn että aineellisoikeudellisen sisältönsä puolesta puutteellisia, ei voi johtaa luvan hakijan oikeusturvan loukkaamiseen siten kuin nyt on tapahtunut. Tuomioistuimen tulee noudattaa voimassaolevia säännöksiä ja soveltaa niitä siten, että lopputulos on yleisten oikeudellisten normitulkintalähteiden ja -systematiikanmukaisesti johdettavissa normistosta. Ei siten ole Vaasan hallinto-oikeuden toimivallassa muuttaa tulkinnallaan säännöksiä siten, että niiden sanamuotoa loukataan ja esitöistä ilmi käyvä lainsäätäjän tarkoitus ei toteudu. Vaasan hallinto-oikeuden
päätöstä on käsitelty seuraavissa kappaleissa
siten, että kussakin kohdassa on esitetty ensin Vaasan hallinto-oikeuden
ratkaisu perusteluineen tiivistettynä ja tämän jälkeen
Tehokaasun asiaa koskevat valitusperustelut. Tehokaasun perustelut alkavat
aina kahden ensimmäisen sanan alleviivauksella. Perusteluissa noudatetaan
hallinto-oikeuden päätöksen mukaista rakennetta. Niitä
ratkaisuosia, joihin Tehokaasu yhtyy, ei ole kirjoitettu auki.
|