1. TUKESin lausunto valituksesta

1.1. Päätöksen edellytykset

Tehokaasu Oy: n Lapuan välivarastossa tullaan varastoimaan nestekaasun lisäksi pieniä määriä muita vaarallisia kemikaaleja kuten metanolia. Päätös on annettu sekä nestekaasuasetuksen (711/1993) että vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) (jäljempänä teollisuuskemikaaliasetus) perusteella.

Kemikaalien yhteismäärä huomioon ottaen toiminta on teollisuuskemikaaliasetuksen mukaan laajamittaista toimintaa. Nestekaasun varastointimäärä on niin iso, että se yksinäänkin edellyttää nestekaasuasetuksen mukaisen varastointiluvan hakemista TUKESilta. Muiden kemikaalien määrät ovat niin vähäiset, etteivät ne yksinään tee toimintaa teollisuuskemikaaliasetuksen tarkoittamaksi laajamittaiseksi toiminnaksi.

Nestekaasuasetuksen 15 §:n mukaan lupa käsittelyyn ja varastointiin on annettava, jos toiminta täyttää asetuksessa säädetyt ja sen nojalla määrätyt vaatimukset. Teollisuuskemikaaliasetuksen 19 §:n mukaan edellytyksenä luvan myöntämiselle on, että toiminta täyttää kemikaalilaissa ja räjähdysvaarallisista aineista annetussa laissa sekä sen nojalla asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Lupahakemuksessa tulee antaa nestekaasuasetuksen 12 §:n mukaiset tiedot. Vastaavasti on määrätty teollisuuskemikaaliasetuksen 17 §:ssä. Tehokaasu Oy:n toimittamassa lupahakemuksessa 14.11.2003 on esitetty seuraavat tiedot:

Hakemuslomakkeessa
- toiminnanharjoittajaa ja laitoksen sijaintia koskevat tiedot ja yleiskuvaus toiminnasta
- varastoidun nestekaasun ja muiden kemikaalien enimmäismäärät

Liitteissä
- pistoraiteen vuokrasopimus ja maanvuokrasopimus ja viimeksi mainittuun liittyvä suostumus
- laitoksen käyttötarkoitus ja toiminnan kuvaus; näissä on kuvaus myös jäähdytys- ja palovesijärjestelmästä sekä nestekaasuvuotojen valvonta- ja hälytysjärjestelmästä
- selvitys ohjaus-, säätö-, valvonta- ja varolaitteistojen sekä suojausjärjestelmien toiminnasta; selvityksessä on kuvaus turvallisen varastoinnin sekä nestekaasun purkauksen ja täytön turvallisesta tekemisestä
- selvitys nestekaasusäiliön ja -laitteistojen mitoitusperusteista, materiaaleista, suunnittelusta, valmistuksesta ja tarkastuksesta
- Lapuan välivaraston organisaatiokaavio, josta ilmenee vaarallisten kemikaalien käytönvalvojien asema
- TUKESin edellyttämä alustava riskikartoitusraportti (päivätty 11.12.2003) ja sen täydennys (päivätty 12.1.2004); raportissa arvioidaan toimintaan liittyvät vaarat (riskin kuvaus), mahdollisen onnettomuuden seurausten vakavuus, ennaltaehkäisevien toimien riittävyys (riskin hallinta), tehdään toimenpide-ehdotukset ja nimetään näiden vastuuhenkilöt
- venttiililuettelo paineluokkineen
- nestekaasuvaraston ja vesijäähdytysjärjestelmän Pl-kaaviot (putkisto- ja instrumentointikaavio)
- alueen karttapiirros (1:5000), johon on merkitty 500 metrin vyöhyke varaston ympärillä
- asemapiirustus 1:1000
- nestekaasuvaraston sijoituskuva
- säiliövaunujen tyhjennyskuvat 4 kpl
- kompressori/pumppukeskuskuva
- säiliöautojen täyttöpumppukeskuskuva
- säiliöautojen täyttöpaikkakuva
- maalla peitettävän 600 m3 nestekaasusäiliön rakenne- ja leikkauskuvat
- valvomo-/huoltorakennuskuva
- tilaluokituspiirustus
- hätäpainikkeet, hälyttimen anturit ja käsisammuttimet, luettelo ja sijainti.

Nestekaasuasetuksen 12 §:n ja teollisuuskemikaaliasetuksen 17 §:n mukaan hakemus voidaan käsitellä, vaikka kaikkia tietoja kysymyksessä olevan tuotantolaitoksen osalta ei ole saatavissa.

TUKES on katsonut, että lupahakemuksessa on esitetty hakemuksen käsittelyyn tarvittavat tiedot laitoksen sijoittumisesta ja ympäristössä sijaitsevista kohteista, toimintaan liittyvien vaarojen tunnistuksesta ja niiden ennaltaehkäisystä, arviot mahdollisen onnettomuuden suuruusluokista, nestekaasusäiliön ja muiden laitteistojen rakenteesta ja laitoksen toimintatavasta.

TUKESin päätöksessä välivaraston rakentamiselle on asetettu 23 ehtoa, joista viimeisen mukaan varastolle laadittavan turvallisuusselvityksen ja sisäisen pelastussuunnitelman tulee olla hyväksyttyjä ennen laitoksen käyttöönottoa.

1.2. Hakemuksen muu käsittelyjä lupapäätöksestä tiedottaminen

Tehokaasu Oy:n hakemus on toimitettu TUKESiin 20.11.2003, ja sitä on täydennetty riskikartoitusraportilla 11.12.2003 sekä sen täydennyksellä 12.1.2004. Hakemuksesta on pyydetty nestekaasuasetuksen 14 §:n mukaisesti lausunto Vaasan työsuojelupiiriltä ja Lapuan pelastuslaitokselta. Lisäksi hakemuksesta on ollut kuulutus Lapuan kaupungin ilmoitustaululla 3.12.2003 ja 17.12.2003 välisen ajan. Hakemuksesta ei ole esitetty huomautuksia.

Lupapäätöksestä on tiedotettu nestekaasuasetuksen 15 §:n mukaisesti Vaasan työsuojelupiirille ja Lapuan pelastuslaitokselle. Alkuperäinen päätös hyväksyttyine liitteineen ja valitusosoituksineen on toimitettu hakijalle.

Lupahakemuksen alkuperäisistä liitteistä ja täydennyksenä toimitetusta riskikartoitusraportista on annettu tietoa kysyjien pyytämällä tavalla julkisuuslain (621/1999) mukaisesti.

1.3. Turvallisuusselvitys

Lupavaiheessa toimintaan liittyviä vaaroja ja niihin varautumista sekä mahdollisen onnettomuuden seurauksia on selvitetty riskikartoitusraportissa. Näitä selvityksiä täydennetään turvallisuusselvityksessä.

Nestekaasuasetuksen 1 a §:n mukaan suuronnettomuuksien ehkäisemistä koskevia teollisuuskemikaaliasetuksen säädöksiä sovelletaan myös nestekaasuun.

Teollisuuskemikaaliasetuksen 22 §:n mukaan turvallisuusselvitys tulee toimittaa TUKESiin riittävän ajoissa ennen toiminnan aloittamista. Sisäisestä pelastussuunnitelmasta on määrätty samoin 27 §:ssä.

Turvallisuusselvityksessä toiminnanharjoittajan tulee osoittaa toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Sen tulee myös osoittaa, että laitoksessa on tunnistettu suuronnettomuusvaarat sekä ryhdytty tarpeellisiin toimiin niiden ehkäisemiseksi ja mahdollisen onnettomuuden seurausten rajoittamiseksi. Selvityksessä tulee olla yksityiskohtainen kuvaus mahdollisten suuronnettomuuksien kulusta ja todennäköisyydestä sekä arvio kuvattujen suuronnettomuuksien seurausten laajuudesta ja vakavuudesta. Lisäksi siinä tulee olla kuvaus laitoksen turvallisuuden takaamiseksi käytettävistä teknisistä tekijöistä ja laitteista.

TUKESin on teollisuuskemikaaliasetuksen 23 §:n mukaan ilmoitettava toiminnanharjoittajalle johtopäätöksensä turvallisuusselvityksestä. Ennen johtopäätösten antamista on työsuojelupiirille, alueelliselle ympäristökeskukselle ja palopäällikölle varattava mahdollisuus esittää mielipiteensä turvallisuusselvityksestä. Vastaavasti 27 §:ssä on määrätty pelastussuunnitelman johtopäätöksistä.

TUKESin antaman päätöksen ehtona (ehto numero 23) on, että nestekaasuvarastosta laadittavan turvallisuusselvityksen ja sisäisen pelastussuunnitelman tulee olla hyväksyttyjä ennen laitoksen käyttöönottoa. Tehokaasu Oy ei ole vielä toimittanut selvitystä ja suunnitelmaa TUKESiin.

1.4. Laitoksen käyttöönotto

Nestekaasuasetuksen 20 §:n mukaan varastoa ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on toimintavalmiina tarkastettu ja todettu, että se täyttää asetuksen vaatimukset ja lupapäätöksen ehdot. Teollisuuskemikaaliasetuksen 38 §:n mukaan TUKES tarkastaa laitoksen ennen käyttöönottoa.

1.5. Ympäristöluvan käsittelystä

Lapuan kaupunki pyysi ympäristöluvan käsittelyä varten lausuntoa TUKESilta Tehokaasu Oy:n kemikaalien varastomääristä ja kemikaalien luokittelusta erityisesti sen takia, että kemikaalilain mukaan määritelty laajuus määrää eräissä tapauksissa ympäristöluvan tarpeen. TUKES on antanut asiasta lausunnon, jossa selvitetään nestekaasuasetuksen ja teollisuuskemikaaliasetuksen soveltamista kohteeseen.

2. Määräysten täyttyminen ja vaaran vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet

Nestekaasuvaraston turvallisuus voidaan jakaa kolmeen pääosaan: varastosäiliöt, alueelle tuotavat kuljetussäiliöt (junavaunut ja säiliöautot) sekä säiliöiden täyttämiseen ja purkamiseen liittyvä toiminta.

Varastosäiliöiden peittäminen maakerroksella ehkäisee ulkopuolisen tulipalon tai kaasuliekin aiheuttamaa lämpenemistä ja tästä seuraavaa suuren räjähdyksen vaaraa. Nestekaasuasetuksen soveltamisesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (344/1997) (myöhemmin KTM:n nestekaasuista antama päätös) 27 §:ssä ei määrätä maapeitteisille säiliöille suojaetäisyyksiä ulkopuolisiin kohteisiin. Tilanne on päinvastainen maanpäällisten kiinteiden säiliöiden osalta (20 §).

Junavaunujen aiheuttamaa räjähdysvaaraa on kyseessä olevassa varastossa rajoitettu vesivalelutoiminnolla, joka ehkäisee kaasun purkamiseen kytkettyjen vaunujen räjähtämisen yllämainituista syistä. Vaikka säädökset eivät rinnasta junavaunuja kiinteisiin maanpäällisiin varastosäiliöihin, on tällainen vertailu tehtävissä turvallisuustason yleiseksi arvioimiseksi. KTM:n nestekaasuista antaman päätöksen 20 §:n määräämät suojaetäisyydet täyttyvät kyseessä olevan varaston junavaunuille, joita ei ole kytketty purettaviksi ja joita ei ole varustettu vesivalelulla.

Varasto- ja kuljetussäiliöiden suhteen voidaan todeta, että nestekaasuvarasto täyttää säädösten asettamat sijoitusvaatimukset ja näiden perusteella arvioitavissa olevat yleiset turvallisuustason vaatimukset.

Kaasun täyttämiseen ja purkamiseen liittyvät vuotoriskit on tunnistettu ja arvioitu alustavassa riskikartoituksessa ja TUKESin edellyttämässä täydennetyssä riskikartoituksessa. Riskikartoituksessa esiin tulleiden toimenpiteiden toteutus on osa varaston yksityiskohtaista suunnittelua ja rakentamista.   Toimenpiteitä koskevat TUKESin lupapäätöksen ehdot.

Nestekaasuvaraston sijoituksesta ja suunnittelusta on todettu, että TUKES on lupakäsittelyssään keskittynyt turvallisuusteknisten vaatimusten täyttymiseen. Kyseessä olevan nestekaasuvaraston tapauksessa ei ole tullut esiin vaatimuksia, jotka eivät täyttyisi varaston sijoitusesityksen ja suunnitelmien perusteella tai joita ei voitaisi täyttää TUKESin asettamien lupaehtojen avulla.

2.1. Sijoitus

a) Yleisvaatimus

Teollisuuskemikaaliasetuksen yleiset, sijoitusta koskevat vaatimukset (7 §) edellyttävät, että sijoituksen pitää olla sellainen, ettei kemikaaleista aiheudu yleisesti käytössä oleville alueille, kouluille, hoitolaitoksille, teollisuuslaitoksille, liikenneväylille ja muulle ulkopuoliselle toiminnalle onnettomuus- tai häiriötilanteissa ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa. Nestekaasuasetus (8 §) taas edellyttää sijoituksen olevan sellainen, ettei varastoinnista aiheudu onnettomuus- tai häiriötilanteissa henkilö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa. Nestekaasuasetuksen sijoitusta koskevat yleiset edellytykset ovat samat tai jopa hiukan tiukemmat kuin teollisuuskemikaaliasetuksen.

b) Maanalaisten ja maapeitteisten säiliöiden suojaetäisyydet

Nestekaasuasetuksen määräyksiä on tarkennettu KTM:n nestekaasuista antamassa päätöksessä. Päätöksen 27 §:ssä määrätään maanalaisen ja maapeitteisen säiliön sijoittamisesta. Asetus (2 §) määrittelee nämä säiliöt seuraavasti:

Kohta 12) maanalaisilla säiliöillä tarkoitetaan maanpinnan alapuolella olevaa nestekaasun varastosäiliötä, jonka ulkopinta on kokonaisuudessa hoitokuilua lukuun ottamatta suoraan kosketuksessa maahan,

Kohta 13) maapeitteisellä säiliöllä tarkoitetaan maanpinnan yläpuolella joko osittain tai kokonaan olevaa säiliötä, joka on peitetty maalla joko kokonaan tai toista päätyä lukuun ottamatta.

Edellä kuvattujen säiliöiden vähimmäisetäisyydeksi muihin rakenteisiin ja naapurin rajaan on määrätty 3 metriä. Näitä määräyksiä sovelletaan myös Tehokaasu Oy:n säiliöihin, jotka ovat maapeitteisiä (kokonaan peitettyjä).

Tehokaasu Oy:n maapeitteisen nestekaasuvaraston etäisyys teollisuustontin rajaan on 73 m, toiseen naapuriin yli 20 m ja Tehokaasu Oy:n omaan toimistorakennukseen 32 m, joten se täyttää maapeitteiselle säiliölle annetut etäisyysvaatimukset.

c) Junavaunut; täyttö- ja purkauspaikka

Tehokaasu Oy:n laitoksella nestekaasua on myös junavaunuissa ja säiliöautoissa. Näille ei ole määrätty suojaetäisyyksiä KTM:n nestekaasuista antamassa päätöksessä. Sen sijaan maanpäällisille kiinteille varastosäiliöille päätöksessä on annettu vähimmäisetäisyyksiä eri kohteisiin. Näitä etäisyyksiä voidaan pitää vertailukohteena arvioitaessa etäisyyksien riittävyyttä. Säädöksissä tällaista rinnastusta ei ole, joten tässä esitettyä vertailua on pidettävä nestekaasulla määrättyä yleistä turvallisuustasoa valaisevana.

Junavaunujen koko on enintään 50 tonnia ja enimmillään niissä on yhteensä 300 tonnia nestekaasua (6 vaunua). Kerrallaan purettavaksi kytkettynä on enintään 3 vaunua, joissa on yhteensä enintään 150 tonnia nestekaasua. Purettavaksi kytketyt vaunut on varustettu vesivalelutoiminnolla, joka ehkäisee säiliöiden ulkopuolisen tulipalotilanteen aiheuttamaa räjähdysvaaraa. Loppuja kolmea vaunua (yhteensä 150 tonnia) ei ole varustettu vesivalelulla. Taulukko 1 esittää, miten etäisyysvaatimukset täyttyisivät, jos kolmea junanvaunua vastaava nestekaasumäärä sijoitettaisiin maanpäälliseen kiinteään varastosäiliöön.
 

Lisäksi KTM:n nestekaasuista antamassa päätöksessä on määrätty, että kaikkien maanpäällisten kiinteiden varastojen etäisyys hoitolaitoksiin (sairaalat, vanhainkodit ja vastaavat) tulee olla sellainen, ettei varastoinnista aiheudu vaaraa. Ohjeellisena etäisyytenä annetaan 300 m. Tällaisia kohteita ei ole 500 metrin etäisyydellä nestekaasuvarastosta.

Standardissa SFS 3341 Kuljetettavat kaasusäiliöt. Täyttö- ja tyhjennyslaitokset on määritelty turvallisen toiminnan edellyttämiä vaaraetäisyyksiä, joilla toimintaa on syytä rajoittaa lastauksen ja purkauksen aikana. Tällaisena etäisyytenä pidetään 10 metriä. Varastoalueella voidaan toimia näiden rajoitusten mukaisesti. Myös säiliöauton täyttöpaikka täyttää 10 metrin toimintaetäisyyden.

d) Palavan nesteen säiliö

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/1985 24 §) (myöhemmin KTM:n palavista nesteistä antama päätös) edellyttää, että maanpäällisen ulkona olevan kiinteän palavan nesteen säiliön etäisyys toisen rajasta, yleisestä liikenneväylästä ja rakennuksesta tulee olla 3 - 15 m3 säiliöllä 3 m. Tehokaasu Oy:n metanolisäiliön tilavuus on 10 m3; sen tarkka sijoittuminen ei ole vielä selvillä.

2.2. Rakenteiden vaatimustenmukaisuus

Nestekaasuasetuksen 26 § määrää säiliön ja varusteiden rakenteesta. Sen mukaan nestekaasusäiliö ja siihen liittyvät laitteistot tulee rakentaa ja tarkastaa paineastiasäännösten mukaisesti. Metanoli on palava neste, joten metanolin varastosäiliön tulee täyttää KTM:n palavista nesteistä antaman päätöksen määräykset. Päätöksen 41 § määrää säiliön rakenteesta.

Osoitukset yllämainittujen vaatimusten täyttämisestä on esitettävä TUKESin käyttöönottotarkastuksessa lupapäätöksen ehtojen 3 ja 5 mukaisesti. Ehdossa 5 viitataan TUKES-ohjeeseen K7-2004 Palavien nesteiden kiinteät varastosäiliöt - Rakenne ja tarkastukset. Ohjeessa annetaan soveltamisohjeita KTM:n palavista nesteistä antamasta päätöksestä.

2.3. Suojaustoimenpiteet

Nestekaasuasetuksessa ei ole junavaunujen ja autosäiliöiden vesivalelujärjestelmälle asetettuja vaatimuksia. Alalla sovellettavassa standardissa SFS 3357 Palavien nesteiden varaston sammutus- ja palontorjuntakalusto on annettu vaatimuksia vesivalelujärjestelmän mitoituksesta (standardin kohta 9). Kyseistä standardia on sovellettu tässä tapauksessa. Tehokaasu Oy:n hakemuksen liitteessä "Käyttötarkoitus ja toiminnan kuvaus" on annettu selvitys jäähdytys- ja palovesijärjestelmän riittävyydestä.

Aikaisemmin mainitussa standardissa SFS 3341 edellytetään, että rakennuksessa olevassa täyttölaitoksessa tulee olla jatkuvatoiminen kaasunilmaisulaite tai vastaava järjestelmä vuotojen aikaista havaitsemista varten. Tehokaasu Oy:n varastolle sijoitetaan kaasunilmaisimia sekä ulko- että sisätiloihin yhteensä 25 kpl.

Asiattomien pääsy alueelle estetään aitauksen sekä kameravalvonnan ja hälytysjärjestelmien avulla.

Pelastushenkilökunnan pääsy varastoalueelle on varmistettu kahdella lähestymistiellä (piirustus nro 3-48770).

2.4. Muita vaaran vähentämiseksi tehtyjä toimenpiteitä

Nestekaasuvaraston toimintaan liittyviä vaaroja ja riskejä on arvioitu Tehokaasu Oy:n lupahakemuksen liitteenä olevassa riskikartoitusraportissa. Raportissa on esitetty, miten riskeihin on varauduttu sekä millä toimenpiteillä riskejä voidaan vähentää. Lupapäätöksen ehdon 20 mukaan nämä riskikartoituksen tulokset on otettava huomioon suunnittelussa, käytössä ja ohjeistuksessa. Lupapäätöksen yksityiskohtaiset ehdot (kaikki ehdot lukuun ottamatta ehtoja 18, 20 ja 23) on asetettu riskien vähentämisen kannalta keskeisille tekijöille. Turvallisuusselvityksen ja sisäisen pelastussuunnitelman hyväksyttäminen ennen käyttöönottoa (ehto 23) kattaa puolestaan suuronnettomuusvaarojen tunnistamiseen, ennaltaehkäisyyn ja rajoittamiseen liittyvien toimenpiteiden kokonaisselvityksen.

3. Valitusosoitus

TUKES katsoo, että valittajilla ei ole asiassa hallintolainkäyttölain (586/1996 6 §) mukaista asianosaisen asemaa, koska päätös ei välittömästi vaikuta valittajien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin. Päätöksellä saattaa olla valittajille ainoastaan välillisiä vaikutuksia. Asianosaisaseman puuttumisen vuoksi valittajia ei ole asiassa kuultu erikseen eikä heille ole lähetetty päätöstä valitusosoituksineen.

Valittajien asema on hallintomenettelylain (598/1982) mukaisesti otettava päätöksentekomenettelyssä huomioon silloin, kun päätöksellä on huomattavia vaikutuksia heidän elinympäristöönsä, työntekoon tai muihin oloihin. Muille kuin asianosaisille on hallintomenettelylain 13 §:n mukaisesti varattu vaikutusmahdollisuus asiaa koskevaan päätökseen. Vaikutusmahdollisuus on toteutettu siten, että nestekaasun välivarastoon liittyvä hakemus on ollut kuulutettavana Lapuan kaupungin ilmoitustaululla 3.12.2003 - 17.12.2003 välisen ajan. Asian johdosta ei ole saatu yhtään huomautusta.

4. Yhteenveto

TUKES on käsitellyt lupahakemuksen säädösten edellyttämällä tavalla ja yhdenmukaisesti aikaisempien TUKESin lupapäätösten kanssa. Lupa on myönnetty, koska TUKES ei ole todennut nestekaasuvaraston sijoitus- tai muiden suunnitelmien olevan säädösvaatimusten vastaisia eikä aiheuttavan riskejä, jotka poikkeaisivat nestekaasun varastointia ja käyttöä koskevasta yleisestä turvallisuustasosta Suomessa.

Lupahakemuksen käsittelyssä TUKES on kiinnittänyt erityistä huomiota sijoitus- ja rakennevaatimuksiin (päälaitteiden rakenne ja suojaustaso) sekä vaarojen tunnistukseen, niiden ennaltaehkäisyyn ja seurausten rajoittamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeitä tekijöitä on täsmennetty TUKESin lupapäätöksen ehdoissa. Toiminnanharjoittajan tulee tämän lisäksi perustella onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja niihin varautumista koskevat toimenpiteensä turvallisuusselvityksessä. Niiden tulee olla TUKESin hyväksymiä ennen toiminnan aloittamista (lupapäätöksen ehto numero 23).

Varaston sijoituksen ja mahdollisten onnettomuuksien seurauksien kannalta nestekaasu on määräävä kemikaali. Nestekaasun varastosäiliöt ovat maapeitteisiä ja niiden arvioidaan täyttävän säädöksissä annetut etäisyysvaatimukset. Junavaunut täyttävät kuljetettaville kaasusäiliöille standardissa annetut etäisyydet. Varastoalueelle ajettavat junavaunut täyttävät lisäksi maanpäällisille kiinteille säiliöille säädetyt etäisyysvaatimukset. Vaikka säädökset eivät edellytäkään tällaista rinnastusta junavaunujen ja kiinteiden säiliöiden välillä, niin vertailu osoittaa varastoalueen sijoituksen täyttävän nestekaasulle säädöksissä määrätyn yleisen turvallisuustason.

TUKES on asettanut lupapäätöksessä lukuisia ehtoja varaston käyttöönotolle. Lupaehdoilla on varmistettu toiminnanharjoittajaa ja TUKESia sitovien säädösvaatimusten toteutuminen ennen varaston lopullista käyttöönottoa.

Varastolta vaadittava turvallisuus edellyttää lupapäätöksen antamisen jälkeen huolellista yksityiskohtien suunnittelua ja toteutusta varaston rakentamisen yhteydessä sekä valmisteltavien ohjeiden mukaista käyttötoimintaa. TUKES valvoo näitä asioita turvallisuusselvityksen ja sisäisen pelastussuunnitelman käsittelyn, käyttöönottotarkastuksen ja määräaikaisten tarkastuskäyntien avulla.

TUKES on katsonut, että edellä mainittu varastointi täyttää teollisuuskemikaaliasetuksen vaatimukset sekä nestekaasuasetuksen
soveltamisesta annetun KTM:n päätöksen mukaiset varaston sijoittamista koskevat erityisvaatimukset. TUKES on esittänyt valituksen hylkäämistä aiheettomana.

2. Tehokaasu Oy: n vastine

Vaatimukset

Valitus on jätettävä ensisijaisesti kokonaan tutkimatta puuttuvan puhevallan johdosta.

Mikäli hallinto-oikeus ei pidä kokonaan tutkimatta jättämistä mahdollisena, on valituksessa esitetyt, tähän asiaan liittymättömät ympäristöluvanvaraisuutta ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia lupia koskevat vaatimukset jätettävä tutkimatta, ja muut vaatimukset on hylättävä.

Perustelut

Hakija on yhtynyt TUKESin lausuntoon valituksesta kaikilta osin, joten vastineessa ei erikseen lausuta TUKESin lausunnosta.

Valituksen osalta hakija on katsonut, että TUKESin lausunnossa on käytännössä vastattu kaikkiin valituksessa esitettyihin vaatimuksiin ja väitteisiin siten, ettei hakijan ole tarvetta yksityiskohtaisesti enää vastata valituksen kaikkiin väitteisiin. Hakija on kuitenkin täydentänyt TUKESin lausunnossa esitettyä eräiltä osin. Täydennykset koskevat puhevaltaa sekä valituksessa ja sen täydennyksissä esitettyjä etäisyysväitteitä sekä eräitä muita yksittäisiä väitteitä.

Ympäristöluvanvaraisuutta ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan myöntämisedellytyksiä ei ole käsitelty lainkaan, koska tässä asiassa ei ole eikä voi olla kysymys näistä luvista. Kyseisten lupien olemassaolo ei myöskään ole edellytys TUKESin luvan myöntämiselle eikä toisaalta TUKESin luvan myöntäminen ole edellytyksenä kyseisten lupien myöntämiselle tai vaikuta lupien hakemisen tarpeeseen, mistä on säädetty erikseen.

Puhevallan puuttuminen

Hakija on yhtynyt TUKESin kantaan siitä, ettei nyt puheena oleva lupa vaikuta välittömästi valittajien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin. Näin ollen valitus on ensisijaisesti jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.

Valituksesta käy ilmi, että valittajat perustavat puhevaltansa laitoksen aiheuttaman onnettomuuden riskiin ja ulottuvuuteen. Puhevaltaa ei kuitenkaan ympäristöoikeudessa eikä hallinto-oikeudellisissa lupa-asioissa muutoinkaan voida perustaa onnettomuusriskiin, vaan laitoksen normaalitoiminnan vaikutuksiin. Asianosaisia ovat tällaisissa asioissa ne, joiden etuihin laitoksen toiminta normaalimuodossaan välittömästi vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Tässä tapauksessa laitoksen sijoittaminen haettuun paikkaan ja käyttäminen TUKESin luvassa säädetyllä tavalla ei millään tavoin vaikuta naapurikiinteistöjen käyttöön kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Valituksessa on tältä osin ainoastaan väitetty, että toiminnasta aiheutuisi Metal-Botnia Oy:lle ja muillekin valittajille naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tämä on pyritty todistamaan sillä, että Metal-Botnia Oy:n omistaman teollisuushallin kulmasta on junaradalle 15 metriä matkaa ja että hallin tähän päähän sijoittuvat yrityksen suurten ja erityispitkien tuotteiden kuljetus, kääntäminen ja lastaus. Valituksen mukaan "On selvää, että aiottujen nestekaasuvaunujen kulkemiselle tai kulkemisesta aiheutuu erityistä vaaraa."

Väite kohtuuttomasta rasituksesta on lakiin perustumaton, olosuhteita vastaamaton ja asiassa merkityksetön. Naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettu kohtuuttoman immission aiheuttamiskielto ei ensinnäkään koske muuta kuin immissioita, kuten melua, pölyä, tärinää jne. Tällaista ei toiminnasta edes ole väitetty naapureille aiheutuvan.

Toiseksi on todettu, ettei Metal-Botnia Oy:n omistaman teollisuushallin toiminnasta saa aiheutua haittaa eikä myöskään valituksessa mainittuja riskejä kaavassa osoitetun junaradan käytölle. Tämä koskee sekä kaasukuljetuksia että muuta liikennettä radalla. Mikäli yrityksen toiminnasta aiheutuu valituksessa mainittuja riskejä, on Metal-Botnia Oy:n muutettava toimintatapojaan siten, että riski poistuu. Tämä ei ole riippuvainen siitä, mitä radalla kuljetetaan. Jos radalla tapahtuu onnettomuus Metal-Botnia Oy:n toiminnan johdosta, vastaa yritys täysimääräisesti aiheuttamastaan ympäristövahingosta ympäristövahinkolain mukaan tuottamuksesta riippumatta. Se, ettei Metal-Botnia Oy pysty enää mahdollisesti jatkamaan radalle riskejä aiheuttavaa toimintaansa ei merkitse sen toiminnan rajoittamista kohtuuttomasti, koska yhtiöllä ei missään olosuhteissa ole oikeutta rata-alueen käyttämiseen omaan toimintaansa.

Kolmanneksi on todettu, ettei toiminnasta aiheudu mitään sellaista tai sen tasoista immissiota, jolla olisi merkitystä naapuruussuhdelain 17 §:n näkökulmasta. Puhevaltaa ei siis ole tälläkään perusteella. Asiassa ei lisäksi ole kysymys ympäristöluvanvaraisuudesta, minkä hakemiseen kohtuuton immissio edellyttäisi YSL 28 §:n 2 momentin 3) kohdan nojalla. Laitos ei tälläkään perusteella tosin ole ympäristöluvan tarpeessa.

Muutoin hakija on viitannut kuulemista, valitusosoitusta ja tiedoksiantamista koskevien väitteiden osalta TUKESin lausuntoon. Päätös on edellä esitetyn perusteella syntynyt oikeassa järjestyksessä ja on normaalin TUKESin lupakäytännön mukainen. Valittajilla on ollut kuulutusaikana mahdollisuus esittää huomautuksia hakemuksen johdosta.

Sijoittuminen ja etäisyydet

Valituksessa on todettu, että laitoksen välittömässä läheisyydessä on kolme suurta oppilaitosta (lukio, kauppaoppilaitos ja ammattikoulu) ja lisäksi teollisuutta, jossa on noin 200 teollista työpaikkaa. Valituksen täydennyksessä 5.7.2004 on todettu, että hieman yli 300 metrin päässä on noin 30 liikuntarajoitteisen vanhuksen palvelutalo.

TUKESin lausunnossa on käsitelty laitoksen sijoittumisessa sovellettavia säännöksiä ja niiden soveltamista tässä tapauksessa, mihin tässä viitataan. TUKESin lausunnosta käy ilmi, että:

1) Säiliöiden maapeitteisyys on olennainen turvallisuustekijä varastoinnissa. Maapeite ehkäisee ulkopuolisen tulipalon ja kaasullekin aiheuttamaa säiliön kuumenemista ja siten suuren räjähdyksen vaaraa. Vastaava tehokas suojaustoimenpide on junavaunujen vesivalelu.

2) Kokonaan maapeitteisille säiliöille ei ole säädetty nestekaasuasetuksen 20 §:ssä maanpäällisille kiinteille säiliöille säädettyjä suojaetäisyyksiä ulkopuolisiin kohteisiin. Niitä koskee siten ainoastaan laitosalueen sisäpuolisia suojaetäisyyksiä koskeva 3 metrin etäisyysvaatimus muihin rakenteisiin ja naapurin rajaan.

3) Tehokaasu Oy:n maapeitteisen nestekaasuvaraston etäisyys teollisuustontin rajaan on 73 metriä, toiseen naapuriin yli 20 metriä ja Tehokaasu Oy:n omaan toimistorakennukseen 32 metriä, joten etäisyysvaatimukset täyttyvät.

Mitä muutoin tulee valituksessa esitettyihin väitteisiin koulujen ja oppilaitosten suhteen todetaan, että mainituista oppilaitoksista lähin sijaitsee 420 metrin päässä varastosäiliöiden keskipisteestä ja 425 metrin päässä junavaunujen purkauspaikan keskipisteestä.

Näin ollen ilmaus oppilaitosten sijainnista laitoksen välittömässä läheisyydessä on harhaanjohtava.

Hoitokodin etäisyys varastoalueen keskipisteestä on 525 metriä, junavaunujen purkauspaikan keskipisteestä 515 metriä.

Hakija on siten yhtynyt TUKESin lausunnossa esitettyyn johtopäätökseen, että laitos on sijoitettu teollisuuskemikaaliasetuksen 7 §:n ja nestekaasuasetuksen 8 §:n vaatimukset täyttävään paikkaan.

Kuljetussäiliöt

Valittajien mukaan TUKESin luvassa ei olisi otettu huomioon junavaunuissa säilytettävää nestekaasua. Yhtiön mukaan lupahakemusasiakirjoissa on esitetty laitoksen toimintatapa sekä junavaunujen enimmäismäärä sekä täyttö- ja purkauspaikan sijainti ja toimintapa.

Luvassa on todettu pistoraiteella ja tyhjennyspaikalla säilytettävän enintään 6 junavaunullista nestekaasua. TUKESin lausunnossa on käsitelty sekä kuljetussäiliöiden että täyttö- ja purkauspaikan etäisyysvaatimuksia. Kuljetussäiliöille ei ole säädetty suojaetäisyyksiä KTM:n päätöksessä 344/1997. TUKES on kuitenkin käyttänyt lausunnossaan vertailukohtana kiinteiden 50 - 200 tonnin varastosäiliöiden etäisyysvaatimuksia, ja esittänyt taulukossa 1 niiden täyttymisen.

Hakija on todennut, että esitetty toimintamalli, jossa tyhjennyspaikalla olevia vaunuja käsitellään vesivalelulla, ehkäisee hakijan mukaan parhaiten räjähdysonnettomuuden tapahtumista vaunujen tyhjennyksen tai täytön aikana.

Tornion laitos

Hakija on todennut tältä osin, ettei tässä asiassa ole ensinnäkään kysymys ympäristölupamenettelystä eikä toiseksi Tornion laitoksesta. Siihen liittyvät argumentit ovat siten täysin merkityksettömiä nyt puheena olevassa asiassa.

Lisäksi hakija on huomauttanut, että Tornion laitoksessa on kyse terästehtaan alueella (2300 työntekijää) sijaitsevasta nestekaasuvarastosta. Varaston rakenne ja koko poikkeavat ratkaisevasti nyt puheena olevasta laitoksesta. Tornion varasto koostuu kahdesta maanalaisesta, vesiverhon tiivistämästä kalliosäiliöstä, joiden koko on yhteensä 186 000 m3 sekä lisäksi kahdesta 1200 m3 ja kahdesta 99 m3 suuruisesta maanpäällisestä terässäiliöstä. Lapuan laitoksen koko on siten vain noin 1,3 % Tornion laitoksesta. Lisäksi maanpäälliset säiliöt ovat Lapuan tapauksessa maapeitteisiä.

Lopuksi

Hakija on toteuttamassa liiketoiminnalleen välttämätöntä merkittävää uusinvestointia. Kyse on hakijan käsityksen mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla ja suojatoimenpiteillä varustetun laitoksen rakentamisesta asemakaavassa teollisuusalueeksi varatulle alueelle, minkä ympärillä on lisäksi huomattavassa määrin rakentamattomia alueita. Laitoksesta tulee yksi Euroopan nykyaikaisimmista nestekaasu varastoista.

Kyseisen varaston sijaintiin ovat vaikuttaneet rautatieyhteys ja riittävä jäähdytysveden saanti. Paikka on optimaalinen tässä suhteessa, eikä vastaavia paikkoja, jotka täyttävät myös logistiset tavoitteet, ole helposti osoitettavissa.

TUKESin lupaharkinta on oikeusharkintaa, mikä tarkoittaa, että haettu lupa on myönnettävä, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Näin on tässä tapauksessa asianlaita, kuten lupapäätöksestä, TUKESin lausunnosta ja tästä vastineesta käy ilmi. Rakennettaessa laitos suunnitellusti ja käytettäessä sitä TUKESille jätetyssä lupahakemuksessa ja TUKESin luvassa esitetyllä sekä jatkossa turvallisuusselvityksessä esitettävällä tavalla, räjähdysonnettomuuden riski on minimoitu niin hyvin kuin se nykytietämyksen mukaan on tehtävissä. Laitoksen käyttöönotto edellyttää sitä, että sisäinen pelastussuunnitelma ja turvallisuusselvitys esitetään TUKESille hyvissä ajoin ennen käyttöönottoa. TUKES myös suorittaa laitoksen käyttöönottotarkastuksen sen valmistuttua, mutta ennen käyttöönottoa.

Laitoksen lupaharkinta on suoritettu yhdenvertaisesti aikaisempien TUKESin lupapäätösten kanssa. Laitos ei aiheuta sellaisia riskejä, jotka poikkeaisivat nestekaasun varastointia ja käyttöä koskevasta yleisestä turvallisuustasosta Suomessa.

3. Pirkko Ulvisen ja hänen valittajakumppaniensa selitys

Valittajat ovat uudistaneet 8.4.2004 päivätyssä valituksessa sekä 5.7.2004 päivätyssä valituksen täydennyksessä esittämänsä vaatimukset perusteineen. Valittajina ovat myös Maria Soini ja Hilkka-Maija Antila.

Puhevalta ja kuuleminen

Valittajat ovat kiistäneet jäljempänä mainituin perustein Tehokaasu Oy:n väitteet siitä, että valitus olisi jätettävä tutkimatta puuttuvan puhevallan johdosta. Valittajat ovat kiistäneet myös yhtiön ja TUKESin lausunnosta ilmenevän väitteen siitä, että puhevallan suhteen ei olisi merkitystä onnettomuusriskillä vaan, että puhevalta olemassaolo perustuisi laitoksen normaalitoiminnan vaikutuksiin. Kysymys on huomattavasti valittajien piiriä laajemmalle asianosaispiirille aiheutuvista suuronnettomuusriskeistä. Siksi tässä asiassa olisi tullut kuulla henkilökohtaisesti paitsi valittajia myös muita jäljempänä yksilöityjen suojaetäisyyksien, konsultointivyöhykkeiden, evakuointialueiden ja ennakoitavissa olevien tuhoalueiden sisään jääviä henkilöitä. Asianmukainen kuuleminen on kuitenkin laiminlyöty.

Tehokaasu Oy:n puolesta on virheellisesti väitetty, että asianosaisia olisivat vain ne, joiden etuihin laitoksen toiminta normaalimuodossa välittömästi vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Tehokaasu Oy:n väite, että laitos ei millään tavoin vaikuttaisi naapurikiinteistöjen käyttöön on täysin virheellinen. Kyseisen laitoksen sijoittaminen suunniteltuun paikkaan aiheuttaisi paitsi valittajille myös suurelle määrälle keskustaajaman ihmisiä ja yrityksiä sekä kiinteistöjä huomattavia turvallisuusriskejä, jotka on jätetty täysin huomiotta.

Tehokaasu Oy:n vastineessa on erikseen käsitelty Metal-Botnia Oy:n vastuuta toimittaessa räjähdysvaarallisen nestekaasuvaraston vieressä. Metal-Botnia Oy:n toiminnallinen riski kasvaisi kohtuuttomaksi, jos teräsraaka-aineiden kuljetus pistoraiteella muuttuisi räjähdysvaarallisten aineiden kuljetukseksi. Pistoraide kulkee Metal-Botnia Oy:n piha-alueen kautta sen kanssa samassa korkeudessa.

Nestekaasuvarastosta aiheutuvasta suuronnettomuusvaarasta johtuva riskienhallinta Metal-Botnia Oy:n vastuullisessa yritystoiminnassa olisi käytännössä mahdollista vain lopettamalla tuotantotoiminta. Tuotantoa ei voida siirtää tontilla riittävän kauas suunnitellusta ja laitoksesta ja radalla kulkevista säiliöistä. On huomattava, että jos nestekaasuvarasto olisi ollut alueella ennen muuta yritys- ja muuta toimintaa, nykyiset tuotantolaitokset eivät olisi missään tapauksessa aloittaneet hitsaus-, hehkutus-, rautavalutoimintaa ja muuta tulityötä käyttävää teollisuutta räjähdysvaarallisten säiliöiden ja säiliövaunujen välittömässä läheisyydessä.

Nestekaasuvaraston sijoituksessa tulee säännösten mukaan ottaa huomioon ulkopuolinen toiminta ja kohteet siten, ettei sijoituksesta aiheudu onnettomuusvaaran lisääntymistä nestekaasun varastoinnille. Huomioon otettavia ulkopuolisia kohteita ovat muun muassa palo- ja räjähdysvaaraa aiheuttavat kohteet, paineellisia laitteistoja sisältävät laitokset, sähkölinjat ja sähköistetyt rautatiet. Suunniteltu nestekaasuvarasto haittaisi, vaikeuttaisi ja estäisi olemassa olevien naapureiden, yritysten ja muiden lähistöllä olevien toimintaa.

Vastauksenantajat ovat kiistäneet Tehokaasu Oy: n vastineesta ja TUKESin lausunnosta ilmenevän väitteen, että valittajilla ei olisi asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaista asianosaisen asemaa. On selvää, että kysymyksessä on valittajien oikeusaseman kannalta välittömät turvallisuusriskit ja haitat. Tehokaasu Oy:n väite puhevallan rajoittamisesta normaaliin tilanteeseen on paitsi ihmisoikeussäännösten vastainen myös nestekaasuasetuksen 8 §:n vastainen. Suuronnettomuusvaaran uhan alle joutuvilla ihmisillä on luonnollisesti oltava puhevalta.

Direktiivin 96/82/EY (Seveso 11-direktiivi), joka liittyy suuronnettomuusvaarojen torjuntaan, 13. artiklassa vaaditaan jäsenvaltioilta, että väestö voi ilmaista mielipiteensä uusia laitoksia koskevista suunnitelmista.

Kyseisen direktiivin perusteella Suomessa on laadittu selitykseen oheistettu ympäristöministeriön kirje/ohje 26.9.2001 (3/501/2001), joka koskee kemikaaleja käsittelevien ja varastoivien tuotantolaitosten aiheuttaman onnettomuusvaaran huomioonottamista kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Mittavien riskiensä ja haittojen takia suunniteltu hanke olisi vaatinut ja vaatii ympäristöluvan, jota ei kuitenkaan ole hankittu. TUKESin menettelyjä päätös on siten lainvastainen.

TUKESin päätöstä olisi tullut ehdottomasti edeltää riittävä ja puolueeton ympäristöriskien arviointimenettely, riskikartoitukset ja turvallisuusselvitykset sekä katselmusten suorittaminen, jotka on laiminlyöty.

TUKES on lausunnossaan todennut, että asianosaisaseman puuttumisen vuoksi valittajia ei ole asiassa kuultu erikseen eikä heille ole lähetetty päätöstä valitusosoituksineen. Näin on tapahtunut, vaikka TUKESin päätöksessä on myönnetty, että valittajien asema on hallintomenettelylain mukaisesti otettava päätöksenteossa huomioon silloin, kun päätöksellä on huomattavia vaikutuksia heidän elinympäristöönsä, työntekoon tai muihin oloihin.

Suunnitellulla hankkeella on riskeistä johtuen merkittäviä vaikutuksia muun muassa valittajien ja laajan kaupungin asukkaiden ja alueella toimivien henkilöiden elinoloihin, työntekoon ja yritystoimintaan sekä vapaa-aikaan. Silti jopa valittajina olevien naapurien kuuleminen, informointi / tiedottaminen sekä valitusosoituksen antaminen päätöksestä on laiminlyöty. TUKESin päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Välivaraston rakentamista koskeva päätös on muutoinkin lainvastainen merkittävien turvallisuusriskiensä ja haittojensa takia.

Tehokaasu Oy:n väitteet siitä, että allekirjoittaneiden valittajien ympäristöluvanvaraisuutta sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia lupia koskevat vaatimukset olisi jätettävä tutkimatta, ovat täysin perusteettomia. Tältä osin viitataan oheiseen ympäristöministeriön kirjeeseen ja Vaasan hallinto-oikeudelle annettuun vastaukseen asiassa 00803/04/3010.

TUKESin lausunto

Tehokaasu Oy:n vastineessa on pääasiallisesti referoitu TUKESin lausuntoa, joten valittajien puolesta käsitellään lähinnä TUKESin lausuntoa.

Vastauksenantajat ovat kiistäneet Tehokaasu Oy:n väitteet, että TUKESin lausunnossa olisi vastattu kaikkiin valituksessa ja sen täydennyksessä esitettyihin vaatimuksiin ja väitteisiin. Valittajien esittämiin turvallisuusriskejä ja erilaisia haittoja koskeviin yksilöityihin tosiseikkoihin ei ole TUKESin lausunnossa vastattu sen enempää valituksen kuin valituksen täydennyksenkään osalta. Suuronnettomuusvaaraa koskevat tosiseikat on kokonaan päätöksenteossa sivuutettu, vaikka TUKES on ollut valmistelemassa edellä mainittua Seveso ll-direktiiviin perustuvaa ympäristöministeriön kirjettä (3/501/2001).

Päätöksentekomenettelyn osalta on viitattu edellä lausuttuun.

TUKES on antanut lausunnossaan ymmärtää, että Tehokaasu Oy:n lupahakemus olisi käsitelty säädösten edellyttämällä tavalla ja yhdenmukaisesti aikaisempien lupapäätösten kanssa. TUKES on kuitenkin jättänyt täysin huomioimatta nestekaasuvarastojen todelliset riskit ja maailmalla sattuneet lukuisat, tuhoisat suuronnettomuudet, joita koskevista teoreettisista ja kokeellisista tutkimuksista on olemassa suuri määrä tietoa. Kaikki tiedot eri puolilla maailmaa sattuneista nestekaasuonnettomuuksista todistavat, että suunnitellun nestekaasuvaraston sijoittaminen Lapuan keskustaan asettaisi ihmiset ja omaisuuden alttiiksi suurelle, täysin tarpeettomalle vaaralle.

Merkillepantavaa on, että TUKES ei ole ottanut mitään kantaa valittajien nestekaasusuuronnettomuuksien osalta aiemmin esittämiin yksilöityihin tosiseikkoihin. Jo tällä perusteella TUKESin päätös on lainvastainen.

TUKESin lausunnossa on väitetty, ettei säiliövaunuja rinnasteta kiinteisiin maanpäällisiin varastosäiliöihin. Nestekaasuasetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin nestekaasun jatkuva ja toistuva hallussa pitäminen on varastointia. KTM:n nestekaasuasetuksen soveltamista koskevassa päätöksessä varastointina pidetään pulloissa, rasioissa, maanpäällisissä kiinteissä varastosäiliöissä sekä maanalaisissa ja maapeitteisissä säiliöissä tapahtuvaa säilyttämistä. Valittajat kysyvät, mihin säiliöihin säiliövaunut rinnastetaan, jollei maanpäällisiin kiinteisiin säiliöihin.

TUKESin lupapäätöksen mukaan säiliövaunuissa saa olla 300 tonnia nestekaasua. KTM:n soveltamispäätöksen 20 §:ssä ei kuitenkaan anneta oikeutta jättää huomiotta nestekaasun kokonaismäärää siten kuin TUKES on tehnyt jättäessään kolme säiliövaunua kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

TUKESin olisi lupapäätöksen yhteydessä pitänyt ottaa käsittelyyn turvallisuusselvitys teollisuuskemikaaliasetuksen 23 §:n mukaisesti. Tällöin olisi viimeistään selvinnyt, että kaasuvaraston rakentaminen on kiellettävä KTM:n nestekaasuasetuksen soveltamispäätöksen 20 §:n vastaisena jo evakuointiajan vähäisyyden ja riittämättömyyden vuoksi. Maapeitteisyyden ja vesivalelun antama suoja on riittämätön tässä tapauksessa. Kaasunilmaisimet voivat kyllä hälyttää vuodosta, mutta ne eivät voi estää vuotoa eivätkä kaasun leviämistä.

TUKESin olisi tullut valvoa teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta henkilö-, omaisuus- ja ympäristövahinkojen estämiseksi. Näin ei ole tapahtunut. TUKES ei ole asianmukaisesti turvallisuusviranomaisena paneutunut nyt kysymyksessä olevaan laitokseen liittyvään suuronnettomuusvaaraan.

TUKES on tulkinnut suojaetäisyyksiä virheellisesti. TUKES on muun ohessa jättänyt huomiotta, että nestekaasuasetus on säädöshierarkiassa ylemmäntasoinen säännös verrattuna KTM:n soveltamispäätökseen. Nestekaasuasetuksessa ja sen soveltamisesta annetussa KTM:n päätöksessä on tosiasiassa säädelty selvästi pienempien laitosten kaasuvarastojen käsittelyä, lähinnä teollisuuden omien säiliöiden sijoitusta ja käyttöä, sijoittamista ja suojaetäisyyksiä.

Maapeitteisten säiliöiden vähimmäisetäisyydet eivät ylipäänsä voi tarkoittaa näin mittavaa laitoskokonaisuutta. Suojaetäisyyksistä päätettäessä olisi lähtökohtana ollut pidettävä KTM:n soveltamispäätöksen 20 §:ssä tarkoitettuja etäisyyksiä. Nestekaasuasetuksen 8 §:n ja teollisuuskemikaaliasetuksen 7 §:n yleisten sijoitusvaatimusten on joka tapauksessa täytyttävä. Kysymys on siitä, mitä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun nestekaasua vuotaa siten, että siitä voi syntyä räjähdys. Sijoitusvaatimusten tarkoitus ei siis niinkään ole se, miten hyvin onnettomuusriskit on onnistuttu poistamaan tai miten epätodennäköisiä ne ovat. Mainituissa lainkohdissa säädellään nimenomaan esim. säiliöiden sijoittamista, ei säiliöiden varustamista tietynlaisilla turvalaitteilla. Tältä osin on viitattu yksilöityihin seikkoihin suuronnettomuusvaarasta, suojaetäisyyksistä ja turvallisuusriskeistä.

Valittajat ovat valituksen täydennyksessä 5.7.2004 vaatineet 500 metrin suojavyöhykkeen sisällä olevien rakennusten, niiden käyttötarkoituksien ja niissä olevien ihmismäärien tarkastelua sekä vyöhykkeen laajentamista suunnitellun laitoksen ja hankkeen suuruuden ja vaarojen vuoksi siten kuin nestekaasuasetuksen 12 §:ssä tarkoitetaan.

Ympäristöministeriön kirjeen (3/501/2001) liiteosassa on luettelo konsultointivyöhykkeistä ja niiden laajuudesta. Turvallisuusinsinööri Leena Ahonen on luokitellut Lapualle suunnitellun kaasuvaraston konsultointivyöhykkeen laajuudeksi 1,5 kilometriä. Tämän 1,5 kilometrin vyöhykkeen, jonka etäisyys mitataan tontin rajalta, TUKES on jättänyt virheellisesti kokonaan huomiotta ja käsittelemättä myöntäessään luvan laitoksen sijoittamiseen.

Todettakoon myös, että Lapuan Patruunatehtaan, nykyiseltä nimeltään Nammo, konsultointivyöhykkeeksi on määritetty yksi (1) kilometri mainitun ympäristöministeriön kirjeen liitteen mukaisesti. Laitoksen on siis katsottu aiheuttavan vähemmän vaaraa kuin nyt suunniteltu nestekaasuvarasto. Silti patruunatehtaan toiminnot on 30 vuoden takaisen suuronnettomuuden jälkeen jouduttu sijoittamaan kauas kaupungin keskustasta.

Direktiivin (96/82/EY) 12 artiklassa on esitetty vaatimus ja velvoite, että suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien tuotantolaitosten sekä asuinalueiden, yleisessä käytössä olevien ynnä muiden sellaisten alueiden välillä tulee säilyttää riittävät etäisyydet pitkällä aikavälillä.

Verrattaessa muiden maiden suojaetäisyyksien vähimmäisvaatimuksia TUKESin tulkinnoillaan eri tavoin typistämiin suojaetäisyyksiin, niin Suomen "riittävä etäisyys" -määritelmä ei todellakaan voi ainakaan nykyisestä TUKESin tulkinnasta lyhentyä. Tältä osin vastineenantajat ovat viitanneet esitettyihin eri säännöksistä ja turvallisuusseikoista johtuviin etäisyysvaatimuksiin.

Valittajat saivat tämän vastauspyynnön yhteydessä ensimmäisen kerran TUKESin 30.6.2004 päivätyn lausunnon sisältämät erityistiedot. Vastineen antajalle ja Tehokaasu Oy:lle on ilmeisesti vastineen pyytämisen yhteydessä tai suoraan toimitettu tiedoksi TUKESin lausunto. Se ja muut asiaan liittyvät tiedot olisi tullut toimittaa tiedoksi myös valittajille, koska valittajat olivat aiemmin olleet yhteydessä TUKESiin useita kertoja saatuaan tietää valituksenalaisen päätöksen tekemisestä.

TUKESin lausunnosta ilmenee, että hakemus voidaan käsitellä, vaikka kaikkia - esimerkiksi nestekaasuasetuksen 12 §:n ja teollisuuskemikaaliasetuksen 17 §:n mukaisia - tietoja ei ole ollut saatavissa. Tämä jo sinänsä osoittaa, että hanketta on tietoisesti valmisteltu ja päätös on tehty puutteellisin tiedoin. Turvallisuusselvitystä ei ole vieläkään toimitettu, vaikka valittajien käsityksen mukaan turvallisuusselvitys ja sisäinen pelastussuunnitelma olisi tullut tässä tapauksessa olla olemassa jo hakemisvaiheessa.

Suuronnettomuusvaara, turvallisuusriskit ja suojaetäisyydet

TUKESin lausunnossa on esitetty, että nestekaasuvaraston turvallisuus voidaan jakaa kolmeen pääosaan: 1. varastosäiliöt, 2. alueelle tuotavat kuljetussäiliöt (junanvaunut ja säiliöautot) sekä 3. säiliöiden täyttämiseen ja purkamiseen liittyvä toiminta. TUKESin päätöksessä, sen enempää kuin Tehokaasu Oy: n vastineessakaan, ei ole millään tavoin kyetty käsittelemään erityisesti valittajien valituksessa esitettyä selvitystä ja laskelmaa riskialueen laadusta ja vaikutusetäisyyksistä suunnitellun nestekaasuvaraston osalta. Samoin on kokonaan jäänyt käsittelemättä valituksen täydennyksessä 5.7.2004 esitetyt muutkin yksilöidyt perusteet turvallisuusriskeistä ja suojaetäisyyksistä. Vastauksenantajat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota aikaisemmin esitettyihin seikkoihin mahdollisesta tuhoalueesta.

Varastosäiliöiden peittäminen maakerroksella ei ehkäise riittävästi ulkopuolisen tulipalon tai kaasullekin aiheuttamaa lämpenemistä ja siitä seuraavaa suuren räjähdyksen vaaraa.

TUKESin lausunnon mukaan vesivalelu näyttää olevan järjestetty vain kolmelle (3) vaunulle kuudesta (6), mutta miksi kolme vaunua on jätetty vesivalelujärjestelyn ulkopuolelle.

Junanvaunuissa saa TUKESin lupapäätöksen mukaan olla 300 tonnia nestekaasua. Jos vertailukohtana pidetään kiinteiden maanpäällisten varastosäiliöiden suojaetäisyyksiä, niin KTM: n soveltamispäätöksen 20 §:n mukaan yli 200 tonnin säiliöiden osalta suojaetäisyydet määrätään tapauskohtaisesti.

Vastauksenantajat katsovat, että myös vesivalelun piirissä olevat junanvaunut on huomioitava suojaetäisyyksiä määritettäessä. Vesivalelutoiminto voi tarkoittaa ainoastaan, että mainittuja suojaetäisyyksiä voitaisiin muut olosuhteet ja kokonaisriskit huomioiden enintään hieman lyhentää.

Valitusten täydennyksessä 5.7.2004 vastauksenantajat ovat jo esittäneet, että Saksassa tehtyjen tutkimusten mukaan maapeite ei pienennä onnettomuuden laajuutta.

Jos Lapualle suunnitellulla nestekaasuvarastolla karkaisi butaania helpommin höyrystyvää propaania, niin suotuisa tuulikaan keskustan tuntumassa ei pelastane suuronnettomuudelta. Ilmaa raskaampi propaanikaasu sekoittuisi ilmaan ja räjähtäisi kohdatessaan sytytyslähteen, esimerkiksi jonkin alueen kymmenistä hitsauspisteistä, rautavalimon sulan raudan, voimalaitoskattilalohkojen hehkutusuunin tai sähköradan kipinöivän ajojohtimen.
Lapuan varaston tuhannesosan (1/1000) suuruinen, 1500 propaanikilon kaasu-/ilmaräjähdys vaikuttaisi kahdella tavalla:

1) Räjähdyksessä syntyisi tulipalo, jonka säde on 30 metriä. Sen lämpösäteily aiheuttaisi pahoja palovammoja 60 metrin etäisyydellä ja lieviä palovammoja 90-120 metrin etäisyydellä.

2) Ylipaineaallon aiheuttama tuhoalue olisi halkaisijaltaan 600 metriä ja ikkunat särkyisivät alueella, jonka halkaisija olisi 1300 metriä.

Valittajien käsityksen mukaan suojaetäisyydeksi tulee määritellä vähintään 1000 metriä.

TUKES on edelleen todennut, että junavaunuille ja säiliöautoissa olevalle nestekaasulle ei ole määrätty suojaetäisyyksiä KTM: n nestekaasuasetuksen soveltamisesta antamassa päätöksessä (334/1997). Määräykset ovat siis tältäkin osin puutteelliset ja harkinnanvaraiset.

TUKESin lausunnossa ja Tehokaasu Oy:n vastauksessa ei ole otettu kantaa valituksen täydennyksessä mainittuihin, riskikartoitusraportissa todettuihin, 12 sellaiseen riskiin, joiden seurauksena voi syntyä räjähdys, jonka seurannaisvaikutus on katastrofaalinen (K) sekä 11 sellaiseen räjähdysriskiin, jonka seuraus on vakava (V).

TUKESin lausunnossa on sijoitusta koskevassa kohdassa todettu, että teollisuuskemikaaliasetuksen yleiset, sijoitusta koskevat vaatimukset (7 §) edellyttävät, että sijoituksen pitää olla sellainen, ettei kemikaaleista aiheudu yleisesti käytössä oleville alueille, kouluille, hoitolaitoksille, teollisuuslaitoksille, liikenneväylille ja muulle ulkopuoliselle toiminnalle onnettomuus- ja häiriötilanteissa ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa. Edellä mainitunlaiset suuronnettomuusriskit ja vaaratilanteet ovat kuitenkin erittäin ilmeiset.

Tehokaasu Oy:n esittämät väitteet etäisyyksistä on kiistetty. Tehokaasu Oy ei sinänsä ole tarkemmin selvittänyt, mistä paikasta etäisyydet on mitattu lähimpiin kouluihin ja muihin vastineessa mainittuihin kohteisiin. Tehokaasu Oy on ilmoittanut edelleenkin etäisyydet virheellisesti ilmeisesti alueen keskipisteestä määritettynä, ikään kuin keskipisteet olisivat joitakin räjähtäviä elementtejä. Pikemminkin mittauspisteenä tulisi olla varastotontin raja, putkiston sijainti tai kutakin tarkastelukohdetta lähinnä olevan varaston/säiliön ulkoreuna.
Nestekaasuasetuksen 12 §:n mukaan lupahakemuksen liitteenä on oltava kartta laitosta ympäröivästä vyöhykkeestä eikä ympyrästä, jonka keskipisteenä on alueen keskipiste.

EU:n neuvoston antaman direktiivin (96/82/EY) perusteella viranomaiset ovat yksiselitteisesti käytännössä määränneet, että etäisyydet mitataan tontin rajalta.

KTM:n nestekaasuasetuksen soveltamista koskevassa päätöksessä (21.4.1997/344, myöhemmin soveltamispäätös) 20 §:ssä annetut vähimmäisetäisyydet ovat täysin riittämättömät.

Selityksen liitteen mukaisesta diagrammista ilmenee, että KTM:n soveltamispäätöksessä esitetty suurin suojaetäisyys/vähimmäisetäisyys 300 metriä on riittävä estämään palorakkuloiden syntyminen niin sanotussa BLEVE-räjähdyksessä vain silloin, kun säiliön koko on alle 20 tonnia. Vammojen laatu vaikeutuu III asteen palovammoiksi noin 450 metrin etäisyydelle, kun säiliön koko kasvaa 300 tonniksi, mikä määrä nestekaasua on pelkästään junanvaunuissa. On kuitenkin huomattava, että tässä tapauksessa nestekaasua varastoitaisiin yhteensä 1573 tonnia. Suunnitellun laitoksen vähimmäisetäisyyksien määritykseen ja riskien hallintaan oheisen diagrammin mittasuhteet ja vähimmäisetäisyydet eivät läheskään riitä.

KTM:n soveltamispäätöksen 20 §:ssä vaaditaan, että varastosäiliöiden sijoituksessa tulee ottaa huomioon säiliölle tapahtuvan vahingon mahdollisuus sekä ulkopuolisen kohteen tyyppi siten, että mahdollisessa onnettomuustilanteessa jää riittävästi aikaa ulkopuolisen kohteen evakuoimiseen. Tehokaasu Oy ei ole monista tiedusteluista huolimatta suostunut ilmoittamaan evakuointialueen kokoa. Selityksen liitteestä ilmenevien nestekaasujen ominaisuuksia, luokitusta ja käyttöä koskevan ohjeen (4 kohta, ns. TOKEVA-ohje, T2g), joka koskee palo- ja pelastushenkilöstöä, eristettävän alueen säde on vähintään 600 metriä. Muualta saatujen tietojen perusteella voidaan todeta, että evakuointialueen koko on tosiasiassa huomattavasti suurempi kuin mainittu 600 metriä.

Vaikka asukkaita evakuoitaisiin vain 600 metrin säteellä, se koskisi noin 10 % lapualaisista. Evakuointia olisi siten mahdotonta suorittaa riittävän nopeasti. Tähän seikkaan ei ole puuttunut edes paloja pelastusviranomainen. Mainitut suojaetäisyyksiä ja evakuointialueita sekä tuhoalueita koskevat tosiseikat osoittavat, että valittajien ja muiden asianosaisten asianmukainen kuuleminen on kaikissa vaiheissa laiminlyöty.

TUKESin päätös on paitsi KTM:n nestekaasuasetuksen soveltamisesta antaman päätöksen myös erityisesti nestekaasuasetuksen 8 §:n vastainen. Viimeksi mainitun lainkohdan lähtökohta on, että jos tai kun onnettomuus tapahtuu, siitä ei saa aiheutua vaaraa. Säännöksen tarkoitus ei ole, että liian lyhyet suojaetäisyydet kompensoidaan onnettomuuksien todennäköisyyttä vähentävillä ratkaisuilla.

Nestekaasuasetuksen 8 §:n mukaan nestekaasuvarasto on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle asutuksesta, kouluista, hoitolaitoksista ja ihmisten oleskeluun tai kokoontumiseen tarkoitetuista tiloista, liikenneväylistä ja muusta ulkopuolisesta toiminnasta, että varastoinnista ei onnettomuustilanteessa aiheudu henkilö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa. Tässä tapauksessa on kysymys juuri varastoinnista onnettomuustilanteessa aiheutuvasta henkilö- ja omaisuusvahinkojen vaarasta, mutta huomattavasti laajemmalla alueella kuin Tehokaasu Oy: n harhaanjohtavasti keskipisteen mukaan ilmoittamat "suojaetäisyydet" osoittavat.

Kyseisen suuronnettomuusvaaran aiheuttavan nestekaasuvaraston lupahakemus on siksi hylättävä paitsi nestekaasuasetuksen myös sen soveltamista koskevan KTM:n nestekaasuasetuksen soveltamisesta antaman päätöksen (21.4.1997/344) 20 §:n vastaisena.

Vastauksenantajat ovat katsoneet joka tapauksessa, että KTM: n nestekaasuasetuksen soveltamisesta antama päätös on puutteellinen eikä sen perusteella voida määritellä riittäviä suoja- ja turvaetäisyyksiä.

Mikäli TUKES turvallisuusviranomaisena olisi käytännössä huomioinut ja selvittänyt todelliset suuronnettomuusriskit säädösten tarkoittamalla ja realistisella tavalla, lupaa ei olisi myönnetty.

TUKESin lausunnossa on käsitelty maanalaisten ja maapeitteisten säiliöiden suojaetäisyyksiä ja todettu, että mainittujen säiliöiden vähimmäisetäisyydeksi muihin rakenteisiin ja naapurin rajaan on määrätty 3 metriä.

Tehokaasu Oy: n vastineessa on todettu maapeitteisen nestekaasuvaraston etäisyyden teollisuustontin rajaan olevan 73 metriä ja toiseen naapuriin yli 20 metriä ja Tehokaasu Oy: n omaan toimistorakennukseen 32 metriä. Vastineessa on katsottu, että etäisyysvaatimukset täyttyvät.

Vastauksenantajat katsovat, että suojaetäisyyksien edellä mainitunkaltainen määrittely on virheellinen, kuten edellä on esitetty paitsi mittaamistavan myös mainittujen säännösten ja ohjeiden perusteella.

Vastauksenantajat ovat viitanneet siihen, että KTM:n virkamiesten mukaan 3 metrin suojaetäisyys koskee vain varastointiin käytettävän alueen sisäisten rakenteiden keskinäistä minimietäisyyttä eikä kyseisellä minimietäisyydellä ole merkitystä määritettäessä suojaetäisyyttä varastoalueen ulkopuolisiin kohteisiin nähden.

Lausuntopyynnöt muilta viranomaisilta

Vastauksenantajat ovat katsoneet, että KTM:ltä ja muilta mahdollisilta asiaa tuntevilta tahoilta, muun muassa VTT:ltä ja ympäristöministeriöltä tulee pyytää lausunto eri suojaetäisyysvaatimusten, evakuointialueiden, konsultointivyöhykkeiden ja muidenkin mahdollisesti tulkintaa vaativien seikkojen osalta, mikäli TUKESin päätöstä ei heti kumota.

Yhteenveto

TUKESin lausunnosta ilmenee, että aivan olennaisten suuronnettomuusriskien osalta ei ole olemassa säännöksiä, määräyksiä tai ohjeita. TUKESin lausunnostakin ilmenee, että säädökset ovat monelta osin puutteellisia.

TUKES on perusteettomasti jättänyt kokonaan huomiotta ympäristöministeriön kirjeen 26.9.2001 (3/501/2001) ja sen perustana olevan ns. SEVESO ll-direktiivin (erityisesti 12 ja 13 artikla).

Tehokaasu Oy ja TUKES eivät ole kyenneet osoittamaan vääriksi valittajien yksilöimiin lukuisiin riskeihin ja haittoihin liittyviä tosiseikkoja.

Tehokaasu Oy:n suunnittelemalle hankkeelle olisi löytynyt varmuudella helposti turvallisempi paikka, jossa toteutuisi Tehokaasu Oy:n vastineessa edellyttämät seikat rautatieyhteys, riittävä jäähdytysvedensaanti ja logistiset tavoitteet. TUKESin päätös on kumottava ja Tehokaasu Oy:n hakemus hylättävä.

Selityksen liitteenä on lasku valittajien ja selityksen antajien siihenastisista oikeudenkäyntikuluista. Lasku on koskenut kaikkia hallinto-oikeudelle tehtyjä valituksia, vastauksia sekä asiassa aiemmin tehtyjä huomautuksia ja oikaisuvaatimuksia.

4. Valittajien täydennyskirjelmät

Valittajat ovat 11.11.2004 hallinto-oikeuteen saapuneella kirjelmällä täydentäneet valitustaan ja vastineitaan. Täydennys on koskenut maanalaisten ja maapeitteisten säiliöiden sijoituksessa vähimmäisetäisyyksiä eli niin sanottuja sisäisiä suojaetäisyyksiä sekä kiinteän varastosäiliön vähimmäisetäisyyksiä ulkopuolisiin kohteisiin nähden, joista valituksissa ja vastineissa erityisesti on ollut kysymys. Täydennyksen liitteenä on tältä osin kauppa- ja teollisuusministeriön 5.11.2004 päivätty lausunto. Lisäksi täydennyksen liitteenä on ollut diagrammi, joka kuvaa kaasupilviräjähdyksen ylipaineaallon vaikutuksia rakennuksille.

Täydennys 31.11.2005 on koskenut muun muassa sitä millaisiin säiliöihin vesivalelua vailla olevat junavaunut rinnastetaan ja niiden suojaetäisyyksiä eri kohteisiin.

Lisäselvitys 11.2.2005 on koskenut oikeuskanslerinvirastolle tehtyä Lapualle perustettavaa nestekaasun välivarastoa koskevaa kantelua ja oikeuskanslerinviraston sen johdosta TUKESin edustajilta hankkimia selvityksiä ja kauppa- ja teollisuusministeriöltä hankkimaa lausuntoa.

Valittajat ovat 15.2.2005 toimittaneet hallinto-oikeuteen laskun oikeudenkäyntikuluistaan. Oikeudenkäyntikulujen määrä arvonlisäveroineen on 3.5.2005 esitetyn tarkennetun laskun mukaan yhteensä 18.944,26 euroa aikaisemmin vaaditun 18.712,46 euron sijaan. Laskun määrä on vaadittu Tehokaasu Oy:ltä laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Lasku on koskenut paitsi TUKESin päätöksestä tehtyä valitusta myös Lapuan kaupungin ympäristölautakunnan 28.4.2004 tekemistä neljästä päätöksestä rakennuslupa-asiassa ja 2.6.2004 tekemästä kahdesta toimenpidelupaa koskevasta päätöksestä tehtyjä hallinto-oikeudessa vireillä olevia valituksia.

5. Tehokaasu Oy:n vastine valitusten ja vastausten täydennyksiin

Vastauksessa on todettu, että valittajien alkuperäinen valitus sekä myöhemmät vastineet ja valitukset ovat sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin hajanaisia. Samansisältöisiä väitteitä on esitetty sekaisin samaan kohteeseen liittyvissä, maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa valitusasioissa sekä nyt puheena olevassa asiassa. Siitä huolimatta lukuisat valitusten ja vastineiden täydennykset tekevät kokonaisuudesta sekavan ja vaikeuttavat sen hahmottamista, mihin perusväitteeseen milläkin todisteella tai selvityksellä on haluttu viitata. Hakija on katsonut, että epäselvyyksien osalta hakijan tehtävä ei ole tulkita, mitä valittajat ovat halunneet väitteillään ja todisteillaan ilmaista. Tulkintaepäselvyyksien on koiduttava valittajien vahingoksi, koska kirjelmät eivät osin täytä hallintolainkäyttölain 23 §:n selkeyden vaatimusta.

Valittajien valitusoikeutta ja pääasiallisia väitteitä on käsitelty yhtiön vastineessa 2.8.2004, johon hakijayhtiö on tältä osin viitannut ja uudistanut kaiken aiemmin lausutun.

Yhtiö on vastannut KTM:n 30.9.2004 antamaan lausuntoon ja katsonut, että lausunto tulisi ensisijaisesti jättää kokonaan tutkimatta tässä valitusprosessissa, koska lausunto on annettu oikeuskanslerinvirastolle osan valittajista tekemän kantelun perusteella. Kantelussa on arvioitu lähinnä TUKESissa päätöksentekoon osallistuneiden virkamiesten menettelyjen lainmukaisuutta ja hyvää hallintotapaa. Yhtiön oikeuskanslerinvirastosta saaman tiedon mukaan kanteluun ei vielä ole annettu mitään ratkaisua. Tästä syystä keskeneräiseen kanteluprosessiin liittyvän, muista asiakirjoista irrallisen asiakirjan ottaminen päätöksen perustaksi ei ole asianmukaista. Todennäköisesti myöskään KTM ei ole lausuntoa antaessaan voinut tietää sitä käytettävän asiantuntijalausunnon kaltaisesti Vaasan hallinto-oikeudessa. Myös tästä syystä lausunnolle ei tule asiassa antaa mitään merkitystä.

Yhtiö on lisäksi vastannut KTM:n lausunnossa sekä valittajien valitusten ja vastineiden täydennyksessä esitettyihin väitteisiin ja oikeudenkäyntikululaskuun.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhtiö on todennut, että valittajat eivät ole aiemmin valitusasiakirjoissa esittäneet vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Helmikuussa 2005 hallinto-oikeudelle on toimitettu lasku oikeudenkäyntikuluista. Lasku sisältää erittelyt sekä tähän että myös toiseen hallinto-oikeudessa vireillä olevaan asiaan (dnro 00803/04/3010). Tuossa toisessa asiassa valittajat ovat esittäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksen valituksessaan, mutta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kuluvaatimusta ei ole missään vaiheessa aiemmin esitetty. Vasta valitusajan jälkeen saapunut vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on tässä asiassa siten jätettävä tutkimatta. Mikäli sitä ei jätetä tutkimatta, se on hylättävä. Yhtiö on hakenut lupaa normaalisti ja tähänastisessa käytännössä edellytetyin selvityksin sekä ennalta arvioiden hyväksyttävään paikkaan. Jos soveltamiskäytäntö nyt muuttuisi, olisi kohtuutonta, että hakija joutuisi korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.