1. Hallinto-oikeus jättää kauppa- ja teollisuusministeriön 30.9.2004 päivätyn lausunnon dnro 9/060/2004 huomiotta;

2. Hallinto-oikeus hylkää valittajien lausuntopyyntöjä koskevat vaatimukset.

3. Hallinto-oikeus hylkää Tehokaasu Oy:n vaatimuksen, että Pirkko Ulvisen ja hänen valittajakumppaniensa valitus tulee valittajien puuttuvan puhevallan vuoksi jättää tutkimatta.

4. Hallinto-oikeus kumoaa turvatekniikan keskuksen päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Perusteluista lähemmin ilmenevin tavoin hallinto-oikeus osaksi hyväksyy ja osaksi hylkää valituksessa esitetyt päätöksen kumoamis- ja palauttamisperusteet. Turvatekniikan keskuksen on otettava asia uudelleen käsiteltäväksi tämän päätöksen saatua lainvoiman, mikäli hakija tahtoo hakemustaan jatkaa, ja ottaa käsittelyssä huomioon palautukseen johtaneet syyt.

5. Hallinto-oikeus hylkää Tehokaasu Oy:n vaatimuksen, että valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus tulee jättää tutkimatta. Valittajien vaatimus tutkitaan ja hyväksytään määrältään osaksi. Hallinto-oikeus velvoittaa Tehokaasu Oy:n korvaamaan Pirkko Ulvisen ja hänen valittajakumppaniensa oikeudenkäyntikulut tässä asiassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi katsomallaan 1.500 eurolla viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä seitsemällä (7) prosenttiyksiköllä.

Perustelut

1. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon huomiotta jättäminen

Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto 30.9.2004 on annettu tässä asiassa valittajana olevan Metal-Botnia Oy:n edustajan Jorma Ojanperän ja eräiden muiden henkilöiden oikeuskanslerille tekemän kantelun johdosta. Kantelu koskee Tehokaasu Oy:n hakeman Lapualle perustettavaksi aiotun nestekaasun välivaraston lupa-asiaa. Kantelussa on kysymys lähinnä TUKESin päätöksentekoon osallistuneiden virkamiesten menettelyn lainmukaisuudesta ja TUKESin päätöksentekomenettelyn arvioinnista. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto on apulaisoikeuskanslerin kantelun johdosta pyytämä. Asiakirjoista ei ilmene, että kantelu olisi jo ratkaistu. Hallinto-oikeus jättää lausunnon huomiotta, koska lausuntoa ei ole annettu tähän valitusasiaan.

2. Lausuntopyyntöjä koskevat vaatimukset

Valittajat ovat hakijan vastineen ja TUKESin lausunnon johdosta antamassaan selityksessä katsoneet, että asiassa tulisi pyytää lausunnot muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriöltä, ympäristöministeriöltä ja valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta. Lausuntoja on esitetty pyydettäväksi muun muassa erilaisista suojaetäisyysvaatimuksista, evakuointialueiden laajuudesta, konsultointivyöhykkeistä, junavaunujen ja autosäiliöiden vesivalelulle asetettavista vaatimuksista ja vesivalelun merkityksestä sekä riskienhallintaan liittyvistä seikoista ja Suomessa tapahtuneiden tai tutkittujen onnettomuuksien mekanismeista ja riskejä koskevista tutkimustuloksista. Hallinto-oikeus katsoo, ettei mainittujen lausuntojen pyytäminen ole tarpeen niiden seikkojen ratkaisemiseksi, joiden vuoksi hallinto-oikeus on päätynyt palauttamaan asian. Asiakirjoissa oleva selvitys ja asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen enempien lausuntojen pyytäminen asiassa ei ole tarpeen.

3. Valittajien puhevalta

3.1 Muutoksenhakua koskevat säännökset ja niiden esityöt

Nestekaasuasetuksen 58 §:n mukaan TUKESin tämän asetuksen nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää (1170/1995). PykäIässä mainitun lain tilalle on 1.12.1996 tullut hallintolainkäyttölaki, jonka 82 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan viittaus kumottuun muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin tarkoittaa hallintolainkäyttölain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Säännöksen esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan säännöksellä ei ole tarkoitettu muuttaa niitä perusteita, joiden mukaan oikeuskäytännössä arvioitiin asianosaisen valitusoikeuden määräytymistä. Tavoitteena on ollut löytää tuolloin voimassa olleen hallintomenettelylain 1 §:n asianosaismääritelmän kaltainen yleinen säännös siitä, ketä on pidettävä asianosaisena valitusta tehtäessä. Ehdotettu säännös asianosaisen valitusoikeuden määräytymisestä vastaisi kuntalain 92 §:ssä olevaa asianosaisen määritelmää. Valitusoikeus olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Toiseksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen. Valitusoikeus määräytyisi ehdotetun säännöksen mukaisesti, jollei subjektiivisesta valitusoikeudesta ole tarkempia erityissäännöksiä. Säännös on väljän yleislausekkeen muodossa, jotta oikeuskäytännön kehittäminen olisi mahdollista.

3.2 Muutoksenhakuoikeuteen vaikuttavat muut säännökset

Nestekaasuasetuksen 8 §:n 1 momentin mukaan nestekaasuvarasto on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle asutuksesta, kouluista, hoitolaitoksista, ihmisten oleskeluun tai kokoontumiseen tarkoitetuista tiloista, liikenneväylistä ja muusta ulkopuolisesta toiminnasta, ettei varastoinnista onnettomuus- tai häiriötilanteissa aiheudu henkilö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa. Pykälän 2 momentin mukaan varaston sijoituspaikkaa valittaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, ettei laitoksen ulkopuolella oleva toiminta aiheuta onnettomuusvaaran lisääntymistä laitoksessa.

Varastoitavien kemikaalien laadun ja määrän perusteella toiminta on nestekaasuasetuksen 9 §:n 3 momentissa (129/1999), nestekaasuasetuksen 10 §:ssä sekä vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (jäljempänä teollisuuskemikaaliasetus) 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla laajamittaista. Käsiteltävänä oleva varasto on myös edellä mainittujen asetusten perusteella niin sanottu suuronnettomuusvaarallinen kohde, jonka osalta toiminnanharjoittajan on laadittava teollisuuskemikaaliasetuksen 22 §:n mukainen turvallisuusselvitys ja 27 §:n mukainen sisäinen pelastussuunnitelma. Näiden säännösten tarkoituksena on, että hakija selvittää nestekaasun käyttöön liittyvät vaaralähteet, olosuhteet ja tilanteet, joissa onnettomuus on mahdollinen, kuvaa tyypilliset ja suurimmat mahdolliset vaaratilanteet ja niiden seuraukset ja vaikutukset laitoksen sisällä ja ulkopuolella sekä selvittää virhetoiminnat tai muut syyt, jotka voivat johtaa vaaratilanteisiin. Lisäksi hakijan tulee esittää, miten vaaratilanteiden ehkäisemiseen laitoksen normaalikäytössä, huollon ja korjausten aikana sekä erilaisten häiriötilanteiden yhteydessä varaudutaan.

TUKESin on asianomaiset lausunnot pyydettyään arvioitava turvallisuusselvitys ja ilmoitettava toiminnanharjoittajalle selvitystä koskevat johtopäätöksensä kohtuullisessa määräajassa. Turvallisuusselvityksen johdosta TUKESin tulee varata työsuojelupiirille, alueelliselle ympäristökeskukselle ja palopäällikölle mahdollisuus esittää mielipiteensä turvallisuusselvityksestä. Sisäisen pelastussuunnitelman johdosta TUKESin tulee ennen pelastussuunnitelmaa koskevien johtopäätösten ilmoittamista pyytää lausunto palopäälliköltä. Johtopäätökset voidaan esittää lupapäätöksessä. Teollisuuskemikaaliasetuksen 22 ja 27 §:ien mukaan sekä turvallisuusselvitys että sisäinen  pelastussuunnitelma tulee toimittaa TUKESiin riittävän ajoissa ennen toiminnan aloittamista ja sen johtopäätökset voidaan esittää 19 §:ssä tarkoitetussa lupapäätöksessä. Teollisuuskemikaaliasetuksen 26 §:n mukaan toiminnanharjoittajan tulee asettaa turvallisuusselvitys ja siihen liittyvä vaarallisten kemikaalien luettelo yleisön nähtäväksi. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee asetuksen 29 §:n mukaan tiedottaa turvallisuustoimenpiteistä ja onnettomuustapauksista noudatettavasta käyttäytymistä koskevista toimintaohjeista sellaisille henkilöille ja yhteisöille, joihin kyseisessä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa.

Nestekaasuasetuksen 12 §:n mukaan nestekaasuvarastoa koskevaan lupahakemukseen on liitettävä karttapiirros laitoksen sijainnista. Karttapiirroksesta tulee näkyä laitosta ympäröivä vähintään 500 metrin levyinen vyöhyke rakennuksineen ja rakennelmineen.

3.3 Johtopäätöksiä

Pirkko Ulvinen ja muut valittajat ovat valituksen mukaan hankkeen lähialueen kiinteistönomistajia. Koska päätöstä ei ole kohdistettu heihin, valitusoikeus tulee arvioitavaksi sillä perusteella, vaikuttaako päätös sillä tavoin välittömästi valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun, että heidän oikeusturvansa asian laatu huomioon ottaen edellyttää puhevallan myöntämistä asiassa.

Nestekaasuasetus koskisi sen soveltamisalaa koskevan 1 §:n perusteella välittömästi vain asianomaisen lupaviranomaisen ja luvan hakijan välistä suhdetta. Edellä esitetyt turvallisuusselvityksen esillä pitämistä ja sen tiedottamisvelvollisuutta koskevat säännöksetkin ovat vain viitteelliset. Säännösten puutteellisuus ei kuitenkaan voi estää tulkitsemasta valitusoikeutta koskevia nestekaasuasetuksen 58 §:ää ja hallintolainkäyttölain 6 §:ää siten, että asianosaisten oikeusturva toteutuu. Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksiin kuuluu lain 20 §:n mukaan myös mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Kysymyksessä on suuronnettomuusvaarallinen kohde, joka sisältää huomattavan turvallisuusriskin lähiympäristössä asuville ja työskenteleville sekä lähiympäristön rakennuksille ja muulle omaisuudelle. Sen vuoksi riskin kohteeksi joutuvilla henkilöillä ja omaisuuden omistajilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ainakin toiminnan sijoittamista koskevaan päätöksentekoon.

Rakennuslupaa tai ympäristölupaa käsiteltäessä ei ratkaista nyt sovellettavaksi tulevan lainsäädännön mukaisia turvallisuuskysymyksiä. Kysymyksessä olevaa toimintaa ei lisäksi ole säädetty ympäristöluvan varaiseksi. Voimassa olevassa asemakaavassa alue on merkitty kaavamerkinnällä T eli teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue. Kaavoituksessa nestekaasuvaraston sijoittamisesta ei yksityiskohtaisemmallakaan kaavamääräyksellä voida määrätä tapauskohtaisen laadun ja riskin perusteella niin, että sillä olisi ratkaiseva merkitys valitusoikeuden tarvetta asiassa arvioitaessa.

TUKESin myöntämään lupaan liittyy edellä esitettyjen säännösten mukaan paitsi valvonnallinen, myös suojaava funktio sen lisäksi, että se on oikeuksia perustava. Ympäristöministeriön kirjeen dnro 3/501/2001 mukaan TUKES valvoo kemikaalilainsäädännössä säädetyn lupamenettelyn avulla tuotantolaitosten sijoittamista sekä niiden ja muun toiminnan välisten suojaetäisyyksien riittävyyttä. Turvallisuusinsinööri Leena Ahonen on luokitellut suunnitellun nestekaasuvaraston konsultointivyöhykkeeksi 1,5 kilometriä. Kysymys ei ole valittajien tarkoittamasta suojaetäisyydestä, vaan etäisyydestä, jonka sisällä toimittaessa asiantuntijalausuntomenettely on tarpeen. Luokituksella on kuitenkin nestekaasuasetuksen 12 §:n ohella viitearvoa hankkeen välittömän vaikutuksen arvioinnissa.

Edellä lausutun ja asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että kyseisen nestekaasuvaraston sijoittaminen ja sitä koskeva TUKESin päätös vaikuttaa välittömästi niiden valittajien turvallisuusintresseihin ja välillisesti heidän terveyteensä tai omaisuuteensa, joiden kiinteistöt sijaitsevat laitosta ympäröivällä noin 1000 metrin levyisellä vyöhykkeellä. Näin ollen pääosalla valituksen allekirjoittajista on asiassa valitusoikeus. Lisäksi hallinto-oikeus katsoo hankkeen laadun ja nestekaasuasetuksen 12 §:n sekä päätöksen tekoaikana voimassa olleen hallintomenettelylain 25 §:n nojalla, että asianosaisille olisi ainakin laitosta ympäröivällä 500 metrin levyisellä vyöhykkeellä tullut antaa erikseen tieto päätöksestä. Päätökseen, josta saa valittaa, on hallintolainkäyttölain 14 §:n 1 momentin mukaan liitettävä valitusosoitus. Kun näin ei ole tapahtunut, valitusajan ei voida katsoa ainakaan osan valittajien kohdalta alkaneen ja valitus on ajan kulumisesta riippumatta tutkittava. Hallinto-oikeus ottaa siten valituksen tutkittavakseen ja tutkii sen siltä osin kuin vaatimukset koskevat valittajiin välittömästi vaikuttavaa TUKESin päätöksen sisältöä.

4. Perustelut päätöksen kumoamiselle ja palauttamiselle

4.1 Hakemuksen puutteellisuus

4.1.1 Hakemuksen sisältöä koskevat säännökset

Nestekaasuasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä muun muassa:

1) selvitys laitoksen tontin ja sen lähialueen kaavoituksesta sekä siitä, että toiminnanharjoittaja hallitsee aluetta, johon laitos tullaan sijoittamaan;

2) mittakaavassa 1:1000 - 1:20 000 laadittu karttapiirros laitoksen sijainnista; karttapiirroksesta tulee näkyä laitosta ympäröivä vähintään 500 metrin levyinen vyöhyke rakennuksineen ja rakennelmineen;

Pykälän 3 momentin selvitysvelvollisuus koskee yhteensä 7 muuta kohtaa.
Neljännessä momentissa todetaan, että jollei kaikkia 3 momentissa tarkoitettuja tietoja kysymyksessä olevan laitoksen osalta ole saatavissa, lupahakemus voidaan kuitenkin käsitellä. Tällöin edellytetään, että saatavilla olevat tiedot ovat laitoksen toimintaan ja sen laajuuteen nähden riittäviä.

Pykälän 5 momentin mukaan hakemusta voidaan täydentää hakemuksen käsittelyn aikana.

Hakemukseen on liitettävä pykälän 6 momentin mukaan myös selvitys, josta ilmenee:

1) nestekaasun tekniseen käyttöön liittyvät vaaralähteet, olosuhteet ja tilanteet, joissa onnettomuus on mahdollinen;

2) kuvaus tyypillisistä ja suurimmista mahdollisista vaaratilanteista, niiden seurauksista laitoksen sisällä ja vaikutuksista laitoksen ulkopuolelle sekä niihin johtavista virhetoiminnoista, laitteiden vikaantumisesta ja vaurioista; sekä

3) miten vaaratilanteen ehkäisemiseen laitoksen normaalikäytön korjaus- ja huoltotöiden sekä erilaisten häiriötilanteiden yhteydessä varaudutaan.

4.1.2 Puutteet hakemusasiakirjoissa

Hakemuksen yhteydessä ei ole toimitettu vaaranarviointia ja turvallisuusselvitystä, vaan on ilmoitettu, että ne toimitetaan myöhemmin. Riskinkartoitusraportti on toimitettu TUKESille vasta 11.12.2003 ja sitä on täydennetty 12.1.2004.

Hakemuksen liitteenä on karttapiirros, johon on piirretty varastoalueen keskikohtaa keskipisteenä käyttäen 500 metrin sateinen ympyrä. Kartan alue on nestekaasuvaraston kokoon nähden liian suppea. Lisäksi siitä ei käy riittävästi ilmi lähialueen rakennukset ja rakennelmat, eikä niistä ole riittävää muutakaan selvitystä.

Hakemuksessa ei ole esitetty nestekaasuasetuksen 12 §:ssä edellytettyä kuvausta suurimmista mahdollisista vaaratilanteista eikä niiden seurauksista laitoksen sisällä ja vaikutuksista laitoksen ulkopuolelle. Hakemuksessa ja TUKESin päätöksessä ei ole arvioitu tuollaisten vaaratilanteiden vaikutusta varaston sijoitukseen. TUKES on todennut hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa, että riskinkartoitusraporttiin sisältyviä selvityksiä täydennetään turvallisuusselvityksessä.

Turvallisuusselvitys tulee teollisuuskemikaaliasetuksen 22 §:n mukaan toimittaa TUKESiin riittävän ajoissa ennen toiminnan aloittamista. Saman säännöksen mukaan turvallisuusselvitystä voidaan tarvittaessa täydentää käsittelyn yhteydessä.

Asetuksen 23 §:n mukaan TUKESiin on ilmoitettava toiminnanharjoittajalle turvallisuusselvitystä koskevat johtopäätöksensä kohtuullisessa määräajassa. Johtopäätökset voidaan esittää 19 §:ssä tarkoitetussa lupapäätöksessä.

Edellä esitettyä voidaan tulkita siten, että turvallisuusselvitys voidaan toimittaa lupaviranomaiselle vasta lupapäätöksen antamisen jälkeen, kuten tässäkin asiassa on tapahtunut, kun turvallisuusselvitystä ei ollut toimitettu TUKESille vielä lupapäätöksen antamiseen mennessä. Hallinto-oikeus katsoo, että ainakin sellaiset vaaratilanteita ja niiden seurauksia koskevat selvitykset, joilla voi olla merkitystä varaston sijoitukseen, olisi kuitenkin tullut tehdä jo ennen luvan myöntämistä. Hakemus on ollut tältä osin puutteellinen.

Nestekaasuasetuksen 8 §:n nestekaasuvaraston yleisissä sijoitusvaatimuksia koskevissa säännöksissä sekä kauppa- ja teollisuusministeriön nestekaasuasetuksen soveltamisesta antaman päätöksen (344/1997) 20 §:n 2 momentissa on myös tähdennetty laitoksen ulkopuolella olevan toiminnan mahdollista vaikutusta onnettomuusvaaran lisääntymiseen laitoksessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä huomioon otettavina ulkopuolisina kohteina on mainittu muun muassa palo- ja räjähdysvaaraa aiheuttavat kohteet, paineellisia laitteistoja sisältävät laitokset, sähkölinjat ja sähköistetyt rautatiet. Hakemuksessa ei ole kattavasti selvitetty ulkopuolisten kohteiden vaikutusta onnettomuusvaaran lisääntymiseen. Hakemus on ollut tältäkin osin puutteellinen.

4.2 Kuulemisvirhe

4.2.1 Kuulemista koskevat säännökset

Hakemus on tullut vireille TUKESissa 14.11.2003, joten asian käsittelyssä on tullut sovellettavan lainsäädännön käsittelyä koskevien säännösten lisäksi toissijaisesti soveltaa nyttemmin kumottua hallintomenettelylakia (598/1982).

Hallintomenettelylain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos asian ratkaisulla on huomattava vaikutus laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, asian vireilläolosta on ilmoitettava julkisesti.

Säännöksen 2 momentin mukaan tiedossa olevalle henkilölle, joka ei ole asianosainen mutta jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin asian ratkaisu saattaa vaikuttaa huomattavasti, on ilmoitettava asian vireilläolosta. Tästä saa kuitenkin ilmoittaa julkisesti, jos henkilöitä on useita ja heidän voidaan olettaa saavan tiedon julkisesta ilmoituksesta.

4.2.2 Kuuluttamisvirhe

Asiakirjoissa olevan selvityksessä TUKES ilmoittaa, että hakemuksesta on ollut kuulutus Lapuan kaupungin ilmoitustaululla 3.12. - 17.12.2003 välisen ajan.

Hakemuskuulutuksessa ei ole mitään mainintaa varastoon liittyvistä vaaratekijöistä ja riskeistä eikä niistä ole edellä esitetyn perusteella ollut selvitystä myöskään Lapuan kaupungin kansliassa nähtävillä olleissa hakemusasiakirjoissa. Sama pätee ilmeisesti myös lausuntoviranomaisille 15.12.2003 toimitettujen lausuntopyyntöjen yhteydessä toimitettuihin asiakirjoihin. Ainakin pelastuslaitoksen antamasta lausunnosta ilmenee, että se perustuu vain suunnitelmiin ja piirustuksiin.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että muun muassa valitusoikeuden omaavilla lähialueen asukkailla ja muilla hallintomenettelylain 13 §:ssä mainituilla henkilöillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin asian ratkaisu saattaa vaikuttaa sekä lausuntoviranomaisilla ei ole ollut käytössä riittävää selvitystä lausunnon ja mielipiteen ilmaisemiseksi hakemuksesta.

4.2.3 Erityistiedoksiannon tarve

Hallinto-oikeus katsoo edellä perustelujen kohdan 3.3 mukaisesti, että ainakin laitosta ympäröivän 500 metrin levyisellä vyöhykkeellä olevien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille olisi tullut ilmoittaa asian vireilläolosta ja antamalla asiaa koskevasta hakemuksesta erityistiedoksianto. Kun näin ei ole tapahtunut, asiassa on tältä osin tapahtunut kuulemisvirhe.

4.3 Laitoksen sijoitusvaatimuksia koskevat puutteet käsittelyssä

Nestekaasuasetuksen 8 §:ssä on esitetty nestekaasuvaraston yleiset sijoitusvaatimukset. Edellä mainitussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä on annettu tarkempia säännöksiä eräiden säiliöiden vähimmäisetäisyyksistä ulkopuolisiin kohteisiin. Lisäksi säännökset koskevat vähimmäisetäisyyksiä muun muassa toisiin säiliöihin, muihin rakennelmiin ja naapurin rajaan.

TUKES on lupakäsittelyssä tarkastellut maapeitteisten säiliöiden osalta vain mainittua kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 27 §:n 1 momentin niin sanotun sisäisen suojaetäisyyden (3 m) täyttymistä, joka määrittelee säiliöiden etäisyyden muihin rakenteisiin ja naapurin rajaan.

Nestekaasuvarastossa on tarkoitus varastoida nestekaasua myös kuljetussäiliöissä. TUKESin antaman luvan mukaan pistoradalla ja tyhjennyspaikalla saa olla 6 junanvaunussa enintään 300 tonnia nestekaasua ja säiliöautoissa enintään 70 tonnia nestekaasua.

Nestekaasuasetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan varastoinniksi katsotaan myös nestekaasun jatkuva tai toistuva hallussa pitäminen kuljetusvälineessä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön mainittu päätös ja sen 4 luvun säädökset huomioon ottaen kuljetussäiliöiden on katsottava rinnastuvan maanpäällisiin kiinteisiin nestekaasusäiliöihin.

TUKESin päätöstä koskevassa kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa 5.11.2004 ei ole käsitelty lainkaan säiliöautojen (70 tonnia) suojaetäisyyksiä. TUKESin valituksen johdosta antamassa lausunnossa ei ole huomioitu, että ilman vesivalelua olevien säiliöiden (yhteensä 150 tonnia) etäisyysvaatimukset ovat vähintään kolminkertaiset vesivalelun piirissä oleviin säiliöihin verrattuna kauppa- ja teollisuusministeriön edellä mainitun päätöksen 24 §:n 4 momentin mukaan. Lisäksi päätöksen 20 §:n 5 momentin mukaan yli 200 tonnin maanpäällisten nestekaasuvarastojen suojaetäisyydet määrätään erikseen tapauskohtaisesti turvallisuusanalyysin pohjalta. Tätä ei TUKESin lausunnonkaan perusteella ole päätöksessä otettu huomioon.

TUKES on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että kauppa- ja teollisuusministeriön mainitun päätöksen nojalla kaikkien maanpäällisten kiinteiden varastojen etäisyydet hoitolaitoksiin tulee olla sellainen, ettei varastoinnista aiheudu vaaraa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön mainitun päätöksen 20 §:n 6 momentissa on kuitenkin edellisessä kappaleessa lausutun yleisen lausuman jälkeen lausuttu, että yli 5 tonnia nestekaasua sisältävän säiliövaraston ohjeellinen vähimmäisetäisyys hoitolaitoksiin on 300 metriä. TUKES on ohjeellisena etäisyytenä lausunnossa pitänyt mainittua 300 metriä. Lausunnossa ei ole huomioitu, mikä merkitys on laitoskoon kasvamisella moninkertaiseksi tähän vähimmäisetäisyyteen.

4.4 Perustelujen puuttuminen

Nestekaasuasetuksen 15 §:n mukaan lupa nestekaasun laajamittaiseen tekniseen käyttöön, käsittelyyn ja varastointiin on annettava, jos toiminta täyttää asetuksessa säädetyt ja sen nojalla määrätyt vaatimukset.

Kumotun, mutta asiaa TUKESissa käsiteltäessä sovellettavaksi tulleen hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentin perusteella päätös on perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat ja säännökset. Säännöksen 2 momentin mukaan perustelu voidaan jättää esittämättä muun muassa, jos päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista, tai jos perusteleminen on muusta syystä tarpeetonta.

TUKESin päätös ei sisällä lainkaan perusteluja.

Hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyyn viitaten, että päätös koskee muitakin osapuolia kuin pelkästään hakijaa. Asian luonne huomioon ottaen perusteluja ei ole muutenkaan pidettävä ilmeisen tarpeettomina. Päätös olisi siten tullut perustella.

Hallinto-oikeus katsoo, että ainakin sijoitusvaatimusten ja sellaisten vaaratilanteita koskevien selvitysten osalta, joiden voidaan katsoa koskevan muitakin asianosaisia kuin hakijaa, päätöksessä olisi tullut perustella, miten toiminta täyttää nestekaasuasetuksessa ja sen nojalla määrätyt vaatimukset. TUKES on esittänyt sijoituksen osalta lausumiaan vasta valituksen johdosta antamassaan lausunnossa. Menettelyä ei voida pitää lainmukaisena. Perusteet ovat tarpeen päätöksen oikeellisuuden osoittamiseksi. Tässä tapauksessa vaaratilanteiden ja niiden seurausten osalta hakemus ja päätös ovat puutteelliset, kuten edellä on esitetty.

4.5 Yhteenveto

Edellä todettujen kuulemis- ja kuuluttamisvirheiden, hakemuksen puutteellisuuden, päätöksen sijoitusvaatimusta koskevien puutteellisuuksien ja päätöksen perusteluissa olevien puutteiden vuoksi hallinto-oikeus on kumonnut TUKESin päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

4.6 Hylätyt päätöksen kumoamisperusteet

4.6.1 Esitetyt muut vaatimukset

Valittajat ovat katsoneet, että Tehokaasu Oy: Ile ei tule myöntää rakennuslupaa/toimenpidelupaa kyseisen laitoksen ja laitteiden rakentamiseen. Lisäksi valittajat ovat esittäneet, että tässä tapauksessa olisi pitänyt hakea ympäristölupaa Länsi-Suomen ympäristökeskukselta ja että ympäristövaikutusten arviointimenettely on tässä asiassa jäänyt kokonaan tekemättä. Valittajat ovat vedonneet muun ohella siihen, että kaasukuljetuksista aiheutuisi Metal-Botnia Oy:lle ja muillekin valittajille eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ässä tarkoitettua pysyvää kohtuutonta rasitusta.

Vielä valittajat ovat selityksessään katsoneet, että Tehokaasu Oy:n väitteet siitä, että valittajien ympäristöluvanvaraisuutta sekä maankäyttö ja rakennuslain mukaisia lupia koskevat vaatimukset olisi jätettävä tutkimatta, ovat täysin perusteettomia. Tältä osin valittajat ovat viitanneet ympäristöministeriön 26.9.2001 päivättyyn kirjeeseen ja hallinto-oikeudelle annettuun vastineeseen. Valittajat ovat vedonneet lisäksi neuvoston direktiiviin 96/82/EY vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta eli niin sanottuun Seveso ll-direktiiviin.

4.6.2 Seveso II -direktiivi ja sen asettamat vaatimukset

Seveso II -direktiivin tavoitteena on ehkäistä suuronnettomuuksia, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia, jotta koko yhteisössä voitaisiin taata yhdenmukaisesti ja tehokkaasti korkea turvallisuuden taso.

Direktiivi on Suomessa täytäntöönpantu muun ohella pelastustoimilailla (561/1999), jonka tilalle on tullut pelastuslaki (468/2003), asetuksella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999), lailla räjähdysvaarallisista aineista annetun lain muuttamisella (58/1999), lailla kemikaalilain muuttamisesta (57/1999 ja 135/1999), maankäyttö- ja rakennuslailla (132/1999), maankäyttö- ja rakennusasetuksella (895/1999) sekä asetuksella nestekaasuasetuksen muuttamisesta (129/1999).

Direktiivin 9 artikla koskee turvallisuusselvitystä ja direktiivin 11 artikla koskee pelastussuunnitelmia. Turvallisuusselvitystä koskeva vaatimus sisältyy teollisuuskemikaaliasetuksen 22 §:ään ja sisäistä pelastussuunnitelmaa koskeva vaatimus saman asetuksen 27 §:ään.  Nämä vaatimukset on siten tullut ottaa huomioon TUKESin päätöksessä.

Niin sanotun Seveso II -direktiivin 12 artikla koskee maankäytön suunnittelua. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että suuronnettomuuksien ehkäisemisen ja niiden seurausten rajoittamisen tavoite otetaan huomioon jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa ja muissa asiaankuuluvissa periaatteissa.

Siitä riippumatta, että suuronnettomuuksien ehkäiseminen ja seurausten rajoittaminen tulee ottaa huomioon jo maankäytön suunnittelussa ja että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asemakaava-alueella rakennuspaikan soveltuvuus selvitetään jo kaavoituksen yhteydessä, TUKESin luvassa on viime kädessä varmistettava turvallisuusnäkökohdat myös laitoksen sijoituspaikan sopivuuden

osalta. Ympäristöministeriön kirjeen 26.9.2001 mukaankin TUKES valvoo kemikaalilainsäädännössä säädetyn lupamenettelyn avulla tuotantolaitosten sijoittamista sekä niiden ja muun toiminnan välisten suojaetäisyyksien riittävyyttä.

Seveso II -direktiivin asettamat vaatimukset on siten otettu huomioon sen täytäntöönpanemiseksi annetun lainsäädännön kautta, joten siihen liittyvät vaatimukset hylätään.

4.6.3 Ympäristöluvan ja rakennusluvan tarve

Päätös tässä asiassa perustuu nestekaasuasetuksen 10 §:ään ja teollisuuskemikaaliasetuksen 12 §:ään. Nestekaasuasetuksen 12 §:n ja teollisuuskemikaaliasetuksen 17 §:n mukaan lupaa kumpaankin toimintaan on haettava TUKESilta kirjallisella hakemuksella. Nyt kysymyksessä oleva lupa kuuluu siis TUKESin ratkaistavaksi. Vaatimus asian siirtämisestä hylätään.

Ympäristöluvan ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta ei lain mukaan voida ratkaista tässä menettelyssä, vaan ympäristönsuojelulain ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisessa menettelyssä.

Rakennuslupa tulee harkittavaksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä. Valituksenalainen päätös ei koske kaavoitusta tai rakennuslupaa. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan rakennuslupaa koskeva valitus on erikseen vireillä hallinto-oikeudessa.

Ympäristöluvan tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennus- /toimenpideluvan saamista ei ole myöskään säädetty TUKESin nyt puheena olevan päätöksen antamisen edellytykseksi. Lupien hakemisjärjestys on toiminnanharjoittajan harkinnassa. Rakennusluvan myöntämistä voidaan kuitenkin lykätä, kunnes ympäristölupa on ratkaistu.

Edellä mainituilla perusteilla valittajien rakennuslupaan, ympäristölupaan ja YVA-menettelyyn liittyvät vaatimukset tässä asiassa hylätään.

5. Oikeudenkäyntikulut

5.1 Vaatimuksen tutkiminen

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7-16 §:ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaa  ren 21 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä.

Pirkko Ulvinen ja hänen valittajakumppaninsa ovat toimittaneet hallinto-oikeudelle 23.8.2004 selityksen Tehokaasu Oy:n valituksen johdosta antamasta vastineesta ja TUKESin lausunnosta. Selityksen liitteenä on sen lopussa olevan maininnan mukaan lasku valittajien siihenastisista oikeudenkäyntikuluista. Vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta valittajat ovat esittäneet hallinto-oikeuteen 15.2.2005 saapuneessa laskun saatekirjelmässä.

Oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa päättyy vasta ratkaisun antamiseen. Oikeudenkäynti ei siten ollut päättynyt, kun vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta esitettiin. Pirkko Ulvisen ja hänen valittajakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta voidaan siten ottaa tutkittavaksi. Hallinto-oikeus hylkää siten Tehokaasu Oy:n vaatimuksen, että vasta valitusajan jälkeen saapunut vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätettävä tutkimatta.

5.2 Oikeudenkäyntikuluratkaisu

Pirkko Ulvisen ja hänen valittajakumppaninsa on katsottava pääosin voittaneen asian hallinto-oikeudessa. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että he joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. Asian palauttamisen syy on suurimmaksi osaksi johtunut hakijasta riippumattomista syistä. Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen sisältö on ollut epätarkka, koska se on koskenut muistakin samaan asiakokonaisuuteen liittyvistä asioista hallinto-oikeudelle tehtyjä valituksia ja vastauksia. Palauttamisen syy ja vaatimuksen sisältö huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi hallinto-oikeudessa tässä asiassa 1.500 euroa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä VK (12.00)
 

Reijo Hellman
 

Esittelijä 
hallinto-oikeussihteeri

Matti Malmberg