Vielä Lapuan työpaikoista

Näin kesälomien jälkeen on taas hyvä palautella mieliin sitaatti netistä sivulta www.simpsio.fi   Tiesitkö, että”MAKES:n ja VATT:n tutkimus lupaa Simpsiölle yli 380 lyhytaikaista ja yli 300 pitkäaikaista työpaikkaa…” 

”Kun asukkaiden määrä ensin kasvaa, tarvitaan myöhemmässä vaiheessa lisää työntekijöitä sellaisiin paikkoihin kuin päiväkoteihin, kouluihin, palvelualoille ja muuhun asiakaspalveluihin. Lisäksi työpaikkoja syntyy tuotannon puolelle sillä uusi väki tarvitsee enemmän tuotteita verrattuna aiempaan, pienempään väestömäärään.”

Lupauksen antajalta Dosentti Törmältä on useampaan otteeseen pyydetty perusteluja Lapuan megahankkeista syntyvien välillisten työpaikkojen ylen suurelle määrälle. Kysymykset on vähätellen kuitattu huomauttamalla, että kysyjällä on ”väärä käsitys” tai ”kysyjä ei tunnu ymmärtävän” tai että ”on tärkeä ymmärtää” kuinka uusia työpaikkoja syntyy kerroinvaikutuksen ansiosta silloin, kun raha pannaan poikimaan. Vaikeata on edes yrittää ymmärtää, kun asiantuntija ei suostu paljastamaan yksityiskohtia eikä kerro mihin tutkittuun aineistoon laskentamalli perustuu.

Tämä kysyjä kyllä ymmärtää, että elämme ns. kulutusyhteiskunnassa. Mitä enemmän haaskaamme rahaa, sitä useammalla on töitä. Sitä kysyjä ei ymmärrä, että aina kun tarvitaan uusi kilo perunoita ja porkkanoita, tarvitaan uusi maanviljelijä, ja aina kun paikkakunnalle muuttaa uusi perhe, tarvitaan uusi opettaja, uusi sairaanhoitaja ja uusi sosiaalivirkailija. 

Kysyjällä on runsaasti kokemusta esimerkiksi siitä kuinka paljon tarvitaan tilauskantaa, että jatkuvasti täystyöllistetään 171 hengen konepaja. Siihen Lapuan megahankkeet eivät riitä alkuunkaan.

On herännyt perusteltu epäilys, että dosentti Törmän simulaatiomalliin on rakennettu teoreettinen automaatti, joka synnyttää vakiokaavalla aina uusia työpaikkoja, jos joku muuttaa paikkakunnalle ja haluaa panna euronsa liikenteeseen. 

Malli ei käy kysymässä, sattuisiko paikkakunnan kampaajalla olemaan vapaita aikoja ja mahtuisiko lapsi kenties  lakkautusuhan alla olevaan kouluun. Siis kovin teoreettisella pohjalla liikutaan ja lopputuloksena on epärealistinen työpaikkajakautuma ja työpaikkojen määrä. 

Olisikohan dosentti Törmällä aihetta tarkastella kriittisesti simulaatiomallinsa osiota ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, jotta lopputulokset olisivat realistisempia eivätkä ylittäisi suhteellisuudentajua? Muuten ne jäävät tutkijoiden ikiomaksi ”science fictioniksi”.