Lattiat laudasta Päivitetty
24.11.2002
  | Etusivulle | Takaisin |



Tästä se lähtee

Ruokailu- ja olohuoneen alkuperäiset lattiat avattiin ja koolaukset oikaistiin. Terveen kutterin joukosta poistettiin pahvit ja vanhat vaatteet. Vaje täytettiin puhaltamalla seinien vieriin Ekovillaa. Lattiamateriaaliksi valittiin PonttiSet -kuusilauta

Alkuun on päästy
Onneksi oli apulainen

Kun lattia oli valmis, se hiottiin ja suojattiin seinäpintojen valmistumista odottamaan. Lopulta lattia sai pintaansa sävytetyn Osmocolor -puuvahan ja silkinhimmeän öljyvahan samalta valmistajalta.

Kontatessa kului aikaa
Nopeaa kuivumista

Vasemmalla oleva kuva kertoo miten nopeasti öljyvaha kuivui. Kyllä seison juuri vahatulla pinnalla. Puu on imenyt vahan ja sukkasilla kävellessä tuoreella pinnalla aiheuttaa vain sukkien pilaantumisen - lattiaan ei jäänyt jalanjälkiä.

Oikealla: Koska Osmocolor -tuotteista ei tule käryjä, tuuletukseksi riitti kun laitettiin pari pientä puhallinta ja liesituuletin päälle että saatiin ilma kiertämään kuivumisen nopeuttamiseksi.

Tuuletus käynnissä
Olen saanut sähköpostiin parikymmentä tiedustelua ja tässä vähän lisää työn etenemisestä.
Tärkeää on hionnan tasaisuus. Hiojat käyttivät karkeutta 120, mutta reunat piti hioa eri laitteella kun muu lattia ja hiontajälkeen tuli ero. Ero näkyy pyörteinä vasta kun värillinen vaha on levitetty. Itse ratkaisin asian hiomalla hiojien jälkeen reunat (30 cm) puun syyn suuntaisesti paperilla nro 120. Näin sitä vahingosta oppii ja vasta kolmas viimeksi tehty pinta on täydellinen.
Suosittelen kokeilemaa ensin esim. kaapin alle sävyä. Sävyyn vaikuttaa lattiassa käytetty puu ja käytetyn hionta paperin karkeus. Meillä käytettiin muistaakseni karkeutta 120, koska hiottaessa hienommalla on lopputulos mahdollisesti liukas. Levitykseen suosittelen vanhaa tennissukkaa ja vanhaa t-paitaa (ei nukkaa). Levittämiseen on toki monia välineitä joita kauppiaat mielellään myyvät, vaikka eivät koskaan niitä ole itse käyttäneet. Suosittelen jättämään kauppiaiden neuvot huomiotta. Sukalla levitetään vajaa neliö ja vahaa pitää olla riittävästi sukassa. Ylimääräinen vaha ei haittaa, koska puu imee vahaa vain tietyn määrän, mutta liika vaha on tuhlausta. Tällä menetelmällä vahaa menee puolet tai kolmannes valmistajan ilmoituksesta. Ylimääräinen pyyhitään heti pois kevyesti paidalla ja siirrytään seuraavaan alueeseen. Vaikka seuraavaa aluetta käsiteltäessä menee vahaa jo valmiin päälle, ei siitä ole haittaa, koska siinäkin vaha on vielä kosteaa, eikä puu sitä "toista kerrosta" ime. Tärkeää on että koko alue käsitellään tauotta ja käsittelyn tekee yksi ihminen, näin vältetään laatuerot. Itse sain aikaan huoneiden välille kevyen tietyssä valossa näkyvän "sauman", kun vahaa meni alueelle joka oli käsitelty tuntia aikaisemmin. Puuvahan kuivuttua pari vuorokautta levitin samalla menetelmällä silkinhimmeän kirkkaan puuöljyvahan ja tämän kuivuttua hioin pystyyn nousseet puunsyyt karhunkielellä ja uusin käsittelyn. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä lattioiden pintakäsittelyyn ja kun remontti etenee yläkertaan, tehdään sinne lattiat samalla tavalla. Lika irtoaa helposti lattiasta ja maalaamaton/lakkaamaton puu tuntuu jalkojen alla ylelliseltä. Aika näyttää milloin tarvitaan uusintakäsittelyä kirkkaalla puuöljyvahalla, mutta kahden vuoden käyttökokemuksella en usko uusinnan olevan näköpiirissä vielä pitkään aikaan. Värillistä puuvahaa tuskin tarvitsee uusia, mutta kirkkaan puuöljyvaha-käsittelyn ehkä uusin muutaman vuoden kuluttua (ehkä menee kymmenen vuotta), mutta se ei tarvitse ennen uusintakäsittelyä kuin huoneen tyhjennyksen ja lattian pesun. Haittapuolena on että pehmeän puulajin ollessa kyseessä jää lattiaan helposti lasten leikeistä jälkiä - kun pintaa ei ole lakka tai maali suojaamassa. Toisaalta lattiaan kuin lattiaan jää jälki kun sitä Lego-palikoilla hakataan... Naarmut on helppo toisaalta korjata sipaisemalla niihin vahaa.
© Ari Saunamäki