Beagle

Pääsivu
Busteri
- Beagle
Rodi
Omistaja
Galleria
Galleria 2
Linkit

Hieman tietoa Beagle-rodusta..

busteri

Alkuperämaa: Iso-Britannia

Rodun syntyaika: 1300-luku

Alkuperäinen käyttö: Kaniinin/jäniksenmetsästys

Nykyinen käyttö: Seurakoira, lintukoira, kenttäkilpailut

Todennäköinen elinaika: 13 vuotta

Muita nimityksiä: English Beagle, Pienienglanninjäniskoira

Paino: 8-14 kg

Korkeus: 33-41 cm

Beagle on rodultaan hyvin itsenäinen ja sillä on ehkä joskus taipumus lähteä omille teilleen, mutta se on lempeän ja varsin vähän agressiivisen luonteensa ansiosta suosittu seurakoira. Eräs tämän rakastettavan rodun ominaisuuksista on sen melko kaunis ja soinnukas ääni. Rodun koko ja ulkonäkö saattaa vaihdella huomattavasti eri maissa. Jotkut kennelseurat ovat ratkaisseet ongelman hyväksymällä Beaglestä erikokoisia muunnelmia.

Beagle on vankka ja tiivisrakenteinen pieni ajokoira, joka on jalon voimakas muttei karkea. Pää on keskipitkä, voimakas, jossa ei kuitenkaan ole ryppyjä eikä poimuja. Niskakyhmy ja otsapenger ovat selvät. Kuono ja kallo yhtä pitkät. Kallo hieman kaareva, kohtalaisen leveä. Leuat voimakkaat. Kirsu leveä. Suurehkot silmät, jotka sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Lempeä ilme. Korvat lupat ja pitkät, matalalle kiinnittyneet. Kaula pitkähkö, hieman kaareva ja siinä on hieman löysää kaulanahkaa. Suorat, pyöreäluiset raajat. Ylälinja suora ja tasainen. Rintakehä on syvä ja pitkä, lanne lyhyt, voimakas ja joustava. Vatsaviiva vain hieman nouseva. Jäntevät reidet, polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet vankat ja matalalle sijoittuneet. Käpälät pyöreähköt, tiiviit ja varpaat hyvin kaarevat. Häntä vahva ja keskipitkä, korkealle kiinnittynyt, liikkuessa iloisesti pystyssä. Liikunta vaivatonta ja voimakasta. Askel pitkä, vapaa ja matala. Karvapeite lyhyt, tiheä ja säänkestävä. Kaikki englantilaisperäisen ajokoiran värit lukuunottamatta maksanruskea, hyväksyttäviä. Hännänpää kuuluu olla aina valkoinen.

Historia

Rotu saattaa polveutua Harriereista ja vanhoista englanttilaisista metsästyskoirista. Pieniä ajokoiria, jotka pystyivät seuraamaan kaniininmetsästäjiä jalan, on ollut olemassa jo 1300-luvulta alkaen.





Kirjoituksessa ollut apuna: B. Fogle: Suuri koirarotukirja WSOY 1997