Pelastuskoiraharrastus, maastoetsintä (haku ja jälki)

Yhdistys, jonka alaisena harrastamme on Länsirannikon Pelastuskoirat r.y. (aikaisemmin: Vaasan Pelastuskoirat r.y). Yhdistys toimii Suomen Pelastuskoiraliiton alaisena kattaen vanhan Vaasan läänin alueen, aktiivisina paikkakuntina Kaskinen ja Vaasa, jossa me harjoittelemme.

Harrastus sopii kaikille terverakenteisille, luonteeltaan avoimille koirille. Tämä on hyvin yleishyödyllinen harrastus eli jos on riittävää näyttöä koirakon taidoista voi päästä osaksi alueellista hälytysryhmää. Viranomaiset pyytävät tarvittaessa sitten  hälytysryhmän apua etsinnöissään.

”Nasta”

Uutta:

”Suni”

 

29.5.2006 ”Suuretsintä-jälki”: Se oli Nastan toinen pidempi jälki (ensimmäinen n. 500 m oli toukokuussa Ilmajoella). Jälki oli nyt pituudeltaan n. 900 metriä ja n. 30 minuuttia vanha, joten siinä oli paljon vaikeusastetta, kun vielä koko ilta satoi vettä, onneksi ei tuullut. Alun tiheikköön ja muihinkin valinta kohtiin oli laitettu merkit, joten oli helppo seurata miten Nasta teki valintoja jäljellä ja myös kehujen anto oli paljon helpompaa. Jäljellä ei ollut esinettä, mutta jäljen teko vaiheessa oli matkalle tipahtanut pari 2*4 cm merkkilapun taustaa, jotka Nasta merkkasi, yritin samalla kehua Nastaa sen haistaessa lappuja. Jäljellä oli myös yksi ojan ylitys, jossa piti hieman rohkaista Nastaa hyppäämään. Sääolosuhteista johtuen varmaankin Nasta jäljesti hienosti jäljen päällä eikä ns. sekundääri jälkeä.

 

6-7.5.2006 osallistuimme LRPK:n ja TSE:n yhteiselle Etsintä-leirille, joka pidettiin Ilmajoen Riistavallilla.

Lauantaina ryhmä jaettiin kolmeen, jotaka harjoittelivat eri alueilla. Meidän ryhmän muut 4 koiraa olivat hakukoiria, minun omat jälkikoiria (Nasta ja Suni). Harjoitukset olivat suht lyhyitä, mutta jokainen koirakko pääsi harjoittelemaan kahdesti. Sunnuntaina ryhmiä oli kaksi ja meidän ryhmässä oli tällä kertaa hakukoiria ja kaksi muutakin jälkikoiraa Sunin lisäksi.

Sitten hieman koirieni harjoituksista:

Suni, la/1 jälki: makkarajälki, pituudeltaan noin 15 metriä, kulku myötätuuleen. Nami oli vielä noin joka toisessa jäljessä. Pidin liinaa tiukalla, jolloin minun oli helpompi avustaa koiraa pysymään jäljellä. Jäljen suritus onnistui ihan hyvin, toki siellä vielä oli pyörimistä kun Suni haistoi jo ohitetun namin ja myös hieman ylimääräistä haahuilua jäljen molemmin puolin. Jäljen päässä ollut maalihlö ilahdutti Sunia kovasti.

Suni, la/2 jälki: makkarajälki, n. 15-25 m, kulku myötätuuleen, nami joka 3.s tai 4.s jälki. Liinaa pidettiin löyhemmällä ja annettiin Sunille enemmän aikaa itse löytää jäljen päälle, haahuilua ja pyörähtämistä tapahtui edelleen. Jäljen päässä ollut maalihlö löytyi, mutta valitettavasti noin 5m ennen Suni sai jo  ilmavainun ja meni prille sen avulla. Sunin ilo oli suuri kun hlö löytyi.

Suni, su/1 jälki: makkarajälki, n. 15-20 m, kulku vinosti myötätuuleen, nami n. joka 4.s jälki. Liinaa pidettiin löyhemmällä ja annettiin Sunille enemmän aikaa itse löytää jäljen päälle, haahuilua ja pyörähtämistä tapahtui edelleen. Jäljen päässä ollut purkki (mättäänpäällä) ei kiinnostanut, mutta kun Suni sitä kuonolla koski niin annoin sille hyvät kehur ja hypättyämme ojan yli tielle oli maalihenkilö siellä Sunia vastassa, joka oli todella hyvä palkka :o)  

>>>>> Neuvot / ohjeet jatkoa ajatellen:

* Anna enemmän jälkinarua --> tekee työskentelyn rauhallisemmaksi ja jättää tilaa tehdä omaa työtä.

* Laita aina oikea maalihlö, jos mahdollista

* Jäljen loppuun voi myös laittaa T-paidan / lippiksen tms ja purkki sinne sisään jos ei ole hlöä

  jäljen päähän --> nostaa motivaatiota ja on parempi palkka kun Suni ei aina ole iloinen löydöstä.

* Kehu Sunia paremmin ja ole todella ylpeä löydetystä purkista & esineestä.

 

Nasta, la/1 jälki: pituus n.150 m,  20 min vanha ja sisälsi yhden 90 asteen kulman, jota Nasta ei valitettavasti käynyt ottamassa vaan jossatain se otti tuoreemman jäljen ja jatkoi siitä purkille.

Minä olin jäljellä hyvin epävarma että mennäänkö oikein olin todella otettu ja iloinen kun purkki löytyi.

Tuli esille että Nastalla on hieno tapa etsiä kadotettu jälki uudelleen ja jatkaa sitä oikeaan suuntaan !

Nasta, la/2 jälki: pituus 500 m, 15 min vanha, sisälsi 1 esineen. Nasta nosti jäljen todella hienosti ja vaikka maasto oli hyvin vaihtelevaa jäljestys oli aivan ihanaa seurata. Välillä kun jälki hukkui Nasta etsi sen ihan oma-aloitteisesti uudelleen. Pidin suht. pitkää liinaa jotta Nastalla oli tilaa tehdä työtä.

Jäljen 1/3 paikkeilla oli tuo esine (lippis), jonka Nasta merkkasi todella hyvin, löytämisenilo uhkui koirasta häntä heiluen kun se tutki esinettä. Otin esineen hyvään talteen näyttäen Nastalle mihin sen laitan. Nasta jatkoi jälkeä taas täysin oma-aloitteisesti (tuossa vaiheessa minä olin jo aivan huikean ylpeä pienestä jälkikoirastani). Jäljellä oli myös kaksi ojaa toinen pienempi piti hypätä yli ja toisen isomman yli piti kulkea hieman oikealla sieaitsevaa puunrungoista ja pressusta tehtyä noin 25-30 cm leveää ”siltaa” pitkin. Nasta jäljesti hienosti sillalle ja ylitti sen, joten ei auttanut kuin seurata perässä. Valitettavasti aika loppuvaiheessa tuli kohta, jossa noustiin korkelle vallille ja siinä Nastalta hävisi jälki ja hetken etsittyä jälkeä sitä ei vain tuntunut löytyvän. Joten minä kehotin että ”ok” (yritä nyt jatkaa), mutta nähtävästi tuo oli vikatikki, kun luulen että siinä kohdassa Nasta valitsi sen suunnan missä sille tuon ok:n sanoin (en ole varma). Kuitenkin tulimme väärin jäljeltä ulos, mutta loppu saatiin tuntumaan kivalta kun maalihenkilö tuli Nastaa vastaan ja palkitsi sen broilerpullalla. Tämän jäljen suoritus oli kyllä paljon enemmän kuin itse olisin koiralta odottanut, kerrassaan huikea suoritus :o)

>>>>>  Neuvot / ohjeet jatkoa ajatellen:

* Varmuuden löytämiseksi hanki hintalappuja tms, joilla voit merkitä jäljen, jolloin ohjaajan varmuus

  koiran työhön varmentuu, kun voi todella tietää että koira on jäljellä. --> luota enemmän koiraan !

* Merkkaa myös kulmat samalla lailla kuin alut.

* Harjoittele pokujen / ojien / pienten teiden ylityksiä

* Ole rauhallinen ja anna koiralle aikaa ratkaista ongelma itse ilman hoputtamista !

* Vanhenna jälkeä ensin sitten vasta lisää pituutta (normaali jälki nyt n. 150-200 m ja 20 min)

* Vaihtele paljon jäljen muotoa, ohjaajalla ei saa olla päässä valmista kuvaa miten jälki kulkisi.

  Jäljentekijä on kertonu mukana olevalle oppaalle miten jälki on tehty, joten on mahdollista seurata

  koiran työskentelyä ja jälkikäteen keskustella mitä koira teki ja mitä sen olisi kuulunut tehdä !

* Tee kaaria / mutkia / 90 asteen kulmia yms.   --> luota koiraan !

* Laita esineitä jäljelle –-> innostavat / palkkaavat koiraa jäljen aikana.

* Vaikka jälki epäonnistuu / jälki hukkuu, mutta koira on tehnyt muuten hyvin työtä pyydä maalihlö

  palkitsemaan koira kun tulette pois. Muista itse silti olla tyytyväinen ja ylpeä koiran työstä !

 

Lopuksi haluan kiittää ryhmäämme ja varsinkin Harria, joka teki koirilleni nämä haastavat jäljet.

Kiitos myös Jaanalle ja Helenalle hyvistä vinkeistä etenemisen suhteen.

Leirin loppuyhteenvedossa olimme kaikki yhteisesti samaa mieltä, että tästä leristä pitää tehdä joka vuotinen tapahtuma, joten ensivuonna taas uudelleen.

 

26.5.& 3.5.2006 kävin Merenkurkun Noutajien suunnistuskurssin, ensimmäinen ilta oli teoriaa, käytiin läpi sekä karttoja ja karttamerkkejä että kompassia ja suunnanottamista. Toisena iltana olimme Sulvan metsässä. Meille jaettiin alueen suunnistuskartat, johon oli merkitty useampi piste. Jokaisen piti kulkea kullekkin valittu reitti, siellä metsän siimeksessä taapertaessa oli ainakin lohduttavaa kun joku tuli vastaan – ”ehkäpä minä vielä olen kartalla” :o) Hyvin tuo sunnistaminen ommistui ja kaikki löysivät takaisin tapaamispaikalle. Tästä kurssista tulee olemaan suuri apua niin verijäljellä kuin pelastusetsinnässä. Nyt vain pitää käyttää näitä opittuja taitoja, jotta ne eivät pääse unohtumaan.

 

23.3.2006 osallistuimme Essin kanssa hakukokeen peruskokeen pimeään osuuteen, mutta valitettavasti tälläkin kertaa aika loppui kesken, ehdimme löytää vain 2/3 maalimistä :o(

Tämä johtikin pidempään mietintään että mitä nyt tehdään. Aluksi ajattelin että voisimme kokeilla kertovaa ilmaisua, mutta kun Essi on jo yli 9 vuotta, niin myöhemmin tulin päätökseen että Essi voi jo hyvin siirtyä eläkkeelle näistä hommista. Koska Essi on edelleen erittäin virkeä ja toimelias tyttö aiomme edelleen harjoitella kotona sekä jälkeä että hakua, mutta enään vain omaksi iloksi.

 

21.1.2006 osallistuin Vapepan järjestämään Etsinnän jotoryhmä -koulutukseen Teuvalla. Koulutus pureutui syvemmin etsinnän eri johtotehtävissä olevien henkiöiden tehtäviin ja sijaintiin etsinnän aikana. Koulutuksessa käytiin myös läpi toiminnot siitä kun poliisi saa ilmoituksen kadonneesta, käytiin myös läpi miten/milloin pyyntö Vapepalle esitetään. Ryhmätyönä teimme etsintäsuunnitelman, aika- ja henkilömäärä-arvion ryhmälle annettujen lähtöteitojen perusteilla.

 

19-20.11.2005 suoritin Vapepan järjestämän Etsintäkurssin Lapualla.

Kurssilla käytiin läpi kaikkea tarpeellista etsintöihin liittyen ja suoritimme myös maastoetsinnän ketjuissa, jossa toimin aluksi ketjuni ryhmäjohtajana ja myöhemmin ketjussa etsijänä.

Kurssin sisältöön kuului myös ryhmätyönä suoritettu etsintäsuunnitelman teko.

 

LRPK on järjestänyt hälytysryhmän harjoituksia kuukausittain syyskuusta 2005 lähtien.

Olen saanut olla mukana suunnittelemassa harjoitusten kulkua (valinnut auleen, koonnut osallistujia harjoituksiin, suunnitellut tapahtuneen: tarina ja maalimiesten ea-tarve + hälytyksen teko koirajohdolle). Olen myös toiminut koirajohdossa (sis. alueiden jako koirakoille, yhteyden pito radiopuhelimilla/ kännyköillä ja taphatumakirjanpidon ylläpito, raportin teko).

Ja kuten varmaan arvaattekin olen myös toiminut maalimiehenä useaan otteeseen :o)

Tällaiset harjoitukset ovat mielestäni todella tärkeitä hälytyskelpoisten koirakoiden taitojen ylläpidossa ja

samalla yhdistyksemme koirajohtohenkilöt pääsevät harjoittelemaan tehtävässä toimintaa.

Toivon että pystyn näin ainakin omaltaosaltani auttamaan yhdistyksemme hälykoiria olemaan valmiita niihin mahdollisiin tositoimiin.

 

 

 

Essi,

Care Bears North Star

selvitti pelastuskoirien (SPeKL) haun peruskokeen päiväosuuden 20.8.2005 Kalixissa.

(Kuva harjoituksista Vaasassa-05

by Oskari Keisala)

 

Suoritimme myös Ellin kanssa

(SPeKL) haun perus päiväosuuden 10.9.2005 Närpiön Ståbackassa.

 

  

Tässä videopätkä, jossa Nasta tekee tarkkaa työtä etsiessä ”kadonnutta” (6MB)

 

Tässä videopätkä, jossa Essi on etsimässä ”kadonnutta” (6,47MB)

 

Täältä löytyy videoita sisältävä harrastesivu koiristani.

 

Myös Suni on aloittanut ”pelastusetsinnät” 10 viikon ikäisenä.

 

                     

Essi hakuharkoissa Vaassa 1.8.05 (Kuvat Oskari Keisala)

 

Essille on järjestetty keväällä-05 ensimmäinen suuretsintähajoitus. Alue oli noin 5,5 hehtaaria ja alueella oli yksi maalimies, jonka Essi löysi 1h 10 min etsinnän jälkeen. Essi teki todella hyvin töitä koko etsinnän aikana ja meidän katsellessa karttoja se otti hyvin rauhallisesti.  Noin 300m ennen maalimiestä Essi näytti ensimmäisen kerran huomanneensa jotain ja toinen kerta tuli nin 160m ennen maalimisetä ja sitten kun oltiin jo noin 80m päässä se vei minut suorinta tietä maalimiehen luo.

Kiitokset, maalimies-Oskarille ja suunnistaja-Merille ja koirajohto-Maritille ja Hilkalle.

 

Kuvassa: Essi ja maalimiehenä toiminut Oskari

 

 

Osallistuimme 9.4. Kaskisissa pidetylle Etsintäleirille, jonka veti Jaana Haarni Tampereelta.

Mukana oli Nasta, jolle kokeiltiin jäljen nostoa, joista osa onnistuikin hyvin ja Elli, jolle otettiin sunnuntaikävely.  Samana viikonloppuna oli myös LRPK:n haku- ja jälkikokeet. Oli mielenkiintoista toimia maalimiehenä haun pimeäosuudelle. Turvallisin mielin siellä pilkko pimeässä metsässä voi istua kun tietää että hakukoirat tulevat kyllä hakemaan.

 

 

 

Kävimme taajamaetsintäharjoituksissa Kaskisissa 10.3. mukana olivat Essi, Nasta ja Elli.

Alue kattoi pari korttelia Kaskisten keskustasta, bensa-aseman ja usean talon piha-alueet olivat käytössämme. Saimme kiipeillä aitojen yli ja puikkelehtia puska-aitojen välistä kun koirat näyttivät mihin päin haluavat edetä.

 

japaninpystykorva Sofi ”pelastamassa”

ruotsinlapinkoira Nasta ”pelastamassa”

 

Sofi on löytänyt ”kadonneen”

Nasta on löytänyt ”kadonneen”

ruotsinlapinkoira Musti lähdössä töihin

kromfohrländer Elli ”pelastamassa”

Pelastuskoiraharrastus, maastoetsintä (haku)

Kun kaikki alkoi:

Nastan, Mustin, Ellin ja Essin uusimpana harrastuksena on pelastuskoirien maastoetsintäharjoitukset, muotona meillä on haku. Myös Sofi (japsi) oli muutaman kerran kokeilemassa ihmisten etsintää.

Alussa Mustin, Essin, Sofin ja ajoittain myös Ellin etsintätyyliin kuului pysytellä "etsintäpartion" seurassa ja vain tuntiessaan selvästi vieraan hajun ne kävivät tarkistamassa sen. Harjoitusryhmämme kasvaessa jouduin tekemään jonkin verran karsintaa ja vaikka ryhmä jaetaankin kahtia jää Sofi pois, koska se ei tunnu etenevän muiden kanssa samaa tahtia. Ja Essi pääsee nyt Nastan tilalle, koska Nasta on aloittamassa ”mammaloman”.

Nasta ja nykyään myös Musti, Essi ja Elli liikuskelevat jo kauempana partiosta tehden itsenäisesti tarkastuksia sinne tänne. Ne liikkuvat joustavasti metsässä hyppien pienempien puunrunkojen yli ja kiipeillen pienten kivien päälle. Koirat pitävät myös hyvin yhteyttä partioon käyden luonamme aika-ajoin. Useamman henkilön etsinnät onnistuvat Nastalta hyvin, mutta kun välillä otetaan vain yhden maalimiehen etsintöjä olisi sillä halua lähteä vielä etsimään muitakin ”eksyneitä”. Jotta koira olisi tarpeeksi tyytyväinen myös vain yhden löytymiseen vahvistetaan sitä sillä että maalimies syöttää koiran takaisin tielle ja kehuu sitä mennessään.

Mustin, Ellin ja nykyään myös Nastan ja Essin tyyliin kuuluu myös välillä käydä tarkistamassa jokaisen etsintäpartiossa mukana olevan henkilön hajun. "Kadonneen" (maalimies) löytyessä koirat yleensä lähestyvät sitä rauhallisesti. Maalimiehen löytyessä Nasta on innoissaan ja sen häntä vispaa valtavasti, ensin syödään namit ja sitten nuollaan löydetyn kädet ja kasvot jos se sinne ylettyy. Palkaksi koirat saavat ”herkkuja” ja rapsutuksia. Myös Musti ja Essi ovat kehittyneet kovasti ja osaavat jo jäädä kadonneen luo odottelemaan, kunnes ehdin paikalle.

On ihan kiva huomata, että yllättävän äkkiä koirat oppivat ymmärtämään, että mistä tässä etsinnässä on kyse. Työtä tehdessä koirilla on aina päällä etsintävaate (liivi, huivi yms.),  joka puetaan ennen työntekoa ja riisutaan kun viimeinen maalimies on löytynyt. Koira oppii nopeasti, että liivi tarkoittaa töihin pääsyä ja kohta jo pelkkä liivin näkeminen saa koiran innostumaan. Ainut haittapuoli tässä harrastuksessa on se, että sitä ei pysty harrastamaan yksin, vaan aina pitää olla ainakin joku toinenkin ohjaaja tai apuri, joka voi toimia myös maalimiehenä. Isomman porukan hyvänä puolena on, että maalimies ei ehdi tulla niin tutuksi. Pelastusharrastuksessa koira voi käyttää hajua (ilmavainu ja maavainu), kuuloa, näköä...ihan mitä vain. Valitettavasti koiristamme ei vielä muut kuin Nasta ole oppineet ilmaisemaan haukkumalla, mutta meille on kerrottu, että kyllä se tulee sitten aikanaan!

Nastan kanssa harjoittelimme ilmaisua kotona runsaan kuukauden ajan, noin 1-2 kertaa viikossa. Kun Nastan ilmaisu irtosi sekä minulle että miehelleni oli aika ottaa Nastan taas mukaan pelastusharkkoihin. Nastalle tehtiin lyhyt etsintä ja maalimiehen löytyessä Nasta ilmaisi haukkuen!!! Haukut tulivat 1-2 kerrallaan n. 4-5 erässä, haukkujen välissä maalimies palkitsi kehuin ja antamalla nameja näkyvillä olevasta purkista. Olin todella tyytyväinen, että Nasta yhdisti haun ja ilmaisun näin hyvin :o).  Nyt ennen pentujen syntymää käväisemme vielä muutamia kertoja pelastusharkoissa tekemässä samanlaisia harjoituksia. Sitten "mammaloman" jälkeen yritetään vasta yhdistää pidempi etsintä ja ilmaisu yhteen. 

Essin hakutyyliin tuli jonkin verran muutoksia sen jälkeen kun otimme onnistuneen jälkiharjoituksen sen kanssa.  Jälkiharjoituksesta seuraavassa hakuharjoituksessa Essi etsi selvästi ensin maalimiesten jäljet ja niistä se valitsi toisen maalimiehen jäljet, joita pitkin Essi kulki toisen maalimiehen ohi suoraan valitsemansa maalimiehen luo. Vasta sen jälkeen Essi otti ilmavainulla toisen maalimiehen. Nyt muutamien hakukertojen jälkeen tyyli on tasaantunut ja nyt Essi käyttää todella hyvin niin maavainua kuin ilmavainua, joten harjoitukset sujuvat erittäin hyvin. Olemme harjoitelleet Essin kanssa ilmaisua kotona jo hetken aikaa ja ajoittain pari haukkua jo tuleekin, joten suunnitelmat kertovanilmaisun koirasta voin varmaan jättää, kun haukku sieltä loppujen lopuksi irtoaa :o).

 

 

Pelastuskoiraharrastus, maastoetsintä (jälki)

Uutta:

Tulemme osallistumaan Nastan ja myös Sunin kanssa keväällä-kesällä 2006 peltojälki koulutukseen ja Vaasassa olisi tiedossa myös jälkikoulutusta. Tämän lisäksi myös suomalaiset ruotsinlapinkoirat kerääntyvät joka vuotiseen tapaamiseen ja tällä kerralla aiheena on PK-jälki.

Olemme tehneet Essille useamman jälkiharjoituksen kotinurkilla ja neidillä tuntuu olevan oikein hyvin toimiva nenä ja intoa riittää maalimiehen löytämiseksi.

Myös Nastan kanssa on syksy 05 mennyt enimmäkseen jälkiharjoituksien merkeissä. Jälki on jo sisältänyt muutaman kulman ja muutenkin maastot ovat olleet aika vaihtelevia. Välillä Nasta on hitaampi ja erittäin tarkka kun taas toisinaan vauhtia on enemmän, mutta silloin valitettavsti myös jäljen kadottaminen tapahtuu helpommin.

Suni on myös aloittanut jälkiharjoitukset....hm...harjoituksia on nyt ollut vasta muutama, mutta vaikeinta tässä tulee olemaan saada Suni seuraamaan maan hajuja kun se tähän asti on harjoitellut 10 viikkoisesta ilmavainulla etsimistä. Ja siihen kun lisää Sunin vilkaan luonteen tiedossa on varmasti usea syventävä harjoitus kerta, ennenkö voi sanoa Sunin sisäistäneen asian. Inota ainakin tytössä löytyy, joten kun vain emme ota minkäänlaisia paineita niin varmasti tulemme etenemään myös jäljellä.

 

Kun jälkiharjoittelu alkoi:

Ensimmäinen harjoituksemme oli 13.9.04, jolloin Länsirannikon Pelastuskoirien Vaasan harjoituskerta oli pyhitetty ainoastaan jälkiharjoituksille. Ensikertalaisen jälki pitäisi olla vain noin 30 minuuttia vanha ja noin 30-50 metriä pitkä ja muodoltaan suora. Jäljen tekijän tulisi aina olla joku muu kuin koiran ohjaaja, koska muuten idean logiikka pettää, sillä miksi koiran pitäisi etsiä henkilöä, joka kävelee sen perässä. Jälkeä suorittaessa koiralla on päällä valjaat ja noin 6-7 metrin pituinen liina, jolloin ohjaajan on helpompaa seurata koiraa vaikeammissakin olosuhteissa.

Onneksi aiemmin illasta jäljestämään päässeet koirat onnistuivat suurimmaksi osaksi tehtävässään ja koirakoille jäi hommasta positiivinen mieli. Me olimme vuorossa vasta viimeisinä ja tuolloin jäljet olivat jo huikeat 2 tuntia vanhoja. Illan jo kovasti hämärtäessä (n. klo 20:30-21:00) pääsimme jäljillemme, joten ohjaajakaan ei siellä  enää nähnyt mitään, eikä näin ollen voinut avustaa näyttäen selviä jälkiä metsässä. Kaikki kolme koiraamme, Musti, Elli ja Essi epäonnistuivat jäljillään eivätkä siten päässeet jyvälle mistä on kysymys. Jokainen koirakko oli jäljellä yksin, joten ohjaajalla ei ollut mitään konkreettista tietoa siitä missä jälki kulki ja yrittäminen tuntui välillä jopa epätoivoiselta.

Mustin jälki oli ainut, joka meni suoraviivaisesti tien suuntaisesti ja sitä pystyi itsekin jotenkin seuraamaan. Vaikka matkalla koira mutkitteli puiden luona pissillä ja haistelemassa kaikkea mahdollista, välillä kyllä yrittäen haistella hajuja ilmasta, ei sitä voida sanoa jäljestämiseksi. Mustin kuono kävi vain muutaman kerran maassa, joten sekin hankaloitti jälkien löytymistä. Välillä Musti istui vierelleni ihmetellen, että mitä me odotellaan. Kun näin namipurkin yritin hieman ohjailla koiraa haistelemaan jälkeä ennen purkkia, mutta koira vain paineli sen ylitse nenä ilmassa huomaamatta mitään. Pyysin sen takaisin ja näytin laatikkoa, jolloin Musti huomasi, että tuohan on se missä on hyväskää. Kehuskelin kuitenkin koiraani ja avasin purkin ja Musti popsi namit pois. Riisuin valjaat pois ja palattiin tien kautta autoille. Essin jälki alkoi todella kivikkoisesta paikasta, jossa yritimme etsiä jälkeä varmaan 20 minuuttia, onnistumatta siinä. Lopuksi päästin Essin irti, jotta se saisi etsiä vähän isommalta alueelta, mutta ei jälkeä enää löytynyt, joten palasimme autoille ilman namipurkkia :o(    Jälkiharjoittelumme meni ensimmäisellä kerralla pääasiallisesti vain seisoskeluun ja ihmettelemiseen. Koiramme löysivät vain muutamia jälkiä sieltä täältä ja mielestäni ne eivät missään vaiheessa selvästi päässeet jäljestämään.

Toinen harjoituksemme tapahtui 19.9.04 rlk-tapaamisen yhteydessä, joka pidettiin Vaasassa. Jälki oli noin 20 m pitkä ja noin 30 min. vahva. Jäljet oli myös poljettu tiheään. Essi onnistui jäljellään ihan hyvin, vaikka alussa oli vähän ihmeessä, kun päälle puettiin valjaat ja liina. Namipurkki löytyi ja koira & omistaja olivat tyytyväisiä. Essin tyyli oli hieman siksakkaava ja sen kuono ei ollut ihan maassa. Mustille tehtiin samanlainen lyhyt jälki, mutta kun kotona odottaa juoksunarttuja taisi nuoren pojan ajatukset olla vähän muualla. Namipurkki löytyi, mutta namit eivät Mustia niin kiinnostaneet. Rasmus, joka on jo 9½ vuotta vanha, suoritti myös samanlaisen jäljen. Rasmus eteni jäljellä suurella tarkkaavuudella liikkuen hitaasti eteenpäin ja jäljen päässä olleet namit kelpasi hyvin :o)