Meidän tehtävämme on kasvattaa sukupolvi, joka ottaa luonnon huomioon kaikissa tilanteissa
Helppouden ja nopeuden vaatimus on luonut aineita, joiden vaikutukset ympäristöön on todettu haitallisiksi ja tarkoitukseensa lopulta huonosti sopivaksi. Esimerkkejä ovat ensimmäiset lastulevyt, kaikki muovia sisältävät ulkomaalit, LVI-rakenneratkaisut ja asbesti. Nämä lukuisat pahat virheet, joissa meitä kuluttajia on käytetty koekaniineina kielivät välinpitämättömyydestä, joka ei saa toistua. Meidän opettajien käsissä ovat huomispäivän insinöörit ja kemistit. Meidän siis tulee omalla esimerkillämme käytännön ratkaisuissa näyttää oikeat ekologiset asenteet ja ratkaisut.
On palattava lähtökuoppiin hyviä, halpoja ja ekologisia pinnankäsittelyaineita etsittäessä.
Perinnetieto kertyy sukupolvelta toiselle oppimisen ja erehtymisen kautta, kunnes viimein syyt tiettyyn menettelytapaan ovat unohtuneet. Hyvät ohjeet vain jäävät elämään omaa elämäänsä. Kaikessa kehityksen kiireessä on hyviä ohjeita hylätty. Maaliteollisuus on mielestäni jo 50-luvulta lähtien ollut maaleja kehittäesään väärällä tiellä lisätessään muoviaineita maaleihinsa. Mm. hyvä öljymaali ulkokäyttöön piti nimensä, mutta sisältö muuttui, kun siihen lisättiin alkydiä=muovia. Seurauksethan tiedämme: pienikin ongelma alustassa lähdettää maalin isoina laattoina. Lateksimaaleista puhumattakaan. Tiettyyn tarkoitukseen nämä maalit ovat aivan erinomaisia, mutta eivät niin hyviä ja monikäyttöisiä kuin on annettu ymmärtää. Nyt toivoisinkin uuden ajan koittavan. Avoimmuus pinnankäsittelyaineiden sisällöstä on maalikaupassa vieras käsite. Tarkka tuoteseloste vaaditaan kaikissa muissa tuotteissa, miksei myös maaleissa. Se on tärkeää tietää esim. uudelleenmaalauksen yhteydessä ja jos haluaa valita ekologisen vaihtoehdon. Koska tarjolla on vain vähän ekologisia vaihtoehtoja ja hinta siitä syystä kova, olisi viisainta ryhtyä itse maalimestariksi. Maalin valmistaminen on uskomattoman yksinkertaista. Sitä voi valmistaa vain niin paljon kuin arvioi tarvitsevansa. Väripigmenttien laatu on nykyisin korkea. Maalitarvikkeet säilyvät sekoittamattomina tai puolivalmisteina rajattomasti. Kulut saa todella pieniksi, kun tekee hankinnat oikeista paikoista. Täysin uusi mahdollisuuksien maailma avautuu, kun vähän perehtyy perinnemaalien valmistukseen.
Helpointa on aluksi kokeilla öljyjä ja vahoja.
Koko opettaja-aikani olen harmitellut, kun oppilaan mielestä valmis työ pitää pakottaa lakkaamaan, Usein olosuhteista johtuen työ menee tässä vaiheessa pilalle. Öljyämällä ja vahaamalla puun parhaat ominaisuudet korostuvat, ja kuitenkin se saa suojan likaa ja kulutusta vastaan. Työ on myös heti valmis kotiin vietäväksi, mikä monelle lyhytjännitteiselle on tärkeää, eivätkä ne työt yleensä koulussa säilytyksessä parane... Öljyt: Öljyt jaetaan kuivuviin ja kuivumattomiin. Kuivuvia öljyjä ovat esim pellavaöljy, vernissa ja mäntyöljy. Parafiiniöljy ja ruokaöljyt eivät kuiva, joten esim maalinvalmistukseen niitä ei voi suositella. Parafiiniöljyä käytetään hajuttomuutensa tähden laudesuojana ja elintarvike-esineisiin ym.. Öljytty puuhan hylkii kosteutta ja likaa. Laudesuoja-nimikkeellä se vaan on apteekin hintaakin kalliimpaa (150ml=45mk tar jous?) Kovettuvat öljyt sopivat hyvin havupuillemme, koska ne ovat pehmeitä ja hailun värisiä. Öljyn levitys voidaan tehdä puhtaalla kankaalla tai paperilla. Pensseli jättää öljyä runsaasti pintaan. Kuivuvilla öljyillä on itsesyttymisominaisuus. Ts. kuivuminen on ilman kanssa tapahtuva reaktio, jossa vapautuu lämpöä. Joskus voi lämpöä syntyä niin paljon, että kangas syttyy itsestään. Nimenomaan kangas tai paperi voi syttyä. Ilmiö on harvinainen, mutta siihen pitää varautua säilyttämällä öljyiset kankaat ja paperit metallisessa erillisessä kannellisessa astiassa tai estää nopea kuivuminen kastelemalla rievut vedellä. Vahat: Yleisimmät vahat ovat mehiläisvaha ja carnaubavaha. Nämä vahat ovat kalliita ja teollisuus jatkaakin vahatuotteitaan synteettisillä valmisteilla ym. Nestemäisessä vahassa voi olla 85% öljyö ja liuotinta ja vain 15% vahaa. On viisasta ostaa kallis vaha aitona ja öljyt erikseen, ettei tarvitse maksaa öljystä vahan hintaa. Vahaus suoritetaan kuten kenkien plankkaus: ensin huolellinen levitys kankaalla tai paperilla ja kiillotus puhtaalla kankaalla tai paperilla. Kiillotus käy myös koneellisesti pienillä kierroksilla laikalla. Harja on hyvä monimuotoisten kappaleiden kiillottamisessa. Levityksen ja kiillotuksen välissä voi olla kuivumisaikaa, näin kiillotus on helpompaa. Tärkeää on, että vaha ei saa jäädä tahmeaksi, vaan valmis pinta on silkinkiiltoinen ja liukas. Paras tulos saadaan öljyämällä puu ensin, jotta sen pintahuokoset täyttyvät, ja vahaamalla päälle. Käyttämällä kovettuvaa öljyä myös petsin tai maavärin pigmentit saadaan tarttumaan puuhun kovintakin käyttöä kestäväksi. Antiikkiesineiden entisöinnissä ja kunnostamisessa öljyt ja mehiläisvaha ovat korvaamattomia. Liuotinaineeton vaha sopii elintarvike-esineisiin ja vaikkapa pikkuvauvan puuleluun, joka menee tämän tästä suuhunkin.
Maali on kahdesta tai kolmesta aineesta sekoitettu. Maali on sideaineesta, väripigmentistä ja usein liuottimesta sekoitettu. Piste. Siinä siis ei tarvita enempää, vaan lisäykset jopa huonontavat maalia, kuten aikaisemmin todettiin. Valmistaminen on pelkkää sekoittamista paitsi punamultamaalin tekemisessä, jossa sideaineena toimiva tärkkelys pitää irrottaa jauhoista ensin keittämällä. Oluen sisältämä tärkkelys toimii sellaisenaan sideaineena kaljamaalissa. Kuivuvat öljyt ovat parhaita sideaineita. Myös öljy+valkuainen toimii temperamaalissa sideaineena. Väripigmenttinä käytetään maavärejä tai vaikkapa titaanioksidia, joka on maaliteollisuuden eniten käyttämä valkoinen perusmaalin pigmentti. Liuotin ohentaa maalia, jotta se pystyisi pureutumaan mahdollisimman syvälle puuhun. Vesi on kaljamaalin ja punamultamaalin liuotin. Öljymaalien liuotin on tärpätti jne. Öljymaali kuivaa nopeammin, jos siinä on tärpättiÄ, koska kalvo tulee ohuempi. Öljyn kovettumista = maalin kuivumista voidaan edistää serotiinilla (enint 5%) Itsevalmistukseen sopivat hyvin mm. kaljamaali, peittävä öljymaali sekä ulko- että sisäkäyttöön, punamultamaali ja muut keittomaalit, öljylaseerausmaali ja temperamaali. Uskoisin, että kaljamaali voisi tulla tulevaisuudessa korvaamaan petsien käyttöä, koska sillä saadaan puun syykuviointi samoin esille, mutta värit ovat hillitympiä, värjäys onnistuu helpommin, hinta on vain murto-osa ja kädet saa puhtaaksi. Tarjoan myös toisen reseptin öljylaseerausmaalin, koska laseeraus on kovasti muodikasta. Halutaanhan nykyisin varmistua, että esine on todella aitoa puuta.
1 pullo B1 olutta (n.3dl), kotikaljaa tai muuta olutta 1-2dl väripigmenttiä (esim. luonnon terra tai italian pun) (2rkl natriumbentsoaattia, jos haluat maalin säilyvän pidempään)
Kuten vesipetsauksessa, puun voi kastella ja hioa kuivumisen jälkeen, koska kaljan vesi nostaa puun syitä pystyyn. Sekoita väri kaljaan huolella ja myös maalauksen aikana, koska pigmentti vajoaa helposti pohjaan. Levitä maali pensselillä, anna imeytyä n. 5min ja pyyhi ylim. väri pois. Tarkoitus on jättää puun syykuviointia näkyville. Tässä vaiheessa saa hyvän tuntuman värjäykseen, koska väriä voi ottaa pois ja lisätä mielensä mukaan. Pinta kuivuu tunnissa kosketuskuivaksi. Kannattaa odottaa kuitenkin vaikka seuraavaan päivän jatkotoimia. Pinta tulee täysin matta ja väriä voi vähän irrota pyyhkiessä kädellä. Vahaus estää tämän ja antaa kauniin kiillon. Erittäin vaativaan kohteeseen pellavaöljy ja vahaus. Jos haluat koristella, voit tehdä sen permanenttitussilla ennen öljyjä ja vahoja. Yhdistele uutta ja vanhaa luovasti omalla logolla ym.
1 tilavuusosa vernissaa tai pellavaöljyä 0,5-0,8 tilavuusosaa väripigmenttiä (selviää kokeilemalla) (1-5% serotiinia kuivumisen jouduttamiseen)
Maalin valmistaminen on huolellista sekoittamista. Voit valmistaa sen hyvissä ajoin, jotta väripigmentit ehtivät "sulaa". Jos et lisäÄ serotiinia, maali ei "nahkoitu" pitkässäkään säilytyksessä. Maalauksen voi tehdä superlonin palalla. Värin peittävyys on hyvin hallinnassa tällä tekniikalla. Roskat ja paakut pyyhkiytyvät myös samalla. Tarkoitus on jättää pohjalta näkyviin kaikki tai vaaleampia raitoja. Voit myös "töpöttää" kuvioita. Kaunis jälki tulee, kun syykuviointi näkyy läpi. Tällä tekniikalla voi portaattomasti tummentaa esim virheet, pakkelit liimat jne. etteivät ne näy lopullisessa pinnassa. Väriä ei pidä lähteä kuivumisen jälkeen (muutamia päiviä), jos sideaine/väriaine-suhde on ollut oikea. Kiiltoa voi lisätä vahalla.
Maaväreistä itse sekoitetut värit ovat kauniita. Niitä ei saa värikartoista. Kun esine on maalattu perinneväreillä, jokin sisällä alkaa vaatia koristelua kuten vanhoissa esineissä oli ennen. Alkuun täytyy tyytyä helppoihin kuvioihin ja ehkä sapluunoihin. Ehkä jo kulunut laukkuaihe antaa uuden sisällön, kun se tehdään kunkin harrasteisiin sopivaksi ja oma logo tai muu kuvio viestii sen käyttötarkoituksen jo ulkopuolelta. Kerrankin saa merkitä Eskon puumerkin ja luvan jälkeen. Parhaimmillaan palautetaan vanha kukkienmaalaustaito integroiden kuvaamataidon opettajan kanssa. Tässä on todella mahdollisuus, vaikka lisäkurssien pitoon. Viime vuosikymmenet vallinnut ankara askeettinen funktionalismin henki paljastaa armotta pienetkin virheet. On ollut yllättävää huomata, että perinnemaaleilla maalattu ja kukilla maalaten koristeltu "renginkaappi" ei tarvitse olla virheetön kokonaisuuden ollessa kuitenkin näyttävä ja tekijälleen ylpeyden aihe.
Kaiken kaikkiaan uskon, että olemme kulkeneet yhden tien päähän. Koulun teknologia ei voi enää mennä monimutkaisemmaksi, kovemmaksi ja kalliimmaksi. Meidän täytyy pienentää määrää ja kasvattaa laatua. Tässä on yksi vaihtoehto. Se on aina ollut lähellä meitä, hiukan syrjittynä ja unohdettuna.