Aukioloajat:

Toukokuussa la, su, helatorstaina ja vappuna klo 12-20
Kesäkuussa joka päivä klo 12-20
Heinäkuussa joka päivä klo 10-22
Elokuussa joka päivä klo 12-20
Syyskuussa la ja su klo 10-18

Muina aikoina ryhmille
sopimuksen mukaan

Yhteystiedot:

Keijo Haanpää, 050-544 5921 keijoh2@luukku.com
Raili Ranto-Kurikka, 040-727 1904, 06-457 2439
Ylivallin Nuorisoseura ry, 050-367 6514

Pääsymaksut:
Verkkoaidan sisäpuolella käynti 5 euroa, 5-12 vuotiaat 3 euroa, alle 5 v ilmaiseksi. Ei aluemaksua.

PIRUNPESÄ

Onkalon syntyhistoria selvitettiin Jalasjärven kunnan ja Geologisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä vuosina 1981-82. Aluksi epäiltiin, että kysymyksessä olisi valtava, viimeistä jääkautta vanhemman ajan hiidenkirnu. Kun Pirunpesää peittäneet lohkareet ja maa poistettiin, jouduttiin käsitykset muuttamaan. Pirunpesä onkin ikivanha ja Suomessa ainutlaatuinen rapautumisonkalo. Sen syvyys oli kairauksen perusteella ainakin 17 metriä kallionpinnasta lukien.

Pirunpesän synnyn kolme vaihetta: ennen jääkausiaikaa, tertiäärikaudella ja nyt.
Ilmeisesti kymmenien miljoonien vuosien kuluessa Isovuori oli kuivaa maata ja alttiina rapautumiselle. Vuoren karkearakeisen graniitin pintaosat rapautuivat ehkä kymmenien metrien syvyydeltä, jolloin syntyi rapautumiskuori. Tällöin tapahtui myös merkillinen pystysuunnassa edennyt rapautuminen, jonka tuloksena kehittyi vähitellen rapautumissoran täyttämä onkalo, Pirunpesän alkuvaihe.

Lämmin tertiäärikausi katkesi viimeiseen geologiseen vaiheeseen  jääkausiaikaan noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Jääkausiaikana on ollut vähintään neljä jääkautta ja niiden välillä nykyilmastoa vastaavia vaiheita eli interglasiaaliaikoja .

Eri jääkausien mannerjäätiköt vyöryivät Isovuoren ylitse useita kertoja, jolloin ne veivät rapautumiskuoren mennessään kovaa kalliota myöten. Mannerjäätikkö kouraisi ainakin kahdesti onkalon yläosaa. Tästä todistavat kaksi moreenikerrosta, jotka yhdessä ulottuvat neljän metrin syvyyteen. Alempi eli vanhempi moreeni on hienojakoista. Ylemmästä karkeammasta moreenista on jäljellä etupäässä vain jääkauden jälkeisen meren huuhtomia lohkareita, jotka olivat Pirunpesän peitteenä ennen sen tyhjentämistä. Yli kuutiometrin lohkareita oli seitsemäntoista kappaletta. Lohkareita ja moreenia voi käydä katsomassa läheisellä ”kaatopaikalla”.
Moreenien välissä oli hiekkaa ja silttiä  jotka ovat kerrostuneet jääkausien väliaikana. Hiekka on laskeutunut matalaan veteen ja siltti syvään veteen.

Vanha kansa uskoi Pirun majailleen onkalossa Jos tämä onkin tarinaa, niin toisaalta vanhat tunsivat näillä seuduilla tavattavan graniitin rapautumismerkit. Niinpä jo vuonna 1920 tehdyssä tutkimuksessa mainitaan jalasjärvisten nimittäneen rapautumissoraa Lotin soraksi ja kovia rapautumisjäännöksiä Lotin kiviksi
Lotilla tarkoitetaan Lootia, jonka vaimo muuttui suolapatsaaksi (1.Moos.19:26).