 |
|
| Etusivulle Hannu 
Jotakin elämästäniKirsti Heidin matkalta... Toivon sävel Mietteitäni 1.4  Musavideoita Ylistaron
kansanlähetys TV-7
|
Omassa elämässäni muistan monesti tunteneeni tuon kaipauksen, ehkä pelonkin, mutta useimmiten sain sen peitettyä elämäni kiireisiin ja suunnitelmiin. Toisin kuitenkin kävi keväällä -84. Perheemme elämä oli kaikella tavalla hyvin, saimme olla vaimoni Kirstin kanssa terveitä. Perheeseemme kuului silloin yksi tytär Heidi. Heidi oli silloin kolme vuotias. Vuotta aikaisemmin Heidi oli sairastanut vaikean aivokalvontulehduksen, josta hän meidän kaikkien ihmeeksi oli selvinnyt. Tuon Heidin sairauden aikana muistan meidän paljon rukoilleen, mutta kun saimme avun unohdimme tuon hätämme ja avuttomuutemme. Tuona keväänä kuitenkin kohtasin elämässäni todellisen kuolemanpelon. Kaiken hyvän keskellä tunsin suurta pelkoa ja ahdistusta kuoleman edessä. En voinut sille mitään, se saartoi minua yötä päivää. kaiken lisäksi tiesin ettei suhteeni Jumalaan ollut kunnossa, en tuntenut Jeesusta, Hän oli minulle henkilökohtaisesti vieras. Eräät ystävämme olivat tulleet tuona keväänä uskoon. Heiltä kuulimme että juuri Jeesus voi vapauttaa ihmisen kuolemanpelosta ja syyllisyydestä. Kuulin että Hänen turvissaan minulla olisi iankaikkinen elämä. Itselleni oli yllätys että Jeesukselle voi tavallinen ihminen puhua, ja että Hän kuulee ja on kiinnostunut elämstämme. Aluksi ajattelin:"mitähän ystäväni ja naapurini mahtaisivat ajatella jos kuulisivat minun tulleen uskoon. Kun mietin asiaa enemmän ymmärsin, että meistä jokainen vastaa omasta elämästään Jumalan edessä, ja siinä ei naapurien ajatukset paljon paina, meistä jokaisella on tarpeeksi ajateltavaa omassa elämässämme . Oli toukokuun seitsemännen ja kahdeksannen päivän välinen yö. Olimme vaimoni kanssa jutelleet elämästämme ja peloistamme, ja tulleet siihen tulokseen, ettei näin voinut jatkua. Vaimoni rohkaisemana tuona yönä soitimme ystävillemme, joista edellä kerroin, pyysimme heitä kotiimme yöllä kahden aikaan. He tulivat ja yhdessä me silloin rukoilimme "Jeesus ota meidät omaksesi, tässä on elämämme, anna meille meidän syntimme anteeksi." Tuona yönä oikeastaan ensimmäisen kerran sain puhua Jeesukselle, turvautua Häneen henkilökohtaisesti, ja Hän todella kuuli rukouksemme. Voit ajatella tätä "fraasina", mutta seuraavana aamuna elämääni ja ajatusmaailmaani ahdistanut kuolemanpelko oli poissa. Tunsin sisimmässäni turvallisen luottamuksen Jeesukseen, tiesin että nyt olen Hänen turvissaan. Tuosta keväästä on kulunut jo kaksikymmentäkolme vuotta, ja edelleen tunnen tuon saman turvallisuuden sisimmässäni. Raamatusta on tullut minulle kaikkein tärkein kirja maailmassa, se on oikeastaan Jeesuksen kirje minulle, jossa Hän itse Pyhässä Hengessä puhuu minulle.
Kiitos sinulle siitä, että olet tutustunut näihin sivuihin, toivon sydämestäni että saisit täältä jotakin kestävää elämääsi. Jeesus kanssasi ystäväni: t.Hannu
|
© Hannu Punkari |
|
Ihminen, meistä jokainen etsii ajoittain elämässään
tarkoitusta olemassaololleen. Meille ei riitä se että satumme olemaan täällä, meidän
sisintämme ei tyydytä jatkuva epätietoisuus elämämme päämäärästä.