|
© Hannu Punkari / 25.10.2008. |
Kuvia kansanlähetyspäiviätä 2004
Ev.Lut.Kansanlähetyksen kesäjuhlia Viereisiä kuvia
"Klikkaamalla" näet ne suurempina! JUMALAN KANSSA JAKSAN -tiivistelmä Eero Junkkaalan raamattutunnista 4.7.2004 Kansanlähetyspäivillä Kuopiossa Jumalan kanssa jaksan. Lause on epäilemättä tosi. Toisaalta moni on voinut kokea tällaisen lauseen kovana vaatimuksena, jopa iskuna vasten kasvoja. Sairauskierre ei ota loppuakseen, ihmissuhde ajautuu kaikista ponnisteluista huolimatta karille, työn paine on täysin kohtuuton tai työttömyys ja elämän tarkoituksettomuuden tunne lamauttaa kaiken yrittämisen. Sitten joku hyvää tarkoittava kristitty ystävä tulee ja sanoo: ”Kyllä sinä Jumalan kanssa jaksat.” Se voi tuntua kuin piiskan sivallukselta, sillä kaikkea on yritetty, mutta Jumala ei ole auttanut. Ystävän lohdutus on ollut kuin laastari märkivään haavaan. Se peittää vaivan näköpiiristä, mutta siitä ei ole hiukkaakaan apua. Halusit tulla kuulluksi ja vakavasti otettavaksi, mutta sait silmillesi lauseen, joka viestitti, että ystävä ei halua tai uskalla todella kuulla ahdistustasi. Minulla on vaarana syyllistyä samaan tässä raamattutunnissa. Jaella täältä saarnatuolista neuvoja kuin Jobin ystävät Jobille, hyvää tarkoittavia mutta sellaisia, joista kärsivä ei saa mitään apua. Jobin ystävien neuvothan eivät olleet kovinkaan huonoja. Otan silti riskin ja annan muutamia neuvoja. Joillekin ne sopivat ja joillekin eivät. Minulla on tässä raamattutunnissa neljä asiaa. Ensimmäinen ei varsinaisesti ole tarkoitettu kaikkein kovimmassa ahdingossa oleville, niille joita äsken kuvasin. Mutta joka voi tämän itseensä sovittaa, se sovittakoon. Ensimmäinen ohjeeni on: OTA ITSE VASTUU JAKSAMISESTASI Tarkoitan tällä seuraavaa: Jos olet uupunut liian suuren työmäärän vuoksi, älä syytä siitä Jumalaa, vaan ryhdy toimiin työtaakkasi keventämiseksi. Neuvottele esimiehesi kanssa, harkitse vuorotteluvapaata, opettele joutenoloa, vaihda työpaikkaa tai tee jotain muuta sellaista, jolla aktiivisesti pyrit vähentämään kohtuutonta työtaakkaasi. Jos olet sairas, älä syytä siitä Jumalaa, vaan mene lääkäriin. Jos tarvitset lääkkeitä, käytä niitä. Jos olet saanut jotain hoito-ohjeita, toimi niiden mukaan. Rukoile Jumalalta paranemista, mutta toimi samalla kaikin tavoin oman terveytesi edistymiseksi. Jos sinulla on vaikeuksia avioliitossa, älä syytä siitä Jumalaa, vaan pyri tekemään kaikki, mitä voit tehdä avioliittosi hoitamiseksi. Ehkä olet jo yrittänyt selvittää asioita keskustellen, ehkä olet halunnut pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Oletko myös miettinyt, mikä on sinun osuutesi ja vastuusi nykyisestä tilanteesta? Puolisossasi on varmasti paljon vikoja, entä sinussa itsessäsi? Ehkä teidän kannattaisi mennä avioliittoleirille ja Mennään Eteenpäin -viikonloppuun. Tai ottaa yhteys perheneuvontakeskukseen tai hakeutua muutoin asiantuntevan avun piiriin. Asiat eivät korjaannu itsestään. Niiden eteen on ponnisteltava. Jos sinulla on taloudellisia vaikeuksia, älä syytä siitä Jumalaa, vaan istu alas ja ryhdy miettimään, mitä erilaisia keinoja tilanteesta selviämiseen voisi olla. Pyydä apua niiltä, jotka ystävinä tai ammattinsa puolesta osaavat asiat paremmin kuin sinä. Älä lannistu kurjan tilanteesi johdosta, vaan luota, että jokin ulospääsy tie on olemassa. Jos olet henkisesti uupunut, älä syytä siitä Jumalaa, vaan etsiydy sopivan avunlähteen luo. Se voi olla mielenterveystoimisto, sielunhoitaja, ymmärtävä lähimmäinen tai seurakunnan keskustelupiiri, josta voit löytää uudelleen elämänhalun ja elämisen voiman. Joskus avuksi voi olla liikunnan aloittaminen, vaikkapa vesijuoksun, joka sopii niillekin, jotka eivät muuten jaksa paljon liikkua. Siis ensimmäinen viestini on: ota itse vastuu jaksamisestasi. Tarkoituksella en ole sanonut vielä mitään Jumalan avusta, enkä sen pyytämisestä. On aivan selvää, että kristitty tekee kaiken tämän rukoillen samalla Jumalalta apua. Tämä ensimmäinen ohje on aika arkaluontoinen, sillä siihen on varsin helppo löytää vastaväitteitä. Tavallisin on: kaikkea tuota olen jo yrittänyt. Toinen, paljon tuskallisempi vastaus on: minulla ei ole voimia mihinkään noista keinoista. En jaksa nostaa itseäni tukasta kuiville. En pääse tästä suosta enää minnekään. Koetan ymmärtää niitä, jotka sanovat näin. He ovat kokeneet, että neuvoilla ei ole juuri muuta arvoa kuin osoittaa heidät entistä kehnommiksi, koska he eivät kykene näitä ohjeita noudattamaan. Olen siis toiminut Jobin ystävien tavoin. Monet sinänsä asialliset ohjeet ovat olleet vain vaatimuksia vaatimuksien päälle. Silti sanon: Jos et ole vielä kokeillut näitä, tee se ensiksi. Joskus tärkein ohje on nimenomaan tämä: ota itse vastuu siitä, mitä teet. Älä työnnä vastuuta muille, ei Jumalalle eikä toisille ihmisille. Sananlaskujen kirjan luvussa 21 on sana: ”Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä.” (Sananl. 21:31). Voitto tulee siis Herralta, mutta hevonen on valjastettava itse. Toiseksi haluan sanoa: JUMALAN APU VOI OLLA YLLÄTTÄVÄ Rukoilit taloudellisen tilanteesi kohentumista, mutta saitkin uusia ystäviä niistä, joilla oli yhtä vaikeaa. Pyysit apua jaksamiseen työpaikalla, mutta saitkin uuden, vaativamman tehtävän. Rukoilit sairauden paranemista, mutta löysitkin sairauteen kätketyn siunauksen. Jouduit syrjään aktiivisesta työelämästä, mutta sait tilalle uuden harrastuksen tai uuden näkökulman elämään. Avioliitto haaksirikkoutui, mutta yllättäen taivaanrannalta alkoi näkyä uutta valoa. Konkurssi vei kaiken, mutta elämä antoi jotain uutta ja parempaa tilalle. Jumalan antamassa avussa on kaksi piirrettä, jotka meistä tuntuvat hankalilta, mutta joihin voi kätkeytyä suuri siunaus. Toinen on se, että apu saattaa viipyä niin kauan, että jos olisimme sen alussa tienneet, emme olisi jaksaneet. Mutta pitkittyessään se toi mukanaan jotain uudenlaista siunausta, ainakin yhden uuden luokan kärsivällisyyden koulussa. Toinen hankala piirre on se, että apu saattaa tulla toisessa muodossa kuin mitä pyysimme. Sitä voi olla vaikea tunnistaa Jumala avuksi. Silti Isä tietää paremmin, mikä lapselle sopii, ja siksi Taivaallisen Isän erilainen vastaus on parempi kuin minun itse ajattelemani tie. Kun Jeesus sai viestin ystävänsä Lasaruksen vakavasta sairaudesta, hän ei lähtenyt heti auttamaan. Martta ja Maria pitivät varmasti Jeesuksen käytöstä käsittämättömänä. Miksi hän viivyttelee, vaikka tietää Lasaruksen olevan kuolemaisillaan? He eivät sillä hetkellä tienneet, että Jeesus kyllä lähti aikanaan liikkeelle ja antoi suuremman avun kuin kukaan olisi ikinä uskaltanut toivoakaan: herätti Lasaruksen kuolleista. (Joh. 11). Kolmas teesini tänään on: JUMALA AUTTAA NIITÄKIN, JOTKA OVAT VÄÄRÄLLÄ TIELLÄ, mutta ei siunatakseen vääryyttä vaan kutsuakseen oikealle tielle. Oletko saanut taloudellista menestystä? Saitko paremman aviopuolison kuin olisit ansainnut? Paraniko vaikea sairautesi odotettua nopeammin? Kaikki tämä on Jumalan siunausta. Jopa siinäkin tapauksessa että olet kulkemassa Jumalalle vieraana, hän voi siunata sinua tällä tavoin. Siunaus on kutsu hänen yhteyteensä. Näin kävi Jaakobille, joka oli pakenemassa veljeään Esauta. Jumala siunasi hänet pakomatkalla (1. Moos. 28:10-22). Jumala kuuli myös Simsonin rukouksen, kun tämä oli nääntymässä janoon, vaikka tämä sotasankari oli sitä ennen ja sen jälkeen kaikenlaisessa pahanteossa (Tuom. 15:18, 19) . Lopulta sekä Jaakob että Simson nöyrtyivät Jumalan edessä ja saivat todellisen siunauksen. Neljäs ja viimeinen asiani on: ÄLÄ KOSKAAN MENETÄ TOIVOASI JUMALAN AVUN SUHTEEN Mistä ihminen voi saada toivon silloin, kun mitään toivoa ei näytä olevan? Jumalan sanan lupauksista. Mitään muuta täysin varmaa toivon lähdettä meillä ei ole. Tartu sanaan. Riipu siinä kiinni. Menen Herran pyhälle ehtoolliselle, joka on näkyvää sanaa. Siinä Jeesus itse on läsnä ja vahvistaa uskoasi. Me emme lupaa tänään vapautusta kaikista elämän vaikeuksista. Mutta me lupaamme, että Jumalan kanssa niiden läpi voi kulkea. Me emme lupaa paranemista kaikista sairauksista, mutta me lupaamme Suuren Parantajan läheisyyden, jossa kipu voi hellittää tai kenties poistuakin. Me emme lupaa irtipääsyä kaikista synnillisistä taipumuksista, mutta me lupaamme jokapäiväisen syntien anteeksiantamuksen, jonka varassa syntinen ihminen voi elää ja voi kuolla. Siksi tartu tänään tähän Raamatun sanaan: ”Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti! Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:3, 4). © Hannu Punkari / 25.10.2008.
|
"Jumala
on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka
häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämn." Joh.3:16
|
Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja |
||
