Takaisin


 



Jeesus sanoo:
Minä ole viinipuu, te olette oksat.

"Motto"
Jos meidän tuomarimme, eli puolustajamme Jeesus tuntee meidät, meillä ei ole mitään hätää viimeisellä tuomiolla. Ratkaisevaa onkin juuri se , olemmeko Tuomarin henkilökohtaisia ystäviä, tunteeko Hän meidät henkilökohtaisesti. Tuomio on toivon lähde niille, jotka odottavat kuningastaan.

                             Miikka Ruokanen

YLISTAROSSA

• Pirjo Eriksson (os. Mäkelä)

Löysin elämän

    Olen etsinyt elämän tarkoitusta koko ikäni.  Miksi elän, mikä on kaiken tarkoitus ja mitä seuraa sitten..

Olen etsinyt vastausta psykologian ja filosofian kirjojen lehdiltä, buddismin ja hinduismin opeista, new agen ajatuksista. En ole löytänyt mitään, mikä olisi poistanut sydämeni syvyyksien tyhjyyden tai edes lievittänyt sitä.

    Vuonna 1986 ostimme kesämökin, missä olemme usein sen jälkeen viettäneet kesät ja viikonloput. Kun kävelin siellä metsäpoluilla, koin voimakkaasti luonnon kauneuden ja rikkauden: kevään vihreyden, lintujen laulun, tuulen, sateen. Sydämeni täyttyi kiitollisuudella Häntä kohtaan, joka on kaiken luonut. Lauloin usein kulkiessani virttä "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta" Iltaisin ristin käteni rukoukseen, luin myös silloin tällöin Raamattua..

    Meni seitsemän vuotta. Oli marraskuun alku v.1993. Olin käymässä äitini luona Ylistarossa kun näin Pohjankyrössä ilmoituksen, että seurakuntatalolla puhuisi Markku Muurimäki "Uskosta ja urheilusta". Markku oli koulutoverini, emmekä olleet tavanneet kolmeenkymmeneen vuoteen.. Ihmettelin vähän hänen "aihettaan" ja lähdin seurakuntatalolle. Kyselimme kuulumisia, muistelimme menneitä, mutta Markku kertoi myös, että hän oli tullut uskoon.

    Kun hän sitten puhui "Uskosta ja urheilusta", ei siitä oikeastaan jäänyt paljonkaan mieleeni. Sen sijaan ihmettelin mielessäni, mitä hänellä oli , joka minulta puuttui. "Se jokin" ikään kuin loisti hänestä.

    Vielä samana iltana lähdin kotimatkalle Ruotsiin. Olin suunnitellut lukevani kurssikirjallisuutta junamatkan aikana. Lukemisesta ei kuitenkaan tullut mitään. Tunsin piston sydämessäni, ja se ei antanut minulle rauhaa. Ajattelin vain, että pääsisinpä pian laivaan ja hyttiin itkemään. Kun sitten muutaman tunnin kuluttua olin hytissäni, itkin  itkin sydämeni pohjasta.

    Muutaman päivän kuluttua kirjoitin Markulle ja kysyin, mitä minulta puuttui, joka hänellä oli. Uskoinhan minäkin Jumalaan. Vastaus tuli pian: Jeesus Kristus!

Kirjeenvaihtomme jatkui. Tunsin, että olin nyt löytämässä tien, jota olin etsinyt ja halusin jatkaa eteenpäin. Kirjeissä sain ohjausta ja neuvoja, kun otin ensimmäisiä, varovaisen hapuilevia askeleitani Elämän tiellä. Raamatunluvustani tuli säännöllistä, kävin kirkossa ja rukoilin. Rukoilin, että Jeesus tulisi sydämeeni ja että Hän antaisi syntini anteeksi.

    Joulukuun ensimmäisenä päivänä, noin kolme viikkoa Suomen matkani jälkeen, pakkasin yksin kotona matkalaukkuani. Olin lähdössä parin päivän matkalle Haaparantaan. Yhtäkkiä sydämeni, koko olemukseni täyttyi sanoinkuvaamattomalla ylistyksellä ja ilolla. Ylistin Jeesusta koko sydämestäni.

Tästä hetkestä alkoi uusi elämäni. Tunsin todella itseni uudeksi ihmiseksi  kuin lapseksi.

Olin onnellinen, kiitollinen, täynnä energiaa ja halusin kertoa kaikille, mitä minulle oli tapahtunut: olin tullut uskoon!

    Nyt on seitsemän vuotta kulunut uskoontulostani. Seitsemän fantastista vuotta Mestarin seurassa. Hän on auttanut, lohduttanut, kantanut, rakastanut.

Kun muistelen lapsuus- ja nuoruusvuosieni tapahtumia, ymmärrän nyt, että Herra on kolkuttanut ovelleni useita kertoja, mutta en ole avannut. Hän on kuitenkin jatkanut, koska hän ei halua yhdenkään hukkuvan. Niin suuri on Hänen rakkautensa.

    Nyt tiedän, mihin olen matkalla, elämällä on tarkoitus ja sisältö. Tyhjä, musta aukko rinnastani on poissa. Jeesus on täyttänyt sen valolla, itsellään.

pirerik@yahoo.se

Tällä palstalla ystävät kertovat uskostaan, siitä miten he ovat kohdanneet
Jeeesuksen omana Vapahtajanaan.

Ja myös siitä miten Jeesus on heitä arkipäivän elämässä johdattanut.

© Hannu Punkari / 25.10.2008.