Takaisin


 



Jeesus sanoo:
Minä ole viinipuu, te olette oksat.

"Motto"
Jos meidän tuomarimme, eli puolustajamme Jeesus tuntee meidät, meillä ei ole mitään hätää viimeisellä tuomiolla. Ratkaisevaa onkin juuri se , olemmeko Tuomarin henkilökohtaisia ystäviä, tunteeko Hän meidät henkilökohtaisesti. Tuomio on toivon lähde niille, jotka odottavat kuningastaan.

                             Miikka Ruokanen

YLISTAROSSA

• Reino Valkama

Onkos se mitä ihminen kipeimmin tarvitsee peitossa ?

  Palasin Keski-Pohjanmaalta 13. joulukuuta kotiin päin kohti Poria. Kävin Seinäjoella sairaalassa tapaamassa tuttua uskovaa miestä, joka oli sairastunut. Saimme keskustella ja rukoilla noin puolitoista tuntia ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. Sitä ennen sain kädet päälle laskien siunata miehen Herran siunauksella.

  Sairaalasta ulos tultuani huomasin, että minulla on nälkä, joten poikkesin ruokapaikkaan tilaten annoksen syötävää. Kävelin syrjäiseen, yksinäiseen pöytään, jonka olin katseellani valinnut. Syy paikan valintaan oli se, että saisin olla rauhassa ja ajatella sairaalassa käyntiä sekä rukoilla miehen puolesta. Istuttuani paikalleni itseäni vastapäätä tuli nuorempi mies kahvikupin kanssa. Keskustelua syntyi - tottakai.

  Hetkeä myöhemmin puhe siirtyi uskon asioihin ja mies kysyi: "Oletko sinä uskova?' Sain kertoa olevani uskossa. Mies kysyi: "Oletko jehovantodistaja?", johon vastasin: "En ole." "Oletko helluntailainen?", johon vastasin jälleen kieltävästi. "No, mikä sinä olet" tiukkasi mies. Kun vastasin, että olen luterilainen, mies huusi niin lujaa että ravintola kaikui: "Se on valhe. Minä olen istunut kirkossa kuunnellen saarnoja vuosia. Olen kuunnellut aamu- ja iltahartauksia, mutta en ole koskaan kuullut papin selvittävän sitä, miten minä voin tulla uskoon ja löytää pelastuksen. On mahdotonta, että sinä olet luterilainen uskova." Hän kertoi pappien puhuvan vain kasteesta ja muusta, mutta ihmisen pelastumisesta heillä ei ole hätää eikä heillä ole neuvoa pelastuksen asiaan.

  Minun oli pakko todeta, että kohdallani on tällainen armon ihme tapahtunut, sillä Jeesus on tullut etsimään sitä, mikä kadonnut on. Mies kertoi, että hän ei käytä alkoholia ja että hänellä on työpaikka. Kävimme pitkän keskustelun pöydän ääressä ja mainitsin hänelle kirjoittamastani kirjasta "Kelpaako tällainen Jumalalle". Hän kysyi heti, että onko minulla sitä ja mistä sitä saa. Hän saatteli minut vielä autolle ja siinä hyvästelimme.

  Toinen tapahtuma on myös Etelä-Pohjanmaalta, missä olin kirkossa pitämässä Sanan ja rukouksen iltaa. Illan jälkeen muutamat ystävät pyysivät minut mukaansa iltapalalle - tanssiravintolaan.

  Kun nuori tarjoilijatyttö tuli ottamaan tilauksemme, kysyin tuolta parikymppiseltä tytöltä: "Tiedätkö sinä, millä tavalla sinä voisit päästä Jumalan taivaaseen?" Vastaus oli hämmentävä. Ei selityksiä rippikoulunkäynnistä, uskovista vanhemmista tai kirkossa käynneistä, ei edes omasta kunnollisuudesta ja hyvin eletystä nuoruudesta. Vastaus oli yksinkertaisen selkeä: "En tiedä. En todellakaan tiedä." Kun hän sitten toi tilauksemme pöytään, jatkoin puhettani: "Kysymys, jonka sinulle tein, on niin vakava, että sinun kannattaa selvittää itsellesi se, millä tavalla sinä pääset taivaaseen." Hän kääntyy minuun päin ja katse on lempeän tuskainen, kun hän kysyy: "Keneltä minä menen sitä kysyyn?" Halusin kohdata hänet vielä kolmannen kerran ja pois lähtiessämme suuntasin askeleeni sille käytävälle, jota näin hänen tulevan tarjotinta kantaen. Pysäytin hänet ja kysyin: "Saanko minä rukoilla sinun puolestasi?" Silloin sain nähdä ja kuulla jotain ainutlaatuista. Tytön poskipäille vierähti kyynelistä helminauha ja suusta kuului ,sanat:"Saat rukoilla." Olen rukoillut.

  Suomi on täynnä kastettuja, mutta helvettiin matkalla olevia nuoria ja vanhoja jos meillä on Raamattuun uskomista - niinkuin ehdottomasti on. Jumala on sanonut: "Minun Sanani on kokonansa totuus." jätämmekö heidät pelastumiseen välinpitämättömästi suhtautuvien pappien valheen pettämäksi. Nyt vanhennuttuani olen ihan kauhulla ajatellut päämäärää, jota kohti itsekin olin matkalla ja jonne olisin varmasti saanut mennä, ellei Jumalalla olisi ollut lähettää niitä kolmea nuorta tanssipaikalle kertomaan, että Jeesus on todellisuutta ja voi minutkin pelastaa. Missä ovat nyt tällaiset toisista välittävät nuoret?

  Rukoukseni on, että Taivaan Isä antaisi meille todellisen herätyksen, jolloin synti tulisi ylen synnilliseksi.

Reino Valkama

 

Tällä palstalla ystävät kertovat uskostaan, siitä miten he ovat kohdanneet
Jeeesuksen omana Vapahtajanaan.

Ja myös siitä miten Jeesus on heitä arkipäivän elämässä johdattanut.

Reino Valkaman kirjoitus on lainattu Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen Ystäväkirjeestä (Tammikuu 2002)

Palautetta sivuista voi jättä vaikka tähän

© Hannu Punkari / 25.10.2008.