Taustaa Muistan jo lapsuusajoilta, miten tykkäsin kissoista. Lapsuuskotini oli maalaistalo ja siellä oli aina kissoja. Muistan, miten ne kiehtoivat minua, mutta en koskaan halustani huolimatta saanut nukkua kissan kanssa. Oman kissan hankin vasta sitten, kun tyttäreni muutti pois kotoa ja jäin yksin. Tyttäreni on allerginen kissoille, joten oli luonnollista, ettei meillä ollut kissaa. Ensimmäinen kissani oli persialainen, jonka myötä tutustuin myös kissanäyttelyihin. Näyttelyssä ihastuin pyhään birmaan, joka oli mielestäni maailman kaunein kissa. Kasvatusnimi Harebell Kasvatusnimeni Harebell rekisteröitiin FIFE:ssä vuonna 1989. Ensimmäiset pentuni kasvatin persialaisella vuonna 1989. Birman sain vuonna 1990, ja burma tuli minulle Jyväskylästä samana vuonna. Kun birmassa ihastuin sen safiirinsinisiin silmiin, niin burmassa minua kiehtoi sen lihaksikas muoto , kiiltävä turkki, ja älykkäät keltaiset silmät. Persialaiskasvatus jäi kun kiinnostukseni birmakasvatukseen valtasi alaa. Hain Ruotsista v. 1996 kauan haaveilevani siitosuroksen, sininaamio Tissun. Hain sieltä seuraavana vuonna myös siitosnaaraan, sininaamio Kimin. Tissu ja Kim ovat molemmat jo kastraatteja, mutta heidän poikansa Pyry on jatkamassa sukua. Myös Tissun ja Kimin lapsenlapsi asuu luonani, ja on yksi siitosnaaraani. Kastraatit ja vanhukset saavat ansaitsemansa kunniapaikan kissalassani. Kasvatustoiminnan periaatteet Kasvatukseni on pienimuotoista, pentuja on 2-3 naaraalla kerran vuodessa. Kaikki kissani ovat FEL ja FIF testattuja ja ovat A-veriryhmää. Siitoskissani ovat myös tunnistusmerkittyjä, eli sirut ovat kaikilla. Kasvatustyössäni panostan luonteeseen kokoon, tyyppiin ja ennenkaikkea terveyteen. Pyrin käyttämään linjoja joissa ei esiinny perinnöllisiä sairauksia ja virheitä. Pennut kasvavat yhdessä ihmisten ja toisten kissojen kanssa. Ensimmäiset viikot vartutaan omassa pentuhuoneessa emon kanssa. Pennut luovutetaan 12-viikkoisena uusiin koteihinsa. Ne ovat rokotettuja madotettuja ja eläinlääkärin tarkastamia. Pentu luovutetaan vain uuden omistajan hakiessa, tai itse vien pennun uuteen kotiin. Luottamuksellinen suhde pennun hakijan ja kasvattajan välille syntyy kun pennun ostajat käyvät katsomassa pentua jo ennen luovuttamista. Silloin tiedän että uudet omistajat ovat todella kiinnostuneita uudesta perheenjäsenestä. |