Laihian Hulmi on käsitteenä moniselitteinen. Alunperin se tarkoitti vain kiilanmuotoista Herrholmin niittyä Potilan kylän laidassa. Kiilan oikea kylki nojaa Laihianjokeen ja vasemman rajaa pieni luonnonluoma, joka osuu jokeen parisataa metriä Hulmin sillan yläpuolella.

Alue on varhain siirtynyt pois talonpoikaisesta omistuksesta, ensin kirkon (Naantalin luostari) ja sitten valtion haltuun. Se saattaa selittää nimen synnyn kansan suussa. Hulmi esiintyy Lounais-Suomessa sukunimenä, mutta näyttää siltä, ettei sikäläisen nimistön pohjalta löydy vakuuttavaa vastausta Laihian Hulmin nimihistoriaan.

Vuonna 1882 Hulmille sijoitettiin 3. Tarkk'ampujapataljoonan reservikomppania ja istutettiin puisto. Sitä mukaa kun puisto kasvoi ja komistui, samaistui Hulmi maantieteellisesti siihen. Jos Hulmin sotilaallinen rooli olisi useimpien muiden tavoin lakannut "vanhan väen" mukana vuosisadan vaihteessa, olisi varmaankin juuri puisto jäänyt kantamaan Hulmin nimeä.

Venäläisen ratsuväkiosaston sijoitus Hulmille ja tammisunnuntain 1918 traagiset tapahtumat kuitenkin piirsivät nimen kansan mieleen. Myös itsenäinen Suomi tarvitsi Hulmia maanpuolustuksen eri tehtäviin vielä lähes kolmekymmentä vuotta. Siten sotilaallinen menneisyys on niin oleellisen osa Hulmin olemusta, ettei todenmukaisuuteen pyrkivä esitys voi sitä sivuuttaa.

Ajan myötä Hulmin nimi on tullut laajempaan käyttöön. Kun joen taakse nousi koulu v. 1924, oli nimi itsestään selvä. Näin Hulmi tuli koulupiirinä tarkoittamaan useita lähikyliä joen molemmin puolin.

Hulmin nimeä kantaa tietysti puistoa vastapäätä noussut asuntoalue ja nykyisin Hulmiksi mielletään melko laaja alue Rudon ja Laihian keskustaajaman välillä. Hulmi esintyy myös osoitetiedoissa. Tähän saattaa vaikuttaa se seikka, että jotkut pitävät Kupparlan kylännimeä jotenkin rumana. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta asiallisesti turhaa. Kopparbyn/Kupparlan nimellä on syntyhistoria, josta kylän asukkaat voivat päinvastoin olla ylpeitä.

Nuoruudesta lähtien historiaa harrastaneena joudun tunnustamaan, että olen pitänyt kotiseutuharrastusta hiukan huru-ukkojen hommana. Sitä hauskempaa on huomata, että ei vain kotipitäjällä vaan jopa kotikylällä on takanaan arvaamattoman pitkä ja värikäs menneisyys. Jätän lukijan päätettäväksi, olenko ollut väärässä kotiseutuharrastuksen suhteen, vai tulossa itsekin huru-ukoksi.

Edelläolevan voi lukea monisanaisena johdantona sille, että tekijän tarkoituksena on laajentaa näitä www-sivuja siten, että Hulmin sotilaallisen puolen lisäksi käsitellään myös eräitä muita aiheeseen väljästi liittyviä teemoja.

tekijä