POHDINTOJA AIHEESTA TIEDE

On sanottu, että tieteen tarjoama totuus on juuri niin vanha kuin viimeisin tieto.

Sellainen tieteellinen totuus, joka oli totta eilen saattaa olla totuutena mennyttä jo tänään, uuden tiedon myötä. Tieteellinen totuus ei siis ole koskaan mikään absoluuttinen totuus mistään asiasta, kuten harhaisesti useimmat luulevat, vaan hetkelliseen tietoon perustuva näkemys.

Tiede instituutiona ja "tiedeuskovaiset"

Tieteen edustajat muodostavat eräänlaisen instituution. Se muodostuu tiedemiehistä ja –naisista, sekä suuresta joukosta tieteeseen uskovista. Instituutiona TIEDE on verrattavissa uskovaisiin. Yhdet uskovat Allahiin, toiset raamattuun kolmannet vannovat Neitsyt Marian nimeen jne. Kukin joukko kuitenkin hurskaimmillaan pitää omaa uskon kohdettaan ainoana oikeana totuutena. Uskonlahkojen uskonnolliset päämiehet / johtajat määrittelevät normit mitä on noudatettava ja miten näitä uskon asioita on tulkittava. Missä menee synnillisyyden ja synnittömyyden rajat. Uskonnot toimivat tarkoin määrättyjen normien ja raja-arvojen puitteissa.

Niin myös TIEDE. Tieteessä on erilaisia tieteen haaroja kuin lahkoja, jotka kukin määrittelevät omat normistonsa palvelemaan mahdollisimman pitkälle juuri niitä tutkimuksia, joita he kyseisen tieteenhaaran puitteissa pyrkivät tutkimaan. Eri tiedeyhteisöt voivat käydä hyvinkin kovia ja kiistanalaisia taisteluita keskenään niistä ”ainoista oikeista” totuuksista ja tavoista, joilla tuollaista totuutta on mitattava.

Raha tieteen moottorina?

TIEDE tarvitsee myös rahaa toimiakseen.

Tieteellisissä tutkimuksissa on mukaan paljon kutsumuksesta tutkimustyötä tekeviä tutkijoita, joille raha ei merkitse mitään, vaan se, että saavat tehdä tutkimustyötään. Mutta varmasti on myös suuri joukko niitä, jotka tulevat sinne suuren rahan kiilto silmissä, kuten aika ajoin olemme saaneet medioista seurata erilaisten tutkimusapurahojen ja omien henkilökohtaisten varojen sekoittuessa toisiinsa.

Tutkimukset maksavat joka tapauksessa. Esimerkiksi lääketieteelliset tutkimukset rahoitetaan lähes yksinomaan lääketehtaiden antamilla varoilla. Rahoittaja voi odottaa saavansa tietysti suurille rahallisille satsauksilleen vastinetta ja tämä vastine on sitä, että he saavat olla mukana päättämässä tutkimuksen suunnasta. Tämä puolestaan kuulostaa samalta mitä tapahtuu uskonlahkoissa. Luetaan raamattua valikoidusti ja tulkitaan sitä väljästi siten, että se palvelee juuri lahkon haluamalla tavalla heidän aatettaan.

Totuutta voidaan muunnella mielin määrin kun rajataan mitä asioita saa paljastua ja mitä ei, mistä suunnasta asiaa halutaan katsoa ja mistä suunnasta asioita ei saa katsoa. Tulosten painoarvoja voidaan säädellä suurentelemalla tai pienentelemällä asioiden merkityksiä mieluisan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Tieteen parissa toimivat tutkijat, eivät voi kapinoida tällaista toimintaa vastaan, koska he tietävät, että heidän työpaikkansa ja toimentulonsa ovat riippuvaiset rahoittajistaan.

Mikä on se absoluuttinen totuus? Onko TIEDE aina oikeassa??

Kaikki on suhteellista

Tieteellisten tutkimusten yhteydessä esitetään usein, miten on tehty hyvin ”mittava” tai ”laaja” tutkimus jostain asiasta. Mitä tällä ”mittavalla” tarkoitetaan?

Yleisesti tuntuu syntyvän sellainen käsitys, että mittavassa ja laajassa tutkimuksessa on otettu mahdollisimman hyvin kaikki osa-alueet huomioon.

Mutta onko se sitä? Mittava ja laaja voivat tarkoittaa, että tutkimukseen on käytetty mittava määrä rahaa ja tutkijoita, verrattuna aiempiin vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuksen laajuus voi ilmetä vain tutkimuksellisen tieteen valitsemien mittavälineiden ja mittaustapojen kattavaa laajaa käyttöä.

Laajuus siis voi merkitä pelkästään tieteen instituution sisällä tapahtunutta laajuutta. Maailmanlaajuisesti kyseinen tutkimus voi olla kuitenkin kuin pisara meressä, eikä mistään laajuudesta, enää voisi puhua millään muotoa.

Tieteen tarkoitus?

TIEDE pyrkii totuuteen asioissa. Se pyrkii totuuteen pyrkien kumoamaan ns. epätotuuksia. Jos joku ihmisten mielissä ollut totuus ei toteudu nykytieteen mittavälineillä, tiede julistaa asian epätotuudeksi.

Tiede mittaa asioista ensisijaisesti fysiikkaan ja kemiaan pohjautuvilla välineillä ja parametreilla. Asioita on opittu pitämään totena kun TIEDE on asian todistanut. Kun jokin mitattava asia on läpäissyt maailman laajuisessa mielessä keinotekoisesti luotujen mittavälineiden, sovittujen parametrien ja mittaustapojen muodostamat kriteerit, sitä aletaan kutsua totuudeksi.

TIEDE instituutiona haluaa yleisesti kieltää sellaisten asioiden olemassaolon, joka ei tieteen valitsemilla tavoilla mitattuna näy mittaustuloksissa tai ei muuten yksinkertaisesti kyetä mittaamaan.

Tieteen tutkimusmenetelmiä kannattava pitää itseään usein realistina ja perustaa näkemyksensä ”todelliseen tietoon”, kuten haluaa asiaansa ilmaista. Samalla voi ylimielisesti väheksyä asioita jotka näillä em. mittaustavoilla eivät ole todennettavissa, pitäen niitä pelkästään uskoon perustuvina asioina, jotka ovat utopiaa.

Eli, TIEDE pyrkii kumoamaan ja kieltämään kaiken ns. ”yliluonnollisen” tai sellaisten energioiden olemassa olon, joita ei kykene mittaamaan. Sanoen, että kyseiset asiat eivät perustu totuuteen vaan pelkästään ihmisten uskomukseen.

Tieteen edustaessa omasta mielestään realismia ja sitä ”oikeaa totuutta ” asioissa.

Paradoksaalisesti tieteen instituution oma olemassa olo perustuu kokonaan siihen miten suuri tai vaikuttava joukko ko. instituutioon uskoo.

"Firma" nimeltä TIEDE

Eräällä tavalla TIEDE instituutiona on tässä näkökulmassa kuin pörssiyhtiö. Suurten pörssiin noteerattujen yritysten arvo saattaa heitellä päivittäin pelkästään sen mukaan miten ihmiset uskovat yritykseen. Osa yrityksen arvosta on kiinteää omaisuutta mutta joskus jopa suurempi osa yrityksen arvosta liittyy osakkeisiin, joiden arvo todellakin vaihtelee ihmisten kulloistenkin USKOMUSTEN pohjalta. Jos tieteen käyttämiin mittausmenetelmiin katoasi ihmisten USKO, koko instituutio romahtaisi ja menettäisi arvonsa. Tieteen arvoja pidetään yllä arvovaltaisina pidettyjen sekä muuten luottamusta herättävien henkilöiden antamien ”luotettavana” pidettyjen lausuntojen nojalla. Aivan kuin pörssinoteerattujen yhtiöiden osakearvon pudotessa, kyseinen yritys pyrkii tuomaan julkisuuteen jonkin tällaisen ”luotettavana” pidetyn asiantuntijan lausumaan arvioita siitä miten yritys kyseisellä yrityksellä menee oikein hyvin. Näin osakkeen omistajien odotetaan luottavan tuohon lausuntoon ja heidän USKONSA yritykseen vahvistuu ja he USKOVAT voivansa jälleen maksaa kyseisistä osakkeista jälleen aiempaa enempi.

Siis samalla kun esimerkiksi lääketiede pyrkii kitkemään pois pelkkiin ns. uskomuksiin perustuneita ilmiöitä se samalla kuitenkin perustaa oman olemassa olonsa juuri ihmisten uskoon omaan instituutioonsa.

Entä plasebo?

Plasebo tarkoittaa lääketieteessä näennäislääkettä, jonka tehottomuudesta potilas ei tiedä mitään, mutta jota käytettyään potilas saattaa kokea ja ihan aidosti parantua jostain vaivasta, johon kyseisen lääkkeen on uskoteltu vaikuttavan, vaikka lääkkeessä oikeasti ei ole mitään sellaisia vaikuttavia aineita, jotka parantumiseen pitäisi vaikuttaa.

"Salaa annettu kipulääkitys ei auta potilasta" (IS 26.9.2003, H.Koppelo) On tuoreita, italialaisen Fabrizo Benedettin esittämiä tutkimustuloksia (Signe ja Ane Gyllenberg säätiön järjestämässä kansainvälisessä kipuseminaarissa tällä viikolla esitettynä) siitä, että kipulääke ei vaikuta, jos potilas ei tiedä saaneensa lääkettä. Suoneen ruiskutettu suolaliuos voi lievittää kipua yhtä paljon kuin 6-8 mg morfiinia. Tutkimuksessa analysoitiin neljää yleisesti käytettyä kipulääkitystä, kuten buprenorfiinia. Tutkimukset tehtiin leikkauksesta tulleille potilaille. Toisessa ryhmässä lääkäri antoi potilaalle vahvaa kipulääkettä, ja sanoi lääkkeen vievän kivun muutamassa minuutissa. Lääkäri ruiskutti lääkkeen suoneen. Toisille kipulääkitys annettiin tietokoneen avulla niin, ettei huoneessa ollut hoitajaa eikä lääkäriä. Potilas sai lääkkeen jo valmiiksi suoneen asennetun tipan kautta. Tutkimusryhmä huomasi, että piilolääkinnässä tarvittiin huomattavasti enemmän kipulääkettä puolittamaan kiputuntemus kuin avoimessa lääkityksessä. Toisella kertaa ryhmä totesi, että lääkityksen salaaminen vaikutti merkitsevästi myös kivun kestoon: kivut olivat huomattavasti kovemmat tunti injektion jälkeen niillä, joille lääkitys oli annettu salaa. Kivun lisäksi piilolääkintää on tutkittu ahdistuksesta ja

Parkinsonin taudista kärsivillä potilailla. Tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Esimerkiksi piilossa annettu diatsepaami ei vaikuttanut lainkaan leikkauksen jälkeiseen ahdistukseen, kun taas avoimesti annettu diatsepaami toimi hyvin.

- Vastikään lumehoidon neurobiologiaa on tutkittu myös masennuksen yhteydessä. Lumehoitoa saaneiden potilaiden aivoissa havaittiin sekä sähköisiä että aineenvaihdunnallisia muutoksia, Benedetti kertoo.

Plasebo ja siihen perustuvat tutkimukset lääketieteelle ovat aiheita, joista varmaankaan lääketiede julkisuudessa ei kovin paljon halua puhua. Oletettavasti etenkään lääketehtaat eivät ole kovin mielissään tutkimusten tuomista tuloksista. Onhan se noloa jos lääketehtaiden erittäin kalliiden ja hyviksi mainostamien lääkkeiden teho osoittautuu tehottomaksi em. mainituilla tavoilla ja todetaan, että lääke pystytään korvaamaan joissain tapauksissa täysin plasebon keinoin, eli uskolla, myönteisellä asenteella.

Mutta. Lääketiede kuitenkin samalla tietää, että plasebon vaikutusta ei voida tutkimuksissa ohittaa. Samoin on käynyt monien muidenkin esimerkiksi ns. vaihtoehtohoidoissa ilmenevien ilmiöiden suhteen. Lukemattomat ihmiset vuosituhansien saatossa ovat saaneet kiistattomasti apua ja helpotusta oireisiinsa menetelmillä, jotka lääketiede on halunnut väheksyvään sävyyn todistaa liittyvän ”vain” ihmisen omaan USKOON perustuviksi ja näin ollen täysin vaikutuksettomiksi ilmiöiksi. Tämä USKO on yhtä kuin ihmisen ASENNE asiaan. Edellä esitettyjen kaltaisten tutkimustulosten perusteella TIEDE ei siis voi enää ohittaa ihmisen myönteisen asenteen vaikutusta "vaikutuksettomana ilmiönä".

Usko eli asenne

Hmm….USKO eli ASENNE on siis hyvin vahva vaikutin kaikessa. Jos niin onkin, että jokin hoito tuottaa tulosta enempi myönteisen asenteen kautta, onko se väärin?

Eikö lopputulos, eli potilaan parempi olo ole tärkeämpää kuin se, että hoito on suoritettu ”väärin” joidenkin mielestä?

Lääketieteessä oletetaan edelleen, että voitaisiin löytää menetelmät erilaisten sairauksien hoitoon siten, että kaikkia samaa sairautta sairastavia ihmisiä voitaisiin hoitaa kaavamaisesti samanlaisilla lääkityksillä ja menetelmillä, mielellään automatisoituna koneilla, välttäen näin inhimillisen erehdyksen vaarat ja poikkeamat. Joku lääketieteellinen tutkimusryhmä jossain päin maailmaa suunnittelee hoitokaavion, joka sitten voidaan laittaa hoitomallina levitykseen kaikkiin lääketieteellisiin hoitopaikkoihin, sairaaloihin terveyskeskuksiin jne. Kuulostaa tehokkaalta ja yksinkertaiselta, kuin liukuhihna työltä. Tällainen lopputulos ei kuitenkaan koskaan valitettavasti ole mahdollista.

Oikotietä ei ole, vaan jokaisessa hoitotapahtumassa on huomioitava potilaan yksilöllinen persoonallisuus ja asenne. Asenteeseen voidaan hoitotapahtumassa vaikuttaa hyvinkin paljon myönteisessä mielessä. Tämä vaatii tietysti hoitajalta ja lääkäriltä aikaa potilaan kanssa olemiseen, kykyä kuunnella potilasta, kykyä asettua potilaan asemaan ymmärtääkseen potilaan ajatusmaailmaa, kykyä osoittaa myötätuntoa potilaalle, kykyä kohdella potilasta arvostavasti, kykyä suunnitella hoitoa ja miettiä lopputulosta mahdollisimman pitkälle potilaan kanssa yhdessä potilaan arvoja kunnioittaen. Kykyä keskittyä hoitamaan IHMISTÄ sairautensa keskellä, eikä sairautta ihmisessä. Tällä luodaan parhaat edellytykset potilaan oman myönteisen asenteen hyödyntämiseksi, herättämiseksi kuin "kaikenparantavaksi" voimaksi, sairautensa keskellä kamppailevassa potilaassa.

Usko ja Asenne sinänsä voimana ja käsitteenä on TIETEEN mittavälineiden ulottumattomissa tänä päivänä, ainakin vielä. Käsittäisin, että tieteen edustajien olisi oltava hyvin nöyriä ja kiinnostuneen uteliaita, havaitessaan oman pienuutensa kaikkien maailmankaikkeuden tarjoamien, sellaisten ilmiöiden edessä, joita se ei vielä ymmärrä tai kykene mittamaan, eikä päin vastoi osoittaa ylimielisyyttä, vähättelyä ja halveksuntaa näitä ilmentymiä kohtaan. On syntynyt harhainen käsitys, että ihminen voisi alkaa hallita maailmankaikkeutta tieteen avulla. Ainakaan seuraavaan samanmittaiseen aikakauteen kuin mitä ihminen on ollut olemassa, tässä ei ilmeisemmin tulla onnistumaan.

Päätelmä

Onko meillä siis varaa olla auttamatta toista ihmistä, ellei TIEDE täysin ymmärrä tai tiedä tarkkaan antamamme myönteisen vaikutuksen kaikkia osatekijöitä? Voidaanko hyväksi ja turvalliseksi käytännössä todetut asiat jättää nykyään käyttämättä siihen asti kun TIEDE on alkanut niitä ymmärtämään tai mittamaan niiden vaikutuksia?

Tieteen tulokset täytyy olla kyseenalaistettavissa joka päivä. Kyse ei ole kielteisestä kritiikistä vaan siitä, että tiede kehittyisi. Jos jämähdämme pohtimaan jonain päivänä tieteen antamaa tulosta lopullisena tietona jostain, kehitys pysähtyisi.

On syytä muistaa, että on ollut aika, jolloin TIETEEN mielestä maapallo oli todistettavasti tuon ajan mittavälineiden ja parametrien mukaan ollut litteä, että maapallo oli kaiken napa, jota muut planeetat, aurinko mukaan lukien kiertää, että päänsärky johtui pääkalloon muodostuneesta höyryn aiheuttamasta ylipaineesta, joka lääketieteen mukaan oli poistettava poraamalla kalloon reikiä, että ydinpommin aiheuttama radioaktiivinen säteily oli ihmiselle täysin vaaratonta, että DDT oli ihmiselle täysin vaaraton kasvien suojelumyrkky, jolla oli vain helppoa eliminoida malariaa levittävät hyönteiset, että TIETEELLISESTI oli todistettua, että ihmisen on mahdotonta juosta 100 metriä alle 10 sekunnin, koska lihat kuoriutuisivat pois luiden päältä sellaisessa menossa !

Niin, ….. tieteen tarjoama totuus on juuri niin vanha kuin viimeisin tieto…

Lähteet: Kari Tuomaala hypnologi, hypnoterapeutti, NLP-terapeutti (master) Suomen Hypnoosi- ja Psykovalmennus Keskus Oy, H.Koppelo IS 26.09.2003 "Salaa annettu kipulääkitys ei auta potilasta"

>> takaisin pääsivulle

>>takaisin ed. sivulle