TOIPUMINEN EDELLYTTÄÄ NÖYRYYTTÄ

Miete: Nöyryys on haavoittumattomuutta...

Jännittäjä, punastuja, kahvikuppineurootikko, paniikkihäiriöinen jne. Näitä yhdistää yhteinen tekijä: he eivät halua leimautua oireidensa paljastumisen myötä heikoiksi, huonoiksi, vähä-arvoisiksi ihmisiksi... Tällainen ihminen pelkää kohdata oman itsensä sellaisena kuin hän on. Hän pelkää tunnustaa omat heikkoutensa, eli hänellä on ylpeys, jonka seurauksena hän pyrkii pitämään kiinni siitä minäkuvastaan, jollaisena hän kokee haluavansa olla. Hän haluaa olla samanlainen ja vähintään yhtä hyvä kuin toiset!

Joskus ihminen pyrkii salaamaan todellisen heikkoutensa ylpeän käytöksen tai ylikorostuneen pöyhkeyden, ylimielisyyden, hurskastelun tai muita ihmisiä halveksivan käytöksen taakse.

Mitä enemmän tuo ihminen ylpeytensä taakse kätkee heikkouksiaan, sitä haavoittuvampi hän on. Nöyrää, heikkoutensa avoimesti tunnustanutta ihmistä ei voi haavoittaa paljastuksilla. Häneltä ei ole mitään sensaatiomaista paljastettavaa, joka voisi haavoittaa häntä.

Nöyryys ja itsensä nöyryyttäminen ovat kuitenkin eri asioita. Nöyrä ihminen kykenee tunnustamaan tarvittaessa heikkoutensa, voidakseen olla vapautuneempi kyseisissä tilanteissa ja kyseisten ihmisten seurassa.

Terve nöyryys sisältää hitusen ylpeyttä, ylpeyttä omaa arvoaan kohtaan, mutta samalla myös sen asian tunnustamista, että aina on olemassa jossain suhteessa parempia ja huonompia ihmisiä kuin hän itse on.

Ensisijaisesti oikeanlaisen nöyryyden toteutumisen alku lähtee näiden asioiden itselleen tunnustamisesta ja ennen kaikkea niiden hyväksymisestä. Ihminen kärsii siis itse itselleen asettamistaan rajoituksista suhteessaan ympäristöönsä. Mitä enemmän hänellä on erilaisia negatiivisia tuntemuksia, kuten jännitystä, ahdistusta ym., sitä enemmän vaaditaan nöyryyttä olla suvaitsevampi sekä itseään että elämäänsä kohtaan... Vaaditaan nöyryyttä parantua...

teksti: Kari Tuomaala hypnologi, hypnoterapeutti, NLP-master