HARRASTUS | Blogi | Akva 240 | Akva 145 | Akva 98 | Akva 52 | Galleria | Linkit
.

Tervetuloa akvaarioaiheisille kotisivuilleni!

Taustaa
Sain ensimmäisen "akvaarioni" ala-asteikäisenä noin 18 vuotta sitten. Allas oli pieni kymmenen litran purkki, josta keltabarbit tuota pikaa hyppäsivät pois. Seuraava allas hankittiin melkein heti tuon purnukan jälkeen, kun naapuruston perhe myi oman noin 75-litraisen altaansa. Kalat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, ja altaan sisältö oli melkoista sillisalaattia: pytyssä ehti asua ainakin sinirihmoja, palettikaloja, kardinaalitetroja, kuparimonnisia, miljoonakaloja, miekkapyrstöjä ja platyja. En sentään lehtikaloja hankkinut;-)
75-litraisen rinnalle tuli hankittua vielä pienempi, 52-litrainen akvaario, jossa oli asukkainen edellä mainittuja kaloja sinirihmoja lukuun ottamatta. Toimitin jopa omaa akvaariolehteä, joita on onneksi säilynyt muutama kappale. Yläasteella harrastus jäi.

Altaiden pito alkoi kiehtoa uudestaan muutama vuosi sitten. Se tuli viimein mahdolliseksi alkuvuonna 2003, kun muutin asuntoon, jonne akvaario oli mahdollista hankkia. Nyt noita sitten onkin useampi kappale;-)

Pienet ahvenet
Jostain syystä en pidä isokokoisista kaloista, joten 15 sentin mittainen kala on minulle ehdoton maksimi. Trooppisista kaloista ehdottomia suosikkejani ovatkin Apistogramma-suvun kääpiöahvenet. Erityisen hienoja ovat myös Pelvicachromis-lajit, joista halajan ennen kaikkea erittäin vaikeasti (mahdottomasti) saatavissa olevaa keltapalettikalaa (P. subocellatus).
Apistoista top 3 -listani on seuraava: 1) keltakääpiöahven, A. borellii, opal-värimuoto, 2). A. elizabethae, 3) A. maciliensis.
Muista kuin Apistogramma-lajeista olen kokeillut timanttikirjoahventa (Anomalochromis thomasi), ruostekirjoahventa (Laetacara dorsigera) ja uusin tuttavuus on rusokirjoahven (Mikrogeophagus altispinosus). Timanteille hankin uuden kodin, mutta niitä voisin ehdottomasti ottaa joskus uudelleen. Ruosteet eivät ole mieleeni, joten näistä aion luopua.


Päivitetty 16.8.2004