Rokkari jatkaa runoilijan uraa
A.W. Yrjänä: Rota. 94 sivua. Johnny Kniga 2003.
Ilkka, 13.12.2003

Muusikkona maineensa hankkinut A.W. Yrjänä jatkaa 1997 julkaistulla sikoiskokoelmalla aloittamaansa runoilijan uraa. Johnny Knigalle Likelta siirtyneen Yrjänän Somnia on miehen kolmas runoteos.
A.W. Yrjänä tavoittaa runoillaan varmasti keskivertorunoilijaa suuremman lukijakunnan, ovathan miehen meriitit musiikissa maankuulut. Arcana saikin suuren suosion. Toinen, vuonna 2000 ilmestynyt Rota tuntui ilmaisultaan hieman keskeneräiseltä. Miten Yrjänä on onnistunut kehittämään runokieltään Somniassa?
Somnia on edeltäjäänsä kypsempi kokoelma. Nyt runoilijalla on jotain sanottavaa, kun Rotassa viesti jäi epämääräiseksi. Teemojen käsittelyn ohella hioutunut on myös Yrjänän runokieli, ja esimerkiksi metaforissa on enemmän tarkoituksenmukaisuutta.
Kahdessa ensimmäisessä kokoelmassa kävi selväksi, että runoilijana A.W. Yrjänä on etsijä ja matkailija. Kun Rotassa runojen puhuja vieraili maailman äärissä, Somniassa liikutaan historiassa, läsnä ovat etenkin antiikin Kreikan ja Rooman maisemat.
Somniassa runojen puhuja etsii - tai pikemminkin paikantaa - ennen kaikkea viisautta.

MATKA. Kokoelman ensimmäisessä luvussa runojen puhuja paikantaa itsensä paitsi sukupolvien jatkumoon niin myös elämisympäristöön ja pohjoiseen maisemaan. Tämä tuo runot helposti lähestyttäviksi.
Runoissa on läsnä myös toinen todellisuus: Puhuja peilaa itseään vasten ihmiskunnan kollektiivista viisautta, kirjallisuutta, jota kohti hän kurkottaa tiedonjanoisena, viisautta etsien: "Matkustin pohjoiseen/ ladoin kirjat pöydälle/ niistä tuli kivipolku/ sitä kuljen."
Toisessa luvussa runoilijan mieltymys vieraisiin kulttuureihin ja latinankieliseen maailmaan tulee hyvin esiin. Teemojen käsittelyltään luku on ensimmäistä hajanaisempi, mikä johtunee osin siitä, että ensimmäinen ja kolmas luku on rakennettu eräänlaiseksi sikermäksi. Teksteissä liikutaan muinaisissa ja maagisissakin maailmoissa ja puhutaan milloin muinaisen runoilijan ja milloin roomalaisen kadunmiehen äänellä. Nämä runot voi tulkita matkaksi, jonka runojen puhuja tekee etsiäkseen ymmärrystä.
Kolmannessa luvussa etsimisen teema tiivistyy ja saa melko henkilökohtaisia sävyjä. Vastauksia runojen puhuja ei saa eikä onnistu tavoittamaan kadonnutta viisautta. Matka on kuitenkin ollut tekemisen arvoinen.

ANNE PUUMALA