 |
|
|
|
KANTELU 22.2.1999 Eduskunnan oikeusasiamies
Sivuuttiko Lapuan elinkeinotoimikunta
Lapuan kaupunginhallitus allekirjoitti 28.1.1998 esisopimuksen (liite 1), jolla kaupunki lupasi kaavoittaa Lapuan linja-autoaseman ja kauppatorin alueen 10 000 m2:n suuruiseksi markettitontiksi ja myydä tontin Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeelle 2,8 miljoonan markan hinnasta. Sopimuksen valmisteli kaupunginhallitukselle Lapuan kaupungin elinkeinotoimikunta, jonka tehtävänä on kaupunginhallituksen 20.1.1997 tekemän päätöksen mukaan “valmistella kaupunginhallitukselle sellaiset asiat, joilla on kaupungin kannalta yleisempää elinkeinopoliittista merkitystä”. Elinkeinotoimikunnan puheenjohtajana oli kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku, joka toimi myös esisopimuksen pääneuvottelijana kaupungin puolelta. Elinkeinotoimikunnan muina jäseninä olivat suurimpien valtuustoryhmien johtajat, nimittäin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jaakko Rintala, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Antila ja kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja Ritva-Leena Heikkinen. Elinkeinotoimikunnan sihteerinä toimi elinkeinojohtaja Asko Harju. Kaupunginhallitus hyväksyi sopimuksen 26.1.98 yksimielisesti ja kaupunginvaltuusto teki samoin 9.2.1998. Kumpikin käsitteli asian pelkästään lujan uskon ja luottamuksen varassa, ilman minkäänlaisia selvityksiä esisopimuksen vaikutuksista tai siitä, miksi sen tekeminen olisi tarkoituksenmukaista. Lapuan kaupungin tekniselle lautakunnalle jätetään 25.2.1999 kyseisten tonttien asemakaavanmuutosta vastustava muistutus (kopio, liite 2), josta käy ilmi, että kunnan ja kuntalaisten etu on kokonaan sivuutettu esisopimuksen valmistelussa. Näyttää ilmeiseltä, että asian valmistelusta vastannut elinkeinotoimikunta on ajanut ensisijassa Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeen asiaa tai pitänyt Eepeen ja kunnan etuja yhteneväisinä, mikä olisi kunnan edunvalvojille sopimaton lähtökohta. Toimikunnan puheenjohtaja on siinä tapauksessa toiminut vastoin Lapuan kaupungin virkasäännön pykälää 12 (liite 3) ja mahdollisesti vastoin muitakin säännöksiä, jotka eivät ole tiedossamme. Elinkeinotoimikunta valmisteli esisopimuksen niin, että minkäänlaista tilaisuutta asiaa koskevaan kansalaiskeskusteluun ei tullut. Yleisen elämänkokemuksen valossa on ajateltavissa, että kansalaiskeskustelun välttäminen ei johtunut niinkään siitä, että Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupalle tärkeä liikesalaisuus olisi ennenaikaisesti paljastunut, vaan lähinnä siitä, että kansalaiskeskustelu olisi vaarantanut esisopimuksen tekemisen. Elinkeinotoimikunta ilmeisesti arvasi, että kaupungintalon vieressä sijaitsevan linja-autoaseman ja kauppatorin myyminen markettitontiksi herättäisi laajaa vastarintaa. Siinä tapauksessa elinkeinotoimikunta olisi selvästi asettanut kaupan keskusliikkeen intressin kuntalaisten intressien edelle. Aivan varmasti on todettavissa, että ilman kansalaiskeskustelua tapahtunut esisopimuksen valmistelu ei ollut sopusoinnussa kuntalain pykälissä 1, 27 ja 29 sekä hallitusmuodon pykälässä 14a määriteltyjen kansalaisten perusoikeuksien kanssa. Mitä muita nimenomaisia säännöksiä toimikunta kunnan toimielimenä on mahdollisesti rikkonut, ei ole tiedossamme, mutta talonpoikaisjärjen mukaan toimikunta ei ole valmistellut asiaa sen tärkeyden vaatimalla huolellisuudella. Pyydämme eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan asian ja ryhtymään tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin. Pidämme eduskunnan oikeusasiamiehen asiaan puuttumista tärkeänä yleiseltä kannalta. Siitä olisi mielestämme se hyöty, että kuntien johtavat virkamiehet ympäri Suomen saattaisivat vastedes muistaa paremmin, että he ovat kunnan ja kunnan asukkaiden palvelijoita eivätkä kaupan keskusliikkeiden tai rakennusliikkeiden tai muiden markkinavoimien äänitorvina esiintyvien tahojen asiamiehiä. Yhtä paljon semmoista muistutusta tarvitsevat luottamushenkilöt, joista heppoiset kehittämisideat ja ryhmäpyyteet saavat pitävämmän otteen kuin yhteisestä hyvästä ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista huolehtiminen. Eduskunnan juuri hyväksymä ja tasavallan presidentin vahvistama maankäyttö- ja rakennuslaki antaa kunnanvaltuustoille kaavoitusasioissa aikaisempaa enemmän valtaa ja vastuuta. Maankäyttö- ja rakennusasiat etenevät kuntien päätöksentekokoneistossa johtavien virkamiesten valmistelutyön varassa, sillä luottamusmiesten itsenäiselle ajattelulle ne näyttävät olevan enimmäkseen liian vaativia. Jos johtavien virkamiesten ammattietiikassa on puutteita, se näkyy väistämättä valmistelutyön ja päätösten laadussa, ja asioita on jälkeenpäin lähes mahdotonta saada oikealle tolalle. Kunnanvaltuustojen harkintavalta on niin suuri ja maankäyttöä ja rakentamista koskevat oikeusnormit niin joustavia, että kuntalaisten valitukset tulevat hallintotuomioistuimissa järjestään hylätyiksi. Kunnanvaltuutetut luottavat johtaviin virkamiehiin enemmän kuin omaan arvostelukykyynsä myös silloin kun talonpoikaisjärjen käyttö antaisi aihetta muuhun. Pidämme esimerkiksi itsestään selvänä sitä, että Lapuan kaupunginvaltuusto ei ryhdy selvittämään, onko kaupunginjohtajan toiminta esisopimuksen valmistelijana ollut ristiriidassa tasapuolisuuden tai hänen asemassaan olevalta virkamieheltä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa tai kaupungin edun vastaista. Kunnan poliittista sisäpiiriä rivivaltuutetut eivät liioin tohdi ainakaan ääneensä epäillä kunnan ja kuntalaisten edun ja kunnan asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet sivuuttaneesta esisopimuksen valmistelusta. Lapualla 22. helmikuuta 1999 |
| Risto Jalava
lehtori, Lapua |
U. K. Rantala
opetusneuvos, Lapua |
LIITTEET
|