LAPUAN MARKETTIMUISTUTUS [HISTORIA]
[Ympäristökeskuksen päätös]
 

 
VALITUS 14.6.1999
Sisällysluettelo 

Johdanto
Lapuan kaupunginvaltuuston päätös 10.5.1999, § 7

[1]Toimivalta ylitetty ja harkintavaltaa käytetty  väärin

     Kaupunki kaupan keskusliikkeen renkinä 

     Julkisen vallan käyttö ei voi olla vaihdannan kohteena 

[2] Rakennuslakia ja -asetusta sovellettu väärin

[3] Kunnan asukkaiden perusoikeuksia poljettu

[4] Päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä

     Asemakaavaehdotusta ei pantu julki siihen 
     20.4.1999 tehtyjen muutosten jälkeen 

     Päättäjien joukossa esteellisiä 

[5] Asemakaavanmuutos on malliesimerkki rakennetun ympäristön epätarkoituksenmukaisesta ja sopimattomasta käytöstä 

Asemakaavan muuttaminen turmelisi kaupungin toiseksi tärkeimmän arvorakennuksen ympäristön 

Asemakaavan muuttaminen heikentäisi palveluja 

Kunnan varoja haaskaantuisi noin 10 Mmk 

Kunnan sosiaalinen ilmapiiri myrkyttyisi

Asemakaavan muuttaminen olisi kestävän kehityksen periaatteiden vastaista

Tontille rakennettava marketti joutuisi boikottiin 

Esisopimuksen puolesta esitetyt argumentit epätosia tai asiaankuulumattomia 

Päätöksen todelliset syyt jäävät mahdollisesti ikuisen hämärän peittoon 

Liiteluettelo 

 
VALITUS       14.6.1999

Länsi-Suomen ympäristökeskukselle
 
 

Lapuan kaupunginvaltuuston päätös 10.5.1999, §7
Asemakaavanmuutos keskustan kortteliin 122 ja 126 / Asemakaavanmuutos, jolla muodostuvat keskustan korttelit 122–124 ja 126 sekä katu-, tori-, puisto- ja liikennealueet
 

Valitamme otsikossa yksilöidystä Lapuan kaupunginvaltuuston päätöksestä [liite 1] ja pyydämme Länsi-Suomen ympäristökeskusta kumoamaaan sen. Perustelemme valitusta sillä, että Lapuan kaupunginvaltuuston päätöksessä toteutuvat toimivallan ylityksen ja harkintavallan väärinkäytön sekä kuntalain 1 pykälän 3 momentin, rakennuslain 1 pykälän 2  momentin   ja 3 pykälän 1 momentin sekä rakennusasetuksen 32 pykälän 2 momentin kohtien 18 ja 19 väärän soveltamisen tunnusmerkit. Päätös on lisäksi syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja se on kaavoitusratkaisuna erittäin epätarkoituksenmukainen. Asemakaavan sisällön sanelleen sopimuksen valmisteluvaiheessa kunnan asukkaille ei annettu kuntalain 27 ja 29 pykälän mukaisia edellytyksiä osallistua päätöksentekoon ja asian käsittelyssä on syrjäytetty hallitusmuodon pykälä 14 a. Täsmennämme, dokumentoimme ja todennamme kantamme seuraavaksi kohta kohdalta.
 


1) Toimivalta ylitetty ja 
harkintavaltaa käytetty väärin

Kyseessä oleva asemakaavan muutos pantiin vireille Lapuan kaupungin ja Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeen kesken 21.1.1998 tehdyn sopimuksen perusteella. Asemakaavanmuutoksen valmistelussa Lapuan kaupunki on pitänyt tämän yksityisoikeudellisen sopimuksen ehtoja kaavoituksen kaikkein tärkeimpänä ja jopa lain määräykset ylittävänä lähtökohtana. Se käy ilmi sekä asian kulusta että esimerkiksi seuraavista dokumentoiduista lausumista.

Muistio kaupungin sisäisestä neuvottelusta 13.8.1998; otteita:

”1. Kokouksen avaus
[Kaupunginjohtaja] Paavo Latva-Rasku avasi kokouksen ja kertoi tilaisuuden tarkoituksen: ennen EePee:n kanssa käytävää palaveria on katsottava lähtökohdat ja kaupungin tavoitteet asemakaavanmuutoksessa.

2. Lähtökohta
Latva-Rasku esitti tärkeimpänä lähtökohtana, että kaupungilla on sopimusoikeudellinen päätös (esisopimus EePee:n kanssa). Asemakaavanmuutosta valmistellaan esisopimuksen mukaisesti riippumatta reaktioista, keskusteluista, kirjoituksista ym. kesän aikana tapahtuneesta.
- - - 
[Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jaakko] Rintala sanoi, ettei EePee:lle tulisi asettaa mitään lähtökohtavatimuksia, vaan kaava on tutkittava niin, että kaupan toiminta siinä parhaiten sujuu.” (Liite 1: Liite 30A/Tekla 2.2.1999)
 

Teknisen lautakunnan kommentti museoviraston asemakaavanmuutoksesta antamaan kielteiseen lausuntoon:

”Museoviraston lausunnon johdosta voidaan kaupungintalon suojelumääräystä tarkentaa koskemaan myös sen sisätiloja. Muuten museoviraston lausuntoa ei voida ottaa huomioon tässä kaavan valmisteluvaiheessa palauttamatta käsittelyä aivan alkuun eli yleiskaavalliseen tarkasteluun ja markettontin sijaintipaikan valintaan. Kyseessähän on esisopimuksen mukaisesti juuri sellaisen marketrakentamisen tuominen alueelle, mikä sinne ei lausunnon mukaan sovi.” (Liite 1: Tekninen lautakunta 20.4.1999, §139, sivu 13)

Kaupunki kaupan keskusliikkeen renkinä

Eduskunnan oikeusasiamies on 22.2.1999 tehdyn kantelun johdosta ottanut selvittääkseen sivuuttiko Lapuan elinkeinotoimikunta kunnan ja kuntalaisten intressit ja kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kaupan keskusliikkeen intressien hyväksi niin kuin kantelussa katsotaan tapahtuneen. Yllä lainatut lausumat osoittavat, että Lapuan kaupungin keskeisten päätöksentekijöiden johtavana ajatuksena myös esisopimuksen jälkeisessä päätöksenteossa on ollut Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeen edun ajaminen kaiken muun kustannuksella. Se on harkintavallan väärinkäyttöä ja sellaisena se merkitsee kunnan toimivallan ylittämistä.

Julkisen vallan käyttö ei voi olla vaihdannan kohteena

Teoksen Hallinto-oikeus (Werner Söderström lakitieto Oy, 1997) sivulla 38 hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kirjoittaa seuraavasti:

”Myös julkishallinto voi toimia yksityisautonomian piirissä. Niinpä julkisoikeudelliset oikeushenkilöt, kuten valtio tai kunta, myyvät tai ostavat kiinteistöjä, solmivat ja irtisanovat työsopimuksia tai sitoutuvat takauksiin. Kun ne suorittavat tällaisia yksityisoikeudellisia toimia, niille kuuluvat samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin yksityisille oikeushenkilöille. Se, että sopimuksen osapuolena on julkisyhteisö, valtio tai kunta, ei toisin sanoen oikeuta viranomaista käyttämään yksipuolista valtaa tuossa oikeussuhteessa. Viranomainen ei myöskään voi yksityisautonomian piirissä toimiessaan sitoutua julkisen vallan käyttöä koskeviin oikeussuhteisiin, jotka velvoittaisivat hallintopäätösten teossa. Julkisen vallan käyttö ei voi olla vaihdannan kohteena.” (lihavointi  valittajien)
     Lapuan kaupunki on Eepeen kanssa tekemällään esisopimuksella sitoutunut käyttämään kunnalle kuuluvaa julkista valtaa, kaavoitusmonopolia, täsmälleen Eepeen kanssa tekemänsä sopimuksen ehtojen mukaisesti. Niin tehdesään Lapuan kaupunki on käyttänyt julkisen vallan käyttöä vaihdannan kohteena ja siten ylittänyt toimivaltansa. Lapuan kaupunki on pitänyt kiinni tästä harkintavallan väärinkäyttöä osoittavasta toimintatavastaan siitä huolimatta, että sitä vastaan on vuoden ajan esitetty laajaa, yksityiskohtaista ja paljon julkisuutta saanutta arvostelua. Se osoittaa, että asemakaavapäätöksen virheellinen valmistelu on tapahtunut vakaasta harkinnasta eikä missään tapauksessa pelkästään epähuomiossa. 
     Se, että julkisen vallan käyttö ei voi olla vaihdannan kohteena, on yksiselitteisesti todettu ensi vuonna voimaan tulevan maankäyttö- ja rakennuslain pykälässä 11, jossa sanotaan:
”Kunnan tekemät kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyvät sopimukset eivät syrjäytä kaavoitukselle tässä laissa asetettuja tavoitteita tai sisältövaatimuksia.”
   Nyt voimassa olevasta rakennuslaista tämä nimenomainen säännös puuttuu, mutta on huomattava, että se ei myöskään sisällä poikkeusmääräystä, joka sallisi rakennuslain ja rakennusasetuksen määräysten rikkomisen siinä tapauksessa, että yksityisoikeudellinen sopimus siihen velvoittaisi. Lapuan kaupunki on kuitenkin soveltanut rakennuslakia ja rakennusasetusta vain siinä laajuudessa, minkä Eepeen kanssa tehty esisopimus sallii. Siinä on kysymys sekä toimivallan ylittämisestä että lain väärästä soveltamisesta, jota tarkastelemme seuraavaksi.


2) Rakennuslakia ja -asetusta sovellettu väärin

Rakennusasetuksen 32 pykälän 2 momentin mukaan 

“asemakaavaa laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:
- - - 
18) historiallisesti, kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia ja kaupunkikuvaa - - - on mikäli mahdollista suojeltava ja säilytettävä eikä ilman pakottavaa syytä hävitettävä; sekä
19) kaavoitettavan alueen ja erityisesti rakennetun ympäristön tarkoituksenmukaista ja soveliasta käyttöä yleensäkin edistettävä.”
     Lapuan kaupungin tekniselle keskukselle luovutettiin 16.6.1998 asemakaavanmuutoksen valmisteluvaiheen muistutus, johon oli yhden viikon aikana saatu 1836 allekirjoitusta. Muistutuksen  sisältö oli seuraava:
”Vastustamme marketin rakentamista kuulutuksessa mainitun esisopimuksen mukaiseen paikkaan, samoin rakentamisen vaatimaa asemakaavanmuutosta, seuraavin perustein. 

- Marketin rakentaminen merkitsisi Lapuan kaupunkikuvalle tärkeän alueen käyttämistä sopimattomaan tarkoitukseen.

- Lapuan arvokkaan Kaupungintalon lähiympäristö on säilytettävä liikenteeltään rauhallisena. 

- On toimittava niin, että aluetta voidaan tulevaisuudessa rakentaa nykyistä edustavammaksi ja viihtyisämmäksi.

Olemme ylpeitä Kaupungintalostamme ja pidämme sen puolta kaupallisia pyyteitä vastaan.” (Liite 1: liite n:o 20 / K valt 10/5 1999)

     Suuri osa kunnan asukkaista siis vastusti asemakaavan muuttamista jo siinä vaiheessa nimenomaan kaupunkikuvaan liittyvin perustein. Argumentti sisältyy myös 22.2.1999 päivättyyn muistutukseen [liite 2]. Taloustutkimuksen 11.4.1999 Lapualla tekemän mielipidetutkimuksen [liite 3] mukaan  52 % prosenttia äänestysikäisistä lapualaisista vastustaa marketin rakentamista asemaakaavanmuutoksen osoittamaan paikkaan.  Rakentamisen kannalla on 26 %  352 haastatellusta. Lapualaisten enemmistö on siis samalla kannalla kuin asiantuntijaviranomainen museovirasto, joka on kahdessa lausunnossaan [liitteet 4 ja 5] pitänyt marketin rakentamista suunniteltuun paikkaan sopimattomana. Museoviraston toinen lausunto syntyi museoviraston edustajan ja Lapuan kaupungin johdon ja teknisen keskuksen  virkamiesten Lapualla käymän kolmituntisen neuvottelun jälkeen.
     Kunnan asukkaiden ja museoviraston kannan kanssa jyrkässä ristiriidassa on teknisen lautakunnan hurskasteleva toteamus, jonka mukaan 
“kaupunki näkee asemakaavanmuutoksen mahdollisuutena panostaa korkealuokkaisen ympäristön säilyttämiseen vanhaa kulttuuriympäristöä vaalien” (Liite 1: Tekla 20.4.1999, § 139, sivu 20). 
     Rehellisempi toteamus löytyy saman asiakirjan sivulta 16: 
“Muistutuksessa väitetään, että asemakaavanmuutos turmelisi kaupunkikuvan. Nähtävillä olleessa ehdotuksessa on yritetty kaikin tavoin suojella kaupunkikuvaa ja kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokasta kaupungintaloa ympäristöineen. Uuden liikerakennuksen rakennusala on sijoitettu niin kauas kaupungintalosta kuin se esisopimuksessa määritellyllä tontilla on mahdollista.”
     Kulttuuriarvojen tuhoutuminen tunnustetaan epäsuorasti  teknisen lautakunnan ja kaupunginhallituksen ja valtuuston hyväksymin sanoin asemakaavanmuutoksen selostusosan sivulla 28: 
“Rakennetun kulttuuriympäristön suojelun kannalta torialueen istutuksille ja linja-autoasemallekin olisi perusteltua antaa suojelumerkintä, mutta ne olisivat ristiriidassa kaavan peruslähtökohdan ja toteutumistavoitteen, valtuuston hyväksymän esisopimuksen kanssa, koska ne tekisivät mahdottomaksi sijoittaa kaavassa uuden marketin kerrosalaa alueelle.” (Liite1: liite n:o 40 / K valt 10/5 1999)
     On aivan kiistatonta, että kaupunki on katsonut esisopimuksen ehtojen menevän rakennusasetuksen määräysten edelle. Erityisesti on huomattava, että mitään asetuksen mainitsemaa pakottavaa syytä kaupunkikuvan turmelemiseen ei ole olemassa, sillä Eepeen marketille on Lapuan keskustassa tilaa muuallakin kuin kaupungintalon vieressä. Esteenä tontin ostamiseen yksityisiltä maanomistajilta on vain Eepeen haluttomuus. 
     Katsomme, että Lapuan kaupunki on soveltanut väärin rakennusasetuksen 32 pykälän 2 momentin kohtia 18 ja 19 ja palaamme asemakaavanmuutoksen epätarkoituksenmukaisuuteen tarkemmin tuonnempana.
 

Kuntalain 1 § päättyy sanoihin "Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan" ja rakennuslain 1 pykälän 2 momentti kuuluu seuraavasti: “Alue on kaavoitettava tai sen käyttäminen muutoin suunniteltava luonnonvarojen ja ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.”
     Olemme 22.2.1999 päivätyn muistutuksemme sivuilla 23 ja 24 osoittaneet, että asemakaavanmuutos sotii ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen periaatteita vastaan. Tekninen lautakunta kommentoi kantaamme seuraavasti:

”Olemassa olevan ympäristön, rakennusten ja rakennelmien muuttamiseen ja purkamiseen tähtäävää kaavanmuutosta ei ehkä ensisijaisesti voida täysin pitää kestävän kehityksen mukaisena, mutta jos laajemmin ajatellaan palvelu- ja yhdyskuntarakennetta, lienee kuitenkin enemmän kestävän kehityksen mukaista sijoittaa kauppakeskus kaupungin keskustaan kuin taajaman ulkolaidoille.” (Liite 1: Tekla 20.4.1999, § 139, sivu 18)
     Sananvalinta ”ei ehkä ensisijaisesti voida täysin” osoittaa, että kirjoittajan ammattietiikka ja älyllinen rehellisyys on antanut periksi muiden näköhtien paineessa. Aivan ilmeistä tosiasiaa, kaavan ja kestävän kehityksen ristiriitaa, ei haluta tunnustaa, vaan asiantilasta halutaan antaa kaunisteltu kuva. Samasta seikasta todistaa ratkaisun puolustaminen sillä, että marketti saadaan keskustaan eikä kaupungin ulkolaidoille. Teknisen lautakunnan jäsenet ja teknisen keskuksen virkamiehet ovat kyllä hyvin selvillä siitä, että muistutuksissa ei vaadita marketin rakentamista keskustan ulkopuolelle, samoin siitä, että keskustassa on yksityisten omistamia tontteja, joille marketti voitaisiin rakentaa. Marketin rakentaminen kaupungin ulkolaidoille mainitaan kuitenkin ikäänkuin ainoana vaihtoehtona nyt kyseessä olevalle suunnitelmalle. 

Siihen, onko asemakaavanmuutos taloudellisesti kestävän kehityksen mukaista, teknisellä lautakunnalla ei ole omaa kantaa. Se väistää kritiikin siirtämällä vastuun elinkeinotoimikunnan ja Eepeen harteille:

”Ratkaisun kokonaistaloudellisuus on ollut elinkeinotoimikunnan arvioitavana keskustasuunnitelmien ja esisopimuksen laadinnan yhteydessä ja kaupan omien laskelmien mukaan.” (Liite 1: Tekla 20.4.1999, § 139, sivu 18)
     Asemakaavojen valmistelusta vastaava tekninen lautakunta on tässäkin kohden hyväksynyt työlleen rajat, joiden asettajien tavoitteissa rakennuslain ja -asetuksen määräyksillä on ollut hyvin vähän sijaa.
     Teoksen Hallinto-oikeus (Werner Söderström lakitieto Oy, 1997) sivulla 328 hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kirjoittaa seuraavasti:
”Viranomaisen yleisiin velvollisuuksiin kuuluu sille määritellyn toimivallan käyttäminen ja tehtävien suorittaminen. Kun viranomaiselle on toimivaltanormissa määritelty harkintavaltaa, tarkoituksena on ollut, että harkintavaltaa myös käytetään kokonaisuudessaan toimivaltanormia sovellettaessa. Jos harkintavalta jätetään osaksi tai kokonaan käyttämättä, kysymys on harkintavallan alittamisesta. Tällöin voidaan puhua myös kokonaisharkinnan vaatimuksen vastaisesta päätöksenteosta.”
     Kun Lapuan kaupungin tekninen lautakunta, kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto ovat jättäneet kokonaan käsittelemättä mm. ratkaisun kokonaistaloudellisuuden, joka on päätöksenteon kannalta erittäin merkityksellinen näkökohta, ne ovat syyllistyneet harkintavallan alittamiseen ja niin muodoin harkintavallan väärinkäyttöön. 

Kritiikkiimme asemakaavan ja kulttuurisesti kestävän kehityksen ristiriidasta tekninen lautakunta toteaa hurskaasti:

”Kulttuurisesti kestäväään kehitykseen on pyritty suojelemalla kaikin käytettävissä olevin keinoin Kaupungintalon ja Torin ympäristöä.” (Liite 1: Tekla 20.4.1999, § 139, sivu 18)
     Ymmärrettävistä mutta ei hyväksyttävistä syistä on jätetty sanomatta, että esisopimuksen ehtojen noudattaminen ei jätä hääppöisiä keinoja käytettäväksi. Lopputulos on näiden keinojen käyttämisen jälkeenkin sekä kunnan asukkaiden enemmistön että museoviraston mielestä kulttuuriarvoja tuhoava.

Liikuttavalla tavalla tekninen lautakunta poimii marjankin maasta:

”Sosiaalisesti kestävää kehitystä lienee se, että toimivan ja sosiaalisesti vilkkaan Torin sijainti pysyy lähellä muuta kaupankäynnin keskusta.” (Liite 1: Tekla 20.4.1999, § 139, sivu 18)
     Muistutuksen sivuilla 15–23 esittämäämme ja dokumentoimaamme väitettä asemakaavaehdotuksen ja sosiaalisesti kestävän kehityksen jyrkästä ristiriidasta tekninen lautakunta ei sentään yritä torjua tai kumota edes puolella sanalla. Vaikeneminen on tulkittavissa rehellisyyden pilkahdukseksi teknisen lautakunnan argumentoinnissa, joka muilta osin ei ole kunniaksi valmistelutyöstä vastuussa olevien ammattietiikalle.
     Kun Lapuan kaupungin tekninen lautakunta, kaupunginhalltus ja kaupunginvaltuusto ovat jättäneet kokonaan huomioon ottamatta ne päätöksen erittäin kielteiset vaikutukset kunnan sosiaaliseen ilmapiiriin, jotka käyvät ilmi muistutuksemme sivuilta 15–23, ne ovat syyllistyneet harkintavallan alittamiseen ja niin muodoin harkintavallan väärinkäyttöön. Samalla ne ovat sivuuttaneet kuntalain 1 pykälän 3 momentissa annetun normin (”Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.”), joka ohjaa kuntalain soveltamista. 

Rakennuslain 3 pykälän 1 momentissa sanotaan:

“Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset.”
     Nämä lain vaatimat selvitykset on tarpeellisessa laajuudessa tehty vasta tekemässämme 22.2.1999 päivätyssä muistutuksessa ja ne osoittavat, että vaikutukset ovat kauttaaltaan kielteiset (muistutuksen luvut 1–6). Lapuan kaupungin tekninen lautakunta, kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto eivät kuitenkaan ole halunneet ottaa selvityksiä ja niissä esiin tulleita kielteisiä vaikutuksia huomioon. Kysymys on määrätietoisesta harkintavallan alittamisesta.

Katsomme tulleen toteen näytetyksi, että Lapuan kaupunki on nyt kyseessä olevaa asemakaavanmuutosta valmistellessaan ja siitä päättäessään sekä ylittänyt toimivaltansa että soveltanut väärin edellä mainittuja rakennuslain, rakennusasetuksen ja kuntalain säännöksiä.


3) Kunnan asukkaiden perusoikeuksia poljettu

Asemakaavan sisällön sanelleen sopimuksen valmisteluvaiheessa kunnan asukkaille ei annettu tietoa tekeillä olevasta sopimuksesta, joten julkista keskustelua asiasta ei voitu käydä. Kuntalain 27 ja 29 pykälän mukaisia edellytyksiä osallistua päätöksentekoon ei kuntalaisille suotu; samalla syrjäytettiin hallitusmuodon pykälä 14 a. Keskustelu alkoi vasta sitten kun kuntalaiset havaitsivat asiasta päätetyn ja valitusajan kuluneen umpeen. Keskustelu on jatkunut paikallislehdessä, maakuntalehdissä, televisiossa ja yleisötilaisuuksissa toista vuotta ja se on ollut suurimmaksi osaksi esisopimusta ja asemakaavanmuutosta arvostelevaa [muistutuksen 22.2.99  sivut 19–23 ja sen liite 12 sekä tämän valituksen liite 6].
     Asemakaavanmuutos valmisteltiin kuitenkin “esisopimuksen mukaisesti riippumatta reaktioista, keskusteluista, kirjoituksista ym.”, niin kuin kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku totesi kaupungin sisäisessä neuvottelussa 13.8.99. 
     Katsomme tulleen toteen näytetyksi, että Lapuan kaupungin kyseistä asemakaavanmuutosta koskevassa päätöksenteossa kansalaisten kuntalain 27 ja 29 pykälässä ilmaistut perusoikeudet syrjäytettiin yksityisoikeudellisen sopimuksen takia eikä kunnan asukkaiden pyrkimyksiä kantaa hallitusmuodon pykälän 14a mukaista vastuuta ympäristöstään samasta syystä kunnioitettu. Lapuan kaupunki on tässä asiassa pitänyt silmämääränään Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeen etua kunnan asukkaiden perusoikeuksien kustannuksella.


4) Päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä

Asemakaavanmuutosta koskevan päätöksen tekemisessä on syyllistytty menettelyvirheisiin, jotka tuskin ovat vaikuttaneet päätöksen sisältöön, mutta kuvaavat kuitenkin sitä huolellisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden puutetta, joka asemakaavanmuutoksen käsittelyssä muutenkin ilmenee.

Asemakaavanmuutosehdotusta ei pantu julki 
siihen 20.4.1999 tehtyjen muutosten jälkeen

Asemakaavanmuutosehdotus oli yleisesti nähtävillä 4.–26. helmikuuta 1999. Sen johdosta tehtyjen muistutusten ja siitä annettujen lausuntojen käsittelyn jälkeen tekninen lautakunta hyväksyi asemakaavaehdotuksen siten muutettuna, että Eepeen marketin rakennusoikeus alennettiin 4500 kerrosneliömetristä 3750 kerrosneliömetriin ja Spar-marketin rakennusoikeus 3000 kerrosneliömetristä 2250 kerrosneliömetriin. Tekninen lautakunta katsoi, että “asemakaavaehdotukseen tehdyt muutokset ovat sen luonteisia, ettei asemakaavanmuutosta tarvitse asettaa uudestaan nähtäville” (Liite 1: Tekla 20.4.99, § 139, sivu 18).
     Taloustutkimuksen Lapualla 11.4.1999 tekemän mielipidetutkimuksen [liite 3] mukaan 26 % äänestysikäisistä lapualaisista hyväksyy Eepeen marketin rakentamisen kyseessä olevalle tontille. Kun Eepeellä on Lapuan keskustassa marketti ennestäänkin, on hankkeessa kysymys entistä suuremman marketin rakentamisesta, ja monien lapualaisten mielestä marketti olisi sitä parempi ja vetovoimaisempi, mitä suurempi se olisi. Näin ajatteleville lapualaisille ei nyt annettu tilaisuutta muistutuksen tekemiseen, kun kaavaehdotusta ei asetettu uudelleen nähtäville. Tilaisuutta muistutuksen tekemiseen ei annettu myöskään Suomen Sparille, jonka marketilta uusi kaavaehdotus poisti 83,3 % sille edellisessä ehdotuksessa suodusta rakennusoikeuden lisäyksestä, jonka se oli saanut käsityksemme mukaan siksi, ettei se valittaisi viereiselle tontille tulevan uuden marketin asemakaavasta.
     Kun rakennusoikeuden vähennys, 1500 kerros-m2, on hiukan enemmän kuin Eepeen käytössä sen nykyisessä markettirakennuksessa oleva pinta-ala, pidämme sitä olennaisena muutoksena, jonka takia asemakaavaehdotus olisi tullut rakennusasetuksen 39 pykälän mukaisesti asettaa nähtäville. Myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja kaupunpunginjohtajan tiedotusvälineissä antamista lausunnoista ja kokoomuksen valtuustoryhmän puheeenjohtajan ryhmäpuheenvuorosta käy ilmi, että keskeiset päätöksentekijät itse pitävät muutosta olennaisena [tarkemmin liitteessä 7], merkitseehän se mm. poikkeamista esisopimuksen alkuperäisistä ehdoista. — Väärinkäsityksen välttämiseksi huomautamme, että kyseiselle tontille meidän sekä tuhansien lapualaisten ja museoviraston mielestä sopimattoman rakennuksen rakennusoikeuden vähentäminen ei riitä asemakaavanmuutoksen hyväksymisperusteeksi.

Päättäjien joukossa esteellisiä

Teoksen Hallinto-oikeus (Werner Söderström lakitieto Oy, 1997) sivulla 269 hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kirjoittaa seuraavasti:

”Esteellisyyttä koskevat säännökset pyrkivät erityisesti suojaamaan hallintomenettelyn puolueettomuutta ja objektiivisuutta. Esteellisyyden säätelyn tavoitteena on ensisijaisesti estää epäasiallisten seikkojen ja asiaankuulumattomien näkökohtien vaikutus hallintoasioiden käsittelyssä sekä korostaa hallinnon henkilöstön objektiivisuutta. Samalla esteellisyyssäännöksillä on yleisempikin funktio. Ne vahvistavat menettelyn neutraalisuutta ja yleistä luottamusta sen puolueettomuuteen. Juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyys tulisi aina ottaa huomioon, vaikka se ei ilmeisesti vaikuttaisikaan asiassa tehtävään päätökseen.”
Lapuan kaupunginhallitus hyväksyi kokouksessaan 4.5.1999 teknisen lautakunnan esityksen asemakaavanmuutokseksi ja päätti esittää sitä valtuuston hyväksyttäväksi. Kaupunginhallitus teki päätöksen yksimielisesti yhden jäsenen ollessa poissa kokouksesta. Paikalla oli mm. kaupunginhallituksen jäsen Paavo Ruotsalainen [liite 8]. 
     Paavo Ruotsalainen toimii johtajana paikkakunnan suurimmassa pankissa, Lapuan Osuuspankissa. Pankin asiakkaisiin kuuluu mm. Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepee, jonka marketille asemakaavanmuutoksella tehdään tilaa. Eepeen toimitusjohtaja Kalle Lähdesmäki taas tunnetaan Etelä-Pohjanmaalla yleisesti samanlaisena kovan yrityskulttuurin osuuskauppajohtajana kuin oululaisen Arina-osuuskaupan toimitusjohtaja Kari Salminen, jonka tunnettuus on valtakunnallinen. Eepeen yrityskulttuurin luonteesta todistaa mm. se, että Eepee ei ole kyseenalaistanut markettisuunnitelmaansa, vaikka hanke on saanut osakseen Lapuan asukkaiden enemmistön vastustuksen ja paljon huonoa julkisuutta. 
     Lapualaisten pankkien varovaisuutta suhteessa Eepeehen kuvaa se, että kesäkuun toisella viikolla 1998 sekä Lapuan Osuuspankki että Merita Pankki Lapua ottivat vain pitkin hampain toimitiloihinsa kaavan valmisteluvaiheen muistutuslomakkeita, jotta pankin asiakkaat voisivat niitä allekirjoittaa. Lomakkeet pidettiin pankeissa varsin huomaamattomasti esillä eikä niihin paljon allekirjoituksia ilmestynytkään. Pankkien toimihenkilöiden allekirjoituksia niistä ei löydy, ja liikkeella oli tietoja, joiden mukaan toimihenkilöitä oli suoraan tai epäsuorasti kielletty muistutusta allekirjoittamasta.
    Mielestämme pankinjohtaja Paavo Ruotsalaisen kohdalla täyttyvät intressijäävin tunnusmerkit, sillä hän tuskin on voinut olla ottamatta huomioon sitä, että Lapuan Osuuspankin ja Eepeen asiakassuhde saattaisi vaarantua, jos hän äänestäisi asemakaavanmuutoksen hyväksymistä vastaan. Tästä syystä Paavo Ruotsalaisen olisi mielestämme pitänyt jäävätä itsensä. Niin hän ei kuitenkaan tehnyt.

Intressijäävin tunnusmerkit täyttyvät myös teknisen lautakunnan jäsenen Tarja Muilun kohdalla, sillä hän omistaa Lapualla toimivan Insinööritoimisto Muilu Consulting Oy:n. Kun Tarja Muilu on varmasti ollut selvillä Lapuan poliittisen sisäpiirin ehdottomasta sitoutumisesta Eepeen markettihankkeeseen, ei mielestämme ole ajateltavissakaan, että hän teknisen lautakunnan jäsenenä vaarantaisi tulevaisuudessa Lapuan kaupungilta insinööritoimistolleen saatavissa olevat toimeksiannot äänestämällä teknisessä lautakunnassa marketin rakentamisen mahdollistavaa asemakaavanmuutosta vastaan. Mielestämme Tarja Muilun olisi tästä syystä ollut jäävättävä itsensä silloin kun teknisen lautakunnan kokouksissa käsiteltiin kyseistä asemakaavanmuutosta. Niin hän ei kuitenkaan ole tehnyt [liite 9]. 

Teknisen lautakunnan jäsenen Kirsti Kallion osalta täyttyvät edustusjäävin tuntomerkit, sillä hänen veljensä, Eepeen kiinteistöpäällikkö Markku Kallio, on toiminut toimensa puolesta Eepeen edustajana asemakaavanmuutoksen valmistelussa ja tiettävästi myös tontin valinnassa. Valtuuston pöytäkirjan liitteisiin kuuluu mm. muistio asemakaavanmuutoksen valmistelua koskeneesta neuvottelusta 13.8.1998, jossa Eepeetä edustivat toimialajohtaja Antti Sippola ja kiinteistöpäällikkö Markku Kallio ja Lapuan kaupungin korkeinta johtoa valtuuston puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja (Liite 1: liite 30B/Tekla 2.2.1999).
     Mielestämme Kirsti Kallion olisi tullut jäävätä itsensä aina silloin, teknisen lautakunnan kokouksissa käsiteltiin Eepeen marketin asemakaavanmuutosta. Niin hän ei kuitenkaan ole tehnyt [liite 9].

Esittämämme syyt ovat juuri sellaisia, joiden takia luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu. Puolueettomuuden vaarantuminen on tehnyt Paavo Ruotsalaisen, Tarja Muilun ja Kirsti Kallion esteellisiksi käsittelemään kyseessä olevaa asemakaavanmuutosta kaupunginhallituksessa ja teknisessä lautakunnassa.


5) Asemakaavanmuutos on malliesimerkki rakennetun ympäristön epätarkoituksenmukaisesta ja sopimattomasta käytöstä

Asemakaavanmuutos on joutunut Lapualla laajapohjaisen vastustuksen kohteeksi nimenomaan siksi, että asemakaavan toteuttaminen merkitsisi hyvin toimivan rakennetun ympäristön tuhoamista ilman hyväksyttävää syytä, ja uudisrakentamista, jolla olisi useita kielteisiä seuraamuksia. Kuntalaisten vastustus perustuu siis kaavan sisältöä koskeviin tarkoituksenmukaisuussyihin niin kuin luonnollista onkin, eihän kunnan asukkaiden enemmistön lainopillinen tietämys voi olla niin vahva, että vastustus voisi perustua käsitykseen asemakaavanmuutoksen ja lainsäädännön ristiriidasta.
     Koska tarkoituksenmukaisuussyyt on yksityiskohtaisesti esitetty, todennettu ja dokumentoitu tämän valituksen liitteenä olevassa muistutuksessa [liite 2], kertaamme ne tässä vain luettelomaisesti.

Asemakaavan muuttaminen turmelisi kaupungin toiseksi tärkeimmän arvorakennuksen ympäristön 
[muistutuksen sivut 2–8]

Aiemmin esittämäämme ei ole muuta lisättävää kuin viittaus museoviraston 19.4.1999 annettuun yksityiskohtaisempaan lausuntoon [liite 5] ja huomautus, että rakennusoikeuden vähentäminen ei vie argumentilta pohjaa pois. Kysymys ei ole alun alkaenkaan ollut siitä, minkä kokoinen marketti tontille sopii rakentaa, vaan siitä, että tontti on markettirakentamiseen sopimaton.

Asemakaavan muuttaminen heikentäisi palveluja
[muistutuksen sivut 9–14]

Muistutuksen jättämisen jälkeen ei ole tullut esiin mitään lisättävää tai poistettavaa.

Kunnan varoja haaskaantuisi noin 10 Mmk
[muistutuksen sivut 14 ja 15]

Täsmennämme argumenttia alla olevalla uudella laskelmalla, joka osoittaa kokonaistappion olevan noin 10 Mmk. Viittaamme myös Lapuan elinkeinotoimikunnan 7.10.1996 pitämän kokouksen pöytäkirjaan [liite 10], jossa lukee: “Todettiin, että linja-autoaseman kiinteistöä ja tonttia on tarjottu myytäväksi EEPEE:lle hintaan 5,5 mmk. Jos kauppaan sisältyy apteekin kiinteistö, niin hinta olisi 7 mmk.”

LASKELMA
Asemakaavan muutttaminen tekisi mahdolliseksi tontin myymisen Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeelle marketin rakentamista varten. Kaupasta aiheutuisi kunnalle suuri taloudellinen tappio, joka koostuisi seuraavista menetyksistä ja lisäkustannuksista:
Tontin arvo  2,8 Mmk
Tontilla olevien rakennusten nykyarvo 4,5 Mmk
Uuden linja-autoaseman tontti 
(6000 m2, 150 mk/m2)		 0,9 Mmk
Asfaltointi, 6000 m2, 200 mk/m2 1,2 Mmk
Torin kiveäminen, 2000 m2, 300 mk/m2 0,6 Mmk
Uusi, puolta pienempi asemarakennus 2,6 Mmk
Yhteensä 12,6 Mmk
Miinus Eepeelle myytävän tontin kauppahinta - 2,8 Mmk
TAPPIOTA 9,8 Mmk
LASKELMAN SELITYKSET
Koska Eepeen tarkoituksena ei ole ollut käyttää hyväkseen tontilla olevia rakennuksia, on 2,8 miljoonan markan kauppahintaa pidettävä pelkästään raakamaan arvona. 
     Linja-autoaseman rakennuksen kirjanpitoarvoksi kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Pekka Hella todisti 18.4.1999 televison valtakunnanverkossa lähetetyn Nelosen Palaneen käry  -ohjelmassa  2,5 Mmk. (“Olisin vielä sanonut tähän linja-autoaseman rakennuksen uushankintahintaan. Tämän päivän hinta olis noin 5 miljoonaa ja vuosipoistumalla — kun se on 66-vuonna rakennettu — kaksi ja puoli miljoonaa, tämän päivän arvoksi jäisi noin kaksi  ja puoli miljoonaa.” Kuvanauha, liite 11)
     Vuonna 1982 rakennetun apteekin (2 Mmk eli 8097 mk/m2)  rakennuskustannukset on muutettu nykyrahaksi rakennuskustannusindeksiä käyttäen ja summaa on pidetty rakennuksen nykyarvona, olletikin kun rakennusta on toistuvasti remontoitu. 
     Laskelmassa käytetty uuden linja-autoasematontin hinta-arvio on varsin kohtuullinen. 

Toimittaja Petri Nevalainen kertoi 18.4.1999 lähetetyssä Nelosen Palaneen käry -ohjelmassa seuraavaa: “Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan johto on nimenomaan meille kertonut tätä ohjelmaa valmisteltaessa, että he eivät todellakaan missään tapauksessa olisi lähteneet maksamaan kovin korkeata hintaa, että he on hyviä neuvottelijoita, he on odottaneet että hinta tulee alas ja sitten lyöneet kiinni, kun hinta on tarpeeksi alhainen.” (Kuvanauha, liite 11).
     Lapuan kaupunki kaupitteli linja-autoaseman tonttia Eepeelle kerta kerralta alenevin tarjouksin ja oli kaupanteossa aktiivisempi osapuoli. Kaupunki näyttää halunneen päästä tontista eroon melkein mihin hintaan tahansa. Onko siinä ollut kysymys vain ylenpalttisesta ja huonosti harkitusta halusta kehittää Lapuaa vai onko kysymys jostakin vallan muusta?

Kunnan sosiaalinen ilmapiiri myrkyttyisi
[muistutuksen sivut 15–23]

Valtuuston 10.5.99 tekemä päätös osoittautuu varmasti kunnan sosiaalisen ilmapiirin kannalta kohtalokkaaksi. Kansalaisten usko demokratiaan ja oikeusvaltioon joutuu erittäin kovalle koetukselle, jos valitustiekin päättyy kansalaismielipiteen ja kansalaisten oikeustajun vastaiseen ratkaisuun.

Asemakaavan muuttaminen olisi kestävän kehityksen 
periaatteiden vastaista [muistutuksen sivut 23 ja 24]

Ei lisättävää muistutuksessa ja tässä valituksessa jo esitettyyn.

Tontille rakennettava marketti joutuisi boikottiin
[muistutuksen sivu 25]

Ei lisättävää.

Esisopimuksen puolesta esitetyt argumentit epätosia 
tai asiaankuulumattomia [muistutuksen sivut 26–37]

Kaupungin johto ja jotkin valtuutetut ovat edelleen toistelleet joitakin niistä asemakaavanmuutoksen puolesta esitetyistä argumenteista, jotka muistutuksessa on osoitettu kestämättömiksi. Tärkein niistä on käsitys, että kaupungin kehitys vaatii marketin rakentamista. Usko marketin ihmeitätekevään voimaan on mielestämme ylipäänsä liiallinen, mutta joka tapauksessa on varmaa, että kaupungin kehitys ei vaadi marketin rakentamista nimenomaan linja-autoaseman tontille. Jokin muu keskustatontti ajaisi kyllä saman asian, mutta ilman suurinta osaa tässä valituksessa vastustetun ratkaisun haittapuolista.

Päätöksen todelliset syyt jäävät mahdollisesti 
ikuisen hämärän peittoon

Valituksen kohteena oleva päätös on silmiinpistävällä tavalla terveen järjen vastainen, onhan se kaiken edellä esitetyn lisäksi poliittisesti erittäin epäviisas, jos otetaan huomioon, että yli puolet Lapuan äänestysikäisestä väestöstä on päätöstä vastaan ja vain neljännes sen hyväksyy. 
     Kokonaiskuvasta puuttuu se ratkaiseva osa, joka selittäisi miksi päätös on kaikesta huolimatta tehty.  Tapausta harkitsevan on miltei mahdoton välttyä epäilyltä, että päätöksenteon päävaikuttimet ovat täysin asiattomia tai että harkintavaltaa on tarkoituksellisesti käytetty sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka eivät ole sallittuja. Mitään todisteita esimerkiksi kaavoituspäätökseen kytketystä puoluerahoituksesta tai muusta lahjonnasta ei  tiedossamme kuitenkaan ole.

Lapualla 14. kesäkuuta 1999
Hermanni Haapoja,
lääkintöneuvos, Lapua

Outi Jalava
omaishoitaja,  Lapua

Risto Jalava
lehtori, Lapua

Antti Lahdensuo
maanviljelijä, Lapua

Tellervo Lahdensuo
emäntä, Lapua

 U. K. Rantala
opetusneuvos, Lapua

Kalle Peltola
rakennusmestari, Lapua

Riitta Talvitie
emäntä, Lapua

Kaarina Toijanniemi
kirjailija, Lapua
LIITTEET

Liite 1:  Lapuan kaupunginvaltuuston päätös 
10.5.1999, § 7, liitteineen 1 kg 155 g
 

Liite 2:  Hermanni Haapojan ynnä muiden muistutus linja-autoaseman alueen asemakaavanmuutosta vastaan 22.2.1999, liitteineen 69 sivua
 

Liite 3:  Taloustutkimus Oy:n Lapualla 11.4.1999  tekemän mielipidetutkimuksen tulokset
 

Liite 4:  Museoviraston lausunto 19.2.1999, 1 sivu
 

Liite 5:  Museoviraston lausunto 19.4.1999, 2 sivua
 

Liite 6:  Luettelo 25.2.1999 jälkeen julkaistuista asemakaavanmuutosta koskevista uutisista ja mielipidekirjoituksista, 3 sivua
 

Liite 7:  Keskeisten päättäjien lausuntoja rakennusoikeuden vähentämisestä, 4 sivua
 

Liite 8:  Ote Lapuan kaupunginhallituksen 4.5.1999 pitämän kokouksen pöytäkirjasta, 1 sivu
 

Liite 9:  Ote Lapuan kaupungin teknisen lautakunnan 20.4.1999 pitämän kokouksen pöytäkirjasta, 1 sivu
 

Liite 10:  Ote Lapuan kaupungin elinkeinotoimikunnan 7.10.1996 pitämän kokouksen pöytäkirjasta, 2 sivua
 

Liite 11:  Kuvanauha televisiokanava Nelosen 18.4.1999 lähettämästä ohjelmasta “Palaneen käry”