James Puhto-Ren

Historia

Hommat lähti käyntiin v. 1988, kun Pasi perusti Petri Kallion (rummut) ja Timo ”Hiski” Siirron (basso) kanssa yhtyeen nimeltä Huonekaluliike K. Ojanperä, josta sitten pian oli tuleva James Puhto-Ren. Vuonna 1989 Hiski siirtyi syrjään ja tilalle tuli Joni Hannula. Pete siirtyi basson varteen ja näin oli ensimmäisen tulevan äänitteen ryhmä kasassa. Ryhmän ensimmäinen keikka oli Pietarsaaren Tullipakkahuoneella. Kyseessä oli bändikisa. Kauhee jännitys päällä ja kaikesta musiikkitermeistä tietämättöminä pojat astuivat lavalle virittelemään pelejään, näin syntyi pari kuolematonta lausetta. Äänimies huomasi Jonin virittelevän laulumikkiä ja hän kysyi: ”Ootsä liidi?” ”En, mä oon Joni”. Pasilta lavamiksaaja kysyi: ”Otatsä fenkun vai marsun?” ”ööö... mä otan ton”.
Vuonna 1990 kesällä oli ensimmäisen studiosession aika. Äänitteessä olivat mukana Start of the roadin kappaleet, sekä Karleby Screamersilla esiintyviä kappaleita. Mutta sitten Puhto-Ren koki kovan kolauksen vuoden -90 lopulla, kun Petri menehtyi. Sen jälkeen basistin hommia hoiti Harri Niskanen. Harri poistui myös aivan liian aikaisin yläkerran soittajiin. Harri soitti myös monella myöhemmin valmistuneella levyillä apukitaroita ja sooloja. Harri oli Pasin vanhoja bändikavereita menneisyydestä. Harrilla oli myös paljon muita projekteja jonka vuoksi sitten vuonna 1992 basson varteen tarttui Jari Koppinen. Jari viihtyi bändissä vain tovin. Hän vaihtoi bändiin nimeltä Jack Wunderbaum, jonka kitaristi-laulaja Marko ”Purtsi” Purontaka oli sitten tuleva Puhto-Ren basisti tulevaisuudessa.
Sitten pojat saivat hyviä uutisia, nimittäin Kråklund Records olisi kiinnostunut yhteistyöstä Puhto-Renin kanssa. Ei kauaa tarvinnut miettiä vastausta ja niin alettiin väsäämään kokoelma levyä Pinnalla. Eki Kuortane löytyi basson varteen. Eki oli salaperäinen mies. Eikä kukaan ei tiedä tälläkään hetkellä missä tämä mies majailee nykyään. Mutta mutta... nyt bändi tarvitsee kipeästi kolmatta jäsentä. Joni muisti vanhan koulukaverinsa Tomi Salosen. Tomi tuli treeneihin ja homma alkoi heti toimimaan loistavasti. Siitä alkoi ensimmäisen pitkän levyn treenaaminen ja äänittäminen. Tämä tapahtui vuonna 1993. Mentiin aina vuoteen 1995 asti kunnes Joni päätti siirtyä syrjään Tilalle tuli Jani ”BB” Olkkola. Jani soitti rummut Hit the road äänitteelle. BB:n visiitti bändissä oli vuoden mittainen ja Joni tuli takaisin. Vuonna 1997 yhteistyö Kråklund Recordsin kanssa päättyi. Vuonna 1998 pojat tekivät oma kustanne äänitteen Sun roll ´n´ road. Mutta bändistä oli jo havaittavissa väsymistä ja kyllästymistä koko touhuun. Ja näin tuli vuosi 1999 jolloin oli tarkoitus julkaista End of the road (jota ei sitten koskaan julkaistu). Koitti vuosi 2000 ja pääsiäisjamit Kokkolassa. Pojat päättivät yhteistuumin lopettaa koko homman siihen keikkaan. Kun keikka oli vedetty, pojat olivat jo ulkona talosta kun vielä viimeisen iskun symbaalihelinä soi.
Vuosi 2008. Pasi innostui ideasta kasata James Puhto-Ren uudelleen ja tehdä Back on the road uusien poikien kanssa. Rummuissa oli Ilkka Kumpulainen ja basson varressa esiintyi Timo Torikka ja myöhemmin Pasi Hirvasoja. Porukka teki useita keikkoja , mutta vuoden 2009 lopulla Pasi otti yhteyttä Joniin ja kysyi mielenkiintoa alkaa tekemään yhteistyötä. Ja basistikin olisi jo tiedossa, Marko ”Purtsi” Purontaka. Alkuperäisrumpali Joni oli vanhanliitonmiehenä valmiina ja myös Tomi kävi lavalla bändin eräällä keikalla. Tällä kokoonpanolla mennään nykyään tuulta ja taistoja päin.
Jonin ja Purtsin kanssa neljättä vuotta duunia ja kolme levyä tanakkaa rokkiva tehnyt Pasi jatkoi sittemmin rumpali Eroksen ja pitkäaikais puhtomiehen Ph:n kanssa james keikkailua hissukseen. Vuonna 2016 pestin rumpalin pallilla otti Juhanderoz, eli BB Olkkolan pikkubroidi;)
Tämä historiikki on tosi.
The Road goes on and on and on...