.: Tee itse kissatarha Jartsan vinkkejä noudattaen :.
..........................................................................................................................................................


Reportaasi kissatarhan tekemisestä kesällä 2007 kustannuslaskemineen

Aluksi harkitsin valmiiden elementtien tilaamista Levatop-nimiseltä valmistajalta. Kyseinen firma lienee mennyt konkurssiin, koska sivuja ei enää vuonna 2007 löytynytkään netistä. Lisäksi tämän firman tuotteiden noutaminen Klaukkalasta peräkärryllä olisi tullut sen verran kalliiksi, että päätin tehdä tarhan kokonaan itse. Mallia otin Takalankujalla asuvan Olivia-kissan tarhasta, jota viereinen kuva esittää. Takalankujan tarhan väritys ja muotoilu sopivat täydellisesti rivitalon takapihan terassiin. Tässä tarhassa erityisen vaikutuksen teki tarhan keskellä jököttävä haarautuva puu, josta kissa varmasti pitää luonnonmukaisuutensa vuoksi. Myös tuttavaperheellämme Kupiainen-Ämmälällä oli lähes samanlainen tarha jo omalla takapihallaan, joten alustava suunnittelu oli varsin helppoa. En jaksanut edes käyttää Autocadia, Corel Drawia tms. ohjelmistoa, vaan rustasin suunnitelman kynällä ruutupaperille. Kävin mittailemassa naapurin tarhaa ja tein alustavia laskelmia tarvittavasta materiaalista. Kävin myös alan liikkeissä perehtymässä kanaverkon, puutavaran ja valokatteen hintoihin. Alustava kustannusarvio oli n. 350 euroa, joka kuitenkin ylittyi rakentamisen edetessä reippaasti.


Tarhan lattiasta kävin hieman rakentavaa keskustelua vaimoni kanssa. Itse olisin tyytynyt pelkkään ruohikkoon, koska kissamme napostelevat mieluusti ruohoa ruoansulatuskanaviaan puhdistaakseen. Ongelmaksi olisi kuitenkin muodostunut ajan oloon ruohikon pitäminen siistinä, ruohonleikkuri kun ei tarhaan oikein olisi mahtunut. Vaihtoehdot olivat siis käytännössä joko kivinen tai puinen laatta. Päädyin kyllästettyyn puulaattaan, koska arvelin sen olevan kissoille mukavampi materiaali kuin betoni. Myös seinät saisi helposti kiinnitettyä alaosista puulaattaan tukevuuden lisäämiseksi. Ruohikko piti tietysti kaapia alta pois ja laittaa tilalle hiekkaa sekä suojakangas, joka estää ruohon kasvamisen laattojen raoista. Puulaattaa myytiin K-raudassa sopivasti 60x60 cm kokoisena, joten sain koko alustan peitettyä 9 laatalla. Tarhan lattiapinta-ala on siis 180x180 cm. Laatat maksoivat 3.90 euroa/kpl eli yhteensä 35.10 euroa. Hiekasta ei kertynyt kustannuksia, appiukkoni toi sitä omasta varastostaan ilmaiseksi. Kirvesmiehen töitä tehneenä hänestä oli myös korvaamatonta apua itse rakentamisessa.

Rungoksi valitsin 28x45 mm kokoista höylättyä puuta, 45x45 mm olisi ollut liian järeää. Puuta tarvittiin yhteensä 57.6 juoksumetriä, josta kertyi kustannuksia 140 euroa. 28x28 mm kokoinen rima olisi myös sopinut tarkoitukseen kohtuulisen hyvin. Ainoastaan Puukeskuksessa oli myynnissä sopivaa materiaalia, höyläämätön olisi tietysti tullut huomattavasti edullisemmaksi. Tavara oli sahattu sopivasti n. 2 metrin mittaisiksi paloiksi, joten kuljetus onnistui näppärästi kuomullisella peräkärryllä. Tässä tapauksessahan tarhassa oli ikäänkuin valmiina jo kaksi seinää, joten puuta ei tarvinnut valtavasti ostaa. Tarhan oikean-puolimmainen vinolaudoitettu seinä on siis rivitalo-asuntoon kuuluva näkösuoja naapurin uteliaiden katseiden hillitsemiseksi. Rakentaminen aloitettiin lattialaattojen ympärille tulevasta kehikosta, tämän jälkeen laitettiin kulmapala ja yläreuna. Etuseinän korkeus on 180 cm, vasempaan takakulmaan tarvittiin jatkettu 230 cm pätkä. Sitten vielä välipalat seiniin ja perusrunko oli valmis. Ennen verkon asentamista puuosat piti tietysti maalata Tikkurilan öljymaalilla. Maalin piti etiketin mukaan kuivua vuorokaudessa, mutta runko oli vielä kostea seuraavana päivänä, kun verkon asennus aloitettiin.

Alunperin tarkoitus oli tehdä seinät 90 cm leveästä verkosta. Tällaista ei kuitenkaan ollut tarjolla sopivalla silmikkokoolla, joten päädyin 60 cm leveään minkkiverkkoon. Verkon silmikkokoko on 1"x1" ja se on päällystetty tummanvihreällä PVC-pinnoittella. Ostin verkkoa K-raudasta 15 juoksumetriä. 9 euron metrihinnalla tästä kertyi kustannuksia 135 euroa. Puutavaraa käytettiin jonkin verran myös kattopleksin tukemiseen. Katto tehtiin kahdesta 1090x3000 mm kirkkaasta valokatteen palasta, joista piti tietysti molemmista sahata noin metrin verran pois. Katepalat maksoivat yhteensä 44 euroa K-raudassa. Valokatteen hinnoissa on muuten uskomattoman suuria eroja, mm. tuotteen valmistusmaa ja kirkkaus vaikuttavat todella paljon. Appiukko toi omasta metsästä sopivan puunrungon pätkän, joka ruuvattiin pitkillä 4 tuuman ruuveilla kiinni keskimmäiseen lattialaattaan sekä katon tukirakenteisiin. Tämä ratkaisu tukevoitti tarhaa todella paljon. Runko piti tietysti sahata katon mukaisesti ylhäältä vinoon kulmaan. Onneksi appiukollani oli moottorisaha, porakone ym. vehkeet mukana.

Tarhaan tehtiin ovi terassin puoleiselle seinälle. Ovi vaikutti ensin liian löysältä, vaikka siihen laitettiin kaksi vaakatasossa olevaa tukipuuta. Verkon asennus sai oven kuitenkin tukevoitumaan. Ovi avautuu tarhan sisäpuolelle, koska muuten grilli saattaisi olla sen tiellä. Väärään suuntaan retkahtaminen estettiin asentamalla vanerista leikatut kulmapalat oven ylä- ja alareunaan. Kaapin saranat olivat tarpeeksi järeät tarhan oveen, lisäksi piti hankkia salpa ja munalukko. Lukko saattaa tuntua liioittelulta; rotukissat eivät ole niin arvokkaita, että joku niitä varastaisi. Mutta ainahan joku naapurin pikkupoika voi saada älynväläyksen ja yrittää avata tarhan oven. Kissat eivät tätä ovea käytä, vaan sen tarkoitus on tarjota pääsy ihmisille tarhan sisustamista ja siivoamista varten. Oven saranoista ja salvasta kertyi n. 10 euron kustannus, munalukko itselläni oli jo valmiina. Sekalaisia kustannuksia kertyi myös nauloista ja ruuveista n. 20 euroa. Nauloja kun piti usein ostaa 500 kappaleen laatikko, kun pienempiä ei ollut tarjolla. Valokatteen kiinnittämiseen tarvittiin erikoisruuveja, joissa on tiiviste mukana.

Seuraavaksi vuorossa oli tarhan sisustaminen. Tätä varten appiukko oli tuonut mukanaan pitkän puunrungon, josta pätkittiin moottorisahalla 3 eri pituista pölliä. Näistä pisin sijoitettiin etuseinän viereen, jolloin kissoilla on hyvät näköalat pihaan. Keskimmäinen pölli on juuri sopivan korkuinen istumiseen, näin voin itsekin tarvittaessa istuskella tarhassa kisujen seurana. Huomatkaa pikantti yksityiskohta: pöllissä on mukana myös sammalta. Naapurin katseilta suojaava laudoitus ei ollut tarpeeksi matala, joten sen alle piti asentaa jämäpaloista vielä minkkiverkkoa. Naapurimme on tosi mukava, joten tämän parempi suojaaminen ei ollut tarpeen. Jos naapurimme olisi ollut kissavihaaja, niin silloin olisin asentanut koko seinän peittävän valkoiseksi maalatun vanerin lisäsuojaksi. Kissavihaaja tai muulla tavalla häiriintynyt henkilöhän voisi yrittää tökkiä kissoja verkon raoista esim. sukkapuikolla.

Perusajatus tarhan suunnittelussa oli alun alkaen juuri se, että kissat voivat kulkea sinne keittiön tuuletusluukun kautta. Avoimesta luukusta tulee kuitenkin kutsumattomia vieraita sisälle (esim. ampiaisia ja hyttysiä), joten tähän piti kehittää jokin ratkaisu. Musti ja Mirri -eläinkaupassa oli sopivasti myytävänä oveen sijoitettava kissaluukku 20 eurolla. Oven sijasta istutin tämän luukun kaapista löytämääni lastulevyn palaan, joka oli lähes ikkunaluukun kokoinen jo valmiiksi. Luukku sulkeutuu magneetin voimalla ja aukeaa molempiin suuntiin, mekanismi on siis hieman samanlainen kuin kissojen luukullisissa vessoissa. Kissoille piti tehdä vielä rappuset kahdesta höylätystä laudanpätkästä ja puun oksien paloista. Nämä löytyivät appiukkoni varastosta, joten kustannuksia ei kertynyt. Kissat hyppivät ensin suoraan luukusta tarhan lattialle ja takaisin, mutta pienen tovin kuluttua portaiden käyttö sujui luontevasti. Tiivistin ikkunaluukussa olevan lastulevyn reunat vielä lopuksi mustalla eristysteipillä. Talviaikana keittiön tuuletusikkuna voidaan sulkea, se mahtuu hyvin kissojen luukun taakse. Kissaluukkua ei siis tarvitse koskaan ottaa pois.

Vaikka tarhan sisustus pyrittiin toteuttamaan pääosin luonnon materiaaleilla, sijoitin sinne myös Gourmet Gold -kilpailusta voittamani mustan majan. Tai itseasiassa majan taisi saada pelkästään ostamalla riittävän määrän kissanruokaa. Majassa on valkoinen pehmuste, jonka päällä kissan on hyvä nukkua. Toinen kissoistamme on viettänyt lämpimiä kesäöitäkin tässä teltassaan. Siellä on myös hyvä suojautua polttavalta auringonpaisteelta. Tarhaan voidaan tarvittaessa lisätä sisäkäytöstä poistettuja kissojen sohvia, lepoalustoita, raapimispuita tms. kalusteita, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Koska tarhassa on katto, niin sisäkäytöstä poistetut kalusteet palvelevat todennäköisesti vielä useita vuosia ulkona. Ovat muuten nuo eläinkaupoissa ja marketeissa myytävät kissojen raapimis- ja kiipeilypuut uskomattoman heikkoa tekoa. Jo vuodessa lähtevät köydet irti ja lastulevystä tehdyt osat murtuvat. Pitänee investoida joskus kunnon katosta lattiaan ulottuvaan Catmax kiipeilypuuhun, jonka asentaminen on kuitenkin meidän asunnossamme melko haastellista korotetun (ja viiston) katon vuoksi.

Tarhan keskellä olevalla puunrungolla on tukevoittamistehtävän lisäksi toinenkin tarkoitus; siihen on näppärä kiinnittää tasoja. Lastulevy ei ulkona oikein hyvin kestäisi, joten ostin Starkista 18x400x2000 mm kokoisen palan liimalevyä (mäntyä). Tästä sahasin kaksi 40x50 cm kokoista palaa, joihin tein keskusrungon paksuuteen sopivat kolot. Onneksi runkoon oli jätetty oksantynkiä, joita pystyi käyttämään apuna tasojen kiinnityksessä. Kiinnitys hoitui ruuveilla ja nauloilla, 3 kpl/levy. Liimalevy maksoi 29 euroa ja metrin pala siitä on vielä jäljellä muuta käyttöä varten. Tasoja olisi voinut laittaa enemmänkin kuin kaksi, mutta silloin tarhasta olisi tullut mielestäni liian tukkoinen ja ihmisen liikkuminen siellä olisi jo perin hankalaa. Kuvasta näkyykin hyvin, miten Rasputin-kissamme viihtyy tasolla loikoillen. Yleensä molemmmat kissamme viihtyvät enemmän ylemmällä tasolla, joten tämä kuva on hieman poikkeuksellinen. Suosittelen lämpimästi kissatarhan rakentamista kaikille paritalossa, rivitalossa tai omakotitalossa asuville. Ainakin meillä se on vähentänyt öistä mouruamista huomattavasti, kun kissat pääsevät tarvittaessa omatoimisesta raittiiseen ilmaan. Kokonaiskustannus tarhan rakennusmateriaaleille oli lopulta n. 450 euroa. Loput (tekstissä mainitsemattomat) kustannukset koituivat valkoisesta öljymaalista, pensselistä ja suojakankaasta, näiden ostokuitteja en enää löytänyt mistään. Ostin tarhan rakentamisen vuoksi myös uuden sahan ja vatupassin, mutta näille löytyy varmaan muutakin käyttöä.

..................................................................................................................................................