Varsinainen
kotiteatteriharrastukseni alkoi vuonna
1997, kun ostin ensimmäisen Dolby
Surround Pro Logic -äänentoistoon kykenevän
vahvistimeni. Kauppiaana toimi Expert T&T konekauppias,
joka majaili silloin vielä Valtionkadun varressa Seinäjoella.
Virinvahvistimeni oli Sony STR-D415, Televisiona 25 tuumainen
Luxor Satellite
3000
ja videoina
Sony SLV-E720 hifivideot. Sonyn videot tulivat taloon ystäväni K. Alasaaren avustuksella, joka omasi tuohon aikaan hyvät suhteet Sonyn myyntiorganisaatioon. Jo tuolloin oli joissakin
televisiosarjoissa Surround-ääni, lisäksi
ostelin muutamia VHS-leffoja, joissa niinikään
oli Dolby Surround
ääniraita.
Pieni televisio ei kuitenkaan
kovin kauan jaksanut viihdyttää, joten hankin
sen kumppaniksi videotykin.
Kotikäyttöön
oli ainut budjetin sallima laite tuolloin Sonyn CPJ-200,
jonka kennot näkyivät valkokankaalta selvästi
lähempää
katsottaessa. Tykin resoluutio oli siis VHS-nauhurin luokkaa, myös katseluhuone täytyi pimentää täysin.
Onneksi Anttilassa myytiin riittävän paksuja tummansinisiä pimennysverhoja. Mutta oli se
vaan amerikkaa katsoa erinomaisen Babylon 5 -sarjan jaksoja 150 cm leveältä kankaalta
"all alone in a dark". Kankaan jalustoineen jouduin muuten hakemaan eräästä valokuvausliikkeestä Tampereelta asti ja se on minulla vielä tänäkin päivänä odottamassa aikaa, jolloin vaimo lämpenee videotykin hankkimiselle. Voihan sen videotykin kuvan toki heijastaa valkoiselle seinällekin, mutta sellaista ei asunnossamme ole. Muutaman kerran olen videotykkejä työpaikoiltani lainannut kotiin pariksi päiväksi ja ne ovat kyllä kehittyneet melkoisesti. Valitettavsti nuo tietokonekäyttöön optimoidut LCD-tykit eivät ole parhaimmillaan kotiteatterissa, kuvasuhdekin on usein perinteinen 4:3. Omien kokemuksieni mukaan niistä saa VGA-liitännän kautta paljon paremman kuvan kuin S-video tulosta. Tällöin joutuu tietysti käyttämään tieeokonetta DVD-soittimena. Tähän sopivat mielestäni parhaiten WinDVD ja PowerDVD ohjelmistot.
Musiikiin kuunteluun hankin
Sony CDP-CE315 viiden CD-levyn vaihtajan ja Panasonic
hifivideot.
Molemmat ostin T&T Konekauppiaalta. Mustassa Pörssissä oli videoista joku erikoistarjous, mutta T&T:n myyjä pisti vielä siitäkin paremmaksi. En kyllä ymmärrä, kuka tollo Mustasta Pörsistä ostaa yhtään mitään, kun saman tavaran saa Gigantista tai T&T:ltä huomattavasti halvemmalla ja viimeksimainitussa tinkaaminen onnistuu. Tuohon aikaan oli yleistä kopioida CD/vinyylilevyjä hifi-nauhoille. Hifi-videoita piti olla tietysti kahdet, jotta vuokraelokuvista pystyi ottamaan kopioita kunnon ääniraidalla. Joissain videonauhureissa kytkentäsärö tosin rajoitti musiikista nauttimista, mutta Panasonicissa en tämmöistä havainnut. Nämä vanhat hankinnat ovat toistaiseksi toimineet edelleen kuin junan
vessa. Jotenkin tuntuu siltä, että Sonyn laatu on heikentynyt melko paljon noista ajoista. Ilmeisesti nykyään kaikki pitää tehdä paljon halvemmalla tai komponentit tilataan eri alihankkijoilta. Muuten markkinat menetetään korealaisille kilpailijoille... no eipä nuo LG:n videotkaan kovin kummoisesti ole lähipiirini kokemusten perusteella kestäneet.
Jonkinlaiset kaiuttimetkin on kotiteatterissa tietysti oltava. Koekuuntelin Jamon ja JBL:n kaiuttimia. Valintani kohdistui kuitenkin hinta-/laatusuhteeltaan erinomaisiin OR-L320 2-tie bassorefleksikaiuttimiin. Expertin myyjää lainatakseni: "Kyllä se Räsäsen Olavi vaan tekee pirun hyviä kaiuttimia!". Nämä kajarit ainakin päihittivät kevyesti Sonyn omat muoviset viritykset. Samaan pakettiin otin myös OR:n keskikaiuttimen OR-C100 ja kaksi OR-5.1S takakaiutinta. Ne ovat kotiteatterissani vielä nykyäänkin. Vaikka musiikissa bassotoisto olikin hyvä, kaipasivat elokuvien tehosteet lisää potkua. Niinpä hankin OR-SW20 subwooferin kaiuttimien kaveriksi. Oli muuten melkoisen kallis laitos, maksoi enemmän kuin muut kaiuttimet yhteensä! Mutta kyllä siitä lähti sitten ääntäkin riittävästi, naapuritkin tulivat joskus valittamaan (asuin kerrostalossa). Katsoin usein aamuyön varhaisina tunteina Dolby Digital ja THX-trailereita volume kaakossa, oli se vaan mahtava elämys. Tuo traileri-DVD:kin piti tilata jostain ulkomaisesta verkkokaupasta sikahinnalla, eihän niitä Suomesta mistään saa.
Kun DVD-soittimet tulivat markkinoille,
täytyi kotiteatteriin tietysti
hankkia
semmoinenkin. Päädyin Panasonic DVD-A350 laitteeseen,
joka muistaakseni voitti peräti EISA-palkinnonkin.
Laitteessa oli sisäänrakennettu Dolby Digital dekooderi,
joten nyt
pystyin nauttimaan astetta laadukkaammasta digitaalisesta
tilaäänestä. Tällä kertaa myyjänä toimi Citymarketin
Musta Pörssi, yleensä vältän kyseistä paikkaa ostoksien
teossa. Valitettavasti vahvistimessani ei ollut 5.1
liitäntöjä, joten jouduin
vaihtamaan sen
Sonyn
STR-D515
viritinvahvistimeen,
joka oli muuten peräti QS-sarjan laite. Samalla hankin
vielä subbarinkin eli erillisen bassokaiuttimen äänentoistoa
tukevoittamaan. Tilasin netistä Dolby
Digital -trailereita ja vahtasin niitä aamuyöstä volume
kaakossa naapureiden iloksi (asuin tuolloin kerrostalossa),
suosikkini oli Canyon. VHS oli yhä voimissaan vuonna
1998-99, joten hankin toisetkin
hifivideot; mallilltaan Panasonic
NV-HD630. Ja nekin tuli taas ostettua Mustasta Pörssistä,
vaikka yleensä hinnat ovat siellä hirvittävät verrattuna
konekauppiaaseen.
Suunnitelmiini ei kuulunut muita hankintoja, mutta Panasonicin
DVD-soitin teki yllättäen lakon juuri vuoden takuun päättymisen
jälkeen. Huollon kanssa oli ongelmia, koska laitteeni
oli aluekoodimodifioitu eli sillä pystyi katselemaan
esim. yhdysvalloista ostettuja DVD-elokuvia. Kaukomarkkinoiden
huoltopäällikön kanssa tuli muutama puhelukin soiteltua,
mutta pelkkää ajanhukkaa ne olivat. Myöhemmin sain tietää,
että ko.
mallin kanssa on ollut useita ongelmia
muillakin kotiteatteriharrastajilla. Uuden lukupään
vaihtaminen olisi maksanut 1500 mk, joten jätin soittimen
huoltoon. En siis maksanut penniäkään ja huolto sai korjatun
soittimeni sen vuoksi haltuunsa... sopuratkaisu. Kaukosäätimistä
kertyi jo melkoinen kaaos olohuoneen pöydälle, joten
päätin hankkia One for All Topline 8 -yleiskaukosäätimen,
jolla pystyi ohjaamaan kahdeksaa laitetta.
DVD-soittimen myötä videotykkini huono kuvanlaatu
alkoi
ärsyttää, joten hankin laajakuvatelevision
vuonna 1999. Kyseessä oli Philipsin parhaimmalla
Blackline-S kuvaputkella varustettu 28 tuuman malli,
kyllä nyt kelpasi katsella
DVD-leffoja 16:9 laajakuvamuodossa. Sain kyseisen laitteen
vielä Mustasta Pörssistä erittäin
kilpailukykyiseen hintaan, kyseessä oli 10 kpl erikoiserä.
En kuitenkaan myynyt videotykkiä, vaan jätin
sen kaappiin pölyttymään.
Tämä
oli jälkeenpäin ajatellen virhe, kaapissa laitteen
arvo putoaa vuosi vuodelta. Vanhat kamat kannattaa siis
myydä
heti. Myös Digi-TV alkoi milleniumin vaihduttua
kiinnostaa, joten hankin Nokian Medimaster 9828T digiboksin
Hakaradiosta.
Seuraava DVD-soittimeni oli Sony DVD-S535 vuonna 2000,
jonka ajattelin kestävän huomattavasti kauemmin kuin
edeltäjänsä.
Päätin
vahingosta viisastuneena, että Panasonicin valmistamia
levynpyörittimiä en koskaan enää osta. DVD-soittimen
oston yhteydessä hairahdin samalla vaihtamaan viritinvahvistimenkin
sellaiseen malliin, josta löytyy DTS (Digital Theatre
Systems) ja Dolby Digital dekooderit. DTS ääni nimittäin
ainakin minun
mielestäni
kuulostaa paremmalta kuin Dolby Digital, käytetään siihen toki
bittejäkin enemmän. Valintani oli Sony STR-D545, tämä
sopi ulkonäkönsä
puolesta hyvin
DVD-soittimeni
kumppaniksi.
Myyjänä toimi T&T konekauppias ja sain hieman hyvitystä
vanhasta vahvaristakin, joka oli samasta paikasta ostettu.
Puolentoista vuoden päästä Sonyn DVD-soitin alkoi tökkiä
ja vahvistinta
vaivasi takakaiuttimien sihinä alusta asti. Nettisivuilta
löytämieni juttujen pohjalta totesin, että kyseessä on
ominaisuus eikä vika, joten jätin huoltoreissut väliin.
Kun käytin DVD-soittimen omaa Dolby Digital dekooderia,
niin silloin sihinää ei kuulunut, eli vahvistimeni dekooderi
oli maanantaitavaraa.
Vuonna 2002 tein ratkaisevan siirron ja hankin 42 tuumaisen
plasmatelevision, ainut kukkarolle sopiva oli LG:n 42PZ13/B,
myyjänä taas T&T konekauppiaan erittäin
palveluhenkinen Toni Lahti. Jälleen kerran sai elokuvien
katselu uuden ulottuvuuden, kuvanlaadussa ei ole valittamista
ja kaikenlaiset
välkkymiset ovat muisto menneiltä kuvaputkiajoilta.
Samalla sain hyvän syyn vaihtaa takkuavan DVD-pyörittimeni,
LG:n plasmassa on nimittäin ns. komponenttiliitäntä (ei
SCART), joten tarvitsin soittimen, josta semmoinen löytyy.
Euroopan maihin myytävissä laitteissa ei ko.
liitäntää valitettavasti
ole, poislukien malliston kalleimmat huiput (ja Cittarin
halpa Thomson). Päädyin kuitenkin Toshiba
SD-220 testivoittajaan, tilasin sen Hifikrugista. Videotykin
sain myytyä puoli-ilmaiseksi työkaverilleni Esa V:lle.
Plasmatöllön sijasta olisin toki voinut hankkia paremman
tykin, mutta siitä olisi tullut liikaa hellasäröä. Jostain
syystä naiset eivät erityisemmin pidä videotykeistä,
tuuletin kuulemma meluaa liikaa ja tykin teline on ruman
näköinen olohuoneessa. Vanhan kuvaputkitelevision myin äidilleni 200 eurolla.
Samoihin
aikoihin hankin myös One for All Kameleon -yleiskaukosäätimen,
koska vanha Topline 8 alkoi tuntua liian kömpelöltä.
Kameleonttiin olin muuten tyytyväinen, mutta
kaukosäädin aktivoitui jostain kumman syystä välillä
itsekseen eli paristoja täytyi vaihtaa usein. Kyseessähän
on siis liiketunnistimella varustettu malli, joka sytyttää
näppäimiin siniset valot säädintä liikuteltaessa. Asiantunteva kaverini Marko H. totesi kaukosäätimen nähtyään: "Tämähän on kuin suoraan Star Trekistä napattua teknologiaa!" Kieltämättä säädin näytti tyylikkäältä ja alumiininen kuori kestää käytössä hyvin.
Veljekset
Keskisen ostosparatiisissa
käydessäni
huomasin siellä Philipsin DVDR-880 tallentavan
DVD-soittimen kukkaronnyöreille
sopivaan hintaan ja pakkohan semmoinen oli saada. Tuohon aikaan
tyhjien DVD+R levyjen hinnat olivat laskeneet niin paljon,
että Tähtiportti, Tehtävä Maa, Star Trek yms. hyvät
televisiosarjat kannatti arkistoida DVD-levylle. Laatu
on sangen hyvä,
varsinkin jos vetää
digiboksista RGB-SCART johdon DVD-tallentimeen. Täysin
digitaalinen liitäntä olisi tietysti kuvanlaadultaan vielä parempi, mutta harvemmin digibokseissa ja tallentimissa on HDMI liitäntä. Kiinteän nettiyhteyteni myötä huomasin
internetissä
olevan elokuvatarjonnan, joten päätin hankkia
modifioidun XBOX
pelikonsolin kotiteatteriini Divx-muodossa olevien elokuvien
katsomista varten. Viritettyyn XBOX:iin voi näet
asentaa mediasoittimen (Xbox Media Center), joka soittaa kaikki mahdolliset
video-/äänitiedostot.
Imppasin välittömästi netistä mm.
Babylon 5. ensimmäisen
tuotantokauden ja Tripodien aika -sarjan kaikki jaksot.
Näitä ei voi
ostaa mistään suomiteksteillä,
joten en niistä mitään halua maksaa! Vaihtoehtona
olisi ollut Divx-yhteensopiva DVD-soitin, kuten Kiss.
Vuonna 2003 hankin Yamaha RX-V630
viritinvahvistimen,
päätin
siis antaa sihisevällä Sonylle
kyytiä. Eipä tarvinnut tätäkään
hankintaa katua, EISA palkinnon voittanut vahvistimeni
tuntuu toistavan äänet
huomattavasti Sonya tarkemmin. Yamahan Cinema-DSP on
suorastaan ylivoimainen. Vahvistimesta löytyy
tietysti Pro Logic 2 ja Dolby Digital Matrix 6.1 (Ei
aito Surround
EX, mutta eipä minulla olisi asunnossani kolmannelle takakaiuttimelle
sopivaa sijoituspaikkaakaan). Onneksi Hakaradio kelpuutti vanhan vahvistimeni vaihdossa, vaikkei sitä edes heiltä oltu alunperin ostettu.
Keväällä
2004 Finlux julkisti vihdoin himoitsemisen arvoisen digiboxin
ja tämän hommasin välittömästi Hakaradiosta.
DVB-T620HDD mallissa oli kaksi viritintä ja mahdolllisuus
tallentaa
ohjelmia
80GB
kiintolevylle.
Valitettavasti tallennuksia ei saa siirrettyä tietokoneeseen
esim. USB tai Firewire liitännän avulla, vaan boxi pitää
kytkeä SCART-piuhalla tallentavaan DVD-soittimeen. No
RGB-tilassa tämänkin kytkennän kuvanlaatu on riittävä,
on vaan sinänsä tyhmää muuntaa video analogiseksi ja
pakata uudestaan MPEG2-formaattiin. Tärkeä ominaisuus
on myös Conax-korttipaikka, joka mahdollistaa maksullisten
kanavien katsomisen (Canal+). Hyvin palvellut vanha Nokian digiboxi sai lähteä anopin ja appiukon luo Jurvaan.
Syksyllä
2004 Philipsin DVD-tallennin laukesi n. 1.5 vuoden käytön
jälkeen. Niinpä ostin tilalle T&T:n messuosastolta Sony RDR-GX300
mallin. Tämä laite tallentaa DVD+R/RW levyjen lisäksi
myös DVD-R/RW levyille. Toivotaan että laitteen kestoikä
on pidempi kuin vuoden mittainen takuuaika. Aion toki
kuluttajansuojalakiin vedoten korjauttaa Philipsinkin
vielä kuntoon maahantuojan piikkiin, toivottavasti onnistuu. No onnistuihan se, lahjoitin korjatun Philipsin äidilleni. On muuten naapurillakin todella huonoja kokemuksia noista Philipsin tallentavista vehkeistä, taitavat olla melkoisen susia. Nyt DVD pyörittimien/tallentimien mustalla listallani ovat siis jo Sony, Panasonic ja Philips. Näistä viimeksimainittu yritys sentään myönsi lukupään hajoamisen tyyppiviaksi! Tämä Sonyn tallentava vekotin on kyllä toistaiseksi pelittänyt hyvin, tosin sen käyttökin on kyllä erittäin vähäistä.
Kesällä 2006 bongasin Gigantin esitteestä tyylikkäät OR L245-kaiuttimet ja SW20C subbarin. Nämä pyökinväriset sopivat huomattavasti paremmin kirjahyllyyni kuin mustat. Niinpä pistin etukaiuttimet vaihtoon ja hankin subbarin rinnalle toisen. Alunperin olin ostamassa vain uusia etukaiuttimia, mutta vaimoni halusi jykevöittää bassotoistoakin. Nykyisen asuntomme olohuone on niin suuri, että yksi subbari ei tuottanut riittävästi äänenpainetta. Nyt jytisee leffojen bassoraitakin paremmin. Tässä uudessa subbarissa ei vaan ole automaattista virran kytkentää/sammutusta, se kieltämättä hieman häiritsee. No eipä se kytkimen kääntäminen kovin suuri vaiva ole. Gigantista onkin muuten mukava ostaa, koska entisiä oppilaitani on siellä töissä. Alennusta he eivät kuitenkaan pysty hinnoista antamaan, onneksi nuo Gigantin hinnat ovat muutenkin kukkaroystävällisiä. Kovin erikoisia malleja sieltä ei kuitenkaan löydy ja halpojen erikoiserien saatavuus on joskus todella rajoitettu.
Samaisen vuoden syksynä toteutin tähän mennessä mittavimman kotiteatteri-investoinnin. Ostin vaimoni kanssa yhdessä Pioneerin 50" plasman PDP-507XD ja digivirittimellä sekä kiintolevyllä varustetun DVD-tallentimen 545HX-S. Onneksi vaimoni oli päässyt T&T Konekauppialle töihin, joten ihan ovh-hintaa noista ei sentään tarvinnut maksaa. Pioneerin plasmatekniikkahan on maailman parasta, takana useita EISA-voittoja. Myös Panasonicin plasmat ovat mielestäni ihan OK, mutta valintani kohdistui tällä kertaa Pioneeriin. Vanhan LG:n 42" plasman sain onneksi myytyä vaimoni veljelle 600 euron sopuhinnalla. Minulle olisi kyllä kelvannut esim. Sonyn 46" LCD-televisiokin, mutta vaimoni on vankkumaton plasma-tekniikan kannattaja. Kyllä nuo Pioneerin värit kieltämättä ovatkin aivan omaa luokkaansa ja kohinakin on mielestäni vähäisempää kuin useissa LCD-töllöissä. Myös television MPEG-2 kohinanvaimennus ja palikoitumisen poisto toimii hyvin, tätähän tarvitaan lähinnä surkeassa digi-TV kuvassa. Isolla ruudullahan digilähetysten puutteetkin näkyvät entistä paremmin.
Harkitsin jo vakasti Topfield 5100PVR digiboksin ostamista, koska kyseisestä värkistä saisi tallennukset näppärästi siirrettyä PC:lle ja sitä kautta myös DVD-levylle alkuperäisen digitv-lähetyksen laadulla. Päädyin kuitenkin tähän Pioneerin laitteeseen, jossa on kaikki tarvittava integroituna. Teoriassa laite hieman huonontaa digitv-kuvaa, koska se pakataan uudestaan kiintolevylle tallennettaessa. Mutta tallenteiden arkistointi DVD+RW levyille sujuu todella näppärästi ja nopeasti. Itse käytän 3.5 Mbps bittivirtaa tallennuksessa ja tällä laadulla en huomaa mitään eroa alkuperäiseen digitv-lähetykseen verrattuna. 160 GB:n kiintolevylle mahtuukin em. tallennuslaadulla kohtuullisen paljon tavaraa. Pioneerin vehkeet ovat kyllä nykyisin huippulaadukkaita ja slogankin hyvä: Sound, Vision, Soul! Merkin saatavuus on vain monessa kodinkonemyymälässä heikohko. No ei kai sitä helmiä sioille jaella... edes korvausta vastaan. No eipä tuo Pioneerin tallennin sitten kovin helmi ollutkaan, laitteen näyttö pimeni 1,5 vuoden käytön jälkeen. Eipähän tuo sinänsä käyttöä haittaa, mutta antaa ison miinuksen laatuvaikutelmaan.
One for All Kameleon -kaukosäätimen ohjemointi koodeilla alkoi pidemmän päälle ärsyttää, niinpä hankin Logitech Harmony 885 yleiskaukosäätimen, jonka voi ohjelmoida PC:llä USB-liitännän kautta. Kyseisessä säätimessä on LCD-värinäyttökin ja akku+latausteline. Näyttö ei kuitenkaan ole kosketusherkkä, kuten esim. Philips Pronto -malleissa. Olisi tuohon Kameleoniinkin saanut toki jonkun hakkerin väsäämän PC-softan, mutta sen käyttö vaikutti melkoisen hankalata. Tämä Harmony on muuten ensimmäinen yleiskaukosäädin, jota vaimonikin suostuu käyttämään. Suosittelen siis lämpimästi, hinta on tosin melko suolainen. Aiikaisemmin pidin tärkeänä,
että kaikki kotiteatterini laitteet
ovat samaa merkkiä. Nykyään sillä ei
enää ole merkitystä,
koska harvoin sama valmistaja osaa tehdä esim.
hyvää
televisiota ja hyviä kaiuttimia. Tilanne tietysti muuttuisi, jos esim. Sony lähtisi sponsorikseni. Mutta yleensä nuo viihde-elektroniikkayritykset tuppaavat sponssaavan vain autohifituotteiden ostajia ja tällöin on käytävä melkein jokaisilla messuilla oman autonsa äänentoistoa esittelemässä. Vaikea on enää keksiä parannettavaa tästä kaukosäätimestä, ehkä ohjelmoinnin voisi USB-piuhan sijasta hoitaa langattomalla Bluetooth yhteydellä. On meinaan tuo johto melkein aina jossain hukassa, kun ohjelmointeja pitäisi päivittää.
Jouduin muutaman nanosekunnin pohtimaan, kumpaan osastoon sijoitan hankkimani Playstation 3:n. Onko se pelikonsoli vai kotiteatterin komponentti? Päätin sijoittaa sen molempiin osioihin, vaikka yhtäkään pelejä on tullut hommattua vasta muutama. Bluray elokuvia on tullut hankittua sitten senkin edestä ja pirun hyviltähän ne näyttävät (varsinkin 24p softapäivityksen jälkeen). Tämä laite olisi täydellinen, jos se vain olisi hijaisempi. Monet videotykitkin metelöivät vähemmän kuin PS3 30 minuutin käytön jälkeen. Meteli aiheutuu siis pääosin tuulettimesta ja ilman virtauksesta, itse Bluray-asema on siis melko äänetön. Erillisestä 1. sukupolven Bluray-soittimesta pyydettävä 1500 euroa (Panasonic/Sony) on kyllä liikaa, varsinkin kun ensimmäiset versiot ovat yleensä bugisia softaltaan ja lukupään kestävyydestäkään ei ole vielä kokemuksia. Siirryin siis elokuvien osalta HD-aikaan ensimmäisten suomalaisten joukossa. On mieltäylentävää nauttia paremmasta kuvanlaadusta kuin keskiverto sohvaperuna.
Kotiteatterini tämänhetkinen kokoonpano:
Tämän tutkimuksen valossa Expert T&T on siis ylivoimainen, olen ostanut sieltä vehkeitä enemmän kuin muista ostospaikoista yhteensä! Vaimoni on ollut siellä myyjänä vasta Helmikuusta 2007 lähtien, joten sekään ei ole tulosprosenttia pahemmin vääristänyt.
Televisio:
Pioneer PDP-507XD 50" Plasma (Sis. DVB-T viritin)