.: COMPUTER WEEKEND :. ............................................................................. Ensimmäinen tietokoneeni oli Spectravideo SVI-328. Hankin sen vuonna 1984, olin tuolloin ala-asteen neljännellä luokalla. Samaisena vuonna alkoi muuten ilmestyä Mikrobitti-lehti, jonka tilaaja olen ollut ensimmäisestä numerosta alkaen. Alkajaisiksi tietysti pelailin koneella joitain kasettipelejä, kuten Armoured Assault, Tetra Horror ja Spectron, joista jälkimmäinen oli ihan kelvollinen Space Invaders -klooni. Armoured Assaultia oli kiva pelata ystäviäni Eero/Erkki Yli-R:ää vastaan, koska voitin melkein aina. Olipa minulla peräti yksi Moduli-pelikin, jonka nimeä en enää muista. Pelissä paha robotti Penetrator yritti vallata maailman ja se piti estää. Tarkistin asian netistä ja peli oli tietenkin Sector Alpha. Myöhemmin hankin Sasa, Telebunnie, Turboat ja Old Mac Farmer pelit. Näistä parhaiten mieleeni jäi Sasa ja Turboat lähinnä nimensä puolesta. Kyseisessä pelissä ajettiin nopella veneellä, siis Turboat = Turbo Boat, got that? Koska pelejä oli aika vähän tarjolla, niin ohjelmoin omia virityksiä koneen ROM-muistissa valmiina olleella Microsoft Basic:illa. Kirjoittelin paljon myös valmiita ohjelmalistauksia Mikrobitti-lehdestä. Hankin tietsikkaani myös aikamoisen määrän lisävarusteita. Vakiokokoonpanossani oli jo mukana kasettiasema ja kaksi Quickshot 2 -peliohjainta. Peliohjaimesta hankin myöhemmin mikrokytkimillä varustetun turbo-mallin. Myöhemmin ostin SVI-605 superexpanderin, jossa oli 2 kpl 5.25 tuuman lerppuasemia ja runsaasti korttipaikkoja. Oli melko suolainen tuo expanderin hinta vuonna 1985, muistaakseni 6500 mk. Opin kuitenkin nopeasti keinon siirtää kasettipelit levykkeille, jolloin niiden lataamisen sujui huomattavasti nopeammin. Hankin myös ns. grafiikkatabletin, jonka avulla pystyi piirtämään tietokoneella valokynän tyyliin. Tunnetuin piirrokseni oli nimeltään seula ts. tankki, joka oli ammuttu luodinreikiä täyteen. Hiiri oli tuohon aikaan vielä tuntematon ohjauslaite. Tuohon aikaan tutustuin myös tasavallan tietokoneen eli Commodore 64:n peleihin, tämä onnistui näppärästi ystävieni Harri L:n, Teppo M:n ja Heikki L:n luona. Harmikseni kuusnepa oli paljon suositumpi kone kuin SVI-328 ja sille oli tarjolla enemmän pelejä. Sen sijaan ohjelmointi oli alkeellisen Basicin ansiosta hankalampaa lukuisine poke-käskyineen. Myös teknisesti 64 oli heikompi, se tarvitsi kaiken maailman turbotape by Elgar -virityksiä pelien ylihitaan latautumisen nopeuttamiseksi. Ja pitihän sitä kasettiaseman äänipäätäkin säätää vähän väliä. Kuusnelosen peleistä tekivät vaikutuksen Ghost'n'Goblins, Commando ja joku outo peli, jossa soi Benny Hill -show:sta tuttu Yakety Sax -biisi taustalla. Ystäväni Petteri P:n luona tutustuin Spectravideo 738 MSX-masiinaan, jossa eivät toimineet samat pelit kuin omassa 328 mallissani. Erityisesti vaikutuksen tekivät Konamin valmistamat pelimodulit, esim. Nemesistä ja Salamanderia hakkasin Petterin luona tuntitolkulla.   Toinen tietokoneeni oli Sony Hitbit MSX HB-75, jonka hankin käytettynä Sami T:ltä. Ostin koneen pelkästään Konamin modulien pelaamista varten, hankin nopeasti kokoelmaani Nemesis 1-3, Salamander, Maze of Galious ja King's Valley 2 pelit. Useissa Konamin peleissä oli oma SCC äänipiiri, joka mahdollisti erittäin tasokkaan musiikin, usein kuuntelinkin King's Valley 2:n, Salamanderin ja Nemesis 3:n musiikkeja tuntitolkulla. Keräsin pelikokoelmaani kaikki Konamin julkaisemat hyvät modulipelit, ainoastaan F1 Spirit jäi puuttumaan, sitäkin pelasin usein ystäväni Petteri P:n luona. Ainoa kasettipelini oli Ghostbusters, jota pelasin erittäin harvoin. Pelini ostin tuohon aikaan muuten Tampereelta Triosoftista. Hitbitissäni ei ollut kovin kummoisia lisälaitteita, ainoastaan kasettiasema ja Quickshot Turbo -peliohjain. Toki pelaamisen lisäksi tein koneella erilaisia Basic-kokeiluja, käytännössä koneen ohjelmointi oli hyvin samanlaista kuin Spectravideon. MSX harrastuksen loppuaikoina kuolasin tulevaa MSX2 standardia ja ruinasin vanhemmiltani rahaa Sonyn HB900 huippumasiinaan. Onneksi en kyseistä konetta kuitenkaan hankkinut, sillä MSX2/2+ standardi ei koskaan ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle... ainakaan Suomessa. Osasyynä tähän olivat varmaan Amiga ja Atari ST, joita kohtaan mielenkiintoni suuntautui.    Software failure! Press left mouse button to continue.    Guru Meditation #Tästä alkaa Amiga kausi   16-bittiset tietokoneet ilmestyivät markkinoille ja tietysti minäkin halusin sellaisen. Oli tehtävä valinta Atari ST:n ja Amiga 500:n välillä. Valitsin tietysti Amigan, olihan Commodoren menestys jo iskostunut tajuntaani 64-ajoista. Jos MSX-aikakautena oli ohjelmista pulaa, niin nyt tilanne oli päinvastainen. Amigan ohjelmisto- ja pelitarjonta oli valtavaa. Ostin alkuperäisiä pelejä Amigalle noin 50 kpl, jälleen kerran hankintapaikka oli Triosoft. Ensimmäinen pelini taisi olla Defender of the Crown, joka tuohon aikaan loksautti monelta leuat grafiikallaan. Tykkäsin Master Designer Softwaren Cinemaware-sarjan peleistä muutenkin niin paljon, että hankin kokoelmaani myös Sinbadin, King of Chigagon ja SDI:n. Toinen hyvä pelien valmistaja oli Psygnosis. Barbarian, Terrorpods ja Obliterator kuuluivat ensimmäisiin hankintoihini, valitettavasti Terrorpods oli surkea tuotos. En koskaan oikein tajunnut, mitä tuossa pelissä piti yleensä tehdä! Kallein pelini taisi olla Microsoftin Flight Simulator 2 (400 mk), jota en juuri koskaan pelannut. Toiseksi kallein pelini oli Faery Tale Adventure (380 mk), joka oli mielestäni erinomainen fantasiaseikkailu. Myös saman pelitalon (Microillusions) Firepower tankkitaistelupeli oli hyvä, etenkin kaksinpelinä. Sen sijaan Galactic Invasion oli täyttä roskaa, senkin tietysti erehdyin ostamaan. Rainbow Arts:in Gauntlet kloonit Garrison 1/2 tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen. Erityisesti viehätyin hienosta musiikista ja äänitehosteista, "Hah hah hah hah haa" sopi kuolinääneksi varsin hyvin. Tuohon aikaan 3D pelit olivat vielä aneemisia tämänpäiväisiin verrattuna, innostuin silti valtavasti vektorigrafiikalla toteutetuista Starglider 1/2 -peleistä, samoin vanha kunnon Mercenary oli hyvää vektoriviihdettä. Stargliderin ykkösosan digitoitu alkumusiikki oli vertaansa vailla. Tietysti pelasin myös kaikkien avaruuskaupankäyntipelien kantaisää eli Eliteä. Ostin alkuperäisenä myös joitain Magnetic Scrollsin tekstipelejä, esim. The Pawn, Guild of Thieves ja Jinxter. Nämä olivat kuitenkin aika vaikeita, esim. Pawn:issa ei meinannut edes käsirautoja saada käsistä pois millään. Ei muuten kannata yrittää tappaa Honest Johnia ko. pelissä. Englannin kielen taitoni kohentui mukavasti tekstiseikkailuja pelatessa, yläasteella ja lukiossa sainkin aina enkusta kiitettäviä numeroita. Pidin huomattavasti enemmän ICOM simulationsin ikonipohjaisesta seikkailupeleistä, näistä parhaimpia olivat Deja Vu 1/2 ja Uninvited. Huomasin ennenpitkää myös sen, ettei pelejä kannattanut ostaa, vaan kopioida kavereilta. Amiga oli sen verran yleinen, että copy-kavereita riitti runsaasti. Näin pystyin moninkertaistamaan pelikokoelmani koon. Erityiskiitos kuului Sami H:lle, joka ns. megaswapperina sai aina käsiinsä hot stuffia. Tuohon aikaan ei vielä puhuttu warezista mitään, vaan kaikki oli stuffia. Stuffin levittäjien keskuudessä oli toki myös ns. losereita, jotka esim. tunkivat vadelmahilloa levykkeen sisään hajottaakseen toisten korppuasemia. Tilasin Turkulaisesta M-Data nimisestä firmasta Marauder 2 -kopiointiohjelman. Pian tämän jälkeen kolahti postiluukusta lista kopioidusta peleistä kukkaronnyöreille sopivaan hintaan. Hinta oli 20 mk/kpl, sangen kohtuullista alkuperäisten lähes 200 mk:n hintaan verrattuna. Nykypäivänä kukaan ei varmaan uskaltaisi tehdä moista, mutta tuohon aikaan M-Datan Mauri L. sai varmaan sievoiset tulot myymällä piraattipelejä minun kaltaisilleni tumpeloille, joilla ei ollut riittävän paljon aikaa ja innostusta swappauksen harrastamiseen. Valitettavan usein levykkeet olivat viallisia ts. niillä oli bad sectoreita, mutta toimimattomistakin piti maksaa täysi hinta. Tyhjät levykkeet maksoivat tuohon aikaan n. 5 mk/kpl ja Mauri sai niitä virallisena jälleenmyyjänä varmasti huomattavasti edullisempaan hintaan. Näin ollen voittoa kertyi siis ainakin 15 mk/levyke. Itsekin syydin Maurille tuhansia markkoja tilaamalla pelejä joka viikko, Amiga-pelien kokoelmani olikin/on varmaan eräs Suomen suurimmista, noin 4000 levykettä. Jos Mauri joskus luet tämän, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi, että mainitsin nimesi. Kiusaus oli kuitenkin vastustamaton. Piraattipelien myyminen on mielestäni huomattavasti moraalittomampaa kuin niiden pienimuotoinen kopiointi kavereiden kesken. Ensimmäisiä lisävarusteitani Amigaan olivat toinen korppuasema (hinta 3000 mk!) ja lisämuisti. Muistia oli vakiona 512 kb, 1MB oli kova sana. Päätin hankkia myös toisen ulkoisen korppuaseman, koska muutama peli sisälsi niin monta levykettä, että niitä piti koko ajan vaihdella. Amigaa 500:n virtalähde kuitenkin hyytyi, joten yritin itse ohisyöttää virran toisella muuntajalla. Viritykseni ei tietenkään toiminut, joten myin Amigani ja ostin isomman Amiga B2000 -koneen, jossa poweria riitti roppakaupalla. Kakstonniseen asensin myös Supran:n SCSI-ohjainkortin ja peräti 64 MB:n kiintolevyn, myös lisämuistia tuli hommattua 4 MB. Supran ohjainkortti vaihtui myöhemmin GVP:n valmistamaan. Kaikki pelit eivät kuitenkaan toimineet 2000-mallissa moitteetta, erityisesti näppäimistön lukittuminen häiritsi. Niinpä jouduin ostamaan (taas) Amiga 500:n, tällä kertaa käytettynä ystävältäni Timo K:lta. Uuteen viissataseeni hankin lisävarusteeksi ns. Action Replay -modulin, joka mahdollisti mm. tehokkaan huijaamisen peleissä. Kesällä 2005 myin Amiga 2000 -tietokoneeni pois, mutta Amiga 500:n omistan edelleen. Itseasiassa ostin eräältä työkaveriltani toisen Amiga 500:n varaosiksi. Himottaisi kyllä ostaa Amiga 1200 tietokonekin, uusiakin saisi vielä Escom:in vanhoista varastoista. Tuossa mallissahan oli jo AGA-piirisarja eli grafiikka on huomattavasti parempaa kuin vanhemissa Amigoissa. Pidin erityisen paljon Amigan avaruusräiskinnöistä, kuten Hybris, Xenon 1/2, Katakis ja R-Type. Myös jotkut autopelit saivat minut innostumaan, esim. Buggy Boy. Monet roolipelit vaativat mielestäni aivan liikaa nysväämistä, joten en oikein pitänyt Ba(sta)rds Taleista ja Phantasie -sarjasta, sen sijaan Dungeon Master ja Chaos Strikes Back saivat minut innostumaan. Pidin myös kevyistä strategiapeleistä, kuten Silent Service, Railroad Tycoon ja Megalomania. Paras strategiapeli oli kuitenkin ehdottomasti Deuteros, sen parissa vietin monta unetonta yötä. Kaksinpelinä tuli kavereiden kanssa hakattua melkoinen tovi IREM:in Bombermaniin perustuvia Dynablaster ja Masterblaster -pelejä. Pelien musiikeista jäivät erityisen hyvin mieleen David Whittakerin teokset. Shadow of the Beast ansaitsee erityismaininnan, osa pelin äänistä taisi olla samplattu peräti Korg M1 syntikasta. Itse pelikin oli kyllä ihan hyvä. Pidin myös joistain pikkulapsille suunnatuista söpöilypeleistä, kuten Bubble Bobble ja New Zealand Story. Bubble Bobblen jatko-osa Rainbow Islands oli kyllä pienoinen pettymys. Tähtien Sota -elokuvasaagasta tehtiin jo tuohon aikaan joitain lisenssipelejä, itse innostuin kolikkopeliin pohjautuvasta vektoripohjaisesta Star Wars -räiskinnästä. Vuosikymmenen peli oli kyllä Warhead, sen kontrollien ja lentomallin opettelu vei tosin rutosti aikaa. Neuvoja antoi onneksi usein ystäväni Marko H. Jos tästä pelistä et ole koskaan kuullutkaan, niin voit saman tien matkustaa CH-010:aan. Warheadia pelaamalla saat selville, mitä siellä on. Pelille tehtiin Mantis-niminen jatko-osakin, sitä en valitettavasti ole koskaan pelannut. En pelkästään pelannut Amigalla, vaan käytin useita erilaisia hyötysoftia, kuten X-Copy. ;) Electronic Artsin julkaisemalla Deluxe Paint -piirto-ohjelmalla oli mukava näprätä, lähes yhtä hyviä olivat Deluxe Photolab ja Digi-Paint. Koska omistin Panasonicin M5 videokameran, harkitsin vakavasti Newtekin Digiview-kuvandigitoijan hankkimista. Homma oli kuitenkin aika hankalaa; kameran edessä olisi pitänyt pyörittää värillistä levyä, jonka aikana kohde ei saanut liikkua. Jätin siis digitoijan ostamatta. Musisointipuolella tutustuin mm. Deluxe Music:iin, Digidrummeriin ja tietysti legendaariseen Sound Trackeriin (tunnettiin myöhemmin nimellä Noisetracker ja Protracker). En kuitenkaan saanut mitään julkaisukelpoista aikaiseksi. Ohjelmointia en pahemmin harrastanut, vaikka ostin Metacomcon Pascal-ohjelmointikielenkin. Jotain tuon ajan trendeistä kertoo sekin, että C= lehdessä arvostellun Aegis Videotitler -ohjelman kuvaruutukaappauksen valikkopalkissa luki "Cracked by Quartex". Tuo lehtihän oli maineikkaan Pelit-lehden edeltäjä. Nykyään varmaan toimittajat saisivat kenkää, jos hankkisivat arvostelukappaleensa kräkättyinä omia "kontaktejaan" käyttäen. Niin ne ajat muuttuvat... huonompaan suuntaan! Tuohon aikaan innostuin valtavasti videoeditoinnista, joten haaveenani oli Genlockin hankinta. Genlock olisi mahdollistanut Amigan videosignaalin sekoittamisen live-videokuvaan, näin mm. tekstitysten ja erikoistehosteiden tekeminen olisi onnistunut hyvin. Laadukkaat Genlockit (Magni 4004, Supergen) olivat kuitenkin liian kalliita ja halpojen (Minigen) kuvanlaatu ei tyydyttänyt. Newtekin Videotoaster oli muuten märkien päiväunieni kohde tuohon aikaan. Alunperin aloin seuraamaan Babylon 5 -tieteissarjaakin sen vuoksi, että sen efektit oli kyseisellä värkillä tehty. Valitettavasti Toasterista ei koskaan tehty PAL-versiota.   Kun Amigalle ei enää uusia pelejä ja hyötyohjelmia saanut, niin siirryin PC-arkkitehtuuriin. Ensimmäinen IBM-yhteensopiva tietokoneeni oli NEC V30-prosessorilla varustettu kannettava malli. Hankin sen pääasiassa nettikäyttöön, koska koneessa oli sisäänrakennettu 2400 bps modeemi. Nettikäyttö tarkoitti tuohon aikaan erilaisissa merkkipohjaisissa BBS-järjestelmissä surffailua, ykköspaikkani oli Seinäjokisen Lenni Uitin ylläpitämä Laho MBBS. Ylioppilaaksi päästyäni ostin lahjaksi saamillani rahoilla DTK-merkkisen 486-prosessorilla (33 MHz) varustetun PC:n vuonna 1992. Näytönohjain oli Tridentin valmistama ja äänikortti Sounblaster Pro. Muistia koneessa oli peräti 8 MB ja kovalevynä Quantumin 105 MB:n malli. Pian muistin määrä piti kuitenkin nostaa 20 megaan ja toiseksi kovalevyksi hankkia 500 MB:n Western Digital. Tällä koneella pärjäsin myös opiskellessani Tampereella, kunnes vaihdoin sen parempaan vuonna 1996. Rahanpuutteen vuoksi jouduin itse asiassa olemaan vuoden ilman konetta. PC:llä tykkäsin pelata erilaisia seikkailupelejä, mm. Lucasartsin Indiana Jones -pelit, Zak Mckracken ja Monkey Island -sarja olivat hyviä. Myös Sierra tuotti kiinnostavia seikkailupelejä, eniten pidin Space Quest -sarjasta, Police Quest oli liian vaikea ja King's Quest liian lapsellinen. Tietysti tutustuin myös 3D -räiskintöjen klassikoihin, eli Wolfenstein 3D ja Doom 1/2 peleihin. Duke Nukem 3D oli mielestäni kuitenkin huomattavasti parempi, no ilmestyihän se tietysti aika paljon Doomia myöhemmin. Tuohon aikaan pelit olivat vielä DOS-pohjaisia eli täytyi tapella kaikenmaiilman muistinhallintaohjelmien (QEMM) kanssa, jotta sai pelit pyörimään kunnolla. Pelasin myös erilaisia älypelejä, niistä parhaiten jäi mieleen Sierran The Incredible Machine. Myös joitain Amiga hittejä oli käännetty PC:lle, esim. Populous ja Operation Wolf. Käännökset olivat kuitenkin usein aika surkeita, erityisesti mieleen jäi Defender of the Crown -pelin PC-version surkea grafiikka. Lentosimulaatorit kiinnostivat myös, vaikken usein jaksanutkaan perehtyä niiden monimutkaisiin kontrolleihin. DID-tiimin F-29 Retaliator oli sopivan simppeli pelattavuudeltaan, lähempänä sydäntäni oli kuitenkin samaisen tiimin Epic. Aivan tuli Galactica TV-sarjan tarina mieleen nähdessäni valtavan avaruuslaivaston uutta määränpäätä etsimässä. Hyötyohjelmaosastolla innostuin valtavasti Uleadin Photostyler kuvankäsittelyohjelmasta, tuohon aikaan Photoshopin PC-versio 2.x oli buginen muistisyöppö. Paras piirto-ohjelma oli kuitenkin Arts & Letters, jonka Corel sittemmin syrjäytti suosiossa. Myös Aldus teki vaikutuksen tuotteillaan, kuten Pagemaker ja Freehand. Tietysti käyttelin myös Wordperfectin DOS versiota ja Microsoft Wordin (Windows versio) ensimmäisiä 1/2 versioita, yliopisto-opiskelun myötä myös Excel 3, 4 ja 5 tulivat tutuiksi. Tuohon aikaan ylläpidin elokuva-, musiikki-, peli- ja ohjelmistotietokantaani vielä Borlandin loistavalla Paradox tietokantaohjelmalla. Ohjelmoinnissa perehdyin Turbo Pascaliin ja Modula-2 ohjelmointikieleen, jolla vielä 1992/3 vuosina opetettiin ohjelmoinnin perusteita. Tietysti ohjelmistokokoelmaan piti myös hankkia Autocad 10, vaikken osannut sillä mitään tehdäkään. Tuntui vaan hyvältä, kun hyllyssä oli kymmenien tuhansien markkojen softa, josta ei ollut itse maksanut penniäkään. Eli harva siis innokkaista warezin kerääjistä oikeasti mitään kopioimaansa ostaisi; tämä taitaa vaan unohtua monelta tekijänoikeusjärjestöltä, kun korvauksia aletaan perimään! Seuraava koneeni oli Pirkanmaan PC-tuotteesta ostettu Pentium Pro -suorittimella (200 MHz) varustettu tykki. Hyppäsin siis Pentium-sukupolven kokonaan yli. Näytönohjaimen virkaa toimitti erittäin hyvälaatuista kuvaa tarjoava Matrox Millenium ja äänikortti oli Soundblaster AWE 32. Muistia oli 32 MB ja kovalevynä 2.5 GB:n Seagate Medalist Pro. Jälleen kerran muistin määrä piti puolentoista vuoden päästä tuplata ja toiseksi kovalevyksi hankkia 6.5 GB:n Seagate. Hankin myös ulkoisen Iomega ZIP -aseman isojen tiedostojen siirtelyä varten. Kaiken kukkuraksi 3D-pelejä varten piti ostaa toinen näytönohjain, itse päädyin Orchidin valmistamaan Voodoo 2 -pohjaiseen tekeleeseen. Näytön virkaa toimitti ystävältäni Arttu H:lta käytettynä ostettu ICL:n (Nokia) 17 tuuman Trinitron-putki. Näyttö oli niin hyvä, että vuonna 1999 vaihdoin pelkän koneen. Vanhan koneeni myin työkaverilleni Juha N:lle. Ohjelmistojen levityksessä tapahtui merkittävä käännekohta, jakeluformaattina alettiin yhä enemmän käyttää CDROM-levyä 3.5 tuuman diskettien sijaan. Tämä sopi keräilijäluonteelleni tietenkin hyvin, CD-levyille mahtui paljon enemmän tavaraa ja niitä oli helppo arkistoida mappeihin. Valitettavasti tallentavien CD-asemien hinnat olivat niin korkeita, että itselläni ei ollut sellaiseen varaa. Niinpä ostin muutaman ystäväni kanssa yhteisen Smart & Friendly -merkkisen ulkoisen aseman, joka liitettiin SCSI-väylän kautta tietokoneeseen. Hintaa vehkeellä oli muistaakseni n. 7000 mk. Ensimmäisiä romppupelejäni olivat Wing Commander 3/4, Full Throttle, Civilization 2 ja Myst. Näistä viimeksimainittu taitaa yhä olla maailman myydyin CDROM-multimediatuote. Noihin aikoihin ilmestyi myös Westwoodin legendaarinen Command & Conquer -peli, joka on vielä tänäkin päivänä esikuvana monille tosiaikastrategiapeleille. Pian ilmestyi myös pelin Red Alert -nimellä tunnettu jatko-osa. Vatkasin niitä kuukausitolkulla ja nykyäänkin uuden C&C pelin ilmestyminen saa minut hurmostilaan, jota tyttöystäväni on vaikea sietää. Saatan näet pelata aamuyöhön asti, kunnes ruudussa vilkkuu "Mission Accomplished". C&C sarja poiki myös lukuisia klooneja, näistä suosikkini olivat Dark Reign 1/2 ja Total Annihilation. Autopeleissä pidin Electronic Artsin Need for Speed -sarjasta, toki kokeilin myös Colin Mcrae Rallya. Neljäs PC-koneeni oli vuonna 1999 Seinäjoen Datecista ostettu Pentium III (650 MHz) masiina. Näytönohjain oli juuri markkinoille tullut Geforce 256 -piiriin pohjautuva Elsa Erazor X. Muistia koneessa oli 128MB ja kiintolevynä 20 GB:n Seagate. Taas muistin ja kiintolevytilan määrä piti puolentoista vuoden päästä tuplata, parhaimmillaan koneessani taisi olla muistia peräti 384 MB. Äänikortin virkaa toimitti Sounblaster Live, joka pystyi jo täysin kelvolliseen tilaääneen (EAX). Polttavien CD-asemien hinnat olivat laskeneet niin paljon, että hankin itselleni sisäisen HP:n 7200i mallin, joka pystyi polttamaan levyjä peräti 2x-nopeudella. Vaihdoin sen pian tuplasti nopeampaan 8100i malliin. Tämäkään poltin ei koneessani kauaa viihtynyt, vaan sen tilalle tuli 8x-nopeudella kirjoittava HP:n 9100i. Vaihdon syynä ei ollut niinkään nopeus, vaan uuden mallin parempi toimivuus CloneCD kopiointiohjelman kanssa. CD-levyjä meni pilalle roppakaupalla alkupään kokeiluja tehtäessä; pelien kopiointisuojaukset olivat niin pirullisia, että toimivia varmuuskopioita oli vaikea tehdä. Onneksi nykyään on gamecopyworld. Pelipuolella innostuin valtavasti Heroes of Might and Magic 3:sta, tästä kuuluu suuri kiitos ystävälleni Joni N:lle. Tietysti hankin Heroes 3:een kaikki mahdolliset lisäosat eli ns. Chronicles laajennukset. Suosittelen ko. pelissä Necromancer porukkaa, erityisesti Vampire Lordsit ovat käteviä. Varsinaisesta Might & Magic -sarjasta en erityisemmin koskaan pitänyt, myöskään Ultima -roolipelisarjaa ei ole koskaan ollut aikaa ja innostusta pelata. Ostin myös Myst:in jatko-osan Rivenin, samalla tilasin netistä itselleni Myst/Riven T-paidat. Valitettavasti kaadoin Törnävän kotipizzassa ainutlaatuisen Riven-paidan päälle salaatin kastikkeen; kastikepussi oli niin lujasti kiinni, että jouduin repimään sen väkivalloin auki ja huonostihan siinä kävi. Varsinanen megahitti oli tuohon aikaan Halflife, jota itsekin pelasin aivan ekstaasissa. Muita hyviä 3D räiskintöjä olivat Unreal, Deus Ex ja Soldier of Fortune. Virtuaalisen väkivallan ystävänä pidin erityisesti SOF:in vauriomallinnuksesta, pelissä saattoi esim. ampua jalan tai käden pois vastustajalta. Erityisesti puukkojen heittely vastustajan selkänahkaan oli hauskaa. Pidin myös John Romeron Daikatanasta, vaikka sitä pidettiinkin maailmalla floppina. Tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti mainita kotimaista tuotantoa olevat Max Payne, joka oli minunkin mielestäni hyvä peli. Matrix friikkinä nautin erityisesti hienoista bullet time -tehosteista. Tuohon aikaan saatavilla oli myös 3D avaruuspelejä, niistä suosikkini oli Descent Freespace 1/2, toki pelasin I-War kakkostakin silloin tällöin. Strategiaosastolla suurimmat väristykset sai aikaan scifi-strategia Homeworld, jonka ostin Citymarketin alennuslaarista. Pelasin myös jatko-osaa, Homeworld Cataclysmiä, enemmän kuin tarpeeksi. Kaksinpelinä tykkäsin pelata tyttöystäväni kanssa Worms Armageddonia. Innostuin myös Grand Theft Auto 1/2 peleistä valtavasti, samoin Carmageddon 1/2 olivat hauskoja autopelejä. Tarkoituksenani ei ollut hetkeen aikaan vaihtaa konetta, mutta eteeni avautui loistava tilaisuus ostaa käytetty 1600 MHz Pentium 4. Koneen emolevykin sattui olemaan laadukas Asus BD7, DDR muistia 512 MB ja kiintolevytilaa 80 GB. Tuohon piti tietysti hommata lisäksi 60 GB:n kiintolevy ja äänikortiksi Soundblaster Audigy. Mukana tullut Geforce 2 MX -piirillä varustettu näytönohjain hyytyi pahasti esim. GTA3 pelin vesisade-efekteihin, joten hankin sen tilalle tehokkaamman MSI Geforce 4 Ti4400 ohjaimen. Sain vanhan koneeni myytyä sopuhintaan ystävälleni Jyrki M:lle. Polttavaa CD-asemaa en myinyt vanhan koneen mukana. Olisi kyllä kannattanut, koska hankin oitis HP:n tallentavan DVD+RW-aseman. Valitettavasti HP kusetti minua, asemaan ei lupauksista huolimatta saanut päivitettyä tukea DVD+R levyille. Jouduin siis vaihtamaan sen parempaan DVD200j malliin nimellistä 150 euron korvausta vastaan. Korvauksen perusteena oli uuden aseman paremmat ohjelmat, joita en ole koskaan edes asentanut. Uuden koneen hankinta ei mennyt kuitenkaan hukkaan, pystyihän se pyörittämään kelvollisesti Grand Theft Auto 3:sta. Valitettavasti peliä ei oltu optimoitu kunnolla PC:lle, vaan PS2 tausta vaikutti selvästi. Onneksi pelin Vice City -jatko-osa pyöri huomattavasti sutjakammin ja oli muutenkin bugittomampi. Jatko-osien kulta-aikana pelailin tietysti myös Soldier of Fortune 2:sta, Jedi Knight 2:sta ja Unreal 2:sta. Myös Red Faction 1/2 olivat ihan kelvollisia, kakkosta en ole kyllä loppuun asti vielä ehtinyt pelata. Heti Matrix Reloaded -leffan ilmestyttyä hankin tosi fanina tietysti Enter the Matrix -pelin, jota en ole jostain syystä kovinkaan paljon pelannut. Strategiapuolella vapaa-aikaani kuluttivat tehokkaasti Civilization 3 ja Empire Earth. Myst sarjastakin ilmestyi sopivasti kolmas osa, nimeltään Exile. Tyttöystäväni iloksi hankin pelikokoelmaani Electronic Artsin Sims-pelin lukuisine jatko-osineen, vaikken siitä itse koskaan erityisemmin pitänytkään. Tietokoneeni alkoi sekoilemaan keväällä 2005, masiina jäi jumiin usein käynnistettäessä eikä tunnistanut aina molempia muistikampoja. Ajettelin vian olevan muistissa ja kokeilin useita eri merkkisiä muistikampoja. Ongelmat kuitenkin jatkuivat, joten päätin hankkia kokonaan uuden koneen. Ajattelin pistää vanhan koneeni palvelimeksi eli ostin siihen uuden MSI:n tekemän emolevyn. Alle 100 euron panostuksella tuli tuokin kone sitten kuntoon eli vika ei ollutkaan muistipiireissä, vaan emossa! No tulipa sitten uusi kone ostettua Datecista 1500:lla eurolla. Eipähän pahemmin harmittanut, koska uudet pelit pyörivät siinä huomattavasti paremmin ja videoeditointikin sujui kuin tanssi. Tämä oli lähinnä tehokkaan suorittimen (Athlon 64), muistin määrän (2 GB) ja modernin näytönohjaimen (Geforce 6800 GT) ansiota. Vähän ennen kolmen vuoden ikää (kesällä 2008) sanoi tämän koneen näytönohjain sopimuksensa irti. PNY:n uusissa näytönohjaimissa on takuuaika 3 vuotta, mutta tässä vain 2. Datecin kitsas myyjä ei siis suostunut antamaan uutta näytönohjainta ilmaiseksi. Niinpä jouduin ostamaan Geforce 7300 GT:n tilalle. Tehokkaampaa en tässä koneessa tarvitse, koska jatkossa kone tulee palvelemaan palvelimena. Vitutuksen vuoksi en sitten ostanutkaan uutta konettani Datecista, vaan tietoasemalta. Hähhähhää, siitäs saivat! Kannatan Tietoasemaa senkin vuoksi, että entisiä/nykyisiä opiskelijoitani on siellä töissä. Alunperin ajattelin ottaa seuraavan koneeseeni Intel Q6600 neliydinprosessorin ja Geforce 8800GTS näytönohjaimen. Kesän 2008 kynnyksellä Suomeen saatiin kuitenkin uudempia (tarkemmalla valmistustekniikalla tehtyjä) 9000-sarjan prosessoreita. Niinpä päätin ottaa koneeseeni Q9450 prosessorin ja se maksoi maltaita. Sattui nimittäin olemaan pientä saatavuusongelmaa alkukesästä kyseisen mallin suhteen. Nvidiakin oli sopivasti ehtinyt julkaista uudet Geforce 9800 GTX ja GX2 mallit, joista tyydyin ensin mainittuun. Tehoeroa ei 8800GTS-malliin kovin paljon ollut, mutta minusta on hienoa, että kaikki komponentit ovat mahdollisimman uusia ja samaa sarjaa (siis sekä prosessori että näytönohjain 9000-alkuisia mallimerkinnältään). Tuolloin puhelimenikin oli vielä Nokia 9500 kommunikaattori, joten olin Mr. Nine Thousand. Muistissa tyydyin edulliseen Kingstonin 800MHz DDR2:een, koska tarkoituksesani ei ole ylikellottaa konetta. Nopeampi muisti olisikin tullut kohtuuttoman kalliiksi. Eniten päänvaivaa aiheutti emolevyn valinta. Tähän asti olin ollut Abitin leirissä ja IP35 vaikutti sopivalta lankulta tarpeisiini. Asuksen emolevyillä oli kuitenkin parempi saatavuus ja niistä oli enemmän positiivisa kokemuksia kaveripiirissäni, joten valintani olikin yllättäen Asus P5K. Koteloksi tietenkin Antec Sonata-3 500W powerilla, joka osoittautui myöhemmin pienoiseksi virhevalinnaksi. Meikäläistä ottaa aivoon massamuistipaikkojen edessä oleva luukku, jota on hankala saada pysymään auki. Polttelen nimittäin useita kymmeniä DVD-R levyjä viikossa (varmuuskopioita tietenkin) ja aukeavan levykelkan kopsahtaminen kotelon luukkuun syö miestä. Kiintolevyksi suunnittelin Seagaten 750GB:n tai jopa teratavun kokoista mallia, mutta niiden hinnat olivat niin kovat, että tyydyin 500GB versioon. Siirsin nykyisestä koneestani aiemmin ostamani toisen 500GB:n levyn myös tähän uuteen masiinaan, joten levytilaa on yhteensä 1TB. Samsungin olisin saanut halvemmalla, mutta sitä en halunnut; Maxtorin levyt taas ovat hajoilleet melko ahkerasti ainakin työpaikallani, joten Seagate oli ainut vaihoehtoo. Äänikortin ostamista en edes harkinnut, mutta konetta viritellessäni huomasin ikävän ongelman: toisesta etukaiuttimesta ei kuulunut ääntä. No vaihdoin kaiutinta ja johtoa, ongelma ei poistunut. Tästä päättelin vian olevan emolevylle integroidussa äänipiirissä. En jaksanut viedä koko konetta huoltoon, vaan kävin ostamassa Tietoasemalta Soundblaster X-fi Xtremegamer äänikortin. Asennuksen jälkeen huomasin, että vika ei poistunut. Lopulta selvisi, että vika olikin Creativen vahvistinboksissa, josta oli yksi kanava pimeänä. Siinä meni siis 80 euroa kankkulan kaivoon, no on tuossa X-Fi:ssa onneksi hieman parempi ääni kuin emolevylle integroidussa äänikortissa. Ovat muuten yllättävän heikkoa tavaraa nuo Creativen kaiutinpakettien vahvistimet, työpaikaltakin on hajonnut jo kaksi. Uuten koneeseen olen ollut tyytyväinen lukuunottamatta pientä sekoilua verkkokortin MAC-osoitteen kanssa, joka katosi SLIC BIOS päivityksen yhteydessä. Mottoni on edelleen: "Kun hankit lähes parasta mitä markkinoilla on, niin pärjäät sillä 3 vuotta. Kiintolevytila pitää kyllä yleensä jossain vaiheessa tuplata." Tässä vielä lopuksi kuva tietokonehuoneestani, editoin siinä kakkoskoneellani paraikaa kastevideota Edius ohjelmistolla. Huom. Kuvassa näkyvä kannettava on työnantajani omaisuutta. Tässä vielä nykyisten tietokonelaitteistojeni speksit, mikäli ne sattuvat kiinnostamaan:   Blacktower (Pääkone) Silvertower (Palvelin) Emolevy Asus P5K (SLI modified BIOS) Abit AN8 Fatal1ty SLI Suoritin Intel Core 2 Quad Q9450 AMD Athlon 4000+ Muisti 4 GB Kingston PC2-6400 (DDR2) 2 GB Kingston PC3200 (DDR) Kiintolevy Seagate 500GB 7200RPM S-ATA Maxtor 250GB 7200RPM S-ATA 2. Kiintolevy Seagate 500GB 7200RPM S-ATA Maxtor 250GB 7200RPM S-ATA DVD-asema Liteon SOHW-1673S DVD+-RW DL NEC ND-3540A DVD+-RW DL Bluray-asema LG GGW-H20LRB - Näytönohjain MSI Geforce 9800 GTX MSI Geforce 7300 GT Näyttö Philips 190B 19" TFT DVI Philips 190B 19" TFT VGA 2. Näyttö Philips 17" 16:9 LCD-Televisio - Äänikortti Creative Soundblaster X-Fi Gamer Creative Soundblaster Audigy Kaiuttimet Creative 5.1 Surround Technics X3 stereot ja kajarit Verkkokortti Emolevylle integroitu Marvel Emolevylle integroitu Realtek ..................................................................................................................................................