Kuvassa näette ensimmäisen VHS-videokamerani
- Panasonic NV-M5
Pikkupoikana halusin itselleni kaitafilmikameran.
Sellaista minulle ei kuitenkaan ostettu, mutta kehitettyäni
ruinaustaktiikkaani sain joululahjaksi Panasonic M5 videokameran
vuonna 1987. Kamera ostettiin Seinäjoelta konepisteestä,
hankin siihen myöhemmin Manfrotton (malli 55) jalustankin
Lapuan kuvasta. Kuvasin kamerallani alkajaisiksi kaveripiirissä
sketsejä ja omatekoisia erikoistehosteita. Erilaiset
parodiat valehtelijoiden klubista olivat erittäin suosittuja.
Erikoistehosteet tarkoittivat käytännössä lentokoneiden
pienoismallien tuhoamista esim. polttamalla ja tämän
tapahtuman dokumentoimista videokameralla. Rakentelin
myös legoista erilaisia pienoismalleja, joita kuvasin
tulevia hittielokuvia varten. Hellanmaassa oli onneksi
muitakin elokuvien tekemisestä kiinnostuneita, joten
saimme aikaiseksi muutaman produktion. HCF (Hellanmaa
City Film) julkaisi Urho Uutela ja Metsien Miehet -komediat.
Itse hoidin kuvaus- ja editointihommat, kameran eteen
en uskaltautunut. Tuohon aikaan editointi hoitui kaksilla
VHS-videoilla pause-nappia painamalla. Mitä olisimmekaan
saaneet aikaiseksi, jos käytössämme olisi ollut tämänpäivän
DV-tekniikka.
Kuvasin kamerallani myös jonkinverran
häitä, hautajaisia ja ylioppilasjuhlia. Kyseessä ei kuitenkaan
ollut bisnes, vaan enemmänkin palveluksien tekeminen
omakustannushintaan tuttavapiirille. Yläasteella
tein valinnaisaineista kertovan videon, lukiossa uskonnontunnille
dokumentin aiheesta "Kuoleman kohtaaminen". Lukioaikaisessa
kaveripiirissäni oli onneksi muitakin elokuvaproduktioiden
tekemisestä kiinnostuneita, niinpä toteutimmekin useita
independent tuotantoja. Filmitiimin nimi vaihteli usein,
ainakin nimet Bananas, Lubber Film ja Omega Film olivat
käytössämme. Yksi mieleenpainuvimmista tuotoksistamme
oli Terminator 2 Uhoaja. Me kehitimme klassikkoelokuvalle
oman jatko-osan, ennenkuin Columbia-Tristar oli edes
harkinnut moisen tekemistä. Oli alunperin meidän ideamme
käyttää
lyhennettyä T2-nimitystä elokuvasta. Näyttelin T2:ssa
siivoojaa, muut hommat hoidin kameran takaa.
Ninja & Gansters (ilman toista G:tä) elokuvan
kuvaamiseen en pystynyt osallistumaan, hoidin enemmän
tekstitys- ja jälkituotantovaihetta. Onneksi tiimissämme
oli toinenkin kameran omistava henkilö, Teppo M. oli
ammattitaitoinen kameramies Bauer -kamerallaan.
Käytännössä hänen kameransa vastasi Panasonic M7 mallia
eli tuotti suurinpiirtein samanlaatuista kuvaa kuin oma
M5 mallini. Alku- ja lopputekstit tein usein Amiga 2000
-tietokoneella. Valitettavasti käytössäni ei ollut Genlockia,
joten tekstitys piti kuvata ruudulta. Myös Amigan rumpukoneohjelmat
olivat hyödyllisiä tehdessämme taistelukohtausten ääniä,
ohjelmiin pystyi näet samplaamaan
myös nyrkiniskuja, tuskan huutoja ym. sopivia taistelukohtausten
tehosteääniä.
Tekninen tasomme hyppäsi aimo harppauksen
eteenpäin, kun Lapualla alettiin järjestää videopajatoimintaa.
Saimme huippuammattilaisilta eli Videoframe
Oy:n Pauli
Mörskyltä ja Pekka Harjulta teknistä ja taiteellista
ohjausta. Käytössämme oli myös huomattavasti VHS-tasoa
paremmat U-Matic Hi-Band pohjaiset kuvaus- ja editointikalustot.
Studiossa oli tietysti videomikseri, aikavirheenkorjain,
tekstigeneraattori ym. mielenkiintoista tavaraa, joita
pystyimme hyödyntämään omissa tuotannoissamme. Kuvasimme
kuitenkin yhä paljolti VHS-kameroilla ja siirsimme materiaalin
U-Maticille ediointia varten. Hei me työnnetään -elokuva
työstettiin äidinkielen tunnilla näytettäväksi
komediaksi, kyseessä oli monipuolinen
sketsipaketti. Osallistuimme myös Omat Videot -kilpailuun
Agenttien Arkipäivää -vakoojatarinalla. Kuvauksessa käytettiin
kolmiputkista ammattikameraa; valitettaasti laatu ei
silti ollut priimaa, koska valaistukseen yms. ei kiinnitetty
riittävästi huomiota.
Videotiimimme teki myös jotain tuotantoja,
joissa itse en ollut mukana, mm. Matka maan keskipisteeseen
ja Ninja voimaa! Nämä olivat sangen onnistuneita
tuotoksia... on muuten paljon helpompi kehua jotain sellaista,
mitä
itse ei ole ollut tekemässä. Viimeisin videotuotantomme
on toistaiseksi ollut Dzonga, valitettavasti tuotanto
ei
edennyt johdantoa
pidemmälle. Toki lupaavia käsikirjoituksia
syntyy kokoajan ohjaaja/käsikirjoittaja gurultamme
Marko H:lta. Kaikki näyttelijämme ym. tarpelliseti
henkilöt asuvat kuitenkin
hajallaan ja suurin osa harrastaa töissä käyntiä tai
muuta aikaavievää aktiviteettia. Jos saamme
joskus valtion elokuvasäätiön apurahan
tms, niin voimme ottaa hommista virkavapaata pariksi
vuodeksi elokuvien tekemistä varten.
Tällöin tuotantoja tulisi tiuhempaan tahtiin
ja ehkä
laatukin saattaisi parantua.
 Työpaikassani Seinäjoen
ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa pääsin
käsiksi kohtuullisen laadukkaaseen videotuotantokalustoon.
Käytössäni oli työsuhde-etuna
mm. kolmikennoinen olalle tuettava Sony VX-9000 DV-kamera
ja DSR-20 DVCAM-nauhuri. Editoinnissa tutustuin Ulead Mediastudio
5.0 ja Adobe Premiere
5.0 ja 6.0 ohjelmistoihin, joiden käyttöä koulutinkin.
AKK:ssa oli käytössä myös
kaksi Pinnacle DV500
-korttiin pohjautuvaa "reaaliaikaista" NLE-työasemaa.
Tuohon aikaan softien kaatuilu (ainakin Premieren) oli
vielä hyvin
yleistä. Sittemmin Pinnacle on luopunut reaaliaikakorttien
tekemisestä ja panostaa nykyisin kuluttajapuolella
ainoastaan editointiohjelmistoihin. Pinnacle Studio
on peruskäyttäjän työkalu, kun taas Liquid Edition
sopii ammattilaisille. Nämä ohjelmat eivät valitettavasti
ole yhteensopivia Pinnaclen korttien (DV 500, Pro-One)
kanssa. No DV500 sai jonkin lisävirityksen, joka ei
Pinnacle edustajan mukaan ole kuitenkaan kovin suositeltava.
 Nykyisin
omistan Canonin kolmikennoisen
XM-1 DV-kameran, jolla syntyy jo varsin kelvollista jälkeä.
Ainut valittamisen aihe on kameran mikrofoni, joka tuntuu
turhan herkästi ottavan koneiston ääniä nauhalle
ja on muutenkin vähän diskanttivoittoinen.
Tämä on tietenkin
helposti korjattavissa lisämikrofonilla, itse hankin
Sennheiserin MKE-300
haulikkomikrofonin. Kuvanlaatu kamerassa on sen sijaan
erinomainen, optinen kuvanvakaajakin toimii
tarvittaessa
mallikelpoisesti. Kamerassa on myös 16:9 anamorfinen
laajakuvamoodi ja ns. progressiivinen kuvaustila, jossa
parillisten/parittomien juovien sijasta tallennetaan
kokonaisia ruutuja. Tämä kuvaustila ei kuitenkaan ole
aidosti progressiivinen ja tekee siis huonompaa jälkeä
kuin Panasonic DVX100A kameran 24P ja 25P kuvaustila.
Juovien määrä kuitenkin kasvaa 1.5 kertaiseksi kyseistä
kuvausmoodia käytettäessä. Myöskään 16:9 tila ei täysin
vastaa anamorfisen laajakuvalisäkkeen piirtokykyä puhumattakaan
aidosta 16:9 kennosta, mutta on kuitenkin huomattavasti
käyttökelpoisempi kuin Sonyn VX-1000/2000 kameroiden
vastaava toteutus.
 Tietokoneessani
oli aikaisemmin Canopus DV-Raptor
RT -kortti, jolla editointi sujui lähes reaaliaikaisesti.
Itseasiassa reaaliaikainen editointi oli tämän kortin avulla mahdollista jo 650 MHz Pentium 3 PC:llä, jossa oli muistia 256MB. Käytin korttia myös hieman uudemmassa 2.4 GHz Pentium 4:lla varustetussa koneessani (muistia 1GB). Tuolla kokonpanolla ediointi sujui kuin tanssi. Valitettavasti kortti tukee ainoastaan Premieren 6.x
versiota, ei siis uudempaa Pro:ta, puhumattakaan Ediuksesta. Tämän
vuoksi olenkin myymässä sen pois. Nykyisessä tietokoneessa ei tarvita enää editointikortteja reaaliaikaisiin tehosteisiin , koska neliydinprosessorikin on riittävän tehokas. Teräväpiirtokuvan editoinnissa tehoa ei ole kuitenkaan koskaan liikaa. Surround äänien
taltioimiseen olen panostanut hankkimalla
kannettavan
Sony Minidisc
-tallentimen. Käytän sitä kuitenkin melko harvoin.
 Nykyisessä
työpaikassani Seinäjoen
Ammattikorkeakoulussa työskentelen
Canon XL1s kameroilla ja editointi hoidetaan Canopus
DV-Storm 2 Lite -työasemilla. Lisäksi valikoimaan
kuuluu kaksi Sonyn pienempää yksikennoista DCR-HC85 kameraa,
jotka tekevät myös yllättävän hyvää jälkeä. Lisävarusteisiin
lukeutuvat mm. kiintolevytallennin, langaton mikrofonijärjestelmä,
mikrofonipuomi mikkeineen (Sennheiser) ja vihreä chromakey
kangas, jonka avulla
on kätevä kuvata efektiotoksia.
Työpaikassani on myös kaksi Sony DSR-11 DVCAM nauhuria,
jottei kameroiden koneistoa tarvitse rasittaa materaalin
kaappaamisessa tietokoneelle. Ohjelmistoina ovat käytössä
sekä Premiere Pro että Canopus Edius 2.5. Aikaisempiin
Premieren
versioihin pettyneille voin lämpimästi suositella
Pro-versiota, softan vakaus on täysin uudella tasolla.
Sain itse vaikuttaa työpaikkani laitehankintoihin
ja valintani kohdistui
tietysti henkilökohtaisessa käytössäni
hyväksi havaitsemiini
laatutuotteisiin. Canopus ja Canon, siinäpä vasta
toimiva parivaljakko! Tai kuten mainoslause kuuluu: With Canon you can! Seuraava merkittävä päivitys onkin sitten HD-resoluution videoon siirtyminen, tämä tietysti edellyttää mittavia investointeja sekä kuvaus- että editointikalustossa. Kovasti himoittaisi ostaa tuo Sonyn HDR-FX1 tai HDR-FX7 HDV-kamera. Toki Canoniltakin vastaavia löytyy, mutta hinnat ovat liian korkeita, esim. Canon XH-A1 yli 4000 euroa. Tuon kameran hankintahinnan kuolettamiseen pitäisi aika monet häät käydä kuvaamassa. Pitänee ehkä kuitenkin odotella puoliammattilaisille tarkoitettuja AVCHD kameroita, joissa päästään vihdoinkin nauhasta eroon.
 Sain Canon XM-1 kamerani ja Sennheiserin MKE-300 lisämikrofonin myytyä, joten pystyin hankkimaan lopulta teräväpiirtokameran. Päätin tyytyä kuitenkin Canon kuluttajamalliin HF10, koska sen laatu riittää omiin kotikuvauksiini mainiosti. Lähes vastaava tuote olisi ollut Canon HF100, mutta siitä puuttu 16 GB sisäinen muisti. Tuo sisäinen muisti on kätevä hätävara, jos muistikortit tulevat yllättäen täyteen. Ostin kameran kanssa yhtäaikaa myös Transcendin 8GB SDHC-muistikortin, jolle AVCHD-pakattua videota mahtuu parhaimmilaan noin 50 min. Eli aika lähellä ollaan DV-kasetin tallennuskapsiteettia. Tämä kamera tallentaa maksimissaan 17 mbps laadulla, Canon on julkaissut myös 24 mbps laadulla tallentavan HF11 mallin. Silmämääräisesti kuvanlaadussa ei ole juurikaan eroja. AVCHD-formaatin ongelmana oli pitkään heikko editoitavuus, nyt editointi onnistuu mm. Sony Vegas 8.0, Pinnacle Studio 12, Canopus Edius 5 ja Adobe Premiere CS4 ohjelmistoilla. Kuvanlaatu on parhaimmilaan häikäisevä, tosin hämärässä erottuu selvästi kohinaa (kamerassa on vain yksi CMOS-kenno). Itse pyrin kuvaamaan progressiivisessa 25p tilassa, joka on halppo tarvittaessa konvertoida televisioni tukemaan 1080p24 muotoon. Tämä formaattihan on käytössä mm. blu-ray elokuvissa. Hankin myös tallentavan blu-ray aseman, mutta sitä en ole juurikaan tarvinnut, koska editoidut otokset voidaan polttaa AVCHD-muodossa myös tavalliselle DVD+R levylle, jonka Sony Playstation 3 ja blu-ray soittimet toistavat. Kameran muistikortin sisällön pystyy myös sellaisenaan toistamaan Playstation 3:lla. Itselläni on siis PS3:n vanhin 60GB malli, jossa on mukana SDHC, Compact Flash ja Memorystick korttipaikat edessä.
Tässä vielä lista videotuotannoista,
joissa olen ollut mukana:
-
Urho Uutela (HCF)
- Metsien Miehet (HCF)
- Terminator 2 Uhoaja (Lubber Team)
- Ninja & Gansters (Bananas)
- Hei me työnnetään! (Omega Film)
- Kuoleman kohtaaminen (JK & TM Prod.)
- Agenttien Arkipäivää
- Dzonga (Prologi)
- Riikan ja Jarin häämatka 2004
- Häitä, ristiäisiä ja YO-juhlia lukematon määrä
........................................................................................................................
|
