Oulangalta Kitkalle
Kitkajoki on erinomainen paikka harjoittaa sekä perhokalastusta että melomista. Keskityn tässä
pelkästään Kitkajoen alajuoksuun, koska sitä osuutta ei lehdissä juurikaan ole käsitelty.
Toinen looginen syy on se etten tunne yläjuoksua kovinkaan hyvin. Tutustumme alueeseen poukkoillen välillä
Kitkan/Oulangan haara-Ylikova. Käyttäessäni tekstissä "oikea ja vasen"-ohjeita, niin
katsomme jokea aina alhaalta ylöspäin.
Joen alajuoksun saavuttaa suhteellisen helposti niin kanootilla kuin myös patikoiden. Mikäli päätyy
kanoottiin se kannattaa laskea vesille joko Jäkälämutkasta, joka on pari kilometriä Kitkajokisuusta
Oulankaa ylöspäin, tai sitten on mahdollista kantaa kanootti rajavyöhykkeeltä rantaan.
Jäkälämutkaan löytää ajamalla Käylän kautta Kiutakönkään
ohi ja jatkaen siitä edelleen kohti Liikasenvaaraa, jota ennen kääntyy tienhaara oikealle kohti
Jäkälämutkaa. Jäkälämutkassa on erittäin hieno hiekkaranta ja auton pystyy ajamaan
ihan rantaviivaan saakka jolloin veneen lastaus ja purku helpottuu.
Rajavyöhykkeelle, Oulangan eteläpuolelle, pääsee ajamaa Vuotungin kylän kautta metsäautoteitä
pitkin. Mikäli päätyy kantamaan kanootin rajavyöhykkeeltä, niin takaisintullessa on syytä
jättää voimia varastoon sillä ylämäki on kova vaikka matkaa ei ole kuin muutama sata
metriä. Olemme kokeilleet molempia vaihtoehtoja ja suosittelen Jäkälämutkaa.
Suosittu tapa tutustua Kitkan alajuoksuun on myös patikointi, jolloin kannattaa suunnistaa rajavyöhykkeelle
Oulankajoen etelärantaan ja lähteä taivaltamaan siitä Kitkan etelärantaa ylöspäin.
Kanoottia voi kuitenkin suositella myös sen vuoksi, että Kitka on erittäin kirkasvetinen ja hiekkapohjainen,
jolloin nousevan taimenparven tai asukkitaimenen ja mikseipä harjusparvenkin voi nähdä kanootilla
liikuttaessa. Yleensä taimen ei pelkää venettä ennenkuin sen varjo osuu kalaan.
Alajuoksun parhaat ottipaikat saavuttaa Vuotungin kautta myös uutta metsäautotietä pitkin jolloin
pääsee laskeutumaan noin kilometrin kävelyllä suoraan Välikarille. Jäljempänä
olevat ottipaikkojen nimet on otettu suoraan paikallisten kielenkäytöstä, virallisilla kartoilla
kaikkia niitä ei (vielä) näy.
Ottipaikkoja
Oulangan ja Kitkan haara
Ensimmäinen ottipaikka on heti Oulangan ja Kitkan haarassa. Kitka laskeutuu rauhallisena virtana Oulankaan
ja muodostaa kaloja houkuttelevan syvän pyörteen, joka Oulankaan tullessaan rauhoittuu Oulangan matalaan
virtaan. Toisaalta koko matka Kitkanjokisuusta Oulankaa rajavyöhykkeelle on suosittua ja kalaisaa aluetta.
Siitähän ne parvet nousevat. Paikalliset asukkaat ovat keskittyneet paljon tähän alueeseen
sen jälkeen kun moottorin käyttö Kitkalla kiellettiin.
Kitka nousee aluksi varsin rauhallisena, varsinaisena erämaajokena, ylöspäin ja mainittavia ottipaikkoja
en pysty nimeämään ennen Korvenheimon mutkaa. Toki kalaa olen kuullut ja jopa nähnyt saatavan
myös alapuoliselta osalta. Eli varsinkin jos liikut kanootilla niin vieheet eikun perään. Kalojen
nousureitti on hyvin sama kuin olisi kanootillakin tehtävä nousu. Taimen etsii aina mahdollisimman helpon
reitin ylöspäin.
Korvenheimon mutka
Mutkaan tultaessa joki kaartaa ensin hieman vasemmalle jota kautta kulkee virran pääuoma. Kalat nousevat
kuitenkin noin keskijokea. Vasemmalle kädelle jää voimakas akanvirta ja syvänne jossa olen
nähnyt monta asukkia.
Korvenheimon mielenkiintoisin ottipaikka on kuitenkin heti mutkan jälkeen ennenkuin suora alkaa. Vesi madaltuu
mukavasti ja hiekkapohja edesauttaa kalojen löytymistä. Olemme "ajaneet pahki" useaan parveen
heti matalikolla keskellä jokea. Jostain syystä kalat tuntuvat ainakin joksikin aikaa jäävän
Korvenheimon mutkan matalikkoon odottelemaan ennen ylöspäin lähtöään.
Mutkasta löytyy myös harjusta.
Kivilleajomutka (itse keksitty nimi)
Taimen jatkaa nousuaan seuraavan suoran ylöpäin ja aina joku jää sen jälkeen seuraavaan
mutkaan, jonka olemme nimenneet kovan kokemuksen opettamana kivilleajomutkaksi, silloin kun sai käyttää
vielä moottoria. Kala jää oleilemaan joko mutkan oikeanpuoleisesta nurkasta nousevaan rinteeseen,
jossa se on nähtävissä tai sitten mutkan yläpuoliseen niskaan, joka on erittäin syvä.
Niskalle jäävä kala näyttäytyy usein pinnassa illan hämärinä tunteina.
Niskalle ei pääse kahlaamaan, mutta rannalta rullaus riittää hyvin.
Sisämutkaan jäävässä matalikossa on paljon harjusta. Matalikkoa pitkin pääsee
kahlaamaan melkein keskelle jokea, mikäli tarvetta on ja on varma ettei samalla pelästytä mahdollista
asukkia.
Harrisuora (itse keksitty nimi)
Matkalla ylöspäin on seuraavana suhteellisen pitkä suora, josta olemme löytäneet usein
kookkaan harjusparven. Suora on hiekkapohjainen ja sen kalaisuus on helposti tarkastettavissa jos liikkuu veneellä
tai kanootilla. Toinen vain keulaan tarkkailemaan pohjaa. Tältä suoralta olemme onnistuneet pettämään
Kitkalta saamamme suurimmat harjukset. Alue on hankala kalastaa ilman venettä tai kanoottia, koska joki on
suhteellisen leveä ja vettä on kuitenkin niin paljon, että kahlaaminen ei oikein onnistu.
Humalamutka (itse keksitty, paikallistenkin jo käyttämä nimi)
Seuraava varsinainen pysähdyspaikka on Humalamutka, joka sekin on saanut nimensä kovan kokemuksen opettamana.
Humalamutka on erittäin syvä ja siellä on aina taimenta. Kalat jäävät mutkaan odottelemaan
ennen nousun jatkamistaan ja joku onnekas jää myös aina asustelemaan mutkaan. Asukki saattaa liikkua
mutkasta ylöspäin joen oikeata reunaa, joka on suhteellisen matala ja pohja osittain vesikasvillisuuden
peittämä. Mutkan pääsee matalalla vedellä kalastamaan ylhäältä päin
kahlaamalla tai sitten rannalta rullaamalla.
Humalamutkassa olen nähnyt useampia hienoja taimenia. Kalat saattavat jäädä pyörimään
mutkaan myös siksi etteivät osaa päättää lähteäkö nousemaan syvempää
vasemmanpuoleista virtaa vai uskaltaako mennä matalikon yli. Olemme nähneet parven yrittävän
nousua matalikon yli ja toisaalta parvia, jotka ovat kiertäneet syvännetttä pitkin.
Ahvenperä
Ahvenperäksi nimitetään Humalamutkaa seuraavaa niemenkärkeä, jossa on myös alhaaltapäin
tultaessa ensimmäinen metsähallituksen laavu. Matalikolla Ahvenperän ja Humalamutkan välissä
on myös asukkitaimenen paikka. Niemen kärjestä, tiheän matalan pusikon läpi tiensä
raivattuaan, pääsee mukavasti kalastamaan matalikon yläosaa ja kapean virran jota pitkin kalat nousevat.
Ylöspäin lähdettäessa joutuvat patikoijat puskemaan läpi tiheän pusikon, josta voi
sattumalta löytää jopa polun tapaista. Paikan voi ohittaa myös vasemmalta kiertämällä,
mutta ei läpimenokaan mahdotonta ole, varsinkin kun matkaa ei ole kuin parisataa metriä. Korkealla vedellä
on pakko kiertää vasemmalla oleva lampare. Matalammalla vedellä pääsee kapeikon yli kahlaamalla
mikäli mukana on perhokalastajan pitkävartiset haisaappaat.
Ahvenvirta
Ahvenperän yläpuolella on pari matalaa saarta, joiden oikealta puolelta kulkee päävirta. Saarten
ala- ja yläpuolella ja samoin itse virrassa on mielenkiintoisia monttuja jossa myös taimen varmasti levähtää,
sillä virta on erittäin voimakas. Se on myös virta, jossa melojien voimat joutuvat ensimmäisen
kerran koetukselle. Paikka on erittäin vähän kalastettu ja kuitenkin on varmaa, että kaikki
taimenet nousevat sitä kautta. Virta on myös riittävän kapea, että sen voi kalastaa koko
leveydeltään.
Saarten vasemmalla puolella on "pomminvarma" harjuspaikka. Harjusten ottipaikat alkavat saarten yläpuolelta
ja jatkuvat koko matkan Ahvenperän suvantoon saakka. Saarille pääsee kahlaamaan viistosti vasemmalta
ylhäältä alaspäin pitkin niskaa.
Kaijan kivet
Kaijan kivet muodostuvat suhteellisen voimakkaasta virrasta, jossa keskellä jokea on kaksi näkyvää
kiveä. Kalan mahdollisia asentopaikkoja on koko virran matkalla. Tästä ylöspäin alkaa
myös maastosta löytymään kuluneita polkuja osoittamassa ottipaikkoja. Kaijankivillä on
usein myös jo päivystäviä kalamiehiä. Mitään ruuhkaa ja jonotusta ei kuitenkaan
vielä tarvitse pelätä. Virran jälkeen joki kääntyy vasemmalle ja tullaan erittäin
voimakkaaseen pyörteeseen. Paikassa on havaittu myös asukkien viihtyvän.
Välikari
Välikari on ehkä kalastetuin alue Kitkan alajuoksulla. Osaltaan sen vuoksi, että se on helposti
saavutettavissa ja osittain sen vuoksi, että siinä on kalaa. Välikaria edeltää lyhyt suora,
joka sekin on koko matkaltaan erittäin hyvää ottipaikkaa. Suoran yläpäässä on
vedenalainen "kummituskivi", joka epäsäännöllisin välein saa voimakkaan, äänekkään
pyörteen aikaan. Kummituskiven yläpuolelta alkaa varsinainen Välikari. Pohjassa on suuria kiviä
ja joki madaltuu keskimäärin metrin syvyiseksi. Pääuoma menee joen oikealta puolelta ja sieltä
joki on myös syvempi.
Välikarista löytyy aina asukki! Asukki/asukit oleilee arkaillessaan kummituskiven ympärillä,
josta se tilanteen (kalastajien) rauhoittuessa varovasti nousee kivi kiveltä ylöspäin kunnes päätyy
"kotikivensä" yläpuolelle varovaisen kalastajan tarkkailtavaksi ja yritettäväksi.
Hämärässä kala aloittaa varsinaisen mesoamisen ja pelästyttää kalastajaparat
äänekkäillä hypyillään. Joen rannalle on koivuun rakennettu tarkkailupiste, josta
on upeata seurata kalan liikkeitä. Välikarin asukkia on erittäin vaikea saada siimanpäähän,
mutta aina joku onnistuu. Asukin saaminen helpottuu mitä pidemmälle elokuuta mennään. Paikka
ei kuitenkaan ole kauaa tyhjänä vaan uusi asukki ilmestyy nopeasti paikalla. Olen päässyt tarkkailupisteestä
seuraamaan upeita näytelmiä kotikiven ympärillä.
Sepon mutkat
Seuraavat mielenkiintoiset mutkat ovat Sepon mutkat, josta myös useita taimenia olen nähnyt saatavan.
Joki on suhteellisen syvä ja voimakasvirtainen. Mutkista löytyy kuitenkin mukavia monttuja, virranreunoja
ja peilejä, joista taimenta kannattaa yrittää.
Lohisuora
Pentin mutkien yläpuolelta alkaa Lohisuora. Suoran alapäässä on voimakas pyörre, jossa
kala myös viihtyy. Joen oikealla puolella on joen päälle kallistuneena iso mänty. Tämän
männyn varjossa on usein taimen. Ellei taimenta näy niin paikan on vallannut ainakin harjus.
Suoralla voi kanootilla liikkujat mainiosti harjoittaa Tenonsoutua. Virta on rittävän voimakas ja koko
suora hyvää mahdollista ottipaikkaa, joten koko suora kannattaa kalastaa tarkasti.
Lohisuoran alapäässä eteläpuolella on Metsähallituksen laavu. Pohjoispuolella suoran yläpäässä
on todella hienolla paikalla laavu ollut tulossa jo monta vuotta. Nyt se saattaa olla jo valmiskin.
Lohisuorasta ylöspäin mentäessä on useita hienoja nimeämättömiä mutkia,
suoria ja virtoja, jotka kaikki ovat kalan mahdollisia ottipaikkoja.
Talvitien mutka
Talvitien mutkassa on myös virallinen metsähallituksen laavu. Suoraan laavun alapuolella on joessa syvänne
ennenkuin se vesi liukuu nieluun ja lähtee kaartamaan alaspäin vasemmalle. Tässä montussa on
todistettavasti myös taimenen oleskelupaikka.
Ylikova
Ylikovan halusin ottaa tähän mukaan siksi, että se on yksi hienoimpia perhostelupaikkoja, joita
Kitkalta löytyy. Tilaa on riittävästi, kahlaamaan pääsee riittävästi ja kalaakin
on vielä riittävästi. Ylikova on myös ensimmäinen mahdollinen ylityspaikka patikkamiehelle.
Alhaaltapäin vaeltajan kannattaakin siirtyä joen pohjoispuolelle päästäkseen kalastamaan
parhaat paikat. Myös ylöspäin mentäessä kannattaa pysyä joen pohjoispuolella.
Alhaalta tullessa on ensimmäisenä hieno harjusmonttu. Kaksi virtaa yhtyy alimman saaren jälkeen
ja niiden yhtymäkohdassa pohjoispuolella on upea monttu, jossa on usein myös isoa harjusta.
Varsinainen perhostelupaikka löytyy siirryttäessa n. 100 metriä ylöspäin. Joki kaartaa
hieman oikealle ja muodostaa oivallisen virran. Päävirta menee joen vasemmalla reunalla ja se on koko
matkan mahdollista ottipaikkaa aina kapeaan vasemmanpuoleiseen niskaan saakka. Oikealla puolella joki laskeutuu
useaa kapeaa virtaa pitkin. Ennen niitä joessa on useita vähän kalastettuja monttuja, joista varmasti
löytyy myös taimenta.
Mitä jäi välistä
Välistä jäi varmasti monta hyvää ottipaikkaa, joissa myös asentokalat viihtyvät.
En vain ole ehtinyt saamaan riittävästi kokemusta, että pystyisin ne kaikki nimeämään.
Lieneekö toisaalta tarvettakaan. Jääköön kunkin Kitkan alajuoksusta innostuvan oman löytämisen
riemun varaan ne loput tässä mainitsemattomat paikat.
Perhoista
Perhoista pystyn todistettavasti nimeämään vain muutaman. Yleisesti voidaan sanoa, että Kitkan
taimenelle kelpaa ennemminkin tummaa, harvasiipistä lohiperhoa muistuttava perho, kuin omille vesillemme soveltuvat
streamer taimenperhot. Suomen kalastavimmat perhot-kirjasta löytyy jopa oma kappaleensa Kuusamon taimenille.
Niistä ovat toimineet ainakin Säämäsen Valtti sekä Kitka Special. Tätä kirjaa
voinkin suositella parhaana tietolähteenä Kitkan perhoille.
Harjuksille tuntuu kelpaavan eri vuosina eri perhot. Joskus on ollut valttia vihreärunkoinen, vaaleasiipinen
uppoperho, joskus Zulu. Red Tag kelpaa aina. Myös Kitka Special pienempikoukkuisena on osoittautunut hyväksi.
Kitkasta kuvaamani osat ovat perhokalastajan kannalta suhteellisen vaikeita kalastaa, Ylikovaa lukuunottamatta.
Puusto on lähellä rantaa ja kahlaaminen suhteellisen hankalaa kovan virran ja veden syvyyden vuoksi.
Silti perhostelu toki onnistuu mikäli rullaus on hyvin hanskassa.
Kitkan taimenen keskikoko lienee n. 3-4 kg luokkaa. Suurimmat yksilöt ovat joka vuosi n. 8-9 kg, joita saadaan
useita. Varusteet on syytä varata olosuhteisiin ja kaloihin sopiviksi.
Mikäli moraali ja periaatteet sallivat niin mukaan kannattaisi ehkä raahata koneonki eli normaalit heittokalastusvälineet.
Vaaput ovat kova sana Kitkalla. S-vaappu on paikallisen Seppo Kilpivaaran tekemä tuote, joka on ollut erittäin
saalistava Kitkalla. Ensimmäisten vihjeiden joukossa joita saimme v. 1988 vilahtivat myös sellaiset nimet
kuin LGH, Rapala ja Nilsmaster, väreinä keltavihreät, hailakan vihreät ja esim. vaalean sininen/hopea.
Jari Lehtineva