Koti | Me | Lapinporokoirat | Muut rodut | Kasvatit | Pentuja | Kuvagalleria | Kuulumisia | Linkit | Vieraskirja

Vuoden 2006 tammikuu, helmikuu ja maaliskuu

Ajallisesti tuorein uutinen sivun yläosassa.

Maaliskuu 2006

25.3.-06 Minttu esiintyi Parkanon ryhmänäyttelyssä. Minttu oli erinomaisesti rotunsa paras ja sai viidennen sertifikaattinsa. Tuomarina toimi Arvi Ellmen. Mintun arvostelun voi lukea Hurtanminttu -sivulta.

20.3.-06 Kävimme lenkillä jäällä, mukana oli Lyhytkarvaiset colliet Jawa ja Miki, Pitkäkarvainen collie Soni, papillonit Noona ja Viivi sekä porot Ilona ja Minttu.

Kuva:Anssi Suoranta

Ryhmäposeeraus. Kuva : Anssi Suoranta

19.3.-06 Vietimme päivän lappalaiskoirien pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Lumimyrskyävän ja epävakaan sään keskellä arvosteltiin vajaa sata lapinporokoiraa. Valitettavasti näimme ainoastaan pienen murto-osan koirista, nekin lähinnä tuttujen koiria. Olosuhteista huolimatta pääsin esittämään kummankin kehä-ikään kasvaneen porokoiramme. Tosin en kumpaakaan alusta loppuun. Minttu oli nuortenluokassa hienosti EH3. Kiitos Annalle Mintun pyöräyttämisestä kilpailuluokassa. Samaan aikaan Essi esiintyi tiuhassa lumipyryssä. Tuomari arvioi sen junioriluokassa EH 5 sijalle. Kaikki kuusi EH:n tai ERIn saanutta junnua laitettiin paremmuusjärjestykseen. Meidän pikku porosten osalta päivä oli mitä mukavin. Ilonakin oli mukana turistina ja sai osakseen valtavan määrän huomiota. Moni ihminen sai toimia Ilonan lapsenvahtina ja suoriutuikin tehtävästään varsin onnistuneesti. Kaikki jopa palauttivat pennun oikeille haltijoilleen ;)

Kuvassa meän jengi. Minttu Essi ja Ilona

Junnuluokan porojen kehässä Mikälie Illuusia ja Mikälie Ilmiliekki. Eli Essi kera siskonsa.

Ilona löysi samanvärisen kaverin ja esitteli uutta hienoa takkiaan.

7.3.-06 Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivitysten. Mintun juoksu oli ja meni, joten pääsimme treenaamaan agilitya. Mahdollisesti pääsemme kisaamaan jo ensi kesänä. Rohkeuden puuskassaan emäntä ilmoitti Mintun Toko kokeeseen. Kesäkuuhun on onneksi vielä matkaa :) Minttu sai uuden sulan turkkiinsa, sillä hän on Satakunnan koiraurheilijoiden vuoden näyttelykoira. Oikeastaan tyttö ei asiaa itse edes huomaa, tuskinpa se hyllyyn vilkuilee ja ihmettelee uutta hopeista pokaaliaan.

Ilona on tavannut siskoaan Helmiä jo muutamaan otteeseen. Kuvagalleriaan muutama otos siskoksista.
Olemme käyneet Lahdessa ja tutustuneet kaupunkikoiran elämään. Ihan mielenkiintoistahan se oli. Emäntä hiukan valitti kun olin kuulemma niin kuriton. Remmissä kävelyssä olisi hiukan hiomisen varaa. Kuulemma tieltä ei saisi imuroida suuhunsa ihan kaikkea roskaa. Hihnassa ei myöskään saisi vetää nelivedolla eteenpäin. Toivottavaa ei ole myöskään jäädä jumittamaan taakse. Emäntä ei oikein taida osata päättää.

Ilona osaa taitavasti istua käskettäessä, luoksetulokin tiedetään.. Kotiin jäädään kiltisti ja hiljaa. Kotiin palatessa tosin eteinen saattaa lainehtia sanomalehtisilppua, teeveen antenninjohto tai nettipiuha olla poikki tai tapettia hiukan maisteltu. Mutta mitäpä olisi ihmisen elämä ilman muutamaa pennun puraisemaa esinettä? Autossa on inhottava odottaa. Varsinkin ihan yksin. Tätä tapahtuu joka maanantai, kun Minttu menee halliin opiskelemaan tottelevaisuutta emännän kanssa. Valitettavasti tätä tapahtuu myös torstaisin kun emäntä opettaa agilitya. Nykyään Ilona ei huuda ihan koko aikaa suoraa huutoa, melkein koko ajan vaan.

Ehdimme kyläillä myös Stormissa. Satumettän Pian luona. Se on Essin kasvattaja, jos ette tienneet. Siellä Ilona oppi että on kamalampaakin kuin jäädä yksin autoon odottamaan. Kamalanpaa on joutua pihalle Mintun ja Essin kanssa ihan yksin. Ai mitä kamalaa siinä oli? No emäntä meni sisälle, Minttu löysi herkullisen luun ja murisi kun meni lähelle. Jokapuolella oli tarhoja, joissa oli ainakin yksi tai kaksi koiraa jotka haukkui. Essistä ei ollu seuraa kun se höpsöili vaan ympäriinsä. Sitten siellä juoksenteli sellasia pikkukoiria, lunneja ja mitteleitä. Onneksi nopeesti tuli taas mukavaa, ja ihmiset tuli pihalle. Isot tytöt meni autoon ja mie pääsin syömään hepankakkaa. Söinkin sitä varmaan kolme mahallista. Se Satumettän Pia sano et mie varmana oksennan sellasen herkkumäärän jälkeen. Oikeesti mie vaan nukuin koko automatkan makeesti ja hyvin. Yhtään ollu ees huono olo.

Nyt me ollaan taas kotona ja odotellaan sellasta kuin "erikoisnäyttely". Se on vissiin jotain tosi hienoa, sielläkin varmaan saa hepankakkaa.

Tammikuu 2006

23.1.-06 Ilona on ollut luonamme jo kolmatta päivää. Ensimmäinen muutaman tunnin yksinolo tuntuu menneen hyvin. Lähtiessäni kuulostelin jonkin aikaa, mitään ääntä ei kuulunut. Tullessani kuuntelin taas, eikä vieläkään haukahtelua tai räksytystä. Sisälle päästessäni Ilona ja Minttu kömpivät makkarin puolelta. Kummallakin oli korvat ristissä ja unenpöpperöä silmissä. Minua tervehdittiin iloisesti mutta äänettömästi.

Muutenkin tämä "kovaääninen" pentu pitää harvoin ääntä. Muutama yksittäinen haukahdus, jos innostuu kovin leikkimään. Ehkä Mintun äärettömän rauhallinen ja rauhoitteleva olemus tekee Ilonalle hyvää.

Pihalla tepsutellaan hihnassa oikein mallikelpoisesti. Irti ollessa käydään välillä ottamassa kontaktia mamman jaloista, ja lähdetään jällen ulommas tutkimaan maailmaa. Kävelyllä on muutaman kerran kuulunut kauempaa ison koiran haukuntaa. Ilona on ollut kiinnostunut, muttei ole vastannut.

Ilonalla on kyllä tiukka oma tahto. Jos asiat ei mene Ilonan mielen mukaan, saattaa yrittää haukata tai murista. Mie en sellasesta pienestä välitä. Asiat tehdään niin kuin minä sanon. Syliin tullaan kun mie tahdon, vaikka hurjasti kiukuttaisikin tai haluttaisi leikkiä vielä hiukan enemmän pihalla. yleensä kiukutellessaan Ilona on jo hiukan väsynyt.

Enimmäkseen neiti on itse aurinkoisuus. Nuolee naaman, nukahtaa jalkoihin ja tuoksuu pennulta.

Leikkiä ja ahneutta olen käyttänyt hyväkseni. Ilona on opetellut Istumista, seisomista, merkille menoa (kädenmitan päässä purkki, jonka päällä nami) remmissä kulkemista. Oppivainen ja fiksu kakara kyseessä.

Aamu-unisuus on piirre, jota suorastaan rakastan. Minun kouluni alkaa suht myöhään, joten on ihanaa kun pentu nukkuu rauhassa kahdeksaan-yhdeksään asti. Muistan vielä Mintun pakonomaisen tarpeen herätä aamu kuudelta..

Perusasiat tuntuvat olevan kohdallaan ja Ilona viihtyy luonamme. Ilonan luonteenpiirteet sopivat erinomaisesti meidän elämänrytmiin ja menoon.

Yksi hassu piirre Ilonassa on, hän kuorsaa.

17.1.-06 Ilokseni voin kertoa että laumaamme saapuu täydennystä Tuhkavuorilta. Pienen pieni parkki neitokainen haetaan loppuviikolla Mintun kaveriksi. Kaunokainen on viralliselta nimeltään Tuhkavuorten Lumihuntu, tuttavallisemmin Ilona. Askartelin Ilonalle oman sivunkin. Loppuviikolla, kun neiti saapuu luoksemme, kerromme lisää kuulumisia.

14.1.-06 Essi ensimmäisissä virallisissa näytelmissä. Paikkana Kauhajoen Nummijärvi. Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Essi oli JUN EH1 ja sai loistavan arvostelun. Essi käyttäytyi hienosti koko pitkän päivän. Kehien jälkeen otimme muutaman kuvan. Essin arvostelun voi lukea Essin omalta sivulta.

 

 

Kuulumisia

Kielapihkan yhteystiedot: kielapihkan (at) suomi24.fi
Jonna Löytynoja Heinola/Lapua,
Puh  044-0627869
sivujen ja kuvien © Jonna Löytynoja jos ei toisin mainita