25.09.2009

Ampumakoe

Jousimetsästäjän Ampumakoe

SJML johtokunta on kokouksessaan 16.8.2003 määritellyt ja 17.1.2004 tarkentanut seuraavan koejärjestelyn käyttöön otettavaksi “vapaaehtoisena Jousimetsästäjän Ampumakokeena”.

Säännöt

• Ammunta suoritetaan luonnollisen kokoiseen metsäkauriin kuvaan (”Kauristaulu pohjoismaiseen metsästysammuntaan”, Danmarks Jaegerförbund).
• Osuma-alue määrittyy kuvaan merkityistä renkaista (10-9-8), osuma-alueen halkaisija noin 20 cm.
• Kokeessa ammutaan kaksi ampujalle tuntematonta matkaa, joista toinen välillä 10-15 m, toinen 15-20 m.
• Koeyritys sisäsisältää kolme nuolta molemmilta etäisyyksiltä.
• Hyväksytyssä suorituksessa kaikkien kuuden nuolen pitää olla määritellyllä osuma-alueella.
• Maksimissaan kolme koeyritystä päivää kohti.
• Ammunnan saa suorittaa taulukärjillä.
• Koe on jousityyppikohtainen (pitkäjousi/longbow, vastakaarijousi/recurve, taljajousi/compound), merkittävä suorituskorttiin.
• Suorituksen voimassaoloaika on kolme vuotta.
• Hinta per yritys: max 5 eur, järjestävän tahon määriteltävissä. Liitolle tilitetään 1 eur per yritys.
• Liiton hallitus nimeää valvojat. Luettelo on nähtävissä SJML:n web-sivuilla (alla) ja Jäkkärässä (tarpeelliseksi katsotuin väliajoin).
• Kokeen suoritustilanteita järjestetään kisojen tai kokousten yhteydessä tai muina erikseen ilmoitettavina ajankohtina.
• Ilmoituksen ammuntakokeesta tulee olla nähtävillä Jäkkärässä tai SJML:n tapahtumakalenterissa riittävän aikaisin ennen koetapahtumaa.
• Suoritukset rekisteröidään liiton toimesta, kokeen vastaanottaja toimittaa tiedot testitapahtuman jälkeen.

Ampumakokeen vastaanottajat

IBEP Master Instructors (pääkouluttajat) sekä IBEP Instructors (kouluttajat) sekä muut liiton hallituksen hyväksymät ampumakokeen valvojat seuroittain:

Lainsäädäntö

N:o 666/1993 Metsästysasetus
Annettu Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1993

20 §

Jousiasetta koskevat yleiset vaatimukset.

(N:o 1374/1996) lisätty 4 momentti, voimassa 15.1.1997
(N:o 224/2001) muutettu 1 ja 3 momentti, voimassa 1.4.2001

Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin ja metsäkauriin sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen.

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan tai metsäkauriin ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen.

Varsijousen käyttäminen metsästykseen on kielletty.

Eettiset periaatteet

Jousimetsästyksen eettiset periaatteet

Valitessaan jousen ja nuolen metsästysaseekseen tekee jousimetsästäjä tietoisen päätöksen jättää käyttämättä nykyaikaisen metsästysteknologian tarjoamia etuja. Siksi jousimetsästäjän on kehitettävä taitoansa lähestyä riistaa paljon normaalia varoetäisyyttä lähemmäksi. Lisäksi on valittava, huollettava ja opittava käyttämään varusteita, joita metsästyskohteeksi valittu riista edellyttää.

JOUSIMETSÄSTYKSESSÄ ON SIIS VILPITTÖMÄSTI TOTEUTETTAVA SEURAAVIA EETTISIÄ PERIAATTEITA:

Metsästäköön jousimetsästäjä ainoastaan sellaisissa olosuhteissa ja sellaisilla menetelmillä, jotka sallivat riistalle normaalit fyysiset ja ympäristölliset mahdollisuudet.

Lisäksi:

1. Jousimetsästäjä ampuu ainoastaan itselleen varmoilta etäisyyksiltä;
2. Jousimetsästäjä käyttää ainoastaan sellaista jousta, joka voidaan käsin ja yhdellä liikkeellä jännittää ja pitää viritettynä, ja jota ei voida kantaa millään lailla viritettynä ja ladattuna;
3. Jousimetsästäjä toimii aina paikallisten metsästyssäännösten mukaisesti ja varmistuu siitä, että hän on ennen metsästystä hankkinut tarvittavat viranomaisten luvat ja/tai valtuudet;
4. Jousimetsästäjä ei metsästä fyysisesti veden, mudan tai lumen rajoittamaa riistaa (paitsi milloin tämä on riistan luonnollinen elinympäristö) eikä riistaa, joka on kiinni kytketty, uupunut, huumattu tai keinotekoisesti valaistu;
5. Jousimetsästäjä ei metsästä riistaa, jonka kokoamiseen, ajamiseen, paikallistamiseen tai ohjaamiseen on käytetty moottoriajoneuvoa tai riista on näin pakotettu kokoon ja/tai kulkemaan haluttuun suuntaan lähelle metsästäjää;
6. Jousimetsästäjä ei käytä nuolta, jonka kärki on varustettu räjähteellä tai käsitelty myrkyllä eikä myöskään käytä maalla elävien nisäkkäiden metsästykseen kärkeä, jonka väkäsmäinen muoto estää sen pois vetämisen. Sallittu kärki voidaan määritellä siten, että kärjen olkapää tai takalaita ei muodosta suhteessa nuolen varteen pienempää kuin 90 asteen kulmaa;
7. Jousimetsästäjä ei käytä metsästyskärkeä tai nuolenvartta, joka on erityisesti suunniteltu aiheuttamaan suuremman vamman kuin minkä tavanomainen leikkaava kärki tai nuolenvarsi aiheuttaa.

Jousityypit

Pitkäjousi (longbow)

Pitkäjousi on jousen perinteisin ja yksinkertaisin muoto, jota käytetään edelleen paljon metsästykseen. Nykyisin pitkäjousi on usein laminoitu lasikuidusta ja puusta samoin kuin vastakäyräjousetkin. Myös puhtaasti puusta valmistettuja tai lisäksi eläinten jänteillä vahvistettuja primitiivijousia käytetään metsästyksessä. Pitkäjousi on malliltaan yleensä yksiosainen.

Pitkäjousen jäykkyys kasvaa jyrkästi kun ampujan vetoliike saavuttaa tietyn pituuden. Siksi jousessa tulee olla riittävästi pituutta ampujan vetopituuteen nähden. Tyypillinen pitkäjousen pituus on alueella 66-70″.

Useimmiten ainoat käytetyt lisävarusteet ovat jännevaimentimet (string silencer), jotka on saatettu tehdä esimerkiksi villalangasta. Vaimentimien tehtävä on hiljentää laukaisuvaiheessa jänteen värinästä aiheutuvaa ääntä. Pitkäjousen nuoli asetetaan kiinteälle, jousen runkoon veistetylle nuolihyllylle — tai ammutaan suoraan joustapitävän käden päältä.

Pitkäjousi vaatii ampujalta, nuolten sovitukselta ja harjoittelulta paljon — se ei ole sunnuntaiharjoittelijan ase metsästyskäytössä. Kolikon vastapuolena pitkäjousi on vastaavasti erittäin huoltovapaa, koska liikkuvia osia ei juurikaan ole. Perussäätöjen, kuten jännevälin säätämisen (kiertämällä jännettä lyhyemmäksi tai pidemmäksi) ja nokinpaikan haun, tekemisen oppii ja suorittaa nopeasti.

Pitkäjousi on vaistoampujan metsästysase. Vaistoammunta tarkoittaa suomeksi erittäin pitkäjänteistä harjoittelua, tätä tuskin voi alleviivata koskaan liiaksi. Koska laukaus suoritetaan vaistonvaraisesti (ilman tähtäintä), on ammuntavarmuuden saavuttamiseen ainoa tie harjoitella säännöllisesti ja pitkäjänteisesti erilaisissa tilanteissa ja ampuma-asennoissa.

Vastakaari eli vastakäyräjousi (recurve bow)

Vastakäyrä- tai vastakaarijousen, kuten mallia myös kutsutaan, nimi tulee jousen lapojen kaarevasta muodosta. Vastakäyrä kaarien rakenteessa tehostaa jousen ‘heittoa’. Samalla se tasoittaa vetoon tarvittavaa voimaa, josta johtuen jousi voi olla kooltaan lyhyempi ampujan vetopituuteen nähden. Vastakäyräjousia valmistetaan sekä yksiosaisina että (kaksi tai) kolmiosaisina, ns. take down-jousina. Take down -jousien lavat voidaan ruuvata irti — etuna saavutetaan paitsi pieni koko kuljetettaessa myös mahdollisuus käyttää eri vahvuisia lapoja.

Vastakaarijousi onkin lyhyt, kevyt ja näppärä ase, joka kulkee tiheässäkin maastossa hyvin mukana. Tyypillinen vastakaarijousen pituus on 58-60″. Se soveltuu hyvin nopealle vaistoampujalle.

Vastakaarijousiin saa monesti asennettua erillisen nuolihyllyn, mutta perinteisen tyylin edustajat ampuvat yleensä jousen rungon kiinteältä hyllyltä. Hyllyn päällä saattaa olla lisäksi pehmusteena pala jonkun eläimen karvaa tai mohairia.

Lisävarusteita metsästysmalliseen vastakaarijouseen ei yleensä liitetä, lukuunottamatta mahdollista nuolitelinettä ja jännevaimentimia. Vastakaarijousella (ja pitkäjousella) ammuttaessa käytetään yleisesti sormiläppää tai kolmen sormen sormikasta, ja kaikenmallisten jousten kanssa käytettävää rannesuojusta.

Vastakaarijousi on säädöiltään yhtä yksinkertainen kuin pitkäjousi, mutta rakenteensa ansiosta on hieman helpompi ampua — se on ‘pehmeämpi vetää’ ja ‘antaa anteeksi’ enemmän kuin pitkä veljensä. Tämän ohella laukaisuvaiheessa jousikäteen kohdistuva tärähdys on pienempi.

Taljajousi (compound bow)

Taljajousen käyttäytyminen poikkeaa edellä luetelluista jousityypeistä siinä, että vetoliikkeen vaatima voima eli jousen jäykkyys on kovimmillaan noin vedon puolivälissä. Sen jälkeen veto kevenee ratkaisevasti ja tähtääminen voidaan suorittaa rauhallisesti ja hallitusti vaikka käytettäisiinkin suhteellisen voimakasta jousta.

Edellämainittu käyttäytyminen on saatu aikaan jousen rakenteessa olevilla epäkeskopyörillä. Epäkeskopyörien muoto ratkaisee sen, miten pehmeä veto on ja miten pitkä alue vedon lopussa on kevennystä. Tyypillisesti kevennys liikkuu välillä 50-80%. Epäkeskopyörillä saavutetaan myös perinteisempia jousia suurempi nuolen lähtönopeus ja laakeampi lentorata.

Taljajousen vetojäykkyyttä, toisin kuin pitkä- ja vastakäyräjousen, voidaan säädellä yleensä noin 15 paunan alueella. Tämä helpottaa ampujalle sopivan jousen valintaa ja antaa mahdollisuuden voimien ja kokemuksen kasvaessa muuttaa jousta ampujalle sopivaksi. Samoin taljajousen vetovara, jota sinällään ei perinteisissä jousissa ole, on säädettävävissä muutaman tuuman alueella. Ampujan vetopituus kasvaa useasti harrastuksen aloittamisen jälkeen hieman.

Taljajousen virittäminen on perinteisiä jousia konstikkaampaa sen mekaanisen rakenteensa ja ohessa käytettyjen lisävarusteiden vuoksi. Vetopituuden, voimakkuuden, nuolihyllyn ja tähtäinten säätämisen oppii kuitenkin suhteellisen helposti ja parempilaatuiset taljajouset pysyvätkin säädöissään pitkään.

Taljajousella ammuttaessa käytetään jousessa usein erillistä nuolihyllyä, tähtäimiä, jännetähtäintä, stabilisaattoria ja laukaisulaitetta. Ilman näitäkin voidaan luonnollisesti ampua, jolloin puhutaan, aivan kuten pitkä- ja vastakaarijousilla, vaistoammunnasta. Nuolihyllyn tyypin valintaan vaikuttaa ratkaisevasti se, ammutaanko taljajousella sormin vai laukaisulaitteen kera.

Oikea- vai vasenkätinen?

Lähes kaikkia jousia valmistetaan sekä oikea- että vasenkätisinä malleina. Oikeakätinen ampuja pitää jousta vasemmassa kädessä ja suorittaa vetoliikkeen oikealla kädellä. Jousen ikkunaleikkaus, jonka kautta nuoli ammutaan, on silloin vasemmalla puolella.

Valinnan ratkaisee usein se, kumpi silmä on ampujalla hallitseva. Jos esimerkiksi oikeakätisellä henkilöllä on vasen silmä hallitseva, saattaa hänelle olla luontevampaa ampua vasenkätisenä, vaikka normaalisti oikeakätiset ampujat ampuvat oikealta.