Jussi Kurjenluoman kotisivu - www.kurjenluoma.fi

Jotain tekijästä:


Kesällä 2007. Kuvassa siis minä, tyttäreni ja vaimoni.

Minä, tyttäreni ja vaimoni kesällä 2007. PowerTruckShow voittopokaali kädessä.


Viikot töissä ei ole tarpeeksi raskaan kaluston parissa, pitää vielä kotonakin värkätä näiden kanssa! Pienestä pojasta asti sitä on ihaillen katsellut isojen koneiden ja autojen perään haaveillen, että jos sitä joskus itse saisi ajaa. Nyt saa ajaa, ihan riittävästi, ja jää silti aikaa haaveilulle... :)

Kultaisella -80 luvulla istuin N1025 Volvon apukuskinpaikalla isäni ajaessa maitoa, kysellen kyllästymiseen asti kaikkea mahdollista, ja kiinnostus alaan oli syttynyt. Tarkasti pistin kaiken mieleen, osasinpa jopa tehdä pahvista koulupöydän reunaan Volvon kojelaudan kaikkine katkaisimineen ja mittareineen. Parhaita olivat pitkät Helsinginreissut, niinä öinä ei malttanut nukkua..

Jo hiekkalaatikkoaikoina autoa piti tietenkin rakentaa.. Scaniaa luonnollisesti jo silloin. Emekin R142 hiekkarekka oli välillä neliakselinen, usein piti tehdä kärryyn uusi aisa kun alkuperäinen jäykkä ei kestänyt. Olipa autossa joskus jopa pahvilaatikoista tehty kiintokorikin tai peltilevystä taivuteltu kivilava.

Tuli Ajokortti-ikä ja C-kortti tuli luonnollisesti ajettua. Tuntui se FL6 Volvokin isolta verrattuna henkilöautoon.. Armeijassa luonnollinen valinta oli hakeutuminen kuljetuspuolelle, saahan sieltä E-kortin. Vuosi meni nopeasti Eemelin ja Masin ratissa pitkin poikin Pohjois-Satakunnan kankaita. Armeijan jälkeen tutustuin sitten työntekoon ratin takaa. Ratti kuului 1117 Mercedekseen ja FNA korissa kulki elintarvikkeita kauppoihin.

Kävin kokeilemassa insinööriopintojakin välillä ja kesätöissä tietenkin taas ratin taakse, tällä kertaa R124 ja R113 Scanian penkille. Nyt oli välillä kärrykin perässä. Tuntui se moduulimittainen ensin oudolta armeijan 2-akselisten vetäjien ja kärryjen jälkeen, mutta sain sen kuitenkin lastaussiltaan, aikaakaan ei mennyt kuin puoli tuntia :D

Insinööriopinnot saivat sitten jäädä keväällä 2003, kun muuten silloisen kihlattuni, nykyisen vaimoni, kanssa yhteen. Pääsin oppisopimuskoulutukseen ja sitä kautta töihin. Lähes 5 vuotta kului saman talon palveluksessa, kunnes keväällä 2008 tuli mahdollisuus palata takaisin kotiseudulle. Paketit vaihtui hieman isompiin ja sai tutustua kappaletavaranosturin käyttöön. Nykyisenä työkaluna palvelee 143H Streamline Scania.
Vieläkään en ole ajatellut lopettaa ajamista, enkä haaveilemista.