Kennel Kilvan nimellä on koiria kasvatettu jo kohta 60 vuoden ajan. Kennelin perusti Marjatta Jääskeläinen, ja unkarilaisia rotuja Kilvan- nimellä on kasvatettu vuodesta 1973 lähtien, jolloin Suomen ensimmäinen pumipentue syntyi Hirvihaarassa.

1990- luvun alussa kennelnimi siirtyi Soile Laitiselle. Pumeja kasvatimme 10 pentuetta, viimeisin pentue syntyi vuonna 2004, jonka jälkeen rotu vaihtui turkiltaan helpompihoitoiseen sekä mielestäni paremmin työkoiraominaisuutensa säilyttäneeseen. Ensimmäinen mudipentueemme syntyi vuonna 2004 aikuisena unkarista tuodulle nartullemme. Mudikasvatuksemme on pienimuotoista, ja pennut syntyvät omakotitalossa rauhallisessa taajamassa ja elävät perheen ja koirien keskellä. Pennut ovat ns. "keittiöpentuja", eli pennut tottuvat nuoresta asti normaaleihin kodin ääniin ja tapahtumiin. Pentujen hoitoon osallistuu 5-henkinen perhe sekä emän lisäksi muut koirat, joiden roolina on toimia uroksen- ja nartun roolimalleina ja leikittää ja tapakasvattaa pentuja.

Olemme harrastaneet mudi-rotua jo kymmenkunta vuotta. Ensimmäinen mudipentueemme syntyi kuitenkin vasta vuonna 2004. Tähän mennessä olemme kasvattaneet viisi mudipentuetta, joista yksi kaksoisastutus, jonka hedelmät rekisteröitiin kahtena pentueena, tuoneet maahan neljä mudia unkarista, sekä yhden jalostuslainassa olleen uroksen, jolla on Suomessa kaksi pentuetta. Suunnittelemme uusia tuonteja, joiden avulla voimme turvata kasvatustyömme jatkuvuuden.

Kasvatustyössä tavoitteena on kasvattaa terveitä, rodunomaisia ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sekä monipuolisesti eri harrastuksiin soveltuvia mudeja. Pyrimme tekemään yhdistelmiä, jotka täyttävät rotujärjestön laatiman jalostuksen tavoiteohjelman. Jalostuskoiran tulee olla terve (luusto, nivelet, allergiat, iho, silmät ym), rakenteeltaan rotumääritelmän mukainen sekä luonteeltaan avoin, rohkea, utelias ja tasapainoinen. Lisäksi jalostuskoiralle tärkeä ominaisuus on sen kyky jatkaa sukuaan - sekä nartun että uroksen tulee pystyä lisääntymään normaalisti, ilman ihmisen liiallista puuttumista asiaan. Myös pentuekoko on yksi elinvoimaisuuden merkki. Narttumme ovat tähän saakka penikoineet luonnollisesti ja niillä on hyvä hoivavietti. Pentukuolleisuus on 0.

Olemme tuoneet maahan koiria jalostustarkoitukseen. Tuonteja suunnitellessa ensisijaisesti mietimme, mikä sopii omiin linjoihimme, mutta tuontiurokset ovat tarpeen ja kysynnän mukaan myös muiden kasvattajien käytettävissä. Pyrimme laajentamaan kantaa pyrkimällä tekemään mahdollisimman erilaisia yhdistelmiä siten, että kunkin jalostuskoiran eri pentueissa syntyvät jälkeläiset ovat pääsääntöisesti ainoastaan puolisisaruksia keskenään. Uskomme, että rotu pysyy terveenä ja elinvoimaisena jatkossakin, jos geenipohja pysyy leveänä ja rotu geneettisesti monimuotoisena. Jalostuskoiran tulee kuitenkin aina täyttää terveystutkimusvaatimukset ja olla luonteeltaan tasapainoinen.

Koiramme ovat aina ja ensisijaisesti perheenjäseniä, seura- ja harrastuskoiria ja sohvanvaltaajia. Koiramäärämme on sopiva niin, että jokaiselle koiralle riittää aikaa, ja jokaisen on laumassa hyvä olla. Pyrimme silloin tällöin sijoittamaan lupaavia pentuja ja tuontikoiria turvataksemme jatkossakin pienimuotoisen kasvatustyön tinkimättä siitä, että kotona oleva koiramäärä pysyy meille ja koirillemme sopivana.