Mudin Värit

Unkarilaisissa paimenkoiraroduissa esiintyvät värit | Sukulaisrotujen värit | Värien genetiikka

UNKARILAISISSA PAIMENKOIRARODUISSA ESIINTYVÄT VÄRIT

Pienet unkarilaiset paimenkoirat, mudi, pumi ja puli jakavat yhteisen historian, yhteisiä esi-isiä ja paljon yhteisiä geenejä, joista värigeenit eivät tee poikkeusta. Vielä n. 30-50 vuotta sitten unkarilainen koira-aines oli paljon heterogeenisempää, ja hyvin samantyyppisiä koiria  saatettiin elinalueestaan riippuen kutsua mudiksi, pumiksi tai puliksi. Rotujen rajat eivät olleet yhtä selkeät kuin nykyään, ja käytettiinpä koiria yli roturajojen siitokseen, varsinkin maaseudulla, missä koira oli ensisijaisesti työkoira eikä sen työtä tehdäkseen tarvinnut olla rekisterissä tai tietyn rotuiseksi tunnistettavissa. 

Roduista puli eriytettiin ensimmäisenä pumista ja mudista, ja mudit rekisteröitiin pumien kanssa samaan rekisteriin vielä 60-luvulla. Geenivirta eri koiratyyppien välillä on ollut keskeytymätöntä alueen maatiaiskannassa, josta sekä pumeja että mudeja on rotuunotettu vielä hiljattain.

Mudi, pumi ja puli-roduissa esiintyy monia värejä, joista jotkut ovat hyväksyttyjä ja osa kiellettyjä kaikissa roduissa, ja osa vaihtelee rotukohtaisesti. Voimme ajatella, että kaikille näille kolmelle rodulle yhteiset värit ja värivirheet ovat alkuperäisiä, sillä ne ovat vakiintuneet kantaan ennen kun unkarilaiset paimenkoirat luokiteltiin kolmeksi ryhmäksi. Tämän ajatusmallin mukaan alkuperäisinä voimme pitää seuraavia värejä;

• musta
• valkoinen ja fakó, l. ee-keltainen / resessiivinen punainen
• ruskea
• sininen
• isabella
• harmaantuva
• black & tan, black&silver, ruskea&tan l. merkkiväri
• maszkós fakó l. soopeli
• sudenväri
• brindle
  
• valkolaikkuisuus

Näitä kaikkia syntyy tänä päivänäkin sekä mudi, pumi että pulipentueisiin. Lisäksi on kolme väriä, jotka eivät ole yhteisiä kaikille roduille;

• cifra l. merle, joko mustalla tai ruskealla pohjalla, esiintyy vain mudi-rodussa
• (punasilmäinen) albiino, dokumentoitu vain mudilla
• G-harmaantuminen, joka todennäköisesti turkin laadusta johtuen tulee esiin vain pumi- ja puliroduissa.

Väreistä kaikki eivät ole sallittuja, ja  on eroja, mitä kunkin rodunrotumääritelmä sallii. Mudin rotumääritelmä on kaikkein sallivin: mudilla hyväksyttyjä värejä ovat musta, valkoinen, fakó, ruskea, sininen ja merle mustalla pohjalla. Pumin hyväksyttyjä värejä ovat musta, valkoinen, harmaa (mustana syntynyt harmaantuva) ja maszkos fakó. Pulilla sallitaan samat värit kuin pumilla, vaikka käytäntö vaihtelee esim. harmaan ja keltaisen kohdalla.

Värivirheenä kaikilla roduilla pidetään merkkiväriä, sudenväriä, valkolaikkuisuutta ja tietenkin albinismia. Mudilla soopeli eli maszkos fakó ei ole sallittu väri, vaikka se on sekä pulin että pumin rotumääritelmässä. Maszkos fakó on ehkäpä yleisin mudin värivirheistä. Unkarilaiset ovat pyrkineet paimenkoiraroduissaan tasavärisyyteen, ja valkoisten merkkien esiintyminen on rajattu halkaisijaltaan alle 5 cm rintatäplään ja korkeintaan valkoisiin varpaisiin.

Väreistä kaikki eivät ole sallittuja, ja  on eroja, mitä kunkin rodunrotumääritelmä sallii. Mudin rotumääritelmä on kaikkein sallivin: mudilla hyväksyttyjä värejä ovat musta, valkoinen, fakó, ruskea, sininen ja merle mustalla pohjalla. Pumin hyväksyttyjä värejä ovat musta, valkoinen, harmaa (mustana syntynyt harmaantuva) ja maszkos fakó. Pulilla sallitaan samat värit kuin pumilla, vaikka käytäntö vaihtelee esim. harmaan ja keltaisen kohdalla. Värivirheenä kaikilla roduilla pidetään merkkiväriä, sudenväriä, valkolaikkuisuutta ja tietenkin albinismia. Mudilla soopeli eli maszkos fakó ei ole sallittu väri, vaikka se on sekä pulin että pumin rotumääritelmässä. Maszkos fakó on ehkäpä yleisin mudin värivirheistä. Unkarilaiset ovat pyrkineet paimenkoiraroduissaan tasavärisyyteen, ja valkoisten merkkien esiintyminen on rajattu halkaisijaltaan alle 5 cm rintatäplään ja korkeintaan valkoisiin varpaisiin.

musta valkoinen fakó tuhkanvärinen ruskea merle vaalea fakó ruskeamerle isabella

SUKULAISROTUJEN VÄRIT

Mudin, pumin ja pulin sukulaisuus on hyvin läheinen, ja rodut jakavat yhteisen historian ja paljon yhteisiä geenejä. Kaukaisempia sukulaisrotuja ovat maantieteellisten ja historiallisten kytkösten kautta mm. vanhasaksalaiset paimenkoirarodut ja kroatianpaimenkoira ja todennäköisesti kaukaisempia sukulaisia löytyy myös ranskan alueelta.

Vanhasaksalaisissa paimenkoiraroduissa on erilaisia muunnoksia. On pitkäkarvainen schaftpudel, joka muistuttaa etäisesti pulia, ja puolipitkäkarvaisia ja lyhytturkkisia muunnoksia. Fuchs - tyypin koirat ovat yleisimmin punaisia, brindleraidallisia tai soopeleita, maskila tai ilman, mutta myös riistanvärisiä Fuchseja löytyy. Gelbbacket ovat mustia merkkivärisiä, Schwarzenit ovat mustia ja Tiger- muunnoksen koirat mustia, merkkivärisiä tai merlejä. Myös Kuhhundeista löytyy punainen, soopeli ja maskillinen. Kuvia ja lisätietoa (saksaksi) löytyy roduista Altdeutscher Hütehunde - sivuilta. On muistettava, että muutama vuosisata sitten karjaa ja lampaita ajettiin myytäväksi koirien kanssa Unkarista Saksaan ja Ranskaan. On melko todennäköistä, että rotujen välillä on tapahtunut risteytymistä.

Myös mudien läheisellä sukulaisrodulla, kroatianpaimenkoiralla, esiintyy silloin tällöin black&tan väriä sekä valkoista tai keltaista väriä. Todennäköisesti myös muita mudeille tyypillisiä värejä esiintyy kroatianpaimenkoirissa, mutta toistaiseksi näistä ei ole saatavilla dokumentoitua tietoa.

Mudien, pumien, pulien ja maantieteellisesti ja historiallisesti kytköksissä olevien sukulaisrotujen värikirjo on paljon laajempi, kuin vanhat tai vielä nykyisetkään rotumääritelmät. Laajemmin Eurooppalaista paimenkoira-tyypin koirakantaa tarkastellessa ei ole mikään ihme, että Unkarilaisissakin roduissa syntyy edelleen merkkivärisiä, maskillisia keltaisia, sudenvärisiä, brindlejä, ruskeita, sinisiä, keltaisia, punaisia ja jopa merlejä.

VÄRIEN GENETIIKKA

Jotta saisimme jonkinlaisen käsityksen koiran turkinvärin muodostumisesta, meidän on tarkasteltava karvaa mikroskooppisen tarkasti. Koirilla on kahdenlaista melaniinia eli pigmenttiä turkissaan; eumelaniinia, joka vastaa mustan pigmentin muodostumisesta sekä feomelaniinia joka vastaa punaisen pigmentin muodostumisesta. Nämä kaksi "perusväriä" määräävät yhdessä koiran turkin värin. Erilaiset geenit säätelevät näiden kahden perusvärin määrää ja sijaintia turkissa sekä värin voimakkuutta.

Värigeenejä voi ajatella vaikkapa rakennuspalikoina. Kromosomeissa on lokuksia, geenien paikkoja. Paikkaan mahtuu kaksi palikkaa. Joskus samaan paikkaan sopii useampi erilainen palikka, ja niiden keskinäiset suhteet, dominointi järjestys, määräävät sen, mikä on koiran ulkoasu.

Koiran turkin väri jaetaan Littlen mukaan seuraaviin lokuksiin:

A - agouti 
B - brown - ruskea
C - albino series - albiino sarja
D -dilution - sininen, harmaa
E - extension - resessiivinen punainen, maski jne.
K - dominant black - dominantti musta
M - merle
S - white spotting - valkolaikkuisuus

AGOUTI LOKUS

Agouti lokuksessa mudilla on tavattu useampia geenejä, jotka aikaansaavat eri värejä. A-lokuksessa esiintyvät seuraavat alleelit: ay - soopeli, at - merkkiväri, ja aw - suden väri.  

ay - soopeli (dominantti keltainen). Geeni tuottaa koiran, joka on enimmäkseen tan-värinen, ja jolla saattaa olla musta varjostus. Soopelilla koiralla on tumma varjostus, joka saattaa kadota vanhemmiten. Yleensä kuitenkin viikset ovat tummat, ja esim. häntään saattaa jäädä tummaa karvaa. On esitetty oletus, jonka mukaan  ayay  -homotsygootit koirat olisivat vaaleampi väritykseltään kuin ayat -heterotsygootit.

Oikeaoppinen "maszkos fakó" on soopeli maskilla. Mudilla soopeli maskilla on värivirhe, pumilla ja pulilla sallittu (ja jopa tavoiteltu) väri. 

kuva: Maszkos fakó l. soopeli maskilla

at - merkkiväri eli black&tan. Jos koira on ulkoasultaan black&tan, sen genotyyppi on atat . Tan merkit näkyvät kuonossa, silmien päällä, rinnassa, jaloissa ja hännän alla. Dobermann on tyypillinen black&tan rotu. Tan-merkkien kanssa yhtä aikaa voi esiintyä myös muita kuvioita, kuten valkolaikkuisuus (tricolor-väri) tai merle. Koska suuria valkoisia merkkejä esiintyy mudilla melko harvoin, ei collie-tyyppisiä näyttäviä tricolor-pentuja liene koskaan syntynyt, mutta teoriassa tämäkin on mahdollista. Tan merkit ovat hylkäävä virhe paitsi mudilla, myös pumilla ja pulilla. 

Kuva: Black&Tan värinen mudi, jolla erottuu "valesilmät", merkit poskissa, vaaleat jalat sekä vaakasuuntainen kuvio rinnassa. Kuva (c) Maria Venhammar

aw - suden väri  on samassa lokuksessa merkkivärin ja soopelin kanssa. Tyypillisiä sudenvärisiä koiria ovat esim. harmaat norjanhirvikoirat, ja esiintyypä sitä lapinkoirissakin. Sudenvärin erottaa soopelista se, että yksittäiset karvat ovat raidallisia, kun taas soopelikoiralla vain karvan kärki on musta. Sudenvärisillä koirilla on usein myös "rillit", vaaleat reunukset silmien ympärillä. 

Kuva: Sudenvärinen uros, jolla erottuu "rillit" (c) Maria Venhammar

RUSKEA

Ruskea väri on resessiivinen, ja merkitään yleensä b-kirjaimella. B- tai Bb koira on musta, bb ruskea. Homotsygoottina bb vaalentaa koiran mustan pigmentin ruskeaksi turkissa, kirsussa, huulissa, ihossa. Myös silmät ovat usein vaaleat, kellertävät. Homotsygoottien koirien turkissa ja ihossa oleva eomelaniini pigmentti on vaalentunut, mutta geeni ei juurikaan vaikuta pheomelaniiniin, jättäen tan-värin ennalleen. Näinollen esimerkiksi ruskeilla koirilla, joilla on tan-väriset merkit, tan-merkit ovat yhtä tummat kuin mustillakin koirilla. Ruskea on melko yleinen väri, esim. noutajilla ja spanieleilla. Ruskea väri voi tulla näkyviin myös soopelikoiralla, karvankärjet eivät ole mustat, vaan ruskeat.

isä kantaa ruskeaa emä kantaa ruskeaa

Kuva: Ruskeita ja mustia mudinpentuja (c) Keijo Laitinen

ALBIINOSARJA

Albiino sijaitsee C-lokuksessa. Ylimpänä albiinosarjassa on C - alleeli, joka saa aikaan normaali värityksen, useimmat koirat ovat homotsygootteja CC. C- ja Cc? koirat ovat normaalin värisiä. C- geeni sallii täyden värityksen koiralla, ja c:n eri variaatiot poikkeavat C:stä siten, että väritys ei ole täydellinen, vaan vaihtelee vähäisistä vaikutuksista aina punasilmäiseen valkoiseen. Mudeilla on tavattu albinismia. Kuvassa sinisilmäinen albiino.

DILUUTIO

Diluutiogeeni d vaikuttaa eomelaniiniin ja pheomelaniiniin vaalentaen sekä mustat että tan- väriset alueet. Vaikuttaa ihon ja silmien väriin vaalentavasti kuten b, ja on resessiivinen.

Koirilla esiintyy kaksi toisistaan riippumatonta, pigmenttiä vaalentavaa geeniä, ruskea ja sininen. Jos koira on homotsygootti sekä sinisen että ruskean värin suhteen, se on ulkoasultaan isabellan värinen. Unkariksi ko värisiä koiria kutsutaan nimellä "hamvasbarna", jonka voi kääntää  sanalla harmaanruskea.

Kuvassa tuhkanharmaa mudin narttupentu - silmät vaihtavat väriä meripihkanvärisiksi koiran aikuistuessa.

isä kantaa tuhkanväriä emä kantaa tuhkanväriä

EXTENSION- sarja

Sarja on kiistelty, mutta sinne on ehdotettu kuuluvaksi ainakin E (normaali ulkoasu), e (resessiivinen punainen), ja Em (maski).

Fakó ja valkoinen ovat ilmiasuja ee-keltaiselle eli resessiiviselle punaiselle. Homotsygoottina e voi peittää alleen minkä tahansa A lokuksessa olevan värin tai kuvion ja tuottaa koiran, jonka turkissa on vain feomelaniinipigmenttiä. Mudi-rodussa ee-keltainen voi peittää alleen myös minkä tahansa kuvion, kuten merlen.

Lähes valkoinen mudi, jolla hieman keksinväriä korvien takana.

Selkeästi punertavansävyinen fakó ja erittäin punainen fakó (c) Maria Venhammar

Em koiralla on maski, kuten tervuerilla. Geen korvaa tan-värin mustalla osassa turkkia. Muut tekijät vaikuttavat maskin suuruuteen, se voi olla vain ohut reunus huulien ympärillä tai kasvot ja korvat peittävä, rintaan ja raajoihin ulottuva. Suurimmillaan  Em maski voi peittää alleen jopa tan-merkit, tuottaen nk. pseudo-black värisiä koiria - koiria, joilla on tan-merkit, mutta jotka peittyvät maskin alle. Tälläisiä koiria syntyy silloin tällöin esim. malinois - ja tervueren- pentueisiin, ja on syytä epäillä, että myös pumilla ja mudilla ilmiötä esiintyy.

Brindle narttu, jolla maskin häivähdys(c) Maria Venhammar

"K-lokus"

K - dominanti musta musta. Koiralla voi olla valkoisia merkkejä, tai se voi muiden geenien vaikutuksesta olla ulkoasultaan esim. ruskea (K - bb) tai sininen (K- dd).  Dominantti musta, tuottaa koiran, jonka turkissa ei ole lainkaan tan-väriä eli feomelaniinia, vaan se on perusväriltään musta. Muut samaan aikaan toimivat geenit, esim. d tai b, voivat muuttaa koiran turkinvärin siniseksi tai ruskeaksi. 

MERLE- Blue Merle - Brown Merle

Merle geeni aiheuttaa laikukkaan vaalentumisen osissa koiraa. Merle on dominoiva, jolloin Mm koira on merle, mm normaali värinen ja MM erittäin valkovoittoinen merle. Homotsygooteilla MM koirilla on usein kehityshäiriöitä kuten kuulo- ja näkövaurioita sekä silmien pienuutta tai puuttumista. Merle-merle paritukset onkin kielletty monissa roduissa, eikä mudi tee tässä poikkeusta.

Merle saa aikaan satunnaisen kuvion mustalla, ruskealla tai sinisellä (tuhkanväri) pohjalla. Sattumanvaraisuudesta johtuen joskus syntyy harvinaisia haamumerlejä, joilla kuviot voivat olla lähes huomaamattomat. Merle ei myöskään tule esiin turkin tan-värisillä alueilla, joten se on vaikea havaita esimerkiksi soopelista tai brindlestä koirasta. Resessiivinen punainen, ee-keltainen, pystyy peittämään merle kuvion alleen.

Unkarilaisissa roduissa merle väriä esiintyy ainoastaan mudilla. Merlen kerrotaan olevan ikivanha mudin väri, mutta lähes poikkeuksetta kaikki nykyiset merlet mudit polveutuvat 1990-luvulla B-rekisteriin otetusta, taustaltaan tuntemattomasta nartusta Picur. Vanhasaksalaisissa paimenkoiraroduissa esiintyy tänäpäivänäkin merleä, samoin pyreneitten alueen pienissä paimenkoirissa - voisiko värin alkuperä selittyä näiden rotujen maantieteellisellä ja historiallisella yhteydellä? Oli värin alkuperä mikä tahansa, se on kasvattanut suosiotaan voimakkaasti, ja ainoana mudin "muista väreistä" se on dominoiva ja levinnyt värien renessanssin myötä laajalle. 

Blue merle uros ja Red Merle (ruskea merle, "barna cifra") narttu (c) Katalin Timar-Geng

Merle kuvio tulee näkyviin millä tahansa pohjalla, jossa on  tummaa pigmenttiä, eumelaniinia. Parhaiten merlekuvio näkyy yksivärisillä koirilla, joiden pohjaväri on musta, ruskea tai sininen, ja vaikeampaa väriä on havaita soopelinvärisestä tai brindlestä pohjaväristä. Valkoisella tai keltaisella koiralla ei ole turkissa lainkaan eumelaniinia, jolloin vaikka koira olisikin perinyt merle-geenin, se ei tule näkyviin koiran ulkoasussa.

Unkarissa on syntynyt muutamia ruskea-merlejä eli barna-cifroja mudeja, ja vaikka väri ei ole mukana FCI:n hyväksymässä rotumääritelmässä, osallistuvat nämä koirat Unkarissa näyttelyihin. Ylläolevassa kuvassa oleva B-rekisteröity ruskeamerle narttu Mászli on voittanut Unkarissa rodun erikoisnäyttelyn.  

S- WHITE SPOTTING eli valkolaikukkuus

• S- täys värinen (solid colour), jolla voi olla pieniä valkoisia laikkuja. Tämä on ainoa S-lokuksen unkarilaisilla roduilla sallituista väreistä. 
• si, irish spotting, koiran niska, rinta, rungon alapuoli, jalat ja hännänpää ovat valkoiset. Tyypillinen border collien väritys, jota on aikaisemmin esiintynyt unkarilaisissa roduissakin. Yksivärisyyden suosiminen on kuitenkin harvinaistanut värin esiintymistä. Kööpenhaminan Maailmanvoittajanäyttelyn -89 VSP mudi, Szavalaki Kedves Lepke (kuva alla) on tyypillinen esimerkki musta-valkokirjavasta mudista. Viimeisin tietooni tullut tapaus on Sacahazi N-pentueeseen syntynyt musta-valkoinen urospentu. 1966 kirjoitettu rotumääritelmä salli mustan, valkoisen ja mustavalkoisen mudin - samalla kuin valkoiset merkit olivat kiellettyjä mustilla mudeilla. Yksivärisyyden suosiminen johti hiljalleen valkokirjavuuden harvinaistumiseen, lähes häviämiseen, kannassa. Värin yleisyydestä pumilla tai pulilla minulla ei ole tarkempaa tietoa. 

Valkoinen suuri rintatäplä ja mustavalkoinen mudinarttu

Valkokirjavuus on liukuva värisarja.