Terveys

MUDI ON TERVE ROTU 

Mudi on terverakenteinen ja liioittelematon peruskoira, jota on aivan viime aikoihin saakka jalostettu kotimaassaan käyttöominaisuuksia ja työkykyä silmällä pitäen. Koirien elinolot ovat  usein olleet aika askeettisia, ja ruokinta ei ole vastannut meidän mielikuvaamme parhaasta mahdollisesta. Koirat lisääntyivät luonnonmukaisesti, ja usein hoitivat pentusa ilman ihmisen suurempaa sekaantumista asiaan.  Pentueista karsittiin pentuja tai niistä karsiutui luonnostaan osa. Koiria ei vvlttämättä vieläkään rokoteta tai madoteta. Niiden vastustuskykyä koettelevat sisä- ja ulkoloiset ja erilaiset taudinaiheuttajat. Nämä ovat edesauttaneet rodun säilymistä vastustuskykyisenä ja elinvoimaisena. Kuitenkin iso osa kasvattajista pitää nykyään koiriaan samalla tavalla ja samanlaisissa elinoloissa kuin me suomalaisetkin - varsinkin ne, joilla on edustavat webbisivut. Luonnonvalintaa tapahtuu kuitenkin edelleen karummissa oloissa elävien maatiaiskoirien parissa.

Mudi on edelleen hyvin heterogeeninen rotu, jonka rekisterikirja on vielä Unkarissa avoin. Tämä tarkoittaa sitä, että maatiaiskannasta voidaan rotuun ottaa rotumääritelmän täyttäviä koirayksilöitä, ja siten laajentaa jalostuspohjaa. Työkykyisten maatiaiskoirien jalostuksen päämääränä ei ole ollut täydellisen yhdenmukaisen ulkomuodon tavoittelu, joten edelleenkin rodussa on suuria ulkonäkövaihteluita esim. koossa ja karvapeitteen laadussa sekä muissa ulkoisissa seikoissa. Heterogeeninen ulkomuoto on suoraa seurausta heterogeenisestä, laajasta geenipohjasta. Paimenet ovat arvostaneet hyviä työkoiria, absoluuttinen rotupuhtaus ei ole ollut välttämättomyys kunhan koira on tiennut leipänsä. Jalostus on perustunut tarpeelle saada uusia hyviä työkoiria, ei rotumääritelmään tai kauneusihanteisiin. Näillä eväillä mudi onkin pysynyt terveenä rotuna näihin päiviin saakka. Yhtenäistä ulkomuotoa tavoitellessa useimpien rotujen kohdalla on käytetty lähisukulaisia jalostukseen  tyypin vakiinnuttamiseksi, ja tämä on johtanut geenipohjan kaventumiseen ja monen rodun kohdalla valitettavasti samalla sairauksien lisääntymiseen.

MIKSI TARVITSEMME TERVEYSTUTKIMUKSIA?

Jos rotu on niin terve, miksi tarvitsemme terveystutkimuksia sen todistamiseen?

Kun koira erotetaan työkäytöstään ja jalostuskriteeriksi valitaan keinotekoiset seikat, kuten ulkomuoto tai näyttelymenestys, eikä ankaraa työkäyttöön perustuvaa valintaa enää suoriteta, koiramateriaali alkaa heiketä. Useimmat kotikoirina tai kevyessä harrastuskäytössä olevat koirat eivät koskaan joudu sellaisen päivittäisen, pitkäaikaisen fyysisen rasituksen alaiseksi, joka erottelisi jyvät akanoista. Vaikka Suomeen tuotujen koirien vanhemmat tai isovanhemmat olisivatkin käyneet läpi tiukan vahvimman selviytymiseen perustuvan seulan läpi, ei samaa seulaa ole mahdollista käyttää Suomessa.

Suomessa rodun harrastajilla ja kasvattajilla ei ole  mahdollista testata jalostuskoiriensa työkykyä ja fyysistä terveyttä pelkällä työkäytöllä. Kevyessä harrastuskäytössä oleva koira harjoittelee usein vain muutamia tunteja viikossa siinä kun paimenen koira on liikkeellä useita tunteja päivässä. Hyvä ruokinta ja lihashuolto edesauttavat koiran fyysistä jaksamista silloinkin, kun koiran fyysinen kapasiteetti on ajoittain lujilla, eivätkä luuston rakenneviat välttämättä tule esiin. On varsin tavallista, ettei nuori koira oireile lainkaan, vaikka sillä olisikin nivel- tai luusto-ongelmia. Nivelten rakenneviat eivät näy päällepäin esimerkiksi ontumisena ennenkuin koira on vakavasti nivelrikkoinen. Nivelrikon kehittymiseen voi mennä useita vuosia. Alkava nivelrikko tai sille altistavat kasvuhäiriöt voidaan röntgenkuvasta todeta jo ennen kuin koira oirehtii. Terveystutkimukset ovat jalostuksen apuväline. Ilman niitä joutuisimme odottamaan vuosia nähdäksemme alkaako joku koira mahdollisesti oirehtia niveliään, ja kärsimättömimmät tulisivat tietämättään käyttäneeksi jalostukseen koiria, joilla on piileviä perinnöllisiä nivelongelmia.

Jotta jalostus menisi eteenpäin, on kasvattajilla oltava käytössään tutkimustietoa myös jalostukseen käytettyjen koirien sisarusten ja jälkeläisten terveydestä. Tämän takia useimmat kasvattaat rohkaisevat kasvattiensa omistajia tutkituttamaan koiransa. Vaikkei koiraa olisikaan tarkoitus käyttää jalostukseen, terveystutkimuksista on myös se ilo, että tutkitusti terveen koiran kanssa voi harrastaa fyysisesti raskaampiakin lajeja, kuten agilityä, vailla pelkoa siitä, että koiran luusto ei kestä. 

RODUSSA TAVATUT SAIRAUDET

Mudi on keskimäärin erittäin terve koira. Kuitenkin silloin tällöin esiintyy eri asteisia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia. Näistä vakavin on lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (HD). Myös patella luxaatiota on tavattu. Unkarissa on yhdellä mudilla kyynärdysplasia aste 1. Muutamilla mudeilla on tavattu harmaakaihia eli HC:tä, kaihitapauksia on löytynyt Ruotsista, Suomesta ja USA:sta. Lisäksi rodussa on yksittäistapauksia epilepsiaa ja muita rodun jalostuksen tavoiteohjelmassa mainittuja sairauksia. 

Lonkkadysplasia

Lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisin koirien luusto-ongelmista. Mudin kohdalla se on prosentuaalisesti pieni, mutta vakavin Suomen populaatiossa ilmenevä perinnöllinen sairaus. Lonkkavikaa pidetään keskisuurten ja suurten rotujen ongelmana, mutta sitä esiintyy jossain määrin lähes kaikilla koiraroduilla. Lonkkaniveldysplasia periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa suuri joukko geenejä, joiden puitteissa ympäristövaikutukset vielä muokkaavat ominaisuuksia. Tämän vuoksi lonkkaniveldysplasiaa on vaikea vastustaa.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö syntyy koiran nopean kasvun aikana, kun koira on 14-26 viikon ikäinen. Nivelen osat kehittyvät yhteen sopimattomiksi, mistä seuraa niiden hankautumista toisiaan vastaan, ja edelleen pidemmän ajan kuluessa nivelrikko. Tärkeimmäksi ulkoiseksi tekijäksi lonkkanivelen kasvuhäiriöiden synnyssä on raportoitu liika energian saanti, joka aiheuttaa pentujen liian nopeaa kasvua ja painon nousua.

Suomessa käytetään Kansainvälisen kennelliiton eli FCI:n suosittelemaa asteikkoa arvioitaessa lonkkakuvia. Asteita A (ei muutoksia) ja B (lähes normaali) sanotaan terveiksi, C (lievä), D (kohtalainen), E (vaikea) sairaiksi.  Yleensä C:ksi arvioituihin lonkkaniveliin ei tule kliinisiä oireita, D:n ja E:n lonkkiin näitä useimmiten tulee.

Koiran lihaskunnolla ja normaalilla painolla on iso merkitys kliinisten oireiden kehittymiseen. Normaali paino, riittävä ja sopiva liikunta ovatkin tärkeimmät ennaltaehkäisykeinot.  Erilaisista rohdosvalmisteista jotka vaikuttavat nivelnesteeseen ja nivelrustoon on myönteistä vaikutusta, ja ne toimivat myös ennaltaehkäisevästi. Selvästi kipuilevalle koiralle tulee antaa tulehduskipulääkkeitä.

Suomessa on ollut käytössä mudin PEVISA-ohjelma, jonka mukaan pentueen vanhemmilla on oltava lonkkakuvaustulos. Vuoden 2004-loppuun mennessä ei ole ollut käytössä raja-arvoja, jota huonommilla lonkilla ei saisi koiraa jalostukseen käyttää. Mudin 1.1.2007 voimaan tullut PEVISA-ohjelma edellyttää jalostukseen käytettäviltä koirilta lonkkatutkimusta aikaisintaan 12 kk iässä, raja-arvo C. Valtaosa lonkkakuvatuista ja jalostukseen käytetyistä koirista on ollut terveitä (A tai B), ja ainoastaan joitain lievästi lonkkavikaisia ( C) koiria on käytetty jalostukseen. Suomessa mudien lonkkatilanne on hyvä, sillä yli 80% tutkituista mudeista on ollut terveitä. Myös Ruotsissa on kiinnitetty pitkään huomiota mudien lonkkiin, ja tilastot ovat hyviä. Unkarissakin mudien lonkkatutkimukset ovat yleistyneet, ja nykyään onkin mahdollista ostaa Unkarista pentu, jonka molemmat vanhemmat tai jopa useampi sukupolvi pennun taustalla on tutkittu terveeksi.

Suomessa rotu on kuulunut PEVISA:n lonkkien osalta vuodesta 2000 lähtien. Vuoden 2008 loppuun mennessä kuvattu Suomessa noin sata mudia.  PEVISA:n liittyminen on lisännyt jonkin verran kuvaamisaktiivisuutta, ja kaikki jalostukseen käytetyt koirat ovat olleet lonkkakuvattuja vuoden 2000 jälkeen. 

Rodun kotimaassa Unkarissa ei toistaiseksi vieläkään vaadita lonkkakuvausta ennen pentujen rekisteröintiä. Unkarissa lonkkakuvia arvioidaan kahdenlaisella asteikolla. FDB.n F˙ggetlen Diszplázia Bizottság:n lääkärit antavat virallisen tuloksen vasta 2 vuotiaalle koiralle. FDB:n tulos on numerosarja joka näkyy jälkeenpäin rekisterikirjassa ja koiran jälkeläisten rekisterikirjassa, se on myös löydettävissä internetistä avoimesta tietokannasta, jota päivitetään aika ajoin. Kirjaimista N (Normal),vastaa A:ta, M (Majdnem normál), vastaa B:tä ja E (Enyhe), joka vastaa C:tä.Toinen asteikko on sama kuin FCI:n 5-portainen ja sitä käyttää MKOE (Magyar Kisállat Ortopédiai Egyesület), jolla ei ole avointa tietokantaa tuloksista, ja joka antaa virallisen tuloksen jo 12 kk ikäiselle koiralle (kuten SKL:kin).

Vaikka FDB komitean tilastot ovat kaikkien saatavilla, niiden vertailun Suomen tilastoihin estää, se että Unkarissa E:tä, eli meidän C:tä huonompia tuloksia ei näy tilastoissa, eikä koirien sukutauluissa. Käytännössä siis koira, jolla ei ole FDB numeroa voi olla joko lonkkakuvaamaton, tai lonkkakuvattu ja sairas. Unkarissakin aletaan olla huolissaan rodun lonkkien tilanteesta, ja yhä useammat kasvattajat lonkkakuvauttavatkin koiransa ennen niiden siitoskäyttöä. Jos olet hankkimassa mudinpentua Unkarista, älä tuudittaudu sen varaan, että pennun vanhemmat ovat terveitä, ellei niillä ole virallista lonkkakuvaustulosta. 

Muut nivelet – kyynärät ja polvet

Kyynärnivelen kasvuhäiriö voi invalidisoida koiran siinä kun lonkkaniveldysplasiakin. Koira kantaa suuren osan painostaan etupään varassa, joten myös kyynärpäiden terveyteen on syytä kiinnittää huomiota. Kyynärniveldysplasia on toistaiseksi tuntematon mudeilla. Suomessa on kyynärkuvattu vuoden 2009 alkuun mennessa noin 60 mudia, joilla kaikilla on ollut terveet kyynärpäät. Käsillä olevan tiedon perusteella voikin sanoa, että mudi ei kuulu riskiryhmään kyynerniveliensä osalta. Kyynärtutkimus ei kuulu mudin pakolliseen PEVISA-ohjelmaan, mutta kyynärät voi samalla vaivalla tutkia lonkkatutkimuksen yhteydessä, ja koiria onkin kyynärtutkittu vapaaehtoisesti.

Patella luksaatio eli polvinivelen sijoiltaanmeno on sairaus, joka lievänä ei juuri haittaa koiraa, mutta vakavampiasteisena polvinivelet voivat luiskahdella sijoiltaan tämän tästä koiran liikkuessa, tai olla jopa koko ajan luksoituneena. Luksaatio voi näkyä koiran tapana ”heittää” jalkaa siten, että sijoiltaan mennyt nivel luiskahtaa takaisin paikoilleen. Polvinivel voi luksoitua sisäänpäin (medial) tai ulospäin (lateral). Rodut, joilla on hyvin suorat takakulmaukset, ovat usein suuremmassa riskissä kuin normaalisti kulmautuneet rodut. 

Suomessa on tutkittu vuoden 2009 alkuun mennessä noin 80  mudia patella luksaation varalta, ja neljällä on tavattu patellaluksaatio: 3:lla ensimmäisen asteen patella luksaatio ja yhdellä 2. asteen patella luksaatio. Patellaluksaation riski on melko pieni. Mudi kuuluu polvien osalta PEVISA:n, polvitutkimus on pakollinen jalostukseen käytettäville koirille, mutta raja-arvoa jalostukseen käytettäville koirille ei ole. Polvitutkimuksen suorittaa siihen erikoistunut eläinlääkäri tunnustelemalla niveltä ja taivuttamalla koiran jalkaa. Koiraa ei tarvitse nukuttaa tutkimusta varten. 

Silmät

Suomessa mudien silmiä on tutkittu vuodesta 1995 lähtien, ja tutkitut koirat ovat olleet enimmäkseen terveitä, Suomessa on tutkittu vuoden 2009 alkuun mennessä noin 70 mudia, ja toistaiseksi Suomesta on löytynyt kaksi tulkinnanvarainen harmaakaihitapausta (HC), viisi avointa PPM diagnoosia, yksi avoin RD diagnoosi ja yksi distichiasis tapaus. Ruotsissa, USA:ssa ja Unkarissa on todettu joitain HC tapauksia.

Mudien PEVISA-ohjelmassa on perinnöllinen harmaakaihi (HC), verkkokalvon kehityshäiriö (RD) ja etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA). HC ja PRA molemmat tulevat esiin iän myötä, usein vasta 3-4 ikävuoden välillä. Tämän vuoksi olisikin syytä silmäpeilata koira mielellään muutaman vuoden välein, tai ainakin kerran nuorena ja kerran vanhempana. 

Lisätietoja silmäsairauksista

Muut sairaudet

Muita rodussa esiintyneitä vikoja ja sairauksia ovat mm. purentaviat, hammaspuutokset, häntämutkat, kivesviat, ja allergiat. Lisäksi sinisillä mudeilla on tavattu jonkinverran karvaongelmia, ja yksittäistapauksina diagnosoitu sinisen koiran syndroomaa. Lisäksi mudeilla on tavattu joitain tapauksia epilepsiaa.

Lievä purentavika on lähinnä kosmeettinen ongelma, mutta vakavammissa tapauksissa voidaan joutua poistamaan tai hiomaan koiran hampaita, jotta leuat asettuvat normaalisti. Purentavikaisia koiria ei käytetä jalostukseen, mutta siitä huolimatta purentavikaisia pentuja syntyy ajoittain. Myös hammaspuutokset ovat useimmiten kosmeettisia, yksittäisiä välihampaan puutoksia, eivätkä haittaa koiran normaalia elämää. Hammaspuutokset kuitenkin tapaavat kertaantua, mikäli niihin ei kiinnitetä jalostuksessa huomiota. Hammaspuutoksien lisäksi mudeilla on tavattu ylimääräisiä välihampaita.

Kivesvikaisen koiran toinen (monikrismi) tai molemmat (anorkidismi) kivekset ovat jääneet laskeutumatta. Kivesvikainen koira kannattaa usein kastroida, sillä liian lämpimässä vatsaontelossa kives saattaa äityä kasvaimeksi. Kivesvikaista koiraa ei voi käyttää jalostukseen, ja se on näyttelyssä hylkäävä virhe. Suomen kennelliiton kauppasopimuksessa kivesvika mainitaan vikana, josta kasvattajan on hyvitettävä osa kauppasummasta.

Mudeilla on tavattu jonkin verran ruoka-aine yliherkkyyksiä. Ruoka-aine allergiat ovat koirilla melko yleisiä, ja tavanomaisimpia allergioita ovat vilja-allergiat. Monet koirat ovat yliherkkiä vehnälle, joka on useiden teollisten koiranruokien pääraaka-aine. Ruoka-aine allergiat saattavat esiintyä esim. mahan herkkyytenä tai ihon hilseilynä ja rapsutteluna. Myös erilaisista iho-oireista on ilmoitettu. Mudit voivat yleensä hyvin ruokavaliolla, jossa on runsaasti rasvaa ja laadukasta eläinperäistä proteiinia.

Mudeilla on tavattu joitain tapauksia epilepsiaa. Ruotsissa on ainakin yksi yksittäinen epilepsiatapaus, ja lisäksi Unkarissa on tavattu useampia epilepsiatapauksia tai epilepsia-epäilyita toisilleen läheistä sukua olevissa koirissa. Kaikenkaikkiaan varmoja epilepsiatapauksia rodussa tunnetaan toistaiseksi vain kourallinen.

YHTEENVETO

Kaikenkaikkiaan rotu on edelleen terve. Suurin osa mudeista käy eläinlääkärillä vain rokotuksia varten, ja elää elämänsä perusterveenä ja ilman sairastelua. Se, että rotu on terve, ei valitettavasti kuitenkaan tarkoita, etteikö koirayksilöllä voisi olla yhtä tai useampaa perussairautta. Vaikka todennäköisyys esimerkiksi siihen, että pennulle kehittyy lonkkadysplasia on hyvin alhainen, mudeilla silti esiintyy harvakseltaan dysplasiaa. Mudien PEVISA-ohjelma edellyttää lonkkien, polvien ja silmien tutkimista. PEVISA:ssa olevien sairauksien lisäksi mudeilla on tavattu yksittäistapauksina esimerkiksi ruoka-aine yliherkkyyksiä, epilepsiaa, sydämen vajaatoimintaa ym. Näistä ja muista mudeilla tavatuista sairauksista on tietoa mudien Jalostuksen Tavoiteohjelmassa. 

Kasvattajan velvollisuus on pyrkiä kasvattamaan mahdollisimman terveitä koiria. Vastuuntuntoinen kasvattaja terveystutkituttaa jalostuskoiransa perinnöllisten vikojen varalta - jalostuskoirat on vähintään lonkkakuvattu, polvi- ja silmätutkittu. Näihin tutkimuksiin velvoittaa jo rodun PEVISA- ohjelma; sellaisten koirien jälkeläisiä, joita ei ole terveystutkittu PEVISA:n ehtojen mukaan, ei rekisteröidä normaalisti. PEVISA:n ulkopuolisia sairauksia on hankalampi vastustaa. Muita sairauksia esiintyy hyvin harvoin, ja ne saattavat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Kasvattajien ja rodunharrastajien tuleekin kulkea silmät ja korvat auki. Yksi toimiva keino ei-PEVISA-sairauksien vastustamiseksi on maltillinen jalostus - pyritään laajaan geenipohjaan, matalaan sukusiitoskertoimeen, vältetään matador-uroksia ja käytetään koiria jalostukseen vasta hieman vanhempana.

Vaikka elävän eläimen ostaminen onkin aina sattumankauppaa, voi huolellisella rotuun tutustumisella parantaa mahdollisuuksiaan terveen pennun saamiseksi. Mudin kohdalla voi olla melko varma, etta pentu tulee olemaan perusterve elämänsä ajan.  Otti pennun sitten Suomesta tai ulkomailta, varmistu, että sen vanhemmat on tutkittu PEVISA-sairauksien osalta. Kysele aktiivisesti kasvattajilta ja rodunharrastajilta. Monet mudiharrastajat kertovat varsin avoimesti koirissaan tai kasvateissaan tavatuista sairauksista tai vioista, niistäkin, jotka eivät PEVISA:n kuulu.

LINKIT

Päivitetty 6.3.2009