Terveys

MUDI ON TERVE ROTU 

Mudi on terverakenteinen ja liioittelematon peruskoira, jota on aivan viime aikoihin saakka jalostettu kotimaassaan käyttöominaisuuksia ja työkykyä silmällä pitäen. Mudi on edelleen hyvin heterogeeninen rotu, jonka rekisterikirja on vielä Unkarissa avoin. Tämä tarkoittaa sitä, että maatiaiskannasta voidaan rotuun ottaa rotumääritelmän täyttäviä koirayksilöitä, ja siten laajentaa jalostuspohjaa. Työkykyisten maatiaiskoirien jalostuksen päämääränä ei ole ollut täydellisen yhdenmukaisen ulkomuodon tavoittelu, joten edelleenkin rodussa on suuria ulkonäkövaihteluita esim. koossa ja karvapeitteen laadussa. Heterogeeninen ulkomuoto on suoraa seurausta heterogeenisestä, laajasta geenipohjasta.

Kotimaassaan mudi on maalaistalojen työkoira. Tärkeämpiä kuin ulkomuotoseikat ovat olleet koiran käyttöominaisuudet. Päivittäisessä työkäytössä perinnölliset heikkoudet ja sairaudet tulevat nopeasti esiin, eikä sairailla, työhön kykenemättömillä koirilla ole jatkettu sukua. Syntyneistä pennuista on saatettu jättää eloon tarpeen mukaan vain muutama suurin ja voimakkain. Koiria ei ole rokotettu tai madotettu, ja vastustuskyvyltään heikot ovat karsiutuneet pois. Ankarat olot ja vahvoja, terveitä työkoiria suosinut jalostus on tehnyt mudista lähtökohdiltaan alkukantaisen ja terveen rodun.

MIKSI TARVITSEMME TERVEYSTUTKIMUKSIA?

Jos rotu on niin terve, miksi tarvitsemme terveystutkimuksia sen todistamiseen?

Kun koira erotetaan työkäytöstään ja jalostuskriteeriksi valitaan keinotekoiset seikat, kuten ulkomuoto tai näyttelymenestys, eikä ankaraa työkäyttöön perustuvaa valintaa enää suoriteta, koiramateriaali alkaa heiketä. Useimmat kotikoirina tai kevyessä harrastuskäytössä olevat koirat eivät koskaan joudu sellaisen päivittäisen, pitkäaikaisen fyysisen rasituksen alaiseksi, joka erottelisi jyvät akanoista. Vaikka Suomeen tuotujen koirien vanhemmat tai isovanhemmat olisivatkin käyneet läpi tiukan seulan, ei samaa seulaa ole mahdollista käyttää Suomessa.

Suomessa rodun harrastajilla ja kasvattajilla ei ole useinkaan mahdollista testata jalostuskoiriensa työkykyä ja fyysistä terveyttä pelkällä työkäytöllä. Kevyessä harrastuskäytössä oleva koira harjoittelee usein vain muutamia tunteja viikossa siinä kun paimenen koira on liikkeellä useita tunteja päivässä. Hyvä ruokinta ja lihashuolto edesauttavat koiran fyysistä jaksamista silloinkin, kun koiran fyysinen kapasiteetti on ajoittain lujilla, eivätkä luuston rakenneviat välttämättä tule esiin. Jalostuksen avuksi on otettava terveystutkimukset, jotka antavat luotettavaa ja vertailukykyistä tietoa koiran fyysisestä terveydestä.

Jotta jalostus menisi eteenpäin, on kasvattajilla oltava käytössään tutkimustietoa myös jalostukseen käytettyjen koirien sisarusten ja jälkeläisten terveydestä. Tämän takia kasvattajien tulee pyrkiä rohkaisemaan kasvattiensa omistajia tutkituttamaan koiransa. Vaikkei koiraa olisikaan tarkoitus käyttää jalostukseen, terveystutkimuksista on myös se ilo, että tutkitusti terveen koiran kanssa voi harrastaa fyysisesti raskaampiakin lajeja, kuten agilityä, vailla pelkoa siitä, että koiran luusto ei kestä. 

RODUSSA TAVATUT SAIRAUDET

Mudi on keskimäärin erittäin terve koira. Kuitenkin silloin tällöin esiintyy eri asteisia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia. Näistä vakavin on lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (HD). Myös patella luxaatiota on tavattu. Unkarissa on yhdellä mudilla kyynärdysplasia aste 1. Muutamilla mudeilla on tavattu harmaakaihia eli HC:tä, kaihitapauksia on löytynyt Ruotsista, Suomesta ja USA:sta.  

Lonkkadysplasia

Lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisin koirien luusto-ongelmista. Mudin kohdalla se on prosentuaalisesti pieni, mutta vakavin Suomen populaatiossa ilmenevä perinnöllinen sairaus. Lonkkavikaa pidetään keskisuurten ja suurten rotujen ongelmana, mutta sitä esiintyy jossain määrin lähes kaikilla koiraroduilla. Lonkkaniveldysplasia periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa suuri joukko geenejä, joiden puitteissa ympäristövaikutukset vielä muokkaavat ominaisuuksia. Tämän vuoksi lonkkaniveldysplasiaa on vaikea vastustaa.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö syntyy koiran nopean kasvun aikana, kun koira on 14-26 viikon ikäinen. Nivelen osat kehittyvät yhteen sopimattomiksi, mistä seuraa niiden hankautumista toisiaan vastaan, ja edelleen pidemmän ajan kuluessa nivelrikko. Tärkeimmäksi ulkoiseksi tekijäksi lonkkanivelen kasvuhäiriöiden synnyssä on raportoitu liika energian saanti, joka aiheuttaa pentujen liian nopeaa kasvua ja painon nousua.

Suomessa käytetään Kansainvälisen kennelliiton eli FCI:n suosittelemaa asteikkoa arvioitaessa lonkkakuvia. Asteita A (ei muutoksia) ja B (lähes normaali) sanotaan terveiksi, C (lievä), D (kohtalainen), E (vaikea) sairaiksi.  Yleensä C:ksi arvioituihin lonkkaniveliin ei tule kliinisiä oireita, D:n ja E:n lonkkiin näitä useimmiten tulee.

Koiran lihaskunnolla ja normaalilla painolla on iso merkitys kliinisten oireiden kehittymiseen. Normaali paino, riittävä ja sopiva liikunta ovatkin tärkeimmät ennaltaehkäisykeinot.  Erilaisista rohdosvalmisteista jotka vaikuttavat nivelnesteeseen ja nivelrustoon on myönteistä vaikutusta, ja ne toimivat myös ennaltaehkäisevästi. Selvästi kipuilevalle koiralle tulee antaa tulehduskipulääkkeitä.

Suomessa on ollut käytössä mudin PEVISA-ohjelma, jonka mukaan pentueen vanhemmilla on oltava lonkkakuvaustulos. Vuoden 2004-loppuun mennessä ei ole ollut käytössä raja-arvoja, jota huonommilla lonkilla ei saisi koiraa jalostukseen käyttää. Valtaosa lonkkakuvatuista ja jalostukseen käytetyistä koirista on ollut terveitä (A tai B), ja ainoastaan joitain lievästi lonkkavikaisia ( C) koiria on käytetty jalostukseen. Suomessa mudien lonkkatilanne on hyvä, sillä yli 80% tutkituista mudeista on ollut terveitä. Myös Ruotsissa on kiinnitetty pitkään huomiota mudien lonkkiin, ja tilastot ovat hyviä.

Suomessa rotu on kuulunut PEVISA:n lonkkien osalta vuodesta 2000 lähtien. PEVISA:n voimaantulon jälkeen on lonkkakuvattu vuosina 2000-2005 yhteensä 28 mudia, kun yhteensä mudeja on vuoden 2005 loppuun mennessä kuvattu 58.  PEVISA:n liittyminen on lisännyt jonkin verran kuvaamisaktiivisuutta, ja kaikki jalostukseen käytetyt koirat ovat olleet lonkkakuvattuja vuoden 2000 jälkeen. 

Rodun kotimaassa Unkarissa ei vaadita lonkkakuvausta ennen pentujen rekisteröintiä. Unkarissa lonkkakuvia arvioidaan kahdenlaisella asteikolla. Toinen asteikko on sama kuin FCI:n 5-portainen ja sitä käyttää MKOE (Magyar Kisállat Ortopédiai Egyesület), jolla ei ole avointa tietokantaa tuloksista, ja joka antaa virallisen tuloksen jo 12 kk ikäiselle koiralle (kuten SKL:kin).

FDB.n Fÿggetlen Diszplázia Bizottság:n lääkärit antavat virallisen tuloksen vasta 2 vuotiaalle koiralle. FDB:n tulos on numerosarja joka näkyy jälkeenpäin rekisterikirjassa ja koiran jälkeläisten rekisterikirjassa, se on myös löydettävissä internetistä avoimesta tietokannasta, jota päivitetään aika ajoin. Kirjaimista N (Normal),vastaa A:ta, M (Majdnem normál), vastaa B:tä ja E (Enyhe), joka vastaa C:tä.

Vaikka FDB komitean tilastot ovat kaikkien saatavilla, niiden vertailun Suomen tilastoihin estää, se että Unkarissa E:tä, eli meidän C:tä huonompia tuloksia ei näy tilastoissa, eikä koirien sukutauluissa. Käytännössä siis koira, jolla ei ole FDB numeroa voi olla joko lonkkakuvaamaton, tai lonkkakuvattu ja sairas. Unkarissakin aletaan olla huolissaan rodun lonkkien tilanteesta, ja yhä useammat kasvattajat lonkkakuvauttavatkin koiransa ennen niiden siitoskäyttöä. Jos olet hankkimassa mudinpentua Unkarista, älä tuudittaudu sen varaan, että pennun vanhemmat ovat terveitä, ellei niillä ole virallista lonkkakuvaustulosta.

Muut nivelet – kyynärät ja polvet

Kyynärnivelen kasvuhäiriö voi invalidisoida koiran siinä kun lonkkaniveldysplasiakin. Koira kantaa suuren osan painostaan etupään varassa, joten myös kyynärpäiden terveyteen on syytä kiinnittää huomiota. Kyynärniveldysplasia on toistaiseksi tuntematon mudeilla. Suomessa on kyynärkuvattu parikymmentä mudia, joilla kaikilla on ollut terveet kyynärpäät. Käsillä olevan tiedon perusteella voikin sanoa, että mudi ei kuulu riskiryhmään kyynerniveliensä osalta.

Patella luksaatio eli polvinivelen sijoiltaanmeno on sairaus, joka lievänä ei juuri haittaa koiraa, mutta vakavampiasteisena polvinivelet voivat luiskahdella sijoiltaan tämän tästä koiran liikkuessa, tai olla jopa koko ajan luksoituneena. Luksaatio voi näkyä koiran tapana ”heittää” jalkaa siten, että sijoiltaan mennyt nivel luiskahtaa takaisin paikoilleen. Polvinivel voi luksoitua sisäänpäin (medial) tai ulospäin (lateral)

Suomessa on tutkittu yli 30 mudia patella luksaation varalta, ja neljällä on tavattu patellaluksaatio: 3:lla ensimmäisen asteen patella luksaatio ja yhdellä 2. asteen patella luksaatio.  Rodut, joilla on hyvin suorat takakulmaukset, ovat usein suuremmassa riskissä kuin normaalisti kulmautuneet rodut. Mudilla on melko niukat takakulmaukset, joihin tulee kiinnittää huomiota jalostuksessa.

Silmät

Suomessa mudien silmiä on tutkittu vuodesta 1995 lähtien, ja tutkitut koirat ovat olleet enimmäkseen terveitä, Suomessa on tutkittu lähes 40 mudia, ja toistaiseksi Suomesta on löytynyt yksi tulkinnanvarainen harmaakaihitapaus (HC). Ruotsissa on löytynyt kaksi HC-  sekä yksi HC- ja retinopatiatapaus, myös USA:ssa on löytynyt yksi HC tapaus.

Mudeja on tutkittu Suomessa perinnöllisen harmaakaihin (HC), verkkokalvon kehityshäiriön (RD) ja etenevän verkkokalvon surkastuman (PRA) varalta.

HC ja PRA molemmat tulevat esiin iän myötä, usein vasta 3-4 ikävuoden välillä. Tämän vuoksi olisikin syytä silmäpeilata koira mielellään muutaman vuoden välein, tai ainakin kerran nuorena ja kerran vanhempana. 

Muut sairaudet

Muita rodussa esiintyneitä vikoja ja sairauksia ovat mm. purentaviat, hammaspuutokset, kivesviat, ja allergiat.

Lievä purentavika on lähinnä kosmeettinen ongelma, mutta vakavammissa tapauksissa voidaan joutua poistamaan tai hiomaan koiran hampaita, jotta leuat asettuvat normaalisti. Purentavikaista koiraa ei tule käyttää siitokseen. Myös hammaspuutokset ovat useimmiten kosmeettisia, yksittäisiä välihampaan puutoksia, eivätkä haittaa koiran normaalia elämää. Hammaspuutokset kuitenkin tapaavat kertaantua, mikäli niihin ei kiinnitetä jalostuksessa huomiota.

Kivesvikaisen koiran toinen (monikrismi) tai molemmat (anorkidismi) kivekset ovat jääneet laskeutumatta. Kivesvikainen koira kannattaa usein kastroida, sillä liian lämpimässä vatsaontelossa kives saattaa äityä kasvaimeksi. Kivesvikaista koiraa ei tule käyttää siitokseen.

Mudeilla on tavattu jonkin verran ruoka-aine yliherkkyyksiä. Ruoka-aine allergiat ovat koirilla melko yleisiä, ja tavanomaisimpia allergioita ovat vilja-allergiat. Monet koirat ovat yliherkkiä vehnälle, joka on useiden teollisten koiranruokien pääraaka-aine. Ruoka-aine allergiat saattavat esiintyä esim. mahan herkkyytenä tai ihon hilseilynä ja rapsutteluna. Myös erilaisista iho-oireista on ilmoitettu. Mudit voivat yleensä hyvin ruokavaliolla, jossa on runsaasti rasvaa ja laadukasta eläinperäistä proteiinia.

Muista sairauksista Ruotsissa on tavattu ainakin yksi varma epilepsia tapaus. 

YHTEENVETO

Kaikenkaikkiaan rotu on edelleen terve. Suurin osa mudeista käy eläinlääkärillä vain rokotuksia varten, ja elää elämänsä perusterveenä ja ilman sairastelua. Varmuuden varalta pentu kannattaa varata yhdistelmästä, jonka molemmat vanhemmat on tutkittu sairauksien varalta. Myös Ruotsista on suhteellisen helppo löytää pentu, jonka vanhemmat ovat terveystutkittuja. Jos olet tuomassa pentua Unkarista, voi täysin terveystutkitun pennun löytäminen olla hankalampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Suomalaisilla mudiharrastajilla on jo hyviä kontakteja Unkariin, ja kysyvä saa varmasti apua pennun tuomiseen.