Laura E. Koivula

Tänäpäivänä hevoset ovat minulle lähes elämäntapa. Valmistuin lukiosta vuonna 2006. Lukion jälkeen perustin oman yrityksen. Yritystoiminnan myötä hoidan, ratsastan sekä myyn hevosia työkseni.
Vuonna 2007 työskentelin, valmennauduin sekä kilpailin Saksassa ja Hollannissa. Siellä ollessani opin valtavasti uutta ja kehityin, niin ratsastajana kuin ihmisenä. Suomeen takaisin tultuani pääsin hyödyntämään ulkomailta saamiani oppeja ja vuokrasin Jalasjärveltä maneesin yhteydessä olevan 14 hevosen tallin.Vaikka hevosia on omistuksessani vain muutama, on minulla muita tuttavieni hevosia kilpailtavana, koulutettavana, tallipaikalla sekä myytävänä.

Olen varma, että hevoset pysyvät elämässäni mukana aina.

Ompun kanssa varsinainen kilpaurani alkoi Sen kanssa kilpailin aluetasolla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin.

Seuraavaksi oli ponin hankinta edessä, sillä halusin kilpailla poniratsastajana omanikäisteni nuorten seurassa. Ponin hankinta oli pitkä ja hankala prosessi. Kiersimme ympäri Suomea etsimässä uusia ja lupaavia poneja, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Ehkä viidennenkymmenennen ponin jälkeen oikea osui kohdalle. Se oli Aimé. Aime oli todellinen löytö, sillä sen kanssa pääsin ponien kenttämaajoukkueeseen ja sen myötä aina suurempiin kilpailuihin. Hienoimpana kokemuksena Aimén kanssa voisin mainita kenttäratsastuksen Euroopan Mestaruuskilpailut, jotka olivat vuonna 2002 Saksassa.

Kun ponivuoteni loppuivat, ostimme Uncle Samin, joka vielä nykyäänki toimii kilpahevosenani. Tällä kaudella kuulun nuortenratsastajiensarjaan ja tavoitteeni ovat kenttäratsastuksen PM:issä sekä EM:issä. Tulevaisuuden tähtäimenä on tietenkin Olympialaiset, jonne vielä joskus toivon pääseväni.

Kun muutimme Jalasjärvelle, vuonna 1997, pitkäaikainen haaveeni toteutui - sain ensimmäisen oman ponin, Jesikan. Se oli jo iäkäs, mutta juuri sopiva nuorelle tytölle. Jesika opetti valtavasti, niin vastuuta ja huolenpitoa, kuin sitä, että hevosen omistaminen ei ollut pelkkää ratsastusta päivästä toiseen. Sen kanssa osallistuin ensimmäisiin seurakilpailuihin.

Pian kuitenkin Jesikan kapasiteetti alkoi loppua ja halusin edetä yhä pidemmälle ja pidemmälle. Ostimme toisen hevosen, Ann Beaty Starin eli Ompun. Vaikka Omppu oli ravisukuinen, sen kanssa oli helppo opetella kaikkea. Se oli luotettava ja yritti aina parhaansa.

Laura Koivula

Synnyin vuonna 1987 Jyväskylässä. Aloitin ratsastamisen 5-vuotiaana.Vanhempani, eikä kukaan muu perheestäni ole aikaisemmin hevosia harrastanut. Asuimme kuitenkin Jyväskylässä ratsastuskoulun vieressä,joten oli luonnollista, että aloin käydä ratsastustunneilla. Siitä sitten se hevoskärpänen puraisi. Ratsastuskouluilta sain hyvät perustaidot hevosten hoitamisesta ja ratsastamisesta.