Alkusivu

Harrastukset

Ammatti

Kesämökki

Perhe

Stereokuvat

Linnunpönttö

Ruokintalaite

Yhteys

Harrastusten parissa

Kurikan Korven kansakoulun yläluokilla aloitin aktiivisen piirtämisen. Aluksi tietenkin vain omaksi ilokseni. Opettaja Oiva Lohiluoma huomasi taipumukseni ja innosti ja kannusti nuorta poikaa. Opettaja Lohiluoma oli erittäin viitseliäs työssään. Korven koulun oppilaat osallistuivat suurella joukolla Kurikan koulujen välisiin "henkisiin kilpailuihin", kuten niitä silloin kutsuttiin. Koulumme myös menestyi hyvin. Minäkin menestyin. Samoin luokan lehtemme "Veikeät Vekkulit", johon piirsin sarjakuvaa. Toisinaan myös kansikuvan.

Nykyään Korven koulu on kyläyhdistys Korpikotkien "pesäpaikka" Korpilinna.

Opettaja Lohiluoma keksi tarjota piirtämiäni sarjakuvia Ilkka-lehteen ja niitä alettiinkin julkaista kerran viikossa "Nuorten Ilkassa". Sarjakuvat olivat sitten silta hakeutumiselleni kirjapainoalalle. Työssäni kirjapainossa harrastuksesta tulikin "puoli työtä". Ei tosin enää kauankaan sarjakuvien muodossa, vaan työhön kuuluvana graafisena piirtämisenä. Vapaa-aikanani harrastin vielä "vapaata" piirustelua ja vesivärimaalausta. Sitten se alkoi vähitellen jäädä vähemmälle ja tilalle tuli muuta, esimerkiksi perhe.

SUKUTUTKIMUS.  Jossakin vaiheessa 1960-luvulla kävin Ilkan kirjapainon johtajan, faktori Aarne Teerimäen, kanssa Seinäjoen kirjastossa katsomassa mikrofilmattuja Jalasjärven rippikirjoja. Sieltähän löytyi esivanhempiani heti ensi yrittämällä aina 1700-luvulle saakka. Tästä alkoi uusi harrastukseni sukututkimuksen parissa. Sukututkijaksi en ole oiken kyennyt, mutta minua alkoi askarruttaa ajatus siitä, miten sukututkimuksen tulokset parhaiten esitettäisiin yleisölle, esim. sukupuuna tai muuna julkaisuna. Kehittelin mallin "kerrossukupuusta", jossa sukupuu oli sijoitettu mappiin kerroksittain. Se olikin sinänsä melko selkeä, mutta kasvaessaan olisi saanut niin suuret mitat, että idea menetti merkityksensä.

Vähän myöhemmin, kun olin hankkinut Commodore64 -tietokoneen, yritin ensin soveltaa ideoitani sukututkimuksen tiimoilta tekstinkäsittelyohjelmalla. Se oli kuitenkin melko kömpelöä touhua: aina kun sain jonkin lisäyksen oli sivu muokattava uudelleen. PC-koneen myötä tutustuin muutamaan varsinaiseen sukututkimusohjelmaan ja löysin Seppo Luhtasaaren  "Sukujutut"-ohjelman.  Se tuntui olevan sen suuntainen kuin kaipasinkin, mutta vielä jotakin puuttui. Kerroin Luhtasaarelle ideoistani ja hän toteutti niitä ohjelmassaan. Meistä tuli hyvät kaverit ja olen nykyään aktiiviseti ideoimassa ja testailemassa Sukujutut-ohjelmaa.

LUOPAJÄRVEN KÖYKKÄ-SUKU ry, on sukuseura ja suku, jonka tunnen omakseni ja jonka tehtävissä olen puuhaillut aktiivisesti jo muutaman vuoden ajan. Parhaillaan tutkijoilla on työn alla uuden sukukirjan aineisto. Työ on kuitenkin aikaavievää, mutta urakan loppupuolella jo ollaan.

VIRO / EESTI. 1980-luvulla kyläilimme vaimoni kanssa melko paljon Virossa. Tallinnassa tuli jo tuohon aikaan toimeen suomenkielellä, mutta esim. Pärnussa ja Kilingi-Nõmmessa, jotka olivat pääasialliset kohteemme, ei vielä paljonkaan puhuttu suomea. Ei ainakaan niissä perheissä, joihin tutustuimme. Tästä syystä aloimme opetella vironkieltä. Praegu eestikeel sujub juba nii, et maha ei emam müüa. Kyläily on viime vuosina jäänyt melko vähiin, mutta vieläkin kyläillään silloin tällöin, puolin ja toisin.

3D-KUVAT,   ELI  STEREOKUVAT. Tulipahan kokeiltua myös tämän lajin näppäilyä, tuloksia löydät täältä.

Harrastuksiini kuuluu myös Vaasan Retkeilijät

Takaisin sivun alkuun