Aina jossain päin maata ajankohtainen, tai muuten pinnalle pulpahteleva kestoaihe. Liitoksen eduista tehdään toistuvasti selvityksiä. Haitoista ja huononnuksista ei ole tehty ainuttakaan. Tampereen yliopiston aluetieteen professori Olli Kultalahden mielestä sellaiseen olisi tarvetta. Liitoksia perustellaan yleensä voimavarojen lisääntymisellä, ja keskeisintä olisi tietää, kuinka ne suunnataan, ja kuinka sitten on käynyt. Useimmilla päättäjillä on kiusaus ohjata yhdistetyt voimavarat keskustaan, missä ne tuottavat parhaiten ja tavoittavat useimmat kuntalaiset, hän sanoo. Kuntaliiton Timo Kietäväinen arvioi, että muutosvastarintaa nostattava kuntaliitos ei vastedes ole ainoa tapa turvata peruspalveluita. Tietoyhteiskunta ja seudullinen yhteistyö tarjoavat aivan uusia mahdollisuuksia, mutta se edellyttää turhan kilpailun karsimista kuntien väliltä. Oulun- ja Jyvässeudun saavutukset ovat siitä hyviä esimerkkejä. Ruotsissa suurkuntia ollaan jakamassa pienemmiksi.

Olen seurannut kuntalaisen silmin nähtynä liitosasioita Pirkanmaalaiseen tapaan hoidettuna usean vuoden ajan. Vanhin tuntemani liitos on Kiikan ja Keikyän yhdistäminen Äetsäksi. Yksi kunta, mutta kas: Kahden kunnan raja on asukkaille edelleen aivan selvä, seurakunta on oma molemmilla. Kummankin osa-alueen väestö väittää, että sitä toista osaa suositaan ja kehitetään. Kansanliikkeitä nostatetaan ja nimilistoja kerätään aika ajoin liitoksen perumiseksi. Uutiset kertovat, että yhdistyneen kunnan talous on jälleen heikoilla. Suunnitellaanko uusia liitoksia, ei ole tiedossani. Keskisuomalaiset Koskenpää ja Jämsä sulatettiin yhteen myös jo vuosia sitten. Silloin Koskenpäässä oli n. 3000 asukasta, nyt se on n. 800 asukkaan taajama. Palveluista on jäljellä enää kirjasto, sosiaalitoimiston sivuvastaanottokin on ”toistaiseksi” lopetettu. Kuntalaisen arvelevat, että väki olisi vähentynyt joka tapauksessa jonkin verran; liitos teki siitä räjähdysmäisen. Satakunnassa pieni, 1200 asukkaan Kiikoisten kunta haluttiin mukaan useamman kunnan liittymään. Siihen olisivat osallistuneet mm. Lavia ja Suodenniemi. Suuri osa Kiikoislaisista oli vastaan, joten he perustivat kunnallisvaaleja varten puolueisiin sitoutumattoman ”Itsenäisen Kiikoisen puolesta” ryhmän. Ryhmä etsi perusteluja liitoksen vastustamiseen ja sitoutui kunnan kehittämiseen. Koko liitoshanke jäi toteutumatta. Kiikoinen näyttää kuitenkin virkistyneen itsenäisenä: Uutta rakennetaan sekä asumista, tuotantoa ja palveluja varten, viimeksi peruskoulun ala-aste. Kysymykseen miten se on mahdollista, vastaa pitkän linjan kunnanvaltuutettu: Järkevällä ja pitkäjänteisellä suunnittelulla ja yhteistyöllä naapurikuntien kesken. Terve kilpailuasetelma naapurusten kesken hyödyttää yrityksiä, jotka olisivat kuntaan tulossa. Ne taas luovat työpaikkoja, ja sitä kautta verotuloja. Niillähän lapset koulutetaan ja vanhukset hoidetaan, niin kuin muukin julkinen palvelu. Kilpailuttaako yhdistynyt suurkunta omia alueitaan? Mielestäni kuntaliitosta arvioitaessa on yksi tärkeimmistä kysymyksistä: Kuka sitä tarvitsee ja miksi.

Äänestämällä vaikuttaminen tehoaa vain siellä, missä äänestäjiä on. Näimme presidentinvaaleissa, että etelän väkirikkaat alueet päättivät; myös kuntatasolla väkirikkaat taajamat päättävät. Vanha viisaus sanoo: Kranni krannin asumahan opettaa. Pitää paikkansa.