Tunnettua on, että kun jonkin asian toistaa riittävän monta kertaa kovalla äänellä, se muuttuu totuudeksi. Muistelkaapa vain historiasta: "Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä". Ei ole Karthagoa enää. Samaa menetelmää näytetään soveltavan kuntaliitosasiaan. Yli 30 vuotta sitten jo puhuttiin, että Nurmo liitetään Seinäjokeen. Nurmo oli köyhä ja ihmiset yksinkertaisia. Nyt liitosta ei voi enää siten perustella. Nurmossa asuu koulutettua väkeä, joten on oletettavissa, etteivät niin yksinkertaisiakaan enää ole. Asukkaiden veronmaksukyky on hyvä. Verorahoilla kyetään hoitamaan tarvittavat palvelut - ja hyvin vielä kaiken lisäksi. Niin ainakin useimmat perustelevat, kun kysyy, miksi tämän kunnan kotipaikaksesi valitsit.

Miksi sitten yleensä tarvitaan kuntaliitoksia? Yleisin syy lienee se, että kunnan palvelutasoa ei enää pystytä ylläpitämään lakisääteisellä tasolla. On esitettävä kysymys miksi Nurmo (ja Ilmajoki) pitää ehdottomasti nyt saada mukaan? Kuka tätä liitosta tarvitsee, ja miksi? Selvitysmies, joka selvitti vain kolmen kunnan liitoksen edut, ei huonoja puolia eikä yhteistyön mahdollisuuksia, pitää nurmolaisia ihan julkisesti vieläkin yksinkertaisina: "Ei kukaan voi olla niin tyhmä, ettei karttaa katsomalla näe…." Täytyy myöntää, olen tyhmä, en kykene siitä näkemään muuta kuin esim. kuntien velkamääriä, investointien suuntaamisia, tai ikärakenteita. Vaikka eihän niitä siihen kirjoitettu ole. Maksumiestähän nyt haetaan, se on käynyt täysin selväksi. Yleisesti luullaan, että Seinäjoki ylläpitää instituutioita maakuntaa varten. Kyllä jokainen osakaskunta maksaa asukaslukuunsa suhteutetun osuutensa niin keskussairaalan kun terveyskeskuksenkin käytöstä, sijaintikunta saa kiinteistöveron. Esim. Seks maksaa sitä Seinäjoelle 3,3 miljoonaa vuodessa, kai se jotain kuluja korvaa? Kukoistaisiko elinkeinoelämä, jos työvoima ja käyttäjät olisivat pelkästään kaupungissa asuvat? Asiat eivät tietenkään ole näin yksioikoisia, mutta muunkinlainen tarkastelu, kuin kartan katselu on tarpeen.

Valtiovalta ei nykyään vaadi liitoksia, ja muuallakin maassa on tultu siihen tulokseen, että ne eivät ole paras tapa lisätä seudun vetovoimaa. Hyvin menestyvät Jyvässeutu ja Oulu ympäristöineen ovat kertoneet, että tuloksia alkoi syntyä, kun lopetettiin liitoksista puhuminen. Sen sijaan alettiin toteuttaa todellista yhteistyötä, ja kehittää kuntia sen kautta. Jälkikäteen liitoksista tehty tarkastelu esim. Keski-Suomesta kertoo karua kieltä Jämsän ja Koskenpään liitosta: Siirtymäkauden jälkeen Koskenpään alue kuihtui 3000 asukkaan palveluilla varustetusta kunnasta n.800 hengen lähiöksi ilman palveluita. Kirjasto sentään on jäänyt! Eihän ”porkkanarahat” tule Nurmoon eikä Ylistaroon vaan uudelle kunnalle. Siirtymäajan mentyä päätökset tehdäänkin sitten muualla kuin entisten kuntien valtuustoissa, sillä: Missä asuukaan se äänioikeutettujen määrä, joka sitten valitsee päättäjät? Ei uuden suurkunnan syrjäkulmilla varmaankaan!