Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.


Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle,
tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan.
Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme,
jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä.
Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta,
ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat
jälleen
terveitä ja elinvoimaisia;
haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita,
juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta:

jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää
henkilöä.


Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan
etäisyyteen.

Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset,
sen innokas keho vapisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä
kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut,
ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte,
te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää
eroa.

Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi,
kätesi hyväilevät rakastettua päätä,
ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi,
mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
 

Kiitos  perhe Asikainen kun annoitte Pikku Ellalle hyvän ja rakastavan kodin!