Anssi Orrenmaa

Niksologi

 

Aloitukset ja lopetukset (startings and endings)

Parhaat ulkomaiset aloitukset

  1. Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.
    (Franz Kafka: Muodonmuutos, 1924)

  2. Eräässä virastossa... mutta parasta olla sanomatta missä virastossa.
    (Nikolai Gogol: Päällystakki, 1842)

  3. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
    (Saarnaaja, noin 200 eKr)

  4. Elomme vaelluksen keskitiessä ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena.
    (Dante: Jumalainen näytelmä, 1320)

  5. Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
    (Ensimmäinen Mooseksen kirja, noin 1200 eKr)

  6. Minä olen sairas ihminen. Olen paha ihminen. Epämiellyttävä ihminen.
    (Fjodor Dostojevski: Kirjoituksia kellarista,1864)

  7. Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa. 
    (Franz Kafka: Oikeusjuttu, 1925)

  8. Ensiksi oli Blue. Sen jälkeen on White ja sitten Black, mutta jo ennen alkua oli Brown.
    (Paul Auster: Aaveita, 1986)

  9. Jos olen järjiltäni, niin sopii minulle, ajatteli Moses Herzog.  (Saul Bellow: Herzog, 1963)

  10. Tarinoita on paljon, kenties lukemattomia. Niistä ensimmäinen on varsin vaatimaton; se hukkuu pian jäljempänä tulevien runsauteen.
    (Jorge Luis Borges: Unitiikerit)

Parhaat ulkomaiset lopetukset

  1. Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.
    (Ludwig Wittgenstein: Tractatus Logico-Philosophicus, 1921)

  2. Näin maailma loppuu (This is the way world ends
    näin maailma loppuu   this is the way world ends
    näin maailma loppuu   this is the way world ends
    ei pamahda vingahtaa.
                                   not with a bang but a whimper.)
    (T.S. Eliot: Ontot miehet, 1925)

  3. Ulkopuolella olevat eläimet katsoivat siasta ihmiseen ja ihmisestä sikaan ja jälleen siasta ihmiseen, mutta oli jo aivan mahdotonta sanoa, kumpi oli kumpi.
    (George Orwell: Eläinten vallankumous, 1944)

  4. Mutta näin oli hyvin, kaikki oli hyvin, taistelu oli päättynyt. Hän oli saanut voiton itsestään.  Hän rakasti Isoa Veljeä.
    (George Orwell: 1984, 1949)

  5. "Kuin koira!", sanoi hän, ja tuntui siltä kuin häpeän pitäisi jäädä elämään hänen jälkeensä.
    (Franz Kafka: Oikeusjuttu, 1925)

  6. Elämäni on jatkuvaa pakoa, kaiken minä kadotan ja kaiken vie unohdus, tai Borges. En tiedä kumpi meistä on tämänkin jutun tekijä.
    (Jorge Luis Borges: Unitiikerit)

  7. Minne riennät sinä, Venäjä, vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jyrähdelleen repeää kappaleiksi ilma, muuttuu tuuleksi, ohi lentää kaikki, mitä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja kansakunnat.
    (Nikolai Gogol: Kuolleet sielut, 1842)

  8. On etsittävä ja tunnistettava kuka ja mikä helvetissä ei ole helvettiä, on sallittava sen säilyä ja annettava sille tilaa.
    (Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit, 1972)

  9. Herra, salli minun kuolla niin kuin joki yhtyy aavaan mereen, Biagio Marinin eräässä runossa pyydetään. (Claudio Magris: Tonava, 1986)

  10. Sanotaan mitä tahansa, mutta tällaisia tapauksia sattuu maailmassa
    - harvoin tosin, mutta sattuu silti.
    (Nikolai Gogol: Nenä, 1836)

Parhaat kotimaiset aloitukset

  1. Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.
    (Lauri Viita: Onni, 1965)

  2. ”Kinnaroottamista son täälä syrijäkulumilla, kun ei oo ku riallinen netskeipin plaraan ja eurosamara hiukirenkahilla” sanoo henkuri naapurinmies ennen ku jäihin käveli.
    (Matti Mäkelän Syrämmen kielen luku Plaraan on aikamma tunnus, 2001)

  3. Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi.
    (Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, 1959)

  4. Mies etsii itseään, naista, jumalaa, ja heimoa, vanhuutta ja hautaa.
    (Paavo Haavikko: Runoja matkalta salmen ylitse, 1973)

  5. Mitäpä oikeastaan on ihmisen elämä muuta kuin sadantuhannen sattuman peräkkäisrivi.
    (Artturi Leinonen: Maalaispojan matkaanlähtö, 1959)

  6. "Paavo, hyvä ihminen, tee jotain." Paavo on nimeni, hyvä en ole. Ihminen en ainakaan.
    (Paavo Haavikko: Puolustuspuhe/Ihmisen ääni, 1977)

  7. Ryysyranta on torpan nimi. Olisi liian juhlallista, jos sanoisimme että se sijaitsee jossakin. Sellaiset mökkirähjät yleensä eivät sijaitse, vaan niitä yksinkertaisesti on olemassa, ne kasvavat armaan isänmaan kamarasta kuin rumat lehmänsienet.
    (Ilmari Kianto: Ryysyrannan Jooseppi, 1924)

  8. Jonas Korfenda kertoi vain siitä minkä oli kokenut ja minkä tiesi. Mutta koska kertomukset eivät juuri lainkaan täsmänneet sen mahtipontisen sunnuntaisepustuksen kanssa jota sanotaan historiaksi ja jota nieleksien ja seisovin silmin kuunnellaan, kuitattiin ne sanomalla: hassahtaneen ukon tarinoita.
    (Jorma Ojaharju: Valkoinen kaupunki, 1976)

  9. Jyristen ja kiljuen juna ajaa kautta Kurikan, pysähtyy asemalle puhaltamaan ja kilistellen kuin kiukkuinen oris lähtee taas laukkaamaan.
    (Samuli Paulaharju: Rintakyliä ja larvamaita, 1943)

  10. Korkeana kaartuu taivaan kumu, ja laajana aukeaa suuri lakeus sen alla. Kaukana ovat maan ääret ja kaukana taivaan ranta.
    (Samuli Paulaharju: Härmän aukeilla, 1949)

Parhaat kotimaiset lopetukset

  1. Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä. (Lauri Viita: Onni, 1965)

  2. Ja mailma Unholaan jääköön.
    (Aleksis Kivi: Kanervala, 1866)

  3. Mutta tässä on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsemästä veljeksestä Suomen saloissa; ja mitäpä kertoisin enään heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä? Se kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhallisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.
    (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1870)

  4. ...niin eli ikänsä kaiken, ei iloiten eikä surren, pannen päivät päälletyksin, niin tulevat kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat; päällimmäiseksi paremmat.
    (Eino Leino: Helkavirsiä/Tumma, 1903)

  5. Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy. Niin käy, kun liiaks kehittyy!
    (Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?, 1952)

  6. Niin kuin Beethoven meni musiikin tuolle puolen, minä vien roskat ulos.
    (Arto Melleri: Schlaageriseppele, 1978)

  7. Oliko missään järkeä?
    ei tienneet sitä hekään;
    vaan ei se tieto tärkeä
    kai liene kenellekään.
    (Tove Jansson: Vaarallinen matka, 1977)

  8. Syksyiset päivät valkenivat kirkkaina ja kauniina, ja tuuli puhalteli raikkaana lounaisesta. Mutta siitä, mitä öisin kenties tapahtui, ei puhuta tässä lainkaan.
    (Tove Jansson: Outo vieras Muumitalossa, 1980)

  9. Tämä oli oikeata härmäläisen elämää.
    (Samuli Paulaharju: Härmän aukeilla, 1949)

  10. Ja lopuksi: tämän kirjoittaja vakuuttaa, ettei hän tähän ryhtyessään jo edeltä tiennyt kaikkea vaan on jotain saanut lisää. Sitä samaa.
    (Paavo Haavikko: Puhua, vastata, opettaa, 1972)

 

Copyright © Anssi Orrenmaa. Illustration © Gua Vainio. All Rights Reserved.