Anssi Orrenmaa                           
 

 

Kivipuronkirja


 

Purosta virraksi, Kivipuron elämää 1964-2014

Luulin tuntevani Kivipuroni, olihan koulutieni kulkenut vanhainkodin vierestä vuosina 1967-77. Vaan enpä tuntenutkaan, sillä Kivipuron monien seinien sisällä piili paljon enemmän draamaa kuin olin osannut kuvitella. Ei se ollutkaan tasaisen varma ja harmaa vanhustyön puro, vaan viiden vuosikymmen ponnistelu vastavirtaan kivien keskellä.

Kivipuron puolen vuosisadan tarinaan eläytymistä auttoi se, että sain kuulla siitä niin paljon omakohtaisia silminnäkijäkertomuksia. Sellaisia kertoi ennen kaikkea yhdistyksen selvästi pitkäaikaisin toiminnanjohtaja Sirkka Haapala, joka johti yhdistystä vuodet 1979-2010. Sirkkaakin pidemmästä ajanjaksosta pystyi kertomaan Rauha Maijala, joka istui yhdistyksen hallituksessa vuodet 1964-2010, mistä viimeiset 28 vuotta puheenjohtajana.

Antoisaa oli myös istuvan toiminnanjohtajan Hanna Lähelmä kuuleminen. Kun haastattelin Hannaa ensi kerran, oli tunnelma vähintään epävarma. Kivipuro ry:n historian suurin muutosten vuosi oli silloin alkamassa, kun yhdistys siirtyi kaupungin kumppanista avoimen kilpailun kentälle. Välillä näytti siltä, että tämä kirja voisi kertoa Kivipuron koko tarinan. Kirjan nimi ei olisikaan silloin ollut Purosta virraksi, vaan Purosta jokeen tai mereen, sillä Seinäjoen kaupunki oli halukas imaisemaan suojiinsa koko yhdistyksen. Hetken aikaa puhuttiin myös säätiöimisestä, minkä jälkeen tehtiin sopimus fuusiosta toisen yhdistyksen kanssa, kunnes se toinen yhdistys päättikin toisin. Sitten päätettiin jatkaa itsenäisenä toimijana avoimessa kilpailutilanteessa.

Tämän myllerryksen keskellä luulen kuulleeni Hanna Lähelmän pukevan ensi kertaa sanoiksi monta ajatusta, joita sen jälkeen ryhdyttiin toteuttamaan. ”Mitä me oikein pelkäämme? Ei tämä ole mikään Kivipuron pelastamistarina, vaan Kivipurolla on tarjota kaupungille lisäarvoa. Jos jokin osa kuihtuu, niin toinen nousee. Eikö se ole meille hyvä, että asiakkaat saavat valita palvelunsa, koska me olemme niin hyviä”, ajatteli Hanna ääneen vain vähän ennen kirjan deadlinea.

Enpä tiennyt että vakaa vanhustyö on näin vauhdikasta ja jännittävää. Onneksi selkäytimessä oli myös uutistoimittajan toimenkuva, sillä ilman sitä tämä tietokirja ei olisi valmistunut Kivipuro ry:n 50-vuotisjuhliin mennessä.

Purosta virraksi, Kivipuron elämää 1964-2014, 2014, 149 sivua, 107 kuvaa


Copyright © Anssi Orrenmaa. Illustration © Gua Vainio. All Rights Reserved.