LUNNIKOIRA

[Kurkkaa myös lunnikoiran rotumääritelmä!]

Alkuperä

Lunnikoira on kotoisin Lofooteilta Pohjois-Norjasta, jossa sitä käytettiin lunnin metsästykseen. Lunnilinnut pesivät suurina yhdyskuntina kallionkielekkeillä, minne pääsy vaati melkoista rohkeutta ja ketteryyttä. Tällöin astui kuvaan mukaan lunnikoira, joka on fyysisesti kuin luotu tällaisiin tehtäviin. Lunnikoiran avulla saatiin onkaloista kymmeniä lunnilintuja.

1800-luvun puolivälissä siirryttiin verkkopyyntiin ja koira määrä väheni.Lisäksi rodun kohtaloksi oli 1900-luvun alussa muodostua sekoittuminen muihin rotuihin ja sotien aikana penikkatauti oli viedä viimeisetkin puhdasrotuiset yksilöt. Kuitenkin rodun "löytäjän" Eleanor Christien sinnikkään kasvatustyön ansiosta meillä on lunnikoira.

Ominaisuudet

Pieni ja valpas pystykorva lunnikoira kuuluu maailman harvinaisimpiin rotuihin. Rodun edustajia on n. 1000 yksilöä joista 80 Suomessa. Fyysisistä ominaisuuksista lunnikoiran käpälät lienevät tunnetuimmat. Ulospäin asettuneissa etukäpälissä on kuusi varvasta, joista viisi itse käpälässä. Takana kuusi, joista neljä käpälässä. Liikkeessä etujalat ovat ulkokierteiset, kun taas takana liikkeet ovat ahtaat.

Lunnikoiran lapojen lihakset ja jänteet ovat niin joustavat, että koira pystyy levittämään eturaajansa sivuille. Sen ylimmän niskanikaman liitos on poikkeuksellisen joustava, jonka vuoksi koira pystyy taivuttamaan päätään taaksepäin, että kuono miltei koskettaa selkää. Lisäksi lunnikoira pystyy kääntämään korvansa niin, että ne lähes sulkeutuvat. näin se suojasi korvansa tippuvalta vedeltä ja onkaloiden pölyltä. kooltaan lunnikoira on 32-38cm.Painoa 6-8kg.

Luonne

Lunnikoira on iloinen, sosiaalinen ja leikkisä seurakoira, joka viihtyy perheen, etenkin lasten parissa. Omistajaansa kiintynyt lunnikoira aristelee hieman vieraita henkilöitä ja ilmoittaa niistä erikoisella haukullaan, mutta tutuiksi tultuaan se voi laittaa jopa leikiksi. Lunnikoira on myös tarkka ruuistaan, joita se voi piilotella "pahan päivän" varalle ja näitä kätköjä voi löytää mitä ihmeellisimmistä paikoista . huonoina piirteinä mainittakoon haukkuherkkyyden, itsepäisyyden ja myöhään sisäsiistiksi oppimisen, joten kärsivällisyyttäkin tarvitaan.

Hoito

Lunnikoira on helppohoitoinen karkean karvapeitteen ansiosta. Se kaipaa harjausta silloin tällöin, tietenkin karvanlähdön aikana, mutta vain harvoin pesua. Kynsien hoitoon tulisi kiinnittää huomiota, koska kynnet kasvavat nopeasti ja kannuskynnet menevät kierteelle. Lunnikoira on perusterve, jolle kuitenkin suositellaan vähärasvaista ruokavaliota rodussa esiintyvän sairauden lunnikoirasyndrooman vuoksi. Stressin ja liian rasvan saannin tiedetään vaikuttavan sairauteen.

 Harrastus

Lunnikoiran kanssa voit harrastaa monipuolisesti. Pienestä koostaan huolimatta se on reipas lenkkeilijä, joka mielellään juoksentelee luonnossa vapaana. Näyttelykoirana lunnikoirat ovat hyvin tasokkaita ja Suomessa onkin useita valioita. Agility-koirina se saa toteuttaa kaikin puolin ketteryyttään.

Lainaus ja lisää lunnikoirasta http://www.lunnikoira.fi