|
|
Keminmaassa Beaglejen päänäyttelyissä 2008 voitin kasvattajaluokan kasvateillani: Kennelimme sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella Könnin kylässä (kartta). Meillä on maataloutta sekä metsätaloutta. Perheeseeni kuuluu kaksi ala-asteikäistä poikaani ja tietysti meidän koiramme. Sain kennelnimen vuonna 2001. Silloin minulla oli koirat Ronja sekä Hessin Vincet, joka on edelleen omistuksessani. Ronja oli hyvä metsästyskoira, ulkomuodoltaan näyttelyissä se sai aina pelkän ykkösen, mutta siitä minun oli hyvä jatkaa. Sen jälkeen sainkin Hessin Vincetin "Alvin", jonka kanssa näyttelyissä on saatu muutakin kuin pelkät ykköset. Kun kennelini koiramäärä alkoi lisääntyä, ei minun Ronjani sitten sopeutunut muiden mukaan. Nyt Ronjalla on eläkekoti isäni luona Teuvalla, jossa Ronja voi "paksusti" ollen taas oma iloinen itsensä. Kennelnimi Hutikka on jonkinlainen versio sukunimestäni Huhta. Kuvassa Hutikan E-pentue. Olen kuulunut Etelä-Pohjanmaan Beagle-järjestön johtokuntaan vuodesta 2003 lähtien ja olen tuntenut itseni siellä hyvin viihtyväksi, sillä porukka meillä on erittäin humoristista sakkia ja vitsejä piisaa. Aikoinaan synnyinkotonani isälläni oli aina yksi tai useampi beagle. Ne olivat isäni metsästyskavereita ja samalla lapsille perhekoiria. Muistan isäni aina todenneen monelle miehelle, että "beagle on suuri/pieni koira, metsässä se on sisukas ajuri ja sitten kotona lapsille pieni kaveri hoidettavaksi". Kuljin isäni mukana paljon metsästysmatkoilla ja sitä kautta olen oppinut tuntemaan tämän rodun metsästystaidon. Kun metsälle lähdettiin, oli usein mukana joku muukin ukko ja siinä kun heitä kuuntelin, niin mieleeni ovat jääneet ne beaglen hyvät ominaisuudet, joita isäni kaipasi toisissa koirissa ja toki samalla sai kuulla ne huonot, joita tulisi jyrkästi välttää jalostuksessa. Isälläni ei kenneliä toki ollut, mutta kokemusta oli sitäkin enemmän, joten uskon saaneeni häneltä monet hyvät tiedot kasvatustyöhöni. Kun vain osaisin toteuttaa ne oikein kasvatustyössäni. Koiramme asustavat lähinnä ulkotarhassa, mutta talvella ne oleilevat monesti tuvassa. Toki kaikki koirani eivät silloinkaan välitä tuvan lämmöstä, vaan oma tarha on ilmeisesti paras paikka. Koirani käyvät ajokaudella hyvin paljon metsällä. Tämä toteutuu hyvin mieheni ollessa metsässä töissä joko sahan kanssa tai traktorilla kasaamassa. Koirat saavat silloin työskennellä rauhassa montakin tuntia, jos vain ajo sujuu ja ajohaluja löytyy sinä päivänä. Nyt vain täytyy toivoa, etteivät ilvekset valtaa meidän metsästysmaitamme. Ajokokeissa pyrimme käymään sen verran, kun perheeltä ehdimme. Kun lähdemme, otamme mukaan sellaisen koiran, jolla uskomme saavan tuloksen. Tulos on kuitenkin yllättävän monesta asiasta kiinni, ei läheskään aina koirasta. Meillä on tällä hetkellä kuitenkin hyvin rajallisesti aikaa, sillä myös lapset vaativat oman osuutensa. Hessin Vincet "Alvi" voitti veteraani-iällä Kontiolahdessa 2009 päänäyttelyt Näyttelyissä olen kulkenut melko ahkerasti sellaisilla koirillani, jotka selvästi nauttivat esiintymisestä. Muita yritän käyttää kehässä edes muutamaa arvostelua varten. Pyrin kasvattamaan ulkomuodoltaan kauniita ja vahvaluustoisia beagleja, unohtamatta niiden ajotaitoa. Jalostuksessa käytän vain terveitä yksilöitä ja tämän takia on minulla ollut montakin hyvää beaglen-alkua, jotka olen myöhemmin todennut jalostuskelvottomiksi yksilöksi. Kenneliimme syntyy vuodessa yksi, korkeintaan kaksi pentuetta. Pennut ovat aina rekisteröityjä. En suosittele beaglea pelkäksi seurakoiraksi, sillä beaglella on paljon energiaa, joten se tarvitsee ulkoilua ja metsästysvaistojen toteuttamista. Kun beaglella on toimintaa, saa siitä sisälle todella mukavan kaverin. Beagle on upea ja ylväs koira. Suomen Beaglejärjestön myönsi hopeisen ansiomerkin minulle Kontiolahdessa 2009. Omia kasvattejani on nähtävissä nykyisellä kasvatustyölläni näyttelyissä, ajokokeissa sekä uusimpana harrastuksena agility-kisoissa. Minulle voit soitella ja kirjoitella, jos sinulla on jotakin kysyttävää beaglesta. Pyrin neuvomaan sellaisessa tapauksissa, joissa tieto ja taito varmasti riittävät! Maria-Riitta Huhta Minä ja Emmi Talomme Yksi koiratarhoistamme © Hutikan kennel 2010, webdesign Emilia Mattila |
