Hiekkamyrsky

 

Kun Hiiruli kuoli, meillä jäi boksi tyhjilleen. Sinne piti saada joku öttiäinen. Yhtenä päivänä lähdin Seinäjoelle Faunattareen katsomaan, löytyisikö sieltä boksiin asukasta. Ensin mietin gerbiiliä, mutta halusin sellaisen, joka pysyy käsissä edes hetkisen. Kyllähän gerbiilikin kesyyntyy. Sitten katsoi talvikkoja, mutta nekin olivat tosi vilkkaita ja meinasin saada hammasta. Sitten siirryin syyrialaiseen hamsteriin. Kaikki samassa häkissä asuvat olivat uteliaita ja kun sain käsiini yhden, niin ihastuin niihin heti. Kiinnostuin mustan värisestä naaraasta ja otin sellaisen käsiin. Tapaus oli utelias ja kiva käsitellä, joten päätin, että tämä kaveri tulee meille. Hiekkamyrsky saapui meille 28.1.2009. Hiekkamyrskyn nimi tuli, kun katsoin Katriinan sivuilta nimiä. Vastaan tuli myrkysanastoja ja silmään osui sana hiekkamyrsky.

 

Hiekkamyrsky eli Hile on mukava käsitellä. Todella utelias tapaus. Jos boksin ulkopuolella rapisee, neiti on heti katsomassa. Se on todella ihana käsitellä. Antaa kääntää ja pysyy kädellä. Kun Hile herää, se innostuu liikkumaan tosi vikkelään. Varsinkin jos pääsee lattialle. Hile on helppo ottaa boksista, ei pure eikä hyökkää kättä kohti. Hile on aktiivinen kiipeilijä. Boksin katossa on verkkoa, jossa tämä neiti roikkuu useasti. Hilettä tullaan näkemään näyttelyissä. Ulkomuotoluokkiin sitä en vie, mutta pet luokkiin aina kun mahdollista. Hile on oikea ahmatti, niin kuin kaikki muutkin meidän eläimet.