Anemone´s Osku

Osku tuli meille 20.11.2003. Katriinalta kyselin valkoisia marsunpoikasia. Osku oli vapaana. Kävin katsomassa sitä ja ihastuin täysin. Juttelimme äidin kanssa ja sain suostumuksen ottaa toisen marsun. Oskun sitten haimme kotia. Laitoin sen Vilin kanssa samaan häkkiin ja aluksi tulivat toimeen todella hyvin, mutta Oskun tultua sukukypsäksi alkoi tappelu. Marsulle hankittiin oma häkki, johon Osku sitten muutti. Silloin meillä ei ollut vielä elukkahuonetta, vaan eläimet oleskelivat minun huoneessani. Myöhemmin saimme elukkahuoneen ja kaikki eläimet muuttivat sinne. Osku nimi on tullut meidän entisestä hamsterista.

Osku oli luonteeltaan utelias ja ei pelännyt kotona yhtään mitään. Mukava käsitellä. Antoi käännellä. Kynsiä leikattaessa veti jalkoja pois, joka oli huono tapa. Osku oli sosiaalinen marsu ja tuli toimeen erityisesti nuorten urosten kanssa. Myös Oskulla oli monia häkkikavereita ja monia ei hyväksynyt ollenkaan. Oskua käytin yleensä vain pet luokissa, koska pojalla oli taite korvassa ja pitkähkö pää. Pet luokissa menestyi ihan kivasti. Osku pääsi kerran isäksi. Poikue oli A-poikue vuonna 2005. Emänä oli silloin edesmennyt Anemone´s Pikku-Myy. Poikasia parille syntyi vain yksi, joka sekin jäi kotia. Tiedot poikueista on alempana. Osku asusteli Wallstreet´s X-Manin ja Wallstreet´s Tennessee Walkerin kanssa.

Kirjoitin myös Oskun tarinan Smy:n foorumiin:
Yleensä en pois menneistä kirjoittele, mutta nyt on ihan pakko koska tästä marsusta kasvatus lähti. Tämän marsun ansiosta hurahdin p.e.white marsuihin ja hankin niitä lisää. Toinen mun elämäni marsu.
Osku siis syntyi 10.10.2003. Luonteeltaan poika oli todella utelias. Aina häkin ovella vastassa. Ei pelännyt mitään. Oskua sai rapsuttaa paljon ja se nautti, että sai huomiota. Pet luokissa Osku pärjäsi todella hyvin. Nuorena poikana Osku kiertelikin näyttelyissä. Vanhemmiten sai jäädä kotia nukkumaan.
Osku oli yhden poikueen isä. Kotia jäi ainut poikanen, joka pääsi kunniatehtävään eli suvun jatkoon. Osku löytyy parin meidän marsujen sukutaulun takaa. Vaikka Oskulla olikin taitteet korvissa ja tyyppi ei ollut mikään parhaimmasta päästä, periytti se hyvää tyyppiä ja kokoa. Oskun pojasta tulikin suurikokoinen ja kaunistyyppinen, vaikkakin korvataitteet löytyi. Mutta taas tämä ei periyttänyt korvataitteita.
Osku todellakin oli huomion kipeä ja tykkäsi nukkua peiton alla. Jaksoin siis hemmotella tätä marsua koko sen pitkän eliniän. Herra oli aina ensimmäisenä ruokakipolla ja kuikuilemassa saisiko jotain hyvää.
6.4.2008 menin yöllä kolmen aikoihin marsulaan katsomaan, onko kaikki kunnossa. Oli jotenkin outo tunne. Jokainen marsu kurkki häkistä, joten en sen koomin huolestunut. Rapsutin vielä Oskua kun tuli rapsutusta kerjäämään. Aamulla menin uudestaan marsulaan ja huomasin, kuinka meidän vanhaherra oli lähtenyt vihreimmille niityille. Suuri tyhjyyden tunne on, koska poika oli niin tärkeä. Osku eli siis 4,5 vuotiaaksi.

Ikävä.

Näillä poikueilla ollut isänä: