Tuuli kuiskii, tuutii viljaa.
Tie raskas elon päättyy hiljaa.
Kukkakedolla taivaan nyt hän käy,
ei huolta murhetta enää näy.
Suru raskas tänne jääneen on kantaa,
pois hennois luotaan ei rakkainta antaa.
Vaan vielä toisemme kohtaamme kerran,
kodissa taivaan, luona Herran.
