Anemone´s Dwinell*

Suru kietoutuu ympärille,
kuin usvaharso
joka tiivistyy kyyneliksi poskille.
Jonain päivänä usva haihtuu,
tilalle jää kuulas, kirkas kaipaus
ja yhdessä eletyn muisto.

Viineri saapui meille vahingossa. Olin Katriinan luona ja juttelimme asioita. Katriina tuli mun luokse marsu kädessä ja kysyi, että onko marsu mun mielestä lemon värinen. Tottakai se oli. Kyselin Katriinalta, pitääkö hän marsun itsellään. Katriina olisi muuten pitänyt sen, jos mä en olisi sitä ottanut. Viineri tuli sitten meille sijoitukseen. Meille marsu saapui 8.9.2006. Viinerille etin nimen netistä. Halusin erikoisemman nimen, jota kaikilla ei ole. Löysin nimen Dwinell, joka oli paras vaihtoehto.

Viineri oli kuin unelma käsitellä. Antoi käännellä ja kattoa hampaat ym. Häkistä ottaessa oli säikky. Viineri oli aina ensimmäisenä ruokakupilla ja aina vastassa marsulaan mennessä. Näyttelyihin Viineriä kuljetin aika paljon. Melkein joka näyttelyyn vein mihin ilmoitin marsuja. Menestystä tuli sekä pet luokissa että virallisissa luokissa. Yhden sertin omaava marsu. Viineri asusti Namupalan kanssa. Poikaset syntyivät, mutta kummatkin kuolivat kahden päivän ikäisinä. Itse Viineristä meille ei sukua jäänyt, mutta Viinerin siskon poikanen tuli meille, joten periaatteessa suku ei katoa. Viineri asusti yksinänsä loppuajan. Yhtenä iltana menin ruokkimaan marsut. Huomasin, että Viineri ei ollut kunnossa. Otin sen omaan huoneeseen. Marsulta oli painoa pudonnut ja se oli apaattinen. Soittelin eläinlääkäreille, mutta kukaan ei viikonloppuna vastannut. Päivystävälle ei päässyt. Maanantaina vein Viinerin eläinlääkäriin ja sai antibioottikuurin hengitystietulehdukseen. Samana iltana Viineri nukkui rauhassa pois. Viineri oli yksi ihanimmista marsuista.

Näillä poikueilla ollut isänä: