aktiivinen urheilu
-Jo alle 10-vuotiaasta olen seurannut urheilua. Helsingin olympiakisat muistan joten kuten ja kai radiosta kuuntelinkin, muistivat muuten ovat vähäiset. Mutta jo vuoden 54 MM-hiihdot kuunneltiin korva radiossa, ja jännitettiin Hakulisen, Viitasen ja monen muun puolesta. Siitä lähtien sekä kesä- että talvikisat on nuukasti seurattu. Niin kauan kuin Pekka Tiilikainen oli selostamassa tuntui, ettei maailmassa tärkeämpää asiaa ole olemassakaan kuin yleisurheilu ja hiihto. Voitto Hellsten ja Veikko Hakulinen saivat hänen selostuksiensa kautta ylittämättömän gloorian.
-Naapurissani asui, silloin vielä tuntematon Simo Nikula (nimimerkki Niku), joka omalta osaltaan innosti urheiluun. Ensimmäinen merkittävä urheilusaavutukseni oli Kaustisen maastojuoksumestaruus 11-vuotisten sarjassa v 56. Juoksumenestys päättyi siihen, ja hyppylajit lähinnä korkeushyppy sai yliotteen. Paras saavutus oli 17-vuotisten piirinmestaruus Haapajärvellä v 1962. Kaksi vuotta myöhemmin hyppäsin Köyhäjoen kentällä ennätykseni 182 ja tein jopa yrityksiä nuorten uudesta piirinennätyksestä 186.
-Siinä vaiheesa en voinut kuvitella, että aktiivinen urheilu-urani oli käytännössä päättynyt 19-vuotiaana. Edessä oli abiturienttivuosi, harjoittelu jäi vähiin. Kesä 65 ei ehtinyt edes alkaa, kun menin sahalle töihin. Töiden kangistamana kävin vielä juuri ennen armeijaan lähtöä pm-kisoissa tekemässä läpihyppytuloksen 170 ja siinä se oli. Armeijan jälkeen alkoi opiskelu, urheilu jäi, enkä sitä edes kaivannut. Pari seuraavaa kesää taisi mennä jalkapallon kyläsarjaa pelatessa, ihan mukavaa se oli. Ei ihme, että joukkuelajit ovat niin ylivoimaisen suosittuja. Kun vuonna 72 palasin Kaustiselle, ja vanhalta muistilta kävin kentällä, niin se vanha tuttu 170 meni, mutta että olisi lähtenyt kilpailuun, -ei! Tunsin itseni silloin -27 vuotiaana !! jo liian vanhaksi. Nyt sen sijaan yli 50-vuotiaana maratoonien lähtöviivalla olen kokenut itseni ihan sopivan ikäiseksi.

hölkkä
-Yksi Liisankadun asukeista 70-luvun alussa oli Tapio Virkkala, joka paitsi opiskeli ahkerasti, kävi säännöllisesti lenkeillä. Lenkkiharrastus tarttui sitten "kämpän" muihin asukkaisiin, Torpan Kalevaan, Aspforsin Raimoon(nykyiseen Kaustisen rovastiin) Nikulan veljeksiin, joista varsinkin Pekka oli ahkerasti tien päällä. Itsekin lähdin viimein mukaan. muutaman kerran jälkeen se alkoi tuntua mukavalta ja kunto nousi. Iloa ei kestänyt kauan, kohta oli rasitusvamma polvessa ja homma poikki.
-Sitten annettiin polven levätä parisen vuotta, kunnes lähdin Puustisen Mikon mukaan lenkille ollessani Kaustisella joskus v73 alussa. Viikko kaksi meni ja sama polvi taas kaput. Sitten levättiin oikein kunnolla, eli 10 vuotta. Vuoden 1983 maaliskuussa päätin osallistua Finlandia-maratonille. Hiihdon takia pohja oli hyvä, ettei muuta kuin juoksulenkille. Jos ei nyt ensimmäisellä, niin viimeistään toisella kerralla sama polvi alkoi taas vaivata. Nyt ei voinut kuitenkaan lopettaa, olihan maratonia varten treenattava. Kuinka ollakaan polvi alkoikin kestää enemmän ja enemmän vaikka kipeytyikin. Itse maraton sujui 25 km saakka suht´koht, mutta sitten polvi tuli niin kipeäksi, että loppumatka oli pääosin käveltävä. Viikko maratonin jälkeen polvi kuitenkin oli taas juoksukunnossa, ja vähitellen kipu vain katosi jonnekin. Sen jälkeen tähän päivään saakka polvi on ollut kunnossa.
-Summa summarum: en voi sille mitään, että aiheellisinkiin lepokehotuksiin rasitusvammojen yhteydessä suhtaudun kyynisesti.
-Ensimmäinen läpi päästy maratoni innosti tietysti yrittämään uudelleen. Nyt kun polvi ei enää vaivannut, astui ristiselkä rajoittamaan liian innokasta hölkkäilyä. Kuinka hyvänsä, seuraava maraton meni v 85 Seinäjoella kävelemättä. Ei muuta kuin lisää treenaamaan seuraavaa vuotta varten. Maratonpaussista tuli kuitenkin odottamattoman pitkä. Vaikka jokaisen talven lenkkien motivoijana oli seuraavan kesän maraton. toteutui kolmas maraton Tukholmassa vasta 9 vuotta myöhemmin eli 1994. Suunnitelmat kariutuivat pääosin ristiselkään. Ihan hukkaan treeni ei tietenkään mennyt, aina jossain raossa sai 10km:n hölkkäkisan tehtyä. Mitenkään selvää ei Tukholman maratoninkaan läpivieminen ollut. Akillesjännettä oli sairastettu sitä ennen jo toista vuotta. Vaivat opettavat kuitenkin uuden hölkkätyylin. Eli, kävellään ja juostaan vuorotellen, tämä tekniikka yhdessä jalkatuen kanssa lopetti akillesvaivan sen kestettyä parisen vuotta. Parhaan maratonini juoksin (itse asiassa kävelin aina 2 minuuttia ja sitten juoksin 8 minuuttia) Vaasassa v 86 aika n 2h 42min ja risat. Mutta uudet vaivat odottivat, syksyllä 96 revähti oikea takareisi. Sama paikka uudelleen toukokuussa 97. Tämän seurauksena reisi on jäänyt lähes kroonisen kireäksi, ja poikii uusia vikoja. Viimeisenä oikean pakaran piriformi. Mutta periksi ei anneta, uusia maratoneja vain tavoitteeksi.

yleisurheilutilastojen keräily
-Löysin tässä hiljattain leikevihkoja, joihin olin liimannut tuloksia ja kuvia vuoden 1955 yleisuheilu- ja hiihtokilpailuista. Tämä päätellen noin 10 vuoden iässä alkoi urheilutulosten tallentaminen. Ensimmäinen tilastovihko koskien yleiurheilua on vuodelta 1959. Vuoden 60-64 tilastot ovatkin sitten huolella tehdyt, arvattavastikin koska se oli omaa aktiiviaikaa. Vuoden 65 tilastojen pitäminen keskeytyi armeijaan lähdön takia. Helsinkiin muuton myötä tuli opiskeluelämä, tilastot unohtuivat. Koko 70-luku meni urheilun suhteen laput silmillä. Edes Kaustisella vietetyt pari vuotta eivät palauttaneet aktiivista urheilunseurantaa. Päivänselvää tietysti, että Lasse Virenin juoksut katsottiin ja valvottiin Montrealin vitosen vuoksi. Mitään muistiinpanoja vuosikymmeneltä en kuitenkaan tehnyt. 80-luku toi muutoksen, tilastovihkot ovat järjestyksessä vuodesta 83 vuoteen 88. Vielä vuodet 89-91 jotenkuten, kunnes väsyin jatkuvaan pyyhkimiseen ja listojen uudelleen kirjoittamiseen.
-Sitten tuli tietokone, ja simsalapim. Ei muuta kuin vanhat tilastovihkot ruutuun, siellä sivut ei repeile. Kesä 97 menikin sitten lähes kokonaisuudessaan vanhojen tilasmerkintöjen siirtämiseen tietokoneen muistiin.
-Tilastojen "ongelma" on se, että ne pyrkivät paisumaan, syy on ilmeisesti se että valmiit tilastot ovat tylsiä, sen sijaan niiden keräily hauskaa. Onneksi ne eivät koskaan tule valmiiksi, ja on joka päivä yhtä motivoitunut etsimään uutta.