Lapsuus
-Olen syntynyt Kaustisella Tastulan kylässä kesällä 1945. Varhaislapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat muistot lämpimistä kesistä, heinätöistä ja välillä kovista ukonilmoista. Parhaimmat uimapaikat käsipohjakaudella olivat Matalahaka ja Pertun ranta. Hakalan rannassa käytiin uimakoulu. 25 m koirauinnista saatu merkki tuli tosin lievästi fuskaten, pelkästään vahingossa jalat eivät pohjaan osuneet. Uimataidon kartuttua mentiin ojan taakse elikkä Myllyrannan kohdalla virtaavaan kyläojaan polskimaan. Yhtä suosittu uintipaikka oli tietysti Paronpää, joka samoin kuin Pertun ranta jäivät v 65 rakannetun rantavallin alle. Matalan haan vieressä olevalla leirintäalueella uinti jatkuu vilkkaana.

Kansakoulu
-Vintturin kansakouluun lähdettiin v 1952. Ensimmäiset kaksi vuotta olin opettaja Sisko Toivosen asiallisen, mutte tiukan kurin alla. Kolmannen luokan opettajakseni tuli Pirkko Varjola, haalistuneiden muistikuvieni mukaan tummatukkainen ja edustavannäköinen. 4-luokan opettajani Hilkka Lempiälä oli räiskyvä ja mieleenjäänyt persoona. Kuri oli kova, oli varmaan syytäkin, meistähän oli tullut jo isoja poikia.
-Yläluokilla ensimmäinen opettajani oli silloin vasta 22-vuotias Teemu Pesola, hakemassa ensituntumaa sittemmin elämäntyöksi tulevaan opettajanuraan. Muistan hänet ehkä parhaiten liikuntatunneista. Kun kerran hypittiin vauhditonta kolmiloikkaa, Teemu sanoi meille, että ettehän te ponnista lainkaan. Sitten hän itse näytti mallia, niin että lattialankut tömisivät. Vaikeuksitta hän piti meidät 5-, 6- ja 7-luokan oppilaat yhteensä yli 30, yhdessä ja samassa luokkahuoneessa hyvässä kurissa ja nuhteessa. Tuona samana vuonna -56 syntynyt Outi, Teemun esikoinen oli sitten 16 vuotta myöhemmin yksi minun ensimmäisistä oppilaistani Kaustisen-Ullavan kunnallisessa keskikoulussa.
-Viimeiseksi opettajakseni jäi opettajauraansa aloittelava Silja Saarela, myöhemmin Välimäkenä tunnetuksi tullut opettajapersoona. Nuori Silja jäi mieleen vakavasta uskonnollisuudestaan, uskontotunnit olivat toki usein varsin mielenkiintoisia, erityisesti jäi mieleen hänen vahva eläytymisensä pääsiäisajan tapahtumiin. Järjestyksenpito-ongelmia Saarelalla ei ollut, vaikka vielä silloin nuorena saikin kamppailla auktoriteetistaan. Välimäki-nimisenä opettajaura jatkui samalla koululla sittemmin neljä vuosikymmentä.
-Naisvaltaisessa koulussa poikien käsityön opettajana oli kuitenkin aina joku miesopettaja. I ja II-luokilla toki virkattiin Sisko Toivosen opastamana. Mutta kolmannella luokalla puutöissä toimi opettajana sitten edellisen aviomies Esko Toivonen, jo silloin arvovaltainen ja etäinen. Neljännellä luokalla veistoa opetti naapurin mies Tastulasta eli Vilho Kalaoja, jolta sain joskus moottorinpyöräkyydin , kun sattui olemaan sama kotimatka. Viimeisenä Vintturin vuotenani käsitöitä meille opetti Urho Vintturi naapurikylästä, mukava ja leppoisa mies. Erään kerran hän ihastellessaan Tammiaisen Allanin tekemää kirvesvartta, sanoi: "Toimi ei sais tämmöstä".

Yhteiskoulu
-Jossakin vaiheessa kevättä -58 Palokankaan Matti kertoi pyrkivänsä yhteiskouluun. Myös Maijalla ja Känsälän Annelilla oli samat suunnitelmat. Vähän aikaa mietittyäni ilmoitin kotona, että aion hakea koululta tarpeelliset paperit lähteäkseni Veteliin pääsykokeisiin. Eikä Teersen Sepollakaan ollut "muuta mahdollisuutta" kuin liittyä samaan joukkoon. Kaksipäiväisten pääsykokeitten jälkeen tulin oppilaitokseen hyväksytyksi kaikkiaan 88 muun oppilaan mukana.
-Opintielle lähteminen ei ollut vielä muodissa. Ensimmäisenä koulupäivänä katsoin kateellisena, kun entiset luokkatoverini menivät Vintturille viimeiselle luokalle, ja minä taas lähtökuopissa ties kuinka monta vuotta edessä.
-Yhteiskoulun rehtorina oli Eero Hoffren. Hän opetti meille saksaa, ja läksyt tuli varmasti luetuksi, oli hän sen verran ankara mies. Luokanvalvojakseni sain Martti Luoman, joka sitten hoitikin tätä tehtävää aina kuudenteen (lukion ensimmäiseen luokkaan) saakka. Luoma opetti meille matematiikkaa ja fysiikkaa, oli pätevä ja tiukka mies.
-Niin keskikoulun kuin lukionkin aikana urheilu ja matematiikka olivat mieliaineitani. Kieliä piti lukea sen verran, että kirjoituksista selvisi. Päästötodistuksen keskiarvo kertoi laiminlyödyistä reaaliaineista.
-Viimeisenä oppikouluvuotenani rehtorina oli vasta koulussa työnsä aloittanut Aarre Lampi. Puolenkymmentä vuotta myöhemmin hän oli saava historian oppilaakseen tulevan pääministeri Ahon

Opiskelu
-Kajaanissa ja osittain Haminassa vietetyn armeijavuoden jälkeen oli päätettävä, mitä isona tekee. Urheilu oli siihen aikaan numero 1, joten Jyväskylän liikunnalle vaan -ajattelin. Olin toki tietoinen, että vain minimaalinen prosentti hakijoista saisi vihreän valon. Käsittääkseni kompastuin lähinnä tekniikkalajeihin, kuten uinti, voimistelu ja pelit. Yleisurheilun taitamisella ei pitkälle pötkitty. Jälkiviisaana voi todeta, että ehkä paljolta säästyi, ei se voikkaopettajan ammatti niitä maailman helpoimpia ole. Toki se samalla merkitsi myös pistettä omalle yleisurheilu-uralleni.
-Matematiikka oli silti jäljellä. Siihen aikaan riitti, kun kiikutti paperit Helsingin yliopistoon, ja sisään pääsi ilman mitään kuulusteluja.
-Kortteeripaikoista ensimmäinen oli Kalliossa 5.linjalla. Toinen opiskeluvuosi jouluun saakka asuin Vuosaaressa. Kevätpuoliskolla pääsin juuri valmistuneeseen oppilasasuntolaan Rautalammintie 3:ssa Mäkelänrinteen yhteiskoulun naapurissa. Loppuaika opiskeluajasta eli vuodet 68-72 menivät Liisankatu 9:ssä. -Filosofian kandidaatin tutkinto tuli valmiiksi keväällä 1972. Mieliaineessani matematiikassa suoritin arvosanan laudatur, fysiikassa "pakkopullana" cum lauden, kemiassa sekä tilastotieteessä approbaturin.

opettajaksi
-Esimakua opettajan työstä sain vuoden 72 keväällä, toimiessani toukokuun kaksi viimeistä viikkoa sijaisena Riihimäellä.
-Ensimmäinen työpaikkani oli Kaustisella keskikoulun matemaattisten aineiden opettajana. Opettajakolleegana siellä oli mm. Mikko Puustinen, jonka tulin myöhemmin tapaamaan Vaasassa.
-Vuosi 74-75 jälleen Helsingissä suorittamassa opettajavirkaan välttämättä kuuluvaa auskultointia. Ensimmäinen vakituinen työpaikka oli kahden vuoden ajan Lahden Yhteiskoulu. Toiset kaksi vuotta meni samassa kaupungissa Kärpäsen yläasteella.
-Tullessani Lahteen oli vanha kunnianarvoisa MM-mäki juuri kaadettu, uuden urheilukeskuksen rakentaminen viipyi kuitenkin sen verran, että yhdet Salpausselän kisat ehdin nähdä vanhalla stadionilla. Vuoden 78 MM-hiihdot tuli tietysti seurattua paikan päällä. Salpausselän hiihtomaastot Tapanilaan ja aina Messilään asti tulivat tutuiksi, jotenka tulevaksi talveksi aikomani Finlandia-hiihto kulkenee ainakin osittain tutuissa maisemissa.
-Vuonna 79 muutin sitten nykyiseen työpaikkaani Vaasaan Vuorikadun yläasteelle (nimi tosin vaihtui vuosi sitten Vöyrinkaupungin kouluksi). Ensimmäiset 10 vuotta rehtorina oli Ahti Suomela, ja sen jälkeen Risto Hagman. Olen kotiutunut Vaasaan hyvin, enkä ainakaan näillä näkymin ole asuinpaikkaa vaihtamassa.